maanantai 28. joulukuuta 2009

Kananmunaton leivonta

Huom! En enää päivitä tämän kirjoituksen listaa. Ajantasaista kananmunattomuustietoa löydät Kananmunatta keittiössä -nimiseltä teemasivultani: kamomillankonditoria.blogspot.com/p/kananmunatta-keittiossa.html


 

Kummisetäni soitti minulle viikonloppuna kysyäkseen, kuinka vegaanit korvaavat kananmunan leivonnassa. Kummisetäni ravintola- (tai muuta vastaavaa kokkailu-) alaa opiskeleva ystävä oli kertonut, että hänen opettajansa mukaan kananmunaa ei voi korvata leivonnassa mitenkään. Tämä lausunto on monella tapaa hämmentävä. Olen itse ollut vegaani pitkälle yli kymmenen vuotta ja olen ainakin ollut siinä uskossa, että olen tuona aikana tehnyt itse, ostanut ja syönyt paljonkin erilaisia kananmunattomia leivonnaisia. Olen myös kuullut huhuja, joiden mukaan kananmuna-allergiset ihmiset saavat kananmunattomia leivonnaisia syödäkseen. Saattaahan toki olla, että tämä kaikki on suurta harhaa ja kotitonttu käy leipojan silmän välttäessä sekoittamassa taikinan sekaan kananmunan tai kaksi. Ehkä ei kuitenkaan. Ehkä kannattaisi vilkaista muutamaa vegaanista blogia tai selailla paria vegaanista keittokirjaa ennen kananmunan nostamista ainesosaksi, jota ilman ei voi leipoa.

Myönnän, että kyseinen opettaja oli kuitenkin osittain oikeassa. Perinteisen sokerikakun valmistaminen ei käykään ihan niin helposti, että vatkataan sokeri ja kananmunan korvaava ainesosa vaahdoksi, johon lisätään loput aineet. Tässä kohtaa pitääkin tehdä pieni kiertoliike ja toteuttaa kakkupohja jollain muulla tavalla (esimerkiksi tällä kakkupohjaohjeella). Kananmunatonta marenkia ja kananmunattomia vaahtokarkkeja on kyllä saatavilla (kalliilla, USA:ssa) ja niitä itse tehdäkseen voi tilata (kalliilla, USA:sta) lisää vain vesi -tyylisiä paketteja. Sen sijaan kananmunattoman marengin ja vaahtokarkin reseptejä on turha etsiä Internetistä tai keittokirjoista - kyseessä tuntuu olevan erittäin tarkoin varjeltu salaisuus. Lista ei varmastikaan lopu tähän.

Totta on kuitenkin se, että ilman kananmunaa voi vallan hyvin leipoa. Aluksi se voi tuntua mutkikkaalta, mutta ihan samalla tavalla kananmunan kanssa leipominen on aluksi tuntunut mutkikkaalta. Käsittääkseni kukaan ei ole vielä syntynyt tähän maailmaan siten, että kananmunien käyttötavat leivonnassa sujuvat alusta asti täydellisesti ja ilman minkäänlaista ihmettelyä. Kananmunallisen ja kananmunattoman reseptin seuraaminen lienee yhtä helppoa (tai vaikeaa). Useimmiten leipojat aloittavat harrastuksensa seuraamalla reseptejä suht tarkasti ja kun taitoa karttuu, he alkavat soveltamaan reseptejä tai kehittelemään niitä itse. Samalla tavalla kannattaa suhtautua myös kananmunattomaan leipomiseen, jos se ei ole ennestään tuttu juttu.

Tässä muutama todella hyvä, selkeä ja herkullisia ohjeita sisältävä leivontakirja:
  • Saara Törmä: Saa vaivata. Valitettavasti kirjaa ei saa enää ostettua mistään, mutta kirjastoista se kyllä löytyy. Pirkanmaan kirjastoissa tuota näyttäisi olevan yksitoista kappaletta ja kahdeksan niistä olisi tällä hetkellä hyllyssä, joten äkkiä lainaamaan!
  • Inna Somersalo & Päivi Mattila & Hanna Tuomisto & Henri Haimi: Härkäpapua sarvista. Muitakin kuin leivontaohjeita sisältävä lähiruokakeittokirja
  • Colleen Patrick-Goudreau: The Joy of Vegan Baking. Monipuolisesti leivonnaisohjeita kakuille, kekseille, muffinsseille, piirakoille ja ties mille. Oma mielipiteeni on se, että tämä kirja pitäisi löytyä jokaiselta vegaanilta, joka leipoo edes kerran vuodessa
  • Isa Chandra Moskowitz & Terry Hope Romero: Vegan Cupcakes Take Over The World ja Vegan Cookies Invade Your Cookie Jar. Ensimmäinen kirja täynnä cupcake-ohjeita ja toinen täynnä keksi- ja brownie-ohjeita

En pidä sanasta kananmunankorvike, koska se antaa ymmärtää, ettei leipomisesta tule mitään ilman kananmunaa tai jotain muuta ainesosaa, joka toimii kuten kananmuna. Kananmunan tarkoitus leivonnaisessa ei ole olla kananmunana taikinassa, vaan se tapauksesta riippuen joko kuohkeuttaa, kiinteyttää, kosteuttaa, antaa makua tai tekee jotain muuta. Kuohkeuttajana, kiinteyttäjänä ja kosteuttajana voi vallan hyvin toimia myös jokin muu asia kuin kananmuna. En useinkaan leipoessani ajattele, että "Korvaanpa tässä nyt kananmunaa!" vaan lähinnä jotain sen suuntaista, että: "Kuohkeutanpa tässä nyt taikinaa!" Käytän tässä kuitenkin vastustuksestani huolimatta sanaa kananmunankorvike, koska se on lyhyin sana kuvaamaan tuota asiaa.

Suosikkikananmunankorvikkeeni on tällä hetkellä pellavansiemenrouhe, mutta silloin tällöin käytän myös muita aineita. Tässä hieman listausta aineista, joita voi käyttää kananmunan tilalla leivonnassa. Listattujen aineiden käyttötavat ja niiden vaikutus lopputulokseen eroavat toisistaan, joten kannattaa kysyä vinkkejä, mikäli jotain kysyttävää on.
  • Ei mitään. Monet kananmunalliset reseptit on helppo muuntaa kananmunattomiksi. Useissa tapauksissa kananmunaa ei edes varsinaisesti tarvitse korvata millään. Jos kananmunallisessa ohjeessa neuvotaan sekoittamaan yksi tai kaksi kananmunaa taikinan joukkoon, ne voi useimmiten vain jättää pois sen vaikuttamatta lopputulokseen mitenkään. Niiden tilalle voi taikinaan lisätä hieman nestettä tai hieman rasvaa, mutta tämäkään ei ole aina välttämätöntä. Esimerkiksi lättytaikina onnistuu vallan hyvin ilman kananmunaa, vaikka juurikin lättytaikina tuntuu olevan yksi suurimmista huolenaiheista keskusteltaessa kananmunattomasta leivonnasta
  • Pellavansiemenrouhe. Esimerkiksi pikkuleipätaikinoihin voi lisätä pellavansiemenrouhetta suurin piirtein siinä mittakaavassa, että yksi ruokalusikallinen (15 ml) pellavansiemenrouhetta vastaa yhtä kananmunaa. Rouheen voi sekoittaa joko käsin tai tehokkaammalla laitteella ensin veden kanssa (1 rkl rouhetta, 3 rkl vettä), jolloin siitä tulee kananmunamaisen limaista tahnaa, jolla on myös kananmunamaisen limaisia ominaisuuksia leivonnaisen suhteen. Rouhe parantaa myös leivonnaisen ravintoarvoa, koska se sisältää muun muassa omega3-rasvahappoja sekä kuituja
  • Kokonaiset pellavansiemenet. Pellavansiemenistä voi valmistaa pellavansiemenlimaa, jota voi käyttää samalla tavoin kuin pellavansiemenrouheesta ja vedestä valmistettua kananmunankorviketta. Se on kuitenkin huomattavasti työläämpää. Mirka Muukkosen ja Anna Särkisillan Vegaanin kasviskeittokirja antaa seuraavanlaisen ohjeen pellavansiemenliman valmistamiselle: 1 dl pellavansiemeniä ja 2,5 dl vettä sekoitetaan. Siementen annetaan liota vedessä muutama tunti. Tämän jälkeen siemenet voi siivilöidä pois, jolloin jäljelle jää noin desilitran verran pellavansiemenlimaa. Olen muutaman kerran käyttänyt leivonnassa pellavansiemenlimaa, enkä keksi siitä mitään pahaa sanottavaa. Muistan tehneeni kauan sitten kääretorttupohjankin korvaamalla konkreettisesti kananmunan pellavansiemenlimalla. Muistaakseni lopputulos ei ollut pahanmakuinen, mutta rakenne oli hieman rapsahtavan hattaramainen, vaikka sen piti olla pehmeä
  • Omenasose. Omenasose tuo leivonnaiseen kosteutta ja myös jonkin verran makua. Se sopii hyvin kananmunankorvikkeeksi kakkuihin ja muihin samalla tavalla pehmeisiin leivonnaisiin. Colleen Patrick-Goudreau sanoo kirjassaan The Joy of Vegan Baking, että 0,6 dl / 60 g makeuttamatonta omenasosetta vastaa yhtä kananmunaa. Kananmunan korvaamisen lisäksi omenasosetta käytetään myös korvaamaan rasvaa, jos halutaan leipoa siltä osin terveellisemmin
  • Vauvojen hedelmäsoseet ja muut hedelmäsoseet. Nämä käyvät leivontaan samoin kuin edellä mainittu omenasose. Makuskaala on laaja, joten myös leivonnaisten makuskaala laajenee.
  • Kananmunaton majoneesi. Majoneesi tuo leivonnaiseen rasvaa ja makua. Esimerkiksi suklaakakkutaikinassa majoneesi tuo muita makuja todella hyvin esiin, kunhan sitä ei käytä taikinassa liikaa. Noin puoli desilitraa majoneesia vastaa yhtä kananmunaa. Vegaaniset majoneesit löydät tästä listasta. En suosittele käyttämään Plamilin majoneeseja leivontaan, koska niiden maku on perinteisiä markettimajoneeseja huomattavasti voimakkaampi ja suolaisempi
  • Maissitärkkelys, perunajauho, soijajauho jne. Erilaiset jauhot ja tärkkelykset ovat ehkä perinteisin tapa korvata kananmuna leivonnassa. Niiden hyvä puoli on siinä, että niitä yleensä löytyy kotoa, mutta huono puoli voi olla se, että niiden maku saattaa pilkistää muiden makujen joukosta hieman liikaa. Maissitärkkelys on huomattavasti neutraalimman makuista kuin perunajauhot tai soijajauhot. Se myös kestää ihan eri tavalla kuumentamista kuin perunajauhot kestävät. Vielä kymmenen vuotta sitten suurin piirtein kaikissa vegaanisissa resepteissä oli varmuuden vuoksi soijajauhoa. Ilmeisesti tieto muista tavoista korvata kananmuna on kehittynyt niin paljon, ettei soijajauhoa enää useinkaan näe resepteissä.
  • Teollisesti valmistettu kananmunankorvikejauhe. Suomessa on saatavilla Orgran No Egg Natural Egg Replacer -nimistä tuotetta, jota voi ostaa ainakin isoimmista marketeista, Ruohonjuuresta ja Punnitse ja säästä -kaupoista. Tuotetta voi sen pakkauksen mukaan käyttää kekseissä, kakuissa, pancakeissa ja vohveleissa ja se siis saostaa sekä sitoo taikinan. (Samalla firmalla on myös lisää vain vesi ja öljy -tyyppisiä kakku- ja muffinssiaineksia, jotka nekin ovat kananmunattomia sekä muutenkin vegaanisia ja myös gluteenittomia. Kananmunatonta leivontaa voi harrastaa siis myös tällä tavalla. Kakkumiksejä olen nähnyt myytävän Punnitse ja säästä -kaupoissa)
  • Itse valmistettu kananmunankorvikejauhe. En löytänyt tähän hätään ohjetta, jonka ihan varmasti olen joskus jossain päin Internetiä nähnyt. Joka tapauksessa siihen tulee maissitärkkelystä ja leivinjauhetta ja sitä käytetään samaan tapaan kuin teollisesti valmistettua kananmunankorvikejauhetta. Sitä tehdään kerralla isompi purkillinen, jota sitten tarvittaessa käytetään
  • Banaani. Banaania käytetään kiinteyttämään taikinaa ja tuomaan siihen kosteutta. Se sopii hyvin kakkuihin, muffinsseihin ja pehmeisiin kekseihin. Banaania ei kannata käyttää silloin, jos ei halua, että leivonnainen maistuu banaanilta. Puolikas banaani vastaa suurin piirtein yhtä kananmunaa
  • Tofu. Erityisesti pehmeää eli silken tofua voidaan käyttää kananmunan tilalla kosteuttamassa, kuohkeuttamassa, kiinteyttämässä ja niin edelleen. Tofu tuo leivonnaiseen lisäksi makua ja proteiinia. Tofu soseutetaan tai blendataan ennen käyttöä hienoksi ja kuohkeaksi tahnaksi. Patrick-Goudreaun mukaan 55 g tofua vastaa yhtä kananmunaa
  • Vissy. Vissy toimii kuohkeuttajana esimerkiksi lätty- ja kakkutaikinoissa. Osa tai kaikki nesteestä korvataan vissyllä, joka lisätään taikinaan varovasti viimeisenä
  • Leivinjauhe. Leivinjauhetta voidaan laittaa taikinaan hieman enemmän kuin ohjeessa alunperin sanotaan, jos taikinaa nostattavat kananmunat jätetään ohjeesta pois
  • Pähkinä- ja siementahnat. Erilaisilla tahnoilla saadaan taikinoihin ja piirakoiden täytteisiin kiinteyttä ja makua sekä proteiinia ja kalsiumia
  • Vatkattava kasviperäinen vaniljakastike tai kasvikerma. Tämä kuulemma toimii kakuissa kuohkeuttajana munasokerivaahdon tapaan. Kokeilin tehdä tämän avulla sokerikakkutyyppistä kakkua, mutta vaahto lässähti saman tien, kun sekoitin sen joukkoon jauhot. Tämä ei kuulemma toimi myöskään kääretorttutaikinassa! Mikäli jollakulla on tälle konstille toimiva ohjeistus, otan sen mieluusti vastaan.
  • Leivonnaisten voiteleminen. Pullat ja joulutortut voi joko jättää kokonaan voitelematta tai ne voi voidella vesi-sokeriseoksella (joko ennen tai jälkeen paistamisen), kahvilla, öljyllä tai sulatetulla kasvimargariinilla. Vegaanista-blogista löytyy ohje agar agar -kiilteelle.
  • Kananmunankorvike Vegaia-lehden (2/2006) tapaan 1. 1 tl leivinjauhetta, ½ tl soodaa, 2 rkl jauhoja, 3 rkl vettä. Sekoita kuivat aineet ja vatkaa sitten loput ainekset sekaan. Vatkaa kuohkeaksi. Seos korvaa leivonnassa yhden kananmunan.
  • Kananmunankorvike Vegaia-lehden (2/2006) tapaan 2. 2 rkl vettä, 1 rkl tapiocajauhoja/muuta tärkkelystä, 1 rkl kookosöljyä/muuta öljyä, 1 tl leivinjauhetta. Sekoita kuivat aineet ja vatkaa sitten loput ainekset sekaan. Vatkaa kuohkeaksi. Seos korvaa leivonnassa yhden kananmunan.
  • Mustasuola. Tästä minulla ei ole kokemusta, mutta sen sanotaan antavan kananmunamaisen maun ruokaan tai leivonnaiseen. Kananmuna maistuu rikiltä, jolta myös mustasuola maistuu
  • Margariinisokerivaahto. Monissa resepteissä kehotetaan vatkaamaan margariini ja sokeri vaahdoksi. Tätä keinoa voi joissakin resepteissä käyttää kananmunan sijasta. Jos reseptissä on jo valmiina margariini, kannattaakin se useimmissa tapauksissa vatkata vaahdoksi. (Ainoa Suomessa myytävä täysin eläimetön ja leivontaan soveltuva margariini on Tummansininen Keiju. Siksi resepteissäni aina lukeekin pelkän margariinin sijasta Keiju. Muut vegaaniset margariinit näkyvät tässä listassa, mutta niiden rasvapitoisuus on yleensä liian alhainen, jotta ne soveltuisivat ruoanlaittoon tai leivontaan.)
  • Kikhernejauho eli gramjauho. Osan jauhoista voi korvata kikhernejauhoilla, jolloin leivonnaisesta tulee pehmeän ilmava. Kikhernejauhoja voi ostaa ainakin etnisistä kaupoista ja Punnitse ja säästä -kaupoista.
  • Maustamaton soijajukurtti. Yksi desilitra maustamatonta (tai miksipäs ei vaikkapa vaniljanmakuista) soijajukurttia vastaa noin kahta kananmunaa. Tämä toimii kuulemma myös munasokerivaahdon tilalla.
Listaa voisi varmasti vielä jatkaa. Tässä olivat kuitenkin ne asiat, jotka minulle tulivat nopeasti ajateltuna mieleen - listassa on myös lisäksi kommenteissa ehdotettuja kananmunankorvausideoita. Otan mielelläni vastaan vielä lisää ideoita ja täydennän listaa!

Mainitut kirjat, monet muut keittokirjat sekä blogit tarjoavat kananmunattomia reseptejä, joita voidaan käyttää leivottaessa leivonnaisia vegaaneille tai kananmuna- tai lehmänmaitoallergikoille. Kukaan ei kuitenkaan kiellä ei-vegaaneja tai ei-allergikkoja leipomasta näillä ohjeilla tai syömästä näitä leivonnaisia. Siksi onkin hieman hassua, että ruoka-ainerajoitteisille leivotaan juhliin omat leivonnaiset, joihin muut eivät saa koskea. Eikö olisikin helpompaa leipoa yksi kuivakakku kahden kuivakakun sijaan tai yksi piirakka kahden piirakan sijaan?

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Wiener nougat -keksit

Joulupukki toi minulle niin ison läjän Wiener nougat -rasioita, että päätin käyttää niistä osan leipomiseen. Näistä kekseistä tuli todella meheviä, mutta silti sopivan rapeita. Ohjeesta tulee kuutisentoista isoa keksiä.
  • 1 dl kasvimaitoa
  • (1 rkl pellavansiemenrouhetta)
  • 1 dl öljyä
  • 2 dl sokeria
  • 1 tl jauhettua vaniljaa, vaniljauutetta tai vaniljasokeria
  • 0,25 tl suolaa
  • 3,5 dl vehnäjauhoja
  • 0,5 tl leivinjauhetta
  • 16 Wiener nougat -palaa (tai 100g muuta maidotonta suklaata rouhittuna)
  • 1 dl kuorittuja pistaasipähkinöitä
Sekoita kasvimaito, halutessasi pellavansiemenrouhe sekä öljy. Lisää joukkoon sokeri, vanilja sekä suola. Siivilöi joukkoon vehnäjauhot ja leivinjauhe ja sekoita tasaiseksi. Leikkaa Wiener nougat't pienemmiksi paloiksi ja pienennä myös pistaaseja hieman veitsellä. Sekoita molemmat taikinan joukkoon.

Nostele taikinasta leivinpaperin päälle pieniä läjiä. Läjät leviävät uunissa, joten jätä niiden ympärille tilaa. Itse paistoin taikinan kahdessa osassa eli yhdelle pellille mahtui kahdeksan keksiä.

Paista keksejä uunissa 180 C-asteessa n. 10 min. Uunista tullessaan keksit ovat todella pehmeitä, mutta jäähtyessään ne kovettuvat. Keksien kannattaa antaa jäähtyä viitisen minuuttia pellin päällä ja sen jälkeen nostella ne ritilälle jäähtymään.

Karpalojuustokakku

Tein tämän kakun Puolukkaisen juustokakun ohjetta mukailemalla: puolukat on vaihdettu karpaloihin, maustamaton soijajukurtti vaniljasoijajukurttiin ja agar agar -hiutaleet jauheeseen.

Aloita juustokakun valmistaminen jo edellisenä päivänä laittamalla soijajukurtti valumaan kahvinsuodatinpussiin tai harsokankaalla vuorattuun siivilään. Karpalososeen valmistin blendaamalla karpalot ja siivilöimällä soseesta isoimmat siemenet pois. Koko kakkua varten (koristeet mukaan lukien) tarvitsin noin viisi desilitraa kokonaisia karpaloita.

Ohjeesta tulee kaksi pientä tai yksi iso juustokakku. Kakun voi valmistaa ihan mihin tahansa astiaan, mutta irtopohjavuoasta sen saa myös irti. Vuoan pohjalle voi leikata pohjankokoisen palan leivinpaperia, jolloin kakku on helppo siirtää tarjoiluastiaan (eikä irtopohjavuoan pohja saa naarmuja kakkulapiosta). Tällä kertaa laitoin kuitenkin pohjan päälle leivinpaperiarkin, jonka jälkeen laitoin vuoan renkaan paikalleen. Leikkasin paperin pienemmäksi ja rypistelin reunat nätimmän näköisiksi (mikä ei kylläkään käy ilmi kuvasta). Tällä tavoin kakun saa vieläkin helpommin vedettyä tarjoiluastiaan.

Keksipohja
  • 200 g keksejä (vegaaniset keksit löytyvät täältä, jouluversioon sopivat hyvin piparkakut)
  • 50 g Tummansinistä Keiju-margariinia sulatettuna
Murskaa keksit ja sekoita niiden joukkoon margariinisula. Painele keksimassa tasaisesti vuoan (tai vuokien) pohjalle.

Karpalomassa
  • 1 prk Alpron vaniljasoijajukurttia valutettuna (alunperin purkissa on 500g)
  • 1 prk Soyatoo-soijakermavaahtoa (tai 3 dl muuta hyvin vatkautuvaa kasvikermavaahtoa, esim. Sunnuntain Kuohkea Vispi)
  • 2 dl karpalososetta
  • 1 tl vaniljajauhetta tai vaniljauutetta
  • n. 2 dl sokeria
  • 2 dl vettä
  • 4 tl (= 20 ml) agar agar -jauhetta
Vatkaa kasvikermavaahto mahdollisimman kiinteäksi vaahdoksi. Lisää joukkoon valutettu soijajukurtti, karpalosose, vanilja ja sokeri. Sekoita ja maista, tarvitseeko seos lisää sokeria.

Sekoita vesi ja agarjauhe kattilassa. Käännä levy päälle ja kuumenna seos kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Koska nestettä on todella vähän agarin määrään nähden, tulee seoksesta todella paksua liisteriä. Käännä levy pois päältä ja sekoittele seosta muutama minuutti, jotta agar varmasti liukenee veteen. Tässä vaiheessa seosta ei tarvitse enää keittää.

Kaada liisteri karpalovaahdon joukkoon pienissä erissä. Sekoita koko ajan sähkövatkaimella, ettei seokseen tule ikäviä klimppejä. Kaada seos keksipohjan päälle ja levitä lusikalla tasaiseksi. Laita jääkaappiin jähmettymään.

Koristeet
  • 2 dl (karpalo)mehua
  • 1 tl agar agar -jauhetta
Käytä joko valmista (hyvänmakuista) mehua, tai valmista karpalomehu itse sekoittamalla pari ruokalusikallista karpalososetta, pari teelusikallista sokeria ja loput vettä keskenään niin, että saat hyvänmakuisen mehun. Sekoita kaksi desilitraa mehua ja agar agar -jauhe kattilassa. Kuumenna kiehuvaksi, käännä levy pois päältä ja sekoittele vielä pari minuuttia.
  • Kaada mehu sopiviin vuokiin (itselläni oli tähden mallisia silikonisia muffinssivuokia) ja koristele valmis kakku näillä kuvioilla TAI
  • Kaada mehu leivinpaperin päälle ja leikkaa siitä piparkakkumuoteilla tai veitsellä kuvioita kakun päälle TAI
  • Kaada mehu suoraan kakun päälle
************************************************************************
Agar agarin testausta

Agarista on jostain syystä kovin vähän tietoa saatavilla Internetissä ja jopa agarpakkauksissakin, joten olen yleensä arponut tarvittavan määrän. Nyt onnistuin löytämään ohjeen, jonka perusteella laskin tarvittavan agarin määrän. Tein jopa testin, jolla selvitin, että linkin takana oleva ohje pitää paikkansa. Ohjeen mukaan kahta cuppia (4,8 dl) varten tarvitaan yksi teelusikallinen agarjauhetta - tämä määrä kuulosti niin pieneltä, että halusin testata, voiko se pitää paikkansa. Tein kaksi versiota viinimarjamehuhyytelöä: toisessa (kuvassa vasemmalla) oli 5 dl mehua ja 1 tl agarjauhetta, toisessa (kuvassa oikealla) 5 dl mehua ja 2 tl agarjauhetta. Kuten kuvasta näkyy, hyytyi mehu pienemmälläkin määrällä, mutta tulos hieman hajosi, kun kaadoin sen muotista. Isommalla määrällä hyytelö pysyi todella hyvin koossa, vaikka sitä nosteli ja siirteli käsin.


Jos teet hyytelöä mehusta tai muusta vastaavasta nesteestä, on hyvä agarin ja nesteen suhde se, että yhtä nestelitraa kohden tarvitset neljä teelusikallista (20 ml) agarjauhetta. Agar ei kuitenkaan toimi ihan samoin silloin, jos hyydytettävä massa on jotain muuta kuin nestettä, kuten tässä juustokakussa. Lopputulos pysyy kyllä hyvin kasassa, mutta ei ole samalla tavalla kiinteä kuin nesteestä tehty hyytelö. Laitoinkin karpalojuustokakun ohjeeseen varmuuden vuoksi hieman enemmän agaria, kuin mitä nesteestä tehtyyn hyytelöön tarvittaisiin.

Huom! Ihmisen elimistö ei käytä agar agaria hyväkseen, eikä se imeydy suolistosta mihinkään, joten agar agaria voi käyttää myös laksatiivina. Siksi en suosittele käyttämään sitä leipomisessa ihan mielin määrin ;)

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Joulu

Kamomilla ystävineen toivottaa kaikille Kamomillan konditorian lukijoille rauhallista joulua!

maanantai 21. joulukuuta 2009

Hasselpähkinäfudge

Näistä tuli aivan huikean hyviä! Suosittelen jouluviemisiksi itsetaitelluissa laatikoissa. Ohje pienen laatikon origamisoimiseen löytyy vaikkapa täältä.
  • 1 dl jauhettua hasselpähkinää (+toinen desilitra kuorruttamista varten, jos haluat)
  • 2 rkl kasvikermaa (tai kasvimaitoa)
  • 50 g Tummansinistä Keiju-margariinia
  • 120 g tummaa suklaata
  • 1 dl (ruoko)tomusokeria
Paahda hasselpähkinäjauhetta kuivalla paistinpannulla, kunnes se on saanut hieman väriä. Älä anna sen kuitenkaan palaa. (Tämän ensimmäisen vaiheen voit jättää väliin, mutta suosittelen sitä erittäin lämpimästi, sillä pähkinöiden paahtaminen tuo pähkinöiden aromit parhaiten esiin.)

Mittaa soijakerma ja margariini kattilaan ja anna niiden kiehahtaa. Ota kattila pois liedeltä ja lisää sinne pilkottu suklaa. Sekoita, kunnes suklaa on sulanut. Siivilöi ja sekoita tomusokeri seoksen joukkoon ja lisää vielä hasselpähkinäjauhe. Sitten
  • Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (ja ripottele päälle hasselpähkinäjauhetta). Jäähdytä seos jääkaapissa tai parvekkeella ja leikkaa sopivan kokoisiksi palasiksi TAI
  • Anna seoksen jäähtyä ja muotoile siitä käsin pieniä palloja. (Pyörittele pallot hasselpähkinäjauheessa) TAI
  • Jaa seos pieniin makeisvuokiin (ja ripottele pinnalle hasselpähkinäjauhetta)
Säilytä fudgepalat jääkaapissa.

PS. Kirjoitin melkein jokaisen pähkinän ensin väärin muotoon pähkinö - myös otsikkoon :)

Daimintapaiset


  • 1 dl mantelijauhetta
  • 2 dl sokeria (käytin puolet ruokosokeria)
  • 0,5 dl vehnäjauhoja
  • 1 rkl kaakaojauhetta
  • 1 tl vaniljauutetta, vaniljaa tai vaniljasokeria
  • 50 g Tummansinistä Keiju-margariinia
  • 0,5 dl (ruokosokeri)siirappia
  • (1 dl mantelilastuja)
  • 50 g suklaata (tai enemmän, jos haluat paksun kuorrutteen)
Mittaa ainekset mantelilastuja ja suklaata lukuunottamatta kattilaan. Keitä pienellä lämmöllä koko ajan sekoittaen 15 min. Sokeri ja mantelijauhe palavat helposti, joten siksi on tärkeää, että seos on koko ajan liikkeessa. (Sekoita valmiin seoksen joukkoon mantelilastut.)

Kaada seos leivinpaperille ja aseta seoksen päälle toinen leivinpaperi. Kauli seos ohueksi levyksi ja anna sen hieman jäähtyä. Leikkaa seos haluamasi kokoisiksi paloiksi ja anna niiden jäähtyä kokonaan.

Sulata suklaa vesihauteessa ja sivele sitä makeisten päälle ohut kerros.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Pannukakku


  • 50 g sulatettua Tummansinistä Keiju-margariinia
  • 1 dl maustamatonta soijajukurttia
  • 1 l kasvimaitoa
  • 2 rkl pellavansiemeniä (ei välttämätön)
  • 0,25 tl suolaa
  • 0,5 dl sokeria
  • 2 dl mannasuurimoita
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
Sekoita ensin sulatettu margariini ja jukurtti. Lisää joukkoon loput aineet, viimeisenä vehnäjauhot sekä leivinjauhe. Kaada taikina pellille leivinpaperin päälle.

Paista 200 C-asteessa n. 35 min. Nosta uunin lämpötila 225 C-asteeseen ja paista vielä n. 15 min. Voit voidella pannukakun pintaa margariinilla paiston keskivaiheilla, kun pinta on jo hieman kovettunut.

Tästä pannukakusta tulee melko litteä, eikä se ruskistu mitenkään erityisen paljon. Maussa ei kuitenkaan pitäisi olla valittamista varsinkaan, kun pannukakkua saa syödä hillon ja jäätelön kanssa.

Chocochilin pannukakkua kannattaa myös ehdottomasti testata, sillä se toimii todella hyvin. Tämä ohje itse asiassa perustuu siihen muistikuvaan, mikä minulla oli Chocochilin pannarin reseptistä.

PS. Leivoin jonkin aikaa sitten Vegan Cookies Invade Your Cookie Jar -kirjan kannessa komeilevia Rocky Roads -keksejä. Maku oli mitä mainioin, vaikkakaan en ole mikään erityinen manteliaromin ihailija. Vinkkini on, että taikinaan ei kannata ennen paistamista lisätä valkosuklaata, koska se sulaa ja katoaa taikinan joukkoon, eikä siitä ole silmäniloksi paistetuissa kekseissä, eikä se oikein sitten enää maistukaan. Kun olin paistanut keksit ja tajusin valkosuklaanappien kadonneen, odotin jonkin aikaa, että keksit hieman jäähtyvät ja painelin keksien pinnalle uudet valkosuklaanapit.

Kuvan keksi näyttää jotenkin hämmästyneeltä. Se johtuu ehkä siitä, että jo toistamiseen sen valkosuklaanapit ovat vaarassa sulaa. Tällä kertaa ne kuitenkin pysyivät jotakuinkin kuosissaan.

Vegaanista valkosuklaata saa nykyisin montaakin eri laatua. Ainakin Punnitse ja säästä -kaupat, Ekolo, Runsaudensarvi ja Vegaanikauppa myyvät valkosuklaalevyjä. Valkosuklaanappeja olen toistaiseksi nähnyt vain Runsaudensarvessa.

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Florentiinit

    Florentiinit muistuttavat huomattavasti kauralastuja, vaikkei niissä kauraa olekaan. Rakenne on samanlainen rapean pehmeä (ja rasvainen). Ohje on muokattu Pirkka-lehden reseptistä.
    • 2,5 dl kuivahedelmiä (omenaa, karpaloita)
    • 2,5 dl pähkinöitä (pekaaneita, manteleita, cashewpähkinöitä)
    • 1,5 dl vehnäjauhoja
    • 100 g Tummansinistä Keiju-margariinia
    • 2 dl sokeria
    • 0,5 dl (ruokosokeri)siirappia
    Pienennä pähkinät ja kuivahedelmät veitsellä leikkuulaudan päällä suurin piirtein rusinan kokoisiksi. Kaada pähkinät ja hedelmät kulhoon ja sekoita niiden joukkoon vehnäjauho. Mittaa toiseen kulhoon margariini, sokeri ja siirappi ja lämmitä seosta mikroaaltouunissa (tai kattilassa liedellä) sen verran, että margariini sulaa. Sekoita tasaiseksi. Sekoita margariiniseos pähkinöiden, hedelmien ja vehnäjauhojen sekaan.

    Nostele taikinasta leivinpaperin päälle pieniä nokareita, joita voit hieman litistää matalammiksi. Jätä paljon leviämisvaraa. (Tein taikinasta 18 florentiinia, jotka paistoin kahdessa erässä, eli yhdelle pellille mahtui näin yhdeksän florentiinia.) Paista 175 C-asteessa n. 10 min. Vahdi, etteivät florentiinit pala.

    Anna florentiinien jäähtyä pellillä ainakin kymmenen minuuttia ennen niiden siirtämistä muualle, sillä ne ovat uunista tullessaan huomattavan pehmeitä ja kärkkäitä repeämään. Florentiinit ovat myös hanakoita tarttumaan kiinni toisiinsa, joten ne kannattaa säilyttää esimerkiksi leivinpaperilla eroteltuina - jos niitä ylipäätään jää säilytettäväksi asti.


    PS. Jostain syystä tuonne yläkulmaan jäi tuollainen ympyrä, jonka poistamista en nyt jaksa ruveta säätämään. Pahoitteluni :)

    lauantai 28. marraskuuta 2009

    Käpykakku


    Kolme Mimosan metsästä löytämää oravanpoikasta olivat kaikki tervehtyneet. Kipein poikasista oli ollut kuumeen kourissa monta päivää, mutta lopulta kuume oli onneksi helpottanut ja se vipelsi menemään toisten poikasten perässä ympäri Kamomillan taloa. Poikaset olivat kovin innokkaita penkomaan kaappeja - varsinkin ruokakaappeja, ja Kamomilla ja Mimosa saivat olla jatkuvasti silmä tarkkana poikasten kanssa. Yksi poikasista ehti jo kertaalleen pudota korkeaan jauhopurkkiin, josta se ei itse päässyt pois. Onneksi kauhea aivastelu paljasti, minne se oli joutunut, eikä sen tarvinnut odottaa jauhopurkissa kovinkaan kauaa.

    "Se olisi tosin sietänyt ehkä olla siellä vielä hetken pidempään, jos se vaikka olisi oppinut, ettei joka paikkaan tarvitse tunkea nenäänsä," sanoi Kamomilla huokaillen lääkärille, joka oli tullut jälleen tutkimaan poikasten kunnon. "Onko poikasten emoista kuulunut mitään?" Kamomilla jatkoi kuiskaten. Lääkäri pudisti surullisena päätään ja huokasi: "Kunpa etsintäpartiolla olisi tänään hyviä.." Lääkäri ei ehtinyt sanoa lausettaan loppuun, kun Mimosa ryntäsi sisälle kiljuen iloissaan. Jopa oravanpoikaset lopettivat hetkeksi remuamisensa ja jäivät suu auki ihmettelemään, mikä Mimosalla mahtoi olla.

    "Emot ovat löytyneet! Heitä ollaan tuomassa tänne päin ihan kohta!" Mimosa nauroi ja onnenkyyneleet valuivat pitkin hänen poskiaan. "Mitä ihmettä?!" huusi Kamomilla riemuissaan ja lääkärikin nauroi kumisevalla naurullaan. Ainoat, jotka eivät näyttäneet iloisilta, olivat oravanpoikaset. Jostain syystä he näyttivät ennemminkin noloilta. "Kummallista," kuiskasi Kamomilla Mimosalle huomattuaan poikasten oudon käytöksen, "miksiköhän poikaset muuttuivat noin omituisiksi kuultuaan uutiset?"

    Kun etsintäpartio saapui Kamomillan kodin luokse, oli heillä toden totta mukanaan oravavanhemmat, jotka onnellisina ottivat poikasensa syleilyynsä. Koko etsintäpartio, Kamomilla, Mimosa, lääkäri ja tietenkin oravaperhe mahduttivat itsensä Kamomillan keittiöön pöydän ääreen juomaan teetä ja maistelemaan Kamomillan edellisenä päivänä valmistamaa käpykakkua. Oravavanhemmat kiittelivät Kamomillaa ja Mimosaa ja tietysti kaikkia muitakin poikastensa hyvästä hoidosta.

    Lääkäri kysyi oravilta, miten poikaset olivat päätyneet metsään nälkiintyneinä. Isäorava katsoi hetken aikaa lapsiaan tuimalla ilmeellä ja selitti sitten, että viikko sitten heidän kotipihaansa oli ajanut ihminen moottoripyörällä. Poikaset olivat olleet aivan kamalan kiinnostuneita pärisevästä kulkuneuvosta, eivätkä malttaneet pysyä erossa sen tutkimisesta, vaikka äiti- ja isäorava heitä kielsivätkin ja kävivät moneen otteeseen hakemasta poikaset pois moottoripyörän luota. Lopulta heidän oli pakko käskeä lapsensa menemään pesään omaan huoneeseensa.

    Äiti- ja isäorava luulivatkin, että poikaset tottelivat ja olivat tyytyväisiä, kun moottoripyörä lopulta kaasutti tiehensä heidän kotipuunsa alta. Kun äitiorava aikoi mennä sanomaan poikasille, että he saisivat nyt tulla pois huoneestaan, olikin huone tyhjä. Poikaset olivat karanneet takaovesta, eikä niitä näkynyt enää missään. Oravavanhemmat etsivät poikasia ympäri pihaa ja huutelivat heidän peräänsä, mutta heistä ei näkynyt jälkeäkään. Vanhemmat tajusivat, että poikaset olivat joutuneet moottoripyörän kyytiin ja lähtivätkin hädissään juoksemaan sinne suuntaan, minne pyörä oli lähtenyt. Juostuaan itsensä läkähdyksiin he tajusivat, etteivät millään voi saada moottoripyörää kiinni. He ottivat heti yhteyttä naapureihinsa ja perustivat etsintäpartion. Vasta nyt viikon jälkeen etsintäpartio tapasi metsässä toisen etsintäpartion ja loppu olikin kaikkien tiedossa.

    "Onko ihan totta, että te lähditte moottoripyörän kyytiin?" kysyi lääkäri totisella äänellä oravanpoikasilta. Poikaset nyökkäsivät ja olivat aivan itkun partaalla. "Ette varmasti enää tämän jälkeen tee tuollaisia juttuja?" kysyi lääkäri poikasilta edelleen totisella äänellä ja poikaset nyökkäsivät nyt hieman näkyvämmin. "Sittenhän kaikki on hyvin!" nauroi lääkäri kovalla äänellä ja kaikki muutkin yhtyivät tähän nauruun. Kamomillan talosta kuului iloinen nauru ja laulu vielä myöhään yölläkin.


    Käpykakku

    En ollut pienenä erityisen innostunut käpykakusta, eikä minulla täten ole oikeastaan minkäänlaista mielikuvaa käpykakun mausta. Sen tiedän, että käpykakkuun tarvitaan kakkupohja, vaniljakreemiä, hilloa sekä marsipaanikuorrute. Kamomillan konditorialla ei ole anniskelulupaa, joten useissa käpykakuissa käytetty rommi on jätetty tästä ohjeesta pois.

    Tämä kakkupohja soveltuu ihan minkä tahansa muunkin täytekakun pohjaksi. Olen saanut alkuperäisen ohjeen ystävältäni ja muokannut sitä vain hitusen. Vaniljakreemin ohje puolestaan on muokattu Turun Oikeutta eläimille -järjestön kokoamasta Vegaanisia nami-nami herkkuohjeita -vihkosesta, joka oli vuosikaudet ainoa vegaaninen leipomusoppaani. Erityisesti vihkon suklaahippupikkuleipiä on tullut leivottua kerran jos toisenkin.

    Tässä siis Kamomillan konditorian melkoisen makea versio käpykakusta.

    Kakkupohja
    • 6 dl vehnäjauhoja
    • 3 dl sokeria
    • 3,5 tl leivinjauhetta
    • 1,5 tl vaniljaa tai 2-3- tl vaniljasokeria
    • 0,25 tl suolaa
    • 1,5 dl öljyä
    • 2 dl omenasosetta
    • 3 dl vissyä
    Sekoita kuivat aineet. Sekoita niiden joukkoon öljy ja omenasose sekä viimeisenä vissy. Älä sekoita taikinaa liikaa, jottei se sitkostu. Ei haittaa, jos taikinassa on pieniä paakkuja.

    Kaada taikina leivinpaperin päälle uunipellille ja paista 190 C-asteessa noin 30 minuuttia tai kunnes pohja on kypsä. Tämän kakkupohjan voi paistaa myös perinteisesti rasvatussa ja jauhotetussa kakkuvuoassa 175 C-asteessa noin 40 minuuttia (tai kunnes kakku on kypsä). Suosittelen mieluummin paistamaan kakun edellämainitusti kuten pannukakun, koska näin se kypsyy tasaisemmin.

    Vaniljakreemi
    • 1,5 dl kasvimaitoa
    • 1 rkl maissitärkkelystä
    • 1 rkl sokeria
    • 2 tl vaniljasokeria tai 1 tl vaniljaa tai vaniljauutetta
    • 25 g Tummansinistä Keiju-margariinia
    • 0,5 dl tomusokeria
    Valmista vaniljakiisseli sekoittamalla kasvimaito, maissitärkkelys*, sokeri ja vanilja kattilassa. Kuumenna seosta koko ajan sekoittaen, kunnes se kiehuu. Käännä levy pois päältä ja anna seoksen vielä kiehua muutamia minuutteja. Sekoita koko ajan, ettei kiisseli pala pohjaan tai kiehu yli. Anna seoksen jäähtyä kokonaan ennen kuin teet seuraavan vaiheen.

    Vatkaa margariini vaahdoksi ja lisää sen sekaan kylmä kiisseli sekä tomusokeri. Maista ja tarkista, tarvitseeko kreemi vielä jotakin.

    *Jos haluat käyttää maissitärkkelyksen sijaan perunajauhoja, anna kiisselin vain kuplahtaa ja nosta se heti levyltä sivuun.

    Marsipaanivaihtoehdot 1 ja 2
    Vaihtoehto 1 - se suositeltava vaihtoehto
    • Yksi pötkö marsipaania
    • 2 rkl kaakaojauhetta
    Vaivaa kaakaojauhe marsipaaniin joukkoon. Laita marsipaani tämän jälkeen jääkaappiin kovettumaan uudelleen.

    Vaihtoehto 2 - ei-kovin-suositeltava-vaihtoehto
    • 1 dl vettä
    • 1 rkl pellavansiemenrouhetta
    • 150 g mantelijauhetta
    • 2 rkl kaakaojauhetta
    • 6 dl tomusokeria (ainakin)
    Valmista pellavansiemenlima vatkaamalla vettä ja pellavansiemenrouhetta voimakkaasti sauvasekoittimella, tehosekoittimella tai sähkövatkaimella. Siivilöi seos.

    Sekoita mantelijauhe, kaakaojauhe sekä puolet tomusokerista ja lisää joukkoon pellavansiemenlima. Lisää niin paljon tomusokeria, että tahnasta tulee melko kovaa. Laita marsipaani jääkaappiin kovettumaan ainakin tunniksi.

    Kakun kokoaminen
    Kakkupohjan, vaniljakreemin ja marsipaanikuorrutteen lisäksi tarvitset vielä
    • Omenamehua kakun kostukkeeksi
    • Vadelmahilloa
    • Tomusokeria marsipaanin kaulimista ja kakun koristelua varten
    Leikkaa kakkupohja sopiviin paloihin sen mukaan, minkälaisen kakun haluat tehdä. Itse leikkasin noin puolikkaan pellin kokoisen kävynmallisen palan paperista. Tätä paperia apuna käyttäen leikkasin kaksi pienempää muottia.


    Kostuta alin kakkukerros ja levitä sen päälle kerros vadelmahilloa ja kerros vaniljakreemiä. Nosta toinen kerros näiden päälle ja tee sille samoin kuin ensimmäiselle kerrokselle. Ylimmäksi tuleva kerros vain kostutetaan. Leikkaa jäljelle jääneesta kakkupohjasta ohuita siivuja ja muotoile niiden avulla kakku pyöreämmäksi.


    Kaulitse marsipaani reilusti tomusokeroidun pöydän päällä reilusti tomusokeroidulla kaulimella. Myös kädet kannattaa tomusokeroida. Oman kokemukseni mukaan valmiin marsipaanin kanssa touhutessa tomusokeria ei tarvita aivan tässä mittakaavassa, mutta ei siitä mitään haittaakaan ole.

    Nosta kaulittu marsipaani varovasti kakun päälle ja painele se siihen hellästi mutta tiiviisti. Tee kävyn suomujen kuviot joko saksilla leikkaamalla (itse en uskaltanut, koska marsipaanini oli erityisen repeilevää sorttia) tai taikinapyörällä hellästi painamalla. Ripottele tai siivilöi kakun pinnalle vielä tomusokeria koristeeksi.

    torstai 26. marraskuuta 2009

    Karpalopirtelö

    Tällä ohjeella saa aikaan herkullisen kirpeän nougat'n makuisen pirtelön, joka on kaiken lisäksi vielä terveellistä: karpaloista saa vaikka mitä flavonoideja, pellavansiemenrouheesta omegakolmosta ja pähkinöistä kalsiumia ja kaikkea muuta tärkeää. Jos jätät jäätelön pois ja korvaat sen esimerkiksi banaanilla, saat vieläkin terveellisemmän smoothien.
    • 2 dl soijamaitoa
    • 1 dl karpaloita
    • 0,5 dl pekaanipähkinöitä
    • 0,5 dl cashewpähkinöitä
    • 1 rkl pellavansiemenrouhetta
    • 2 dl Oatlyn kinuskijäätelöä tai muuta kasvijäätelöä
    • 1 rkl agavesiirappia tai muuta makeuttajaa
    Lataa ainekset tehosekoittimeen ja sekoita tasaiseksi ja kuohkeaksi. Pirtelön voi tehdä myös sauvasekoittimella, mutta pähkinät eivät välttämättä hienonnu sillä niin hyvin kuin blenderillä.

    maanantai 23. marraskuuta 2009

    Vaaleanpunainen tervetulomalja

    Tällä hetkellä tuntuu siltä, että en saa tarpeekseni inkivääristä. Tätä juomaa maistellessa inkivääristä jää aivan ihana tulisen lämmin jälkimaku. Granaattiomena antaa juomalle kivan makuvivahteen ja kauniin värin.

    Juoma kannattaa valmistaa suoraan limsapulloon, jotta hiilihapot eivät lähde karkuteille. Puolentoista litran pullosta kaadetaan siis puoli litraa pois (ja juodaan sellaisenaan), jonka jälkeen pulloon mahtuu hyvin granaattiomenan ja inkiväärin mehu, ja tilaa jää myös mahdolliselle kuohumiselle.
    • 1 l sitruuna- tai sitruuna-lime-limsaa
    • 1 granaattiomena
    • n. 10 cm pala inkivääriä
    • Raastin
    • Harsokangas (tai näiden tilalla mehulinko)
    • Suppilo
    Raasta inkivääri pieneksi raasteeksi ja purista siitä mehua harsokankaan sisällä. Mehua pitäisi tulla noin kaksi ruokalusikallista. Kaada mehu hitaasti suppilon avulla limsapulloon.

    Pese ja halkaise granaattiomena ja kaavi sen sisältö harsokankaaseen. Ota muutama siemen jemmaan maljojen koristelua varten, jos haluat. Purista siemenistä mehu ja kaada se pienissä erissä limsapulloon. Jos kaadat kaiken kerralla, kuohuu juoma varmasti yli.

    Sulje pullon korkki ja käännä pullo hitaasti ylösalaisin pari kertaa, jotta limsa ja mehut sekoittuvat.

    tiistai 17. marraskuuta 2009

    Rusinaskonssit

    • 2,5 dl vehnäjauhoja
    • 1 tl ruokasoodaa
    • ripaus suolaa
    • 1 tl sokeria
    • 1 rkl pellavansiemenrouhetta (ei pakollinen)
    • 0,5 dl rusinoita
    • 50 g Tummansinistä Keijua
    • 1 dl kasvimaitoa*
    Sekoita kuivat aineet ja rusinat ja nypi joukkoon margariini. Lisää vielä kasvimaito ja sekoita tasaisehkoksi.

    Jaa taikina kahdeksaan osaan ja asettele palat uunipellille. Litistä taikinapalasia hieman. Näistä voi toki tehdä pyöreitä tai muutoin kauniita, mutta itse tykkään rosoisista ja hieman heitellyn näköisistä skonsseista.

    Paista skonsseja 225 C-asteessa n. 12 minuuttia. Tarjoile esimerkiksi omenasoseen kanssa. Maistuvat hyviltä myös ihan itsekseen.

    *Hasselpähkinä-manteli-riisimaito sopi tähän tosi hyvin, mutta kaikki muutkin kasvimaidot sopivat varmasti oikein mainiosti.

    Sipulipiirakka

    Kamomilla lueskeli suuressa nojatuolissaan uusia keittokirjojaan ja harmitteli sitä, kuinka hänellä ei mitenkään olisi aikaa kokeilla kaikkia niitä herkullisen kuuloisia reseptejä, joita kirjat olivat pullollaan. "Ehkä kannattaisi jättää uudet kirjat ostamatta, kun siitä tulee vain pahalle tuulelle," Kamomilla mutisi itsekseen ja laittoi huokaisten kirjan hyllyyn. Samassa ovelta kuului hätääntynyt koputus. Oven takana oli itkuinen Mimosa, jolla oli kädessään kummallinen mytty. Mimosa antoi mytyn varovasti Kamomillalle ja pyysi tätä viemään sen lämpimään.

    Mytystä paljastui kolme laihaa ja takkuista oravanpoikasta. "Miten ihmeessä oravilla on poikasia tähän aikaan vuodesta?" hämmästeli Kamomilla, "Mistä löysit poikaset?" Mimosa kertoi löytäneensä poikaset läheltä Kamomillan kotia ja tuoneensa ne siksi Kamomillan luokse. Isä- ja äitioravaa ei näkynyt eikä kuulunut missään, joten Mimosan oli pakko ottaa kylmettyneet poikaset mukaansa.

    Mimosa jätti Kamomillan huolehtimaan poikasista ja lähti itse noutamaan lääkäriä, joka asui puolen kilometrin päässä. Kamomilla valmisti poikasille pehmeän pedin uunin lähelle, jotta ne pääsivät mahdollisimman lämpöiseen. Ne nukkuivat edelleen, eikä Kamomilla raaskinut herättää niitä kysyäkseen, mitä ne haluaisivat syödä. Kamomilla ei ollut kovinkaan hyvin selvillä pienten oravien ruokailutottumuksista, mutta päätti silti valmistaa niille jotain syötävää. Kamomilla otti kaapistaan suurimman morttelinsa ja jauhoi siinä tammenterhoista, saksanpähkinöistä ja mustikoista sosetta. Lisäksi Kamomilla lämmitti vettä, jonka sekaan hän murskasi valkosipulia ja inkivääriä. Kamomilla oli kuullut, että niitä käytettiin lääkkeenä vilustumiseen. "Jos ne eivät halua juoda tätä, niin ainakin ne voivat haistella sen tuoksua.. Luulen, että sekin jo auttaa ainakin vähän."

    Kamomilla ei oikein tiennyt, mitä muuta hän olisi voinut tehdä. Hän istahti tuolille pienten oravien viereen, silitteli niiden turkkeja ja lauloi niille hiljaa laulun oravasta, joka nukkui makeasti sammalvuoteessansa. Viimeisen säkeistön aikana yksi oravista aukaisi silmänsä ja katseli ihmetellen ympärilleen. Sitä selvästi hieman pelotti ja se painautui lähemmäksi sisaruksiaan ja yritti töniä niitä hereille. Toinenkin orava aukaisi silmänsä ja katsoa tapitti Kamomillaa ja Kamomillan kotia kummissaan. Kolmas poikanen jatkoi untaan, eikä se tuntunut huomaavan ollenkaan sisarustensa herättämisyrityksiä.

    Kamomilla toivoi, että Mimosa tulisi lääkärin kanssa pian, sillä kolmas poikanen näytti tosi kipeältä. Kaksi muuta vaikuttivat onneksi vain nälkäisiltä. Kamomilla tarjosi pienestä kupista poikasille tekemäänsä tahnaa ja ne hieman empien sitä haistoivat ja maistoivat, mutta söivät kuitenkin. Syömisen jälkeen niitä ei enää pelottanut ihan niin paljon, ja kun Mimosa tuli lääkärin kanssa, antoivat ne lääkärin tutkia itsensä.

    "Nämä kaksi veijaria tulevat pian kuntoon, kunhan ne pidetään lämpimässä ja ne saavat vahvistavaa ruokaa. Tätä kolmatta kurrea pitääkin sitten hoivata paljon tarkemmin," lääkäri sanoi vakavana. "Hän ei saa saada yhtään kylmää ja hänen pitää antaa nukkua mahdollisimman paljon. Tässä on lääkepullo, josta hänelle annetaan tippa kolme kertaa päivässä." Kamomilla ja Mimosa lupasivat huolehtia oravanpoikasista parhaansa mukaan. Mimosa sanoi, että voisi tulla hoitamaan poikasia aina siksi ajaksi, kun Kamomilla on töissä. Lääkärin lähtiessä takaisin kotiin lupasi hän Kamomillalle eteisessä järjestävänsä etsintäpartion, joka etsisi poikasten kadonneet emot. Laittaessaan kaulahuivia kaulaansa muistutti hän vielä, että poikasten lähelle voisi laittaa pilkottua sipulia ja valkosipulia, sillä se estää vilustumisia.


    Sipulipiirakan pohja
    • 100 g Tummansinistä Keijua
    • 2 dl maissijauhoja*
    • 1 dl vehnäjauhoja
    • 1 rkl vettä
    Nypi margariini ja jauhot sekaisin ja lisää vesi. Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan ja jätä se odottamaan täytettä.

    *Voit käyttää piirakkapohjassa myös pelkkiä vehnäjauhoja tai täysjyvävehnäjauhoja.

    Sipulipiirakan täyte
    • Öljyä paistamiseen
    • noin viisi desilitraa sipulia pilkottuna (keltasipulia, purjosipulia, valkosipulia)
    • ripaus suolaa
    • 1 tl siirappia
    • 250 g kiinteää tofua
    • 2 dl soijakermaa
    • 1 rkl maissitärkkelystä, perunajauhoja tai vehnäjauhoja
    • mausteeksi esimerkiksi mustapippuria, muskottipähkinää, suolaa, meiramia, salviaa, oluthiivahiutaleita
    Paista sipulit pehmeiksi ja mausta ne. Odotellessa soseuta tofu soijakerman ja mausteiden kanssa tehoskoittimella, sauvasekoittimella tai vastaavalla vekottimella. (Voit toki murskata ja hienontaa tofun myös käsin, haarukalla tms., mutta lopputuloksesta ei tule niin kermainen.) Maista tofuseosta ja lisää tarvittaessa mausteita. Yhdistä sipulit ja tofuseos ja kaada piirakkapohjan päälle.

    Paista piirakkaa uunissa 175 C-asteessa 45 minuuttia.

    Idean piirakkaan sain Colleen Patrick-Goudreaun kirjasta The Vegan Table.

    lauantai 7. marraskuuta 2009

    Karpalokuorrute cupcakeille tai kakulle

    Tästä ohjeesta riittää kuorrutetta kahdelletoista cupcakelle. Jos haluat tehdä kuorrutteen kakulle ja toteuttaa sen hienoilla vänkyröillä, suosittelen tuplaamaan reseptin.

    Karpalokuorrute
    • 0,5 dl karpaloita tai 4 tl karpalomehua
    • 0,5 dl kookosöljyä tai kookosrasvaa
    • 0,5 dl Tummansinistä Keijua
    • 0,5 tl vaniljaa (tai 1 tl vaniljauutetta tai vaniljasokeria)
    • 4 dl tomusokeria
    Tee ensin karpaloista mehua joko soseuttamalla ne ja sen jälkeen siivilöimällä tai sitten puristamalla karpaloista mehut harsokankaan välissä. Suosittelen tuota puristelumetodia, koska ensinnäkin mehua tulee enemmän, mutta myös siksi, että se on kivaa - vähän niin kuin kuplamuovin poksuttelua! Mehua tarvitset 4 tl, jos karpaloista tuleva mehu ei riitä, voit lisätä myös vettä.

    Sulata kookosöljy juoksevaksi ja vatkaa se margariinin ja vaniljan kanssa. Lisää joukkoon tomusokeri ja vatkaa sekaisin - tässä vaiheessa seos on raemaista. Lisää lopuksi karpalomehu ja vatkaa seos tasaiseksi. Suosittelen lämpimästi sähkövatkainta.

    Cupcaket (Golden Vanilla Cupcakes) on tehty lähes suoraan Vegan Cupcakes Take Over the World -kirjan reseptin mukaan, joten en siksi laita ohjetta tähän. Moskowitzin ja Romeron kirja on mahtavuudessaan sellainen, että sen tulisi löytyä jokaisen vegaanileipurin kirjahyllystä. Jos sinulla ei sitä vielä ole, niin kannattaa vihjaista asiasta Joulupukille.. Samaan lahjalistaan voinet lisätä myös kaksikon uuden Vegan Cookies Invade Your Cookie Jar -kirjan, joka on aivan juuri ilmestynyt. Oma kappaleeni on tällä hetkellä jossakin kirjakaupan ja kotini välillä, mutta oletettavasti jo ensi viikolla pääsen testailemaan sen pikkuleipä- ja browniereseptejä.

    perjantai 6. marraskuuta 2009

    Kahvinmakuiset suklaahippukeksit

    Pellavansiemenet ovat hyvä omegakolmoslähde! Pellavansiemenrouhetta on laitettu näihin kekseihin tuosta syystä, sekä myös siksi että pellavansiemenrouhe on hyvä kananmunankorvike. Jos et pidä pellavansiementen mausta, voit jättää ne pois näistä kekseistä - sen ei pitäisi vaikuttaa myöskään keksien rakenteeseen erityisen ratkaisevalla tavalla. Pellavansiemenrouhe on lähinnä keino saada näistä kekseistä edes himpun verran terveellisiä ;) Joka tapauksessa omatekoiset keksit ovat useimmiten kaupan valmiskeksejä terveellisempiä, koska niistä puuttuu suurin osa lisäaineista ja muista kummallisuuksista, joita kekseihin keksitehtaissa laitetaan.

    Keksit, noin kaksi tusinaa
    • 0,5 rkl pellavansiemenrouhetta
    • 2 rkl vettä
    • 1 tl pikakahvijauhetta
    • 100 g Tummansinistä Keijua
    • 1 dl fariinisokeria
    • 0,5 dl sokeria
    • 1 tl vaniljauutetta (tai vaniljasokeria tai vaniljaa)
    • ripaus suolaa
    • 50 g suklaata pieneksi pilkottuna tai raastettuna*
    • 2 dl vehnäjauhoja
    • 0,5 tl ruokasoodaa
    Vatkaa vesi ja pellavansiemenrouhe sekä pikakahvijauhe keskenään. Vatkaa toisessa astiassa margariini ja sokerit vaahdoksi. Lisää vaahdon sekaan pellavansiemenmössö, vaniljauute, suola sekä suklaa. Lisää lopuksi vehnäjauhot, joihin on sekoitettu ruokasooda. Voit sekoittaa taikinan sähkövatkaimella, kunhan teet sen mahdollisimman nopeasti.

    Muotoile taikinasta noin kaksikymmentäneljä keksiä. Paista keksejä 180 C-asteessa n. 12 min.

    *En ole aikaisemmin keksinyt, mihin ihmeeseen sitä raastinraudan juustohöylännäköistä terää tarvitaan. Tänään kuitenkin keksin, että sillä saa helposti raastettua suklaata pieniksi hipuiksi - pienemmiksi kuin itse jaksan veitsen kanssa leikata!

    sunnuntai 25. lokakuuta 2009

    Hifistelykaakao

    Dinan maailmassa kyseltiin reseptiä hyvälle kaakaolle. Oman kaakaoni teen tähän tyyliin ja se ainakin on tosi hyvää. Tykkään todella kaakaoisesta ja suklaisesta kaakaosta!

    Laitan kupin pohjalle muutaman palan tummaa suklaata, pari teelusikallista kaakaojauhetta, tilkan vaniljauutetta, ripauksen suolaa sekä noin teelusikallisen kookoskermajauhetta. Täytän kupin kauramaidolla ja lämmitän sen yksinkertaisesti mikrossa.

    Kookoskermajauhe tuo kaakaoon täyteläisyyttä, mutta ei häiritsevästi kookoksen makua. Jauhetta voi ostaa ainakin Punnitse ja säästästä. Kyseessä on nimenomaan kookoskermajauhe, ei kookoskermatiiviste.

    Mangomuffinssit

    Ohje on muokattu mausteisemmaksi ja vegaaniseksi alunperin cup-mitoilla annetusta ohjeesta, joten siksi määrät ovat hieman epätasaiset. Joku on joskus sanonut, että "Ruoanlaitto on taidetta, mutta leipominen tiedettä" viitaten siihen, että ruuanlaitossa saa säveltää, mutta leipomisessa pitää noudattaa ohjeita ja tiettyjä lainalaisuuksia todella tarkasti. Käytännössä tämä ei kuitenkaan mene aivan noin, joten ei haittaa, vaikka et saisikaan mitattua juuri 0,6 desilitraa mangososetta. Oleellisempaa leivontatieteen kannalta on se, että ei ala liikaa kikkailemaan esimerkiksi nostatusaineiden kanssa: jos taikinaan tulee kaksi teelusikallista leivinjauhetta, en itse lähtisi tuossa vaiheessa viskomaan taikinaan sattumanvaraisesti ruokasoodaa ruokalusikalla mitattuna.

    Ohjeesta tulee noin kahdeksan muffinssia.
    • 0,6 dl mangoa soseena
    • 0,6 dl kasvimaitoa
    • 2 rkl öljyä
    • 0,6 dl sokeria
    • ripaus suolaa
    • 1 tl kanelia
    • 0,25 tl neilikkaa
    • 1 tl vaniljauutetta, vaniljaa tai vaniljasokeria
    • 2 tl leivinjauhetta
    • 2,4 dl vehnäjauhoja
    Sekoita kosteat aineet ja mausteet ensin yhteen. Lisää joukkoon leivinjauhe sekä vehnäjauhot ja sekoita nopeasti tasaiseksi.

    Jaa taikina muffinssivuokiin siten, että jokaiseen vuokaan tulee taikinaa noin kaksi kolmasosaa vuoan korkeudesta. Paista 180 C-asteessa n. 20 minuuttia tai kunnes muffinssit ovat kypsiä.

    Mikäli haluat kuorruttaa muffinssit, odota ensin, että ne jäähtyvät. Lämpimien muffinssien päältä kuorrute vain valuu pois. Omat muffinssini on kuorrutettu yksinkertaisesti kasvimaidosta ja ruokotomusokerista tehdyllä kuorrutteella. Sekoitin pariin teelusikalliseen kasvimaitoa reilun desilitran tomusokeria.

    keskiviikko 14. lokakuuta 2009

    Tunnustan ja kiitän tunnustuksesta!

    Kahvila Vegaanin Okriina lähetti minulle tällaisen:


    Nyt täällä sitten punastellaan mielihyvästä, sillä on kyllä tosi kivaa saada tunnustusta omista jutuistaan. Kiitos Okriina!

    Nyt pitäisi sitten tehdä seuraavat toimenpiteet:

    Kun tämän palkinnon saa niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:

    1. Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen
    2. Kopioi kuva ja liitä blogiisi
    3. Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
    4. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
    5. Anna tunnustus seitsemälle
    6. Linkitä nämä blogissasi
    7. Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta
    Tässäpä sitten ne seitsemän salaisuutta, jotka eivät välttämättä välity Kamomillan konditorian jutuista ja kuvista :)
    • Oikeasti nimeni ei ole Kamomilla. Tätä ei varmaan kukaan osannut aavistaakaan ;)
    • Kotini ja keittiöni ovat lähes aina äärettömän sekaiset - siitä huolimatta olen hyvinkin perillä siitä, missä mikäkin asia on. Tästä hieman epätavallisesta järjestyksestä johtuen myös ruokapöytäni on yleensä täynnä kaikenlaista siihen kuulumatonta tavaraa. Valokuvaankin leivonnaiseni usein joko tuolilla, lattialla tai esimerkiksi sängyllä. Ja koska minulla on asuintovereina liuta undulaatteja, saattaa tarkkasilmäinen bongata kuvista undulaatinsiementen kuoria tai muuta sekalaista undulaattisotkua
    • Olen äärimmäisen tarkka käsihygieniasta ruokaa valmistaessani. Pesen käsiäni jatkuvasti ja vaikka tekisin ruokaa vain itselleni, en uita samaa maistamislusikkaa pesemättä kahteen kertaan samassa kattilassa
    • Olen lihonut tämän blogin perustamisen jälkeen noin viisi kiloa. (Väitän kuitenkin, että myös muilla asioilla kuin Kamomillan konditorialla on osuutta asiaan)
    • Syön hirvittävän vähän tuoreita kasviksia ja hedelmiä - vaikka olenkin vegaani
    • Haaveilen omasta pihasta ja omasta kasvimaasta - puutarhanhoito ja rikkaruohojen kitkeminen ovat ehkä parasta tekemistä, mitä tiedän
    • Tälläkin hetkellä minun pitäisi kirjoittaa graduani, mutta olen aika hyvä keksimään kaikkea muuta tekemistä
    Ja tässä lista niistä seitsemästä blogista, joita mielelläni lueskelen. Lista voisi toki olla huomattavasti pidempikin, mutta säännöt kieltävät ;) (Ja nää ei nyt varsinaisesti oo sit missään järjestyksessä..)
    • Kahvila vegaani saa ensimmäisen äänen. Enkä sano tätä vain siksi, että sain sieltä tunnustusta. Herkullisia kuvia ja mielenkiintoisia, monipuolisia reseptejä
    • Dinan maailmassa on aivan ihastuttavia ja omaperäisen näköisiä leivonnaisia
    • Mämmi pääsi myös minun listalleni innovatiivisen kokkausotteensa ansiosta: salmiakkipastaa ja jukurtilla kuorrutettua pitsaa - kuulostavat jännittäviltä, mutta erittäin kokeiltavilta resepteiltä
    • Keittiö ja puutarha -blogissa kokataan ja katsellaan puutarhan ihmetyksiä. Leipomukset on tosi hauskan näköisiä!
    • Chocochili nyt on vaan niin hieno ja Elina ihan ammattilainen :) Uskon vakaasti, että Chocochilin olemassaolo on edistänyt kasvissyöntiä melkoisesti. Keittokirjaa odotellessa...
    • Yrttipurkki maustehyllyssä on täynnä kivoja ja monipuolisia reseptejä ja raikkaita kuvia
    • Goddess of Cakessa on myös aivan ihania leivonnaisia. Varsinkin tämä kakku
    Lisäys: Tulipas nää tekstit nyt jännittävästi erikokoisina ja värisinä. En jaksa säätää :)

    tiistai 6. lokakuuta 2009

    Puolukkavispipuuro

    Tulin vain muistuttamaan, että nyt on hyvä hetki tehdä vispipuuroa! Ohje löytyy mannaryynipussin kyljestä, mutta tässä oma ohjeeni:
    • 5 dl puolukoita
    • 1 l vettä
    • 1,5 dl mannaryynejä
    • 1 dl sokeria
    • (ripaus suolaa)
    Tehosekoita ja siivilöi puolukat. Keitä sosetta ja vettä reilu viisi minuuttia. Sekoita joukkoon mannaryynit. (Vaaleista mannaryyneistä tulee kuohkeampi vispari kuin tummista.)

    Anna puuron kiehua kymmenisen minuuttia pienellä lämmöllä. Sekoittele välillä. Mausta suolalla ja sokerilla ja anna jäähtyä - parveke on tähän vuodenaikaan oiva apukeino tähän tarkoitukseen!

    Vatkaa puuroa sähkövatkaimella ainakin viisi minuuttia, jotta puurosta tulee oikein vaaleanpunaista ja kuohkeaa. Tarjoa kasvimaidon (ja sokerin) kanssa.

    perjantai 2. lokakuuta 2009

    Voileipäkakku

    Tulipahan tehtyä tällaistakin, vaikken oo ikinä ennen tehny! Tämänkertainen resepti ei ole turhan tarkka, koska voileipäkakuissa on toivottavaa käyttää mielikuvitusta. Voileipäkakkua varten tarvitset pääsääntöisesti:
    • Leipää
    • Täytettä
    • Kuorrutteen
    • Koristeita
    Voileipäkakun voi tehdä perinteisesti laatikkomaiseksi latomalla leipäviipaleita päällekkäin - erittäin perinteisen voileipäkakusta saa, jos käyttää vuorotellen tummaa ja vuorotellen vaaleaa leipää. Tämä voileipäkakku on kuitenkin kaikkia perinteitä uhmaten tehty pyöreäksi. Tähän käy mikä tahansa pyöreä ja tarkoitukseen sopivankokoinen vati. Vati kannattaa ensin vuorata kelmulla, jotta kakku on myöhemmin helpompi kumota vadista pois. Tämän jälkeen vati vuorataan reunoilta ja pohjastaan leivällä ja pohjalle levitetään ensimmäinen kerros täytettä. Jos täyte on kosteaa, ei kakkua mielestäni tällöin tarvitse erikseen kostuttaa.


    Täytteen päälle levitetään uusi leipäkerros, jonka päälle levitetään uusi kerros täytettä, jonka päälle levitetään leipäkerros, jonka päälle levitetään jne. Päällimmäiseksi tulee leipäkerros, joka lopulta toimii kakun pohjana, kunhan kakku kuorruttamista varten kumotaan. Kakku kannattaa myös päällystää kelmulla ja laittaa vaikkapa pieni paino päälle, jotta kakku kiinteytyy mukavasti. Kakku saa odotella jääkaapissa kuorruttamista vaikka seuraavaan päivään.

    Oman voileipäkakkuni täytteenä oli mustapavuista, valkosipulista ja tomaatista tehtyä tahnaa, jonka sekaan oli pilkottu paprikaa sekä Redwoodin valmistamaa kananlihanoloista tuotetta, jota voi ostaa ainakin Ruohonjuuresta sekä Punnitse ja säästä -kaupoista.

    Päällystin kakun vatkatun kookoskerman* sekä majoneesin yhdistelmällä, mutta tämä ei ollut erityisen herkullista. Käytännössä kookos ei maistunut lainkaan, kun taas majoneesi maistui aivan liikaa. Suosittelen mieluummin vaikkapa soijatuorejuustoa tai Tartexia.

    Mutta kaiken kaikkiaan siitä tuli näin hassu:

    *Kyllä! Kookoskerma vatkautuu! Tarvitset paksua kookoskermaa (esim. Kara), joka on viettänyt aikaansa vähintäänkin jääkaapissa, jos ei jopa pakastimessa. Kookoskermavaahtoa voi laittaa vaikkapa täytekakun päälle, jos tykkää kookoksesta.

    Puolukkainen juustokakku

    Puolukkainen juustokakku sopii oikein hyvin syksyiseen kahvipöytään. Tästä huolimatta yllätin itseni tänään ostamalla torilta neljä litraa puolukoita. Olen ollut niin laiska, etten ole kerännyt marjoja pakastimeen ensi talven varalle. Olen ollut myös niin saamaton, etten ole edes ostanut marjoja pakastimeen. Tällä hetkellä puolukat (ja karpalot) taitavat olla ainoita torilta löytyviä marjoja, joten ilmeisesti päätin kompensoida pakastimeni marjattomuutta puolukoilla :)

    Tämän kakun kanssa meinasi käydä hieman köpelösti, sillä muistin agar-agar-tilanteeni paremmaksi, kuin mitä se oikeasti olikaan. Käytin kakun juusto-osioon tosi vähän agar-agaria, mutta tästä huolimatta kakku pysyy koossa, kuten kuvasta näkyy. Olen kuitenkin varmuuden vuoksi tuplannut agarin määrän kirjoittamaani reseptiin, jotta puolukkahyydyke varmasti hyytyy.

    Agar-agar on merileväpohjainen hyytelöimisaine, jota voi käyttää liivatteen sijaan erilaisissa leivonnaisissa. Onpa sitä joku käyttänyt myös kananmunan sijaan pullien voitelemisessa! Agar-agaria saa sekä hiutaleina että jauheena. Hiutaleet maksavat vähemmän, mutta niitä tarvitaan enemmän ja luonnollisesti jauhe maksaa enemmän, mutta sitä tarvitaan vähemmän. Jauheen liuottaminen nesteeseen käy nopeammin kuin hiutaleiden, mutta en pidä tätä asiaa hiutaleiden kohdalla erityisen ongelmallisena.

    Aloita juustokakun valmistaminen jo edellisenä päivänä laittamalla purkillinen (500 g) Alpron maustamatonta jukurttia valumaan kahvinsuodattimeen (& jääkaappiin). Näin jukurtista tulee paksumpaa, pehmeämmän makuista sekä tuorejuustomaisempaa. Myös Alpron vaniljanmakuinen jukurtti voisi ehkä sopia tähän tosi hyvin - en vain osaa sanoa, käyttäytyykö se valutettaessa jotenkin erilailla kuin maustamaton jukurtti. Onko joku kokeillut?

    Tästä ohjeesta tulee melko suuri juustokakku. Tarvitset sitä varten halkaisijaltaan noin 23 cm irtopohjavuoan tai muun vastaavan sopivan vuoan. Voit leikata irtopohjavuoan pohjalle pohjan kokoisen palan leivinpaperia, jonka avulla juustokakku on helppo siirtää tarjoiluastiaan.

    Juustokakun pohja
    • 200 g keksejä, esimerkiksi kaurakeksejä (katso vegaaniset keksit täältä!)
    • 0,5 dl sulatettua Tummansinistä Keiju-margariinia
    Hienonna keksit käsin, kaulimella, tehosekoittimella tai muulla sopivalla tavalla. Lisää joukkoon sulatettu margariini. Painele seos tiiviisti vuoan pohjalle ja laita jääkaappiin odottamaan täytteen valmistumista.

    Juustokakun täyte
    • 1 prk vatkattavaa Soyatoo-kermavaahtoa (tai 300 g muuta vastaavaa)
    • 1 prk Alpron maustamatonta soijajukurttia valutettuna
    • 0,5 dl sokeria
    • 2 dl puolukkasosetta
    • 1 dl vettä
    • 4 rkl agar-agar-hiutaleita
    Vatkaa Soyatoo vaahdoksi ja sekoita siihen valutettu soijajukurtti, puolukkasose sekä sokeri. (Maista seosta ja lisää sokeria, jos seos tuntuu liian happamalta.)

    Keitä vettä ja agar-agar-hiutaleita niin kauan, että hiutaleet ovat liuenneet veteen. Tähän voi mennä jopa kymmenen minuuttia, joten ei kannata hermostua.. Sekoita agar-agar-vesi puolukkaseokseen nopeasti vatkaten, jottei seokseen muodostu ikäviä klönttejä. Levitä seos juustokakun pohjan päälle ja laita jääkaappiin jähmettymään muutamaksi tunniksi.

    tiistai 29. syyskuuta 2009

    Helpot köyhät ritarit ja Granaattiomenasiirappi

    Granaattiomenasiirappi
    • 1 Granaattiomena
    • 1 Lime
    • 3 rkl sokeria
    Halkaise granaattiomena ja purista (tarvittaessa nypi) siemenet kattilaan. Poista mahdolliset valkoiset kalvot siementen seasta. Purista limen mehu granaattiomenan joukkoon ja lisää sokeri. Keitä seosta hiljaisella lämmöllä noin kymmenen minuuttia. Voit painella lusikalla granaattiomenan siemeniä rikki, mikäli haluat nesteisempää siirappia.

    Köyhät ritarit
    • Vaaleaa leipää
    • Vaniljan makuista kasvimaitoa (esim. Nalle tai Alpron "pillijuoma")
    • Tummansinistä Keijua tai öljyä paistamiseen
    Kuumenna paistinpannu*. Kasta leipäpalat nopeasti kasvimaitoon ja puristele mahdollinen liika neste pois. Paista leipäpalat kauniin kullankeltaisiksi. Tarjoile granaattiomenasiirapin ja vaikkapa soijajäätelön kanssa.

    *Teflonpannua ei kannata kuumennella yksikseen, sillä teflon ei ole kovin terveellistä hengitettynä (ja erityisesti lemmikkilinnuille se voi olla kohtalokasta jo lyhyessäkin ajassa!). Paistinpannu kannattaakin kuumentaa siten, että lämmittää siinä ensin vettä. Kun vesi alkaa kuplia, voi sen kaataa pois ja laittaa rasvan tilalle.

    lauantai 26. syyskuuta 2009

    Nurinkurinleipä

    Kaikki alkoi tästä:
    Kamomilla laittoi kakkutaikinan epähuomiossa aivan liian pieneen vuokaan, mistä johtuen sen tuli tukala olla ja se halusi tuhoisin seurauksin laajentaa elintilaansa. Leipomossa leijaili jo vankka savu, kun Kamomilla viimein huomasi kurkistaa uuniin. Ei siinä auttanut muu kuin avata kaikki ovet ja ikkunat selälleen ja löyhytellä isompia savuja ulos. Onneksi siihen aikaan aamusta leipomo ei vielä ollut auki, joten asiakkaiden ei tarvinnut haistella kärähtäneen kakun aromeja. Pahaksi onnekseen Kamomilla pudotti ikkunalaudalla kukkivan belargonian ikkunaa avatessaan ja sen ruukku meni tuhannen säpäleiksi.

    - Näytät siltä, kuin sinunkin päässäsi hieman höyryäisi, sanoi ohikulkumatkalla ollut Mimosa Kamomillalle tämän kantaessa lähes hiiltynyttä kakkua ulos käryämään.
    - Ei kai se ole mikään ihme! Ei ole kiva heittää ruokaa pois varsinkaan oman huolimattomuuden vuoksi, Kamomilla vastasi harmistuneella äänellä. Samalla hänen otteensa hieman lipesi, kakku meinasi pudota hänen käsistään ja hän refleksinomaisesti tarttui kuumaan kakkuvuokaan sillä kädellä, jossa ei ollut patakinnasta. Kamomillan suusta ei päässyt ääntäkään, mutta vieressä seisova Mimosa kyllä huomasi Kamomillan ilmeestä, etteivät kyyneleet olleet kaukana.

    - Tarvitsetko apua tuulettamisessa tai uunin siivoamisessa? Minulla ei ole vielä kiire, Mimosa kysyi ja Kamomilla ottikin avun mielellään vastaan. Kamomilla lupasi tarjota Mimosalle kiitokseksi teekupillisen sekä appelsiinin makuisen suklaaleivoksen. Kun leipomo oli tuuletettu ja siivottu ja tytöt istuivat teekuppeineen leipomon ulkopuolella syysauringon lämmössä, alkoi Kamomillan mieliala hiukan parantua. Tuolloin Mimosa viimein uskalsi sanoa ääneen sen, minkä oli huomannut heti, kun oli sinä päivänä nähnyt Kamomillan ensi kertaa:
    - Olet näköjään pukenut paitasi nurinpäin.

    Nurinkurinleipä


    Kuvassa olevat kaksi leipää on tehty täsmälleen samoista aineksista. Idea piilee siinä, että nurinkurinleipiin tarvitaan kaksi eriväristä leipätaikinaa, jotka leivotaan leiväksi kahdella eri tavalla, jotka kuitenkin ovat samanlaiset. Tottakai voit tehdä kaksi samannäköistä nurinkurinleipää, mutta niitä ei voi enää kutsua nurinkurinleiviksi...

    Vaalea taikina
    • 2,5 dl vettä (42-asteista)
    • 0,5 pss kuivahiivaa (n. 5 g)
    • 0,25 tl suolaa
    • 0,5 rkl sokeria
    • 5 - 6 dl vehnäjauhoja
    • 1 rkl öljyä
    Yhdistä hiiva, osa jauhoista, suola ja sokeri keskenään ja lisää joukkoon vesi ja öljy. Vaivaa loput jauhot joukkoon, peitä taikinakulho liinalla ja anna nousta ainakin puoli tuntia.

    Tumma taikina
    • 0,5 pss kuivahiivaa (n. 5 g)
    • 0,25 tl suolaa
    • 0,5 rkl sokeria
    • 2 dl vehnäjauhoja
    • 2,5 dl vettä (42-asteista)
    • 1 rkl öljyä
    • 2 dl ruisleseitä
    • 0,5 dl tummia siemeniä (mustia seesaminsiemeniä, pellavansiemeniä tai -murskaa, hampunsiemenmurskaa)
    • n. 4 dl täysjyväspelttijauhoja
    Yhdistä hiiva, vehnäjauhot, suola ja sokeri, lisää joukkoon vesi sekä öljy ja sekoita tasaiseksi. Sekoita seuraavaksi taikinaan leseet ja siemenet. Vaivaa spelttijauhot taikinaan. Peitä liinalla ja anna kohota ainakin puoli tuntia.


    Jaa kumpikin taikina kahteen osaan. Kaulitse toinen vaalea taikina noin sentin paksuiseksi levyksi ja siirrä taikina syrjään odottamaan. Kaulitse toinen tumma taikina samankokoiseksi levyksi ja nosta vaalea taikina sen päälle. Rullaa taikina ranskanleivän näköiseksi leiväksi, huolittele leivän päät niin, että ulospäin leipä näyttää vain tummalta leivältä ja aseta leipä uunipellille odottamaan.

    Tee sama temppu toiselle vaalealle taikinalle ja toiselle tummalle taikinalle, mutta laita tällä kertaa vaalea taikinalevy alle. Näin saat vaalean leivän.

    Anna leipien kohota liinan alla ainakin tunti - mielellään kaksikin.

    Paista leipiä uunissa 225 C-asteessa n. 35 minuuttia. Voit auttaa kuoren rapeutumista höyryllä laittamalla uunin pohjalle uuninkestävän astian, jossa on vettä. Valmiiden leipien pitäisi näyttää suurinpiirtein tämännäköisiltä:

    Appelsiiniset muroleivokset

    Ohjeesta tulee noin kahdeksan leivosta.
    • 100 g Tummansinistä Keiju-margariinia
    • 1 dl sokeria
    • Yhden appelsiinin mehu*
    • Yhden appelsiinin raastettu kuori*
    • 1,5 dl vehnäjauhoja
    • 0,75 tl leivinjauhetta
    • 1 tl vaniljasokeria
    • (väriksi 1 tl kurkumaa)
    • (1 dl suklaahippuja)
    Vaahdota margariini ja sokeri. Sähkövatkaimella vatkaten tähän kuluu aikaa muutama minuutti. Sekoita vaahdon joukkoon appelsiinimehu sekä appelsiinin kuori. Tämän jälkeen sekoita nopeasti joukkoon vielä vehnäjauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri sekä halutessasi kurkuma. Lisää aivan viimeisenä suklaahiput, jos haluat niitä käyttää.

    Jaa taikina muffinssivuokiin siten, että kukin vuoka tulee noin puolilleen. Tämä taikina nousee melko paljon. Paista uunissa 175 C-asteessa n. 15 minuuttia tai kunnes leivokset ovat kypsiä.

    Anna leivosten jäähtyä ja valmista sillä välin suklaakuorrute.

    Suklaaganache
    • 2 rkl kasvimaitoa
    • 100 g suklaata pieninä paloina
    Kuumenna kasvimaitoa mikroaaltouunissa puolisen minuuttia. Sekoita kuuman kasvimaidon joukkoon suklaapalat, ne sulavat ganacheksi melko nopeasti. Mikäli suklaapalat eivät meinaa sulaa, voit lämmittää seosta mikroaaltouunissa kymmenisen sekuntia, minkä jälkeen suklaa todennäköisesti viimeistään on sulanut.

    Levitä ganache leivosten päälle ja koristele halutessasi appelsiinin kuorella. Mikäli haluat tarjota leivoksesi muffinssivuoista, et luultavasti tarvitse ihan näin isoa määrää ganacheta. Mikäli kuorit vuoat pois ja haluat kuorruttaa leivokset kokonaan, tarvitset luonnollisesti koko satsin. Leivoin kuvan leivokset silikonivuoassa, irrotin ja käänsin ylösalaisin, jolloin leivoksista tuli kapeampia ylhäältä kuin alhaalta. Kukin kuitenkin tyylillään :)

    Suklaaganacheeta voi käyttää myös jäätelön tai muiden herkkujen kastikkeena!

    *Käytin luomuappelsiinia, jotka useimmiten ovat tavanomaisesti tuotettuja appelsiineja pienempiä. Mehua appelsiinista tuli noin puoli desilitraa ja kuorta niinkin vähän kuin yksi teelusikallinen. Saattaa olla, että raastoin kuorta melko hellällä kädellä. Tämä määrä kuitenkin riitti leivoksiin aivan hyvin.

    Suosittelen luomusitrusten käyttämistä varsinkin silloin, jos käytät ruuanlaitossa tai leivonnassa niiden kuorta. Tällöin olet parhaiten turvassa torjunta-ainejäämiltä. Sitrukset kannattaa joka tapauksessa pestä hyvin ennen käyttöä. Olen jostain kuullut, että sitrushedelmät voi pestä tiskiaineella ja tiskiharjalla, ja näin teenkin, kun niitä keittiössäni käytän.

    sunnuntai 20. syyskuuta 2009

    Maissilättyjä ja vadelmamangosiirappia

    Tänään oli jälkiruuaksi lättyjä, ja koska jääkaapissa ei ollut valmiiksi hilloa, piti hillo tehdä itse. Onneksi pakastimesta löytyi vadelmia ja mangokuutioita sekä inkivääriä. Inkivääriä kannattaa ostaa iso pala kerralla, kuoria se ja pakastaa. Jäistä inkivääriä on helppo raastaa sopiva määrä ja lopun inkiväärin voi palauttaa takaisin pakastimeen. Inkivääri säilyy näin paljon pidempään, kuin jos sen säilyttäisi jääkaapissa.

     
    Vadelma-mangosiirappi
    • 2 dl vadelmia
    • 1 dl mangokuutioita (pakaste)
    • 1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
    • 0,5 dl vettä
    • 2 rkl ruokosokeria tai sokeria
    Mittaa ainekset kattilaan ja keitä reilu viisi minuuttia. Lopuksi voit soseuttaa siirappia haarukalla, suttunuijalla (kuten minä) tai sauvasekoittimella riippuen siitä, minkälaisen koostumuksen siirapille haluat.

    Maissilätyt
    • 2 dl kasvimaitoa*
    • 2 rkl öljyä
    • ripaus suolaa
    • 1 rkl sokeria
    • ripaus leivinjauhetta
    • 1 dl maissijauhoja
    • 1,5 dl spelttijauhoja tai vehnäjauhoja
    • (Sinistä Keijua tai öljyä paistamiseen)
    Sekoita aineksista lättytaikina ja paista lätyiksi. Lätty on valmis käännettäväksi, kun sen yläpuoli on hyytynyt ja alapuoli on kauniin ruskea. Pannu ei täten saa olla liian kuuma eikä liian kylmäkään (omat lättyni paistuvat 4-lämmöllä asteikolla 1-6). Lättyä ei myöskään kannata ruveta sörkkimään heti, kun taikina on kaadettu pannulle. Kun lätyn antaa rauhassa paistua, jolloin sen alapuoli kypsyy ja rapeutuu, on se myös helpompi kääntää.

    Omia lättyjäni pääsivät vadelmamangosiirapin lisäksi koristamaan Soyatoon pursotettava soijakermavaahto sekä reilun kaupan ruokosokerisiirappi, joka maistuu mukavasti erilaiselta kuin tavallinen siirappi, vaikkakaan ei aivan yhtä hyvältä kuin vaahterasiirappi. Soyatoota löytyy ainakin Ruohonjuuresta, Punnitse ja säästä -kaupoista sekä Citymarketeista ja ajoittain myös joistakin isommista S-ryhmän kaupoista. Ruokosokerisiirappia löysin iloiseksi yllätyksekseni S-marketista.

    *Kasvimaidon tilalla lättytaikinassa voi käyttää vissyä. Tällöin taikinaan ei tarvitse lisätä suolaa.

    maanantai 14. syyskuuta 2009

    Asioita, joita ilmankin tulisi vallan mainiosti toimeen

    Vaikka leipomistouhuissa riittäisikin se, että käytössä on jonkinlainen kulho, jonkinlainen haarukka ja jonkinlainen mitta-astia, on silti paljon hauskempaa leipoa erilaisia apuvälineitä käyttäen. Seuraava lista ei ole missään nimessä tarkoitettu ostoslistaksi, vaan sen on pikemminkin tarkoitus antaa vinkkejä siihen liittyen, mitä muita leipomisen apuvälineitä on olemassa kuin vain se haarukka, kulho ja desin mitta.

    Muotit, vuoat ja mitta-astiat


    • Piparkakkumuotteja PITÄÄ olla ainakin kymmenen erilaista! On niin tylsää syödä pelkästään perinteisiä kukan mallisia piparkakkuja, jos vaihtoehtona ovat krokotiilit, jääkarhut, lampaat ja norsut. Piparkakkumuotteja voi tietenkin käyttää myös muiden pikkuleipien tekemiseen. Lisäksi niiden avulla voi leikata esimerkiksi marsipaanilevystä hienoja koristeita.
    • Muffinsseja ja cupcakeja varten minulla on käytössä silikoniset vuoat. Jos leivon niin sanotusti kotitarpeiksi, niin jätän näistä paperiset vuoat pois, mutta hieman parempia muffinsseja varten vuoraan silikonisen muffinssi"peltini" paperisilla vuoilla. Pellin tarkoitus on tehdä muffinsseista paremman mallisia, sillä ilman peltiä muffinssit lähinnä leviävät, koska paperinen vuoka ei pysy muodossaan yksistään. Silikonisia vuokia voi käyttää myös jäädykkeiden ja hyydykkeiden valmistamiseen. Erityisen kivasti näihin sopivat tähdenmalliset tai muut erikoiset vuoat.
    • Kakkuja varten kaapeistani löytyy sekä erikokoisia irtopohjavuokia että perinteisiä kuivakakkuvuokia. Täytekakut paistan mieluiten uunipellillä leivinpaperin päällä, sillä tällä tavalla kakkupohja paistuu kakkuvuokaa tasaisemmin kypsäksi. Olen myös viehtynyt kulmikkaisiin kakkuihin enemmän kuin pyöreisiin kakkuihin.
    • Koska resepteissä on useimmiten sekä kuivia että märkiä ainesosia, on näitä varten hyvä olla omat mitta-astiat - varsinkin silloin, jos leipoo kerralla vaikkapa pikkuleipiä ja kakkua, voi kuivien aineiden mittaamiseen käyttää molemmissa samaa mittaa ja märkien mittaamisessa toista mittaa.
    • Mikäli käyttää paljon amerikkalaisia reseptejä, joissa ainemäärät on ilmoitettu cup-mittoina, on tätä varten ihan järkevää ostaa omat mittakupit. Toki ainemäärät voi laskea itsekin, mutta koska on helpompi mitata omalla mitalla yksi cup kuin 2,42 dl niin lopputulos onnistuu ehkä hieman varmemmin oikeilla mittakipoilla. (Kannattaa huomioida sekin, että amerikkalaisten kuppi on eri kokoinen kuin englantilaisten kuppi. Reseptin alkuperä kannattaakin tästä syystä yrittää saada selville.)
    • Suosittelen mittalusikkasetin hankkimista. Syömiseen tarkoitetut teelusikat ja ruokalusikat eivät useinkaan vastaa tilavuudeltaan sitä, mitä resepteissä ajetaan takaa. Ruokalusikan tilavuus on virallisesti 15 ml ja teelusikan 5 ml.

    Sudit, vispilät ja sen sellaiset


    • Silikonisen sudin etu on siinä, että vaikka sillä voitelee vohvelirautaa, se ei sula. Se myös vaikuttaa hieman hygieenisemmältä kuin muista materiaaleista tehdyt sudit.
    • Pallovatkain nyt on vaan paljon hienompi kuin perusvispilä. Perusvispiläkin on ihan jees.
    • Nuolijaa voi käyttää taikinan sekoittamiseen, kulhon reunojen kaapimiseen, taikinan tasoittamiseen ja se on paljon mukavampi nuolla kuin vispilä, jonka väleihin kieli voi ikävästi jäädä jumiin.
    • Piirakkapulikassa ja peruskaulimessa on puolensa, mutta vieläkin kätevämpi litistäjä on pitsakaulin.
    • Siivilän avulla jauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe pääsevät muuntautumaan taikinaksi ilman kökköjä. Siivilää voi käyttää myös leivonnaisten viimeistelyyn: vaikkapa tomusokeria tai kaakaojauhetta voi ripotella sen avulla koristeeksi mokkapalojen tai kuivakakkujen päälle.
    • Jäätelökauhalla (sellaisella, jossa on se mekaniikka) kauhotaan jäätelöstä palloja, mutta sitä voi käyttää apuna pikkuleipien tekemisessä. Jäätelökauhalla on helppo kahmaista aina samankokoinen pala taikinaa, jonka voi mekaniikan avulla tipauttaa leivinpaperin päälle. Taikinapala on jo valmiiksi melko pyöreä, joten sille ei tämän jälkeen tarvitse tehdä juuri muuta kuin hieman taputella litteämmäksi.
    • Sitrusraudan (en ole aivan varma nimestä) avulla voi sitrushedelmien kuorista leikata pitkiä ja ohuita siivuja. Teen nykyisin niin, että vaikka en tarvitsekaan sitruksen kuorta, otan sen kuitenkin talteen ja pakastan. Sitrusraudan sijaan myös tavallinen raastinrauta luonnollisesti sopii tähän juttuun.
    • Taikinaraudan avulla vehnäjauhojen ja margariinin nyppiminen käy mukavasti, vaikka margariini olisikin hieman kovaa. Raudan avulla koko taikinan sekoittaminen käy helposti. Taiinarautaa voi käyttää myös esimerkiksi tofun pienentämiseen tofu scramblea varten, mikäli ei jostain syystä halua käyttää tähän haarukkaa.
    • Jäähdytysritilän tarkoitus on se, että pikkuleivät, pullat ja kakut jäähtyvät myös alapuolelta. Pellillä, pöydällä tai lautasella jäähtyessään leivonnaisten pohja saattaa lötsööntyä. Jäähdytysritilänä voi aivan hyvin käyttää uunin ritilää, mutta mikäli leipoo kerralla paljon, on "oikeiden" ritilöiden hankkiminen kannattavaa. Omat ritiläni voi kasata päällekkäin, joten ne eivät vie paljon tilaa pikkuleipiä jäähdytellessään.
    • Lasinen leikkuulauta käy moneen muuhun, mutta ei leikkuulaudaksi sen kovan äänen vuoksi. Käytän tätä leikkuulautaa leipomisalustana varsinkin silloin, kun teen sämpylöitä tai pullaa. Jostain syystä sen epätasainen pinta on sellainen, että taikina ei jää siihen kiinni ja sitä on helppo työstää.

    Sähköiset vempeleet ja niihin verrattavat


    • Luotan digitaaliseen ajastimeen enemmän kuin perinteiseen väännettävään munakelloon, johon on vaikea määrittää tarkkaa aikaa. Digitaalinen ajastin on hyvä varsinkin silloin, jos leipoo vaikkapa piparkakkuja, kun samalla pitää kaulita ja ottaa taikinasta muotilla pipareita ja vahtia uunissa olevia pipareita, etteivät ne pala. (Useimmissa kännyköissä, paitsi omassani, on myös ajastin.)
    • Käytän elektronista vaakaa todella usein leipoessani. Teen usein siten, että asetan taikinakulhon vaa'alle, nollaan vaa'an ja mittaan sinne esimerkiksi margariinin. Jos vaikkapa sokerin määrä on myös ilmoitettu grammoissa, nollaan vaa'an uudelleen ja mittaan kulhoon sokerin. Omassa vaa'assani voin valita, näyttääkö vaaka painon grammoina vai unsseina, joten minun ei tarvitse muuntaa amerikkalaisissa resepteissä olevia painoja metriseen järjestelmään.
    • Sähkövatkaimesta tai jäätelökoneesta on kai turha sanoa, mihin niitä käytetään. Sähkövatkain on kuitenkin huomattavasti helpompi tapa tehdä margariini-sokeri-vaahtoa kuin käsin vatkaten.
    • Käytän vedenkeitintä, jos tarvitsen leivontaa varten kädenlämpöistä vettä. Vedenkeitin laitetaan siis vain hetkeksi päälle, jolloin se ehtii lämmittä vettä riittävästi. Oletan, että tämä on ekologisempi tapa kuin veden lämmittäminen liedellä (tai kenties jopa mikroaaltouunissa). Omassa mallissani on mahdollista valita veden lämpötila, mikä on monella tapaa kätevää.