maanantai 27. heinäkuuta 2009

Mustikkapiirakka

Konditoriassa oli pitkän aikaa ollut hieman normaalia hiljaisempaa, sillä monet metsän asukkaista olivat kesälomamatkoillaan, eivätkä täten tarvinneet konditorian palveluksia. Tästä syystä rouva Virtanen eräänä päivänä ehdottikin, että Kamomilla pitäisi ylimääräisen vapaapäivän: "Toki saat palkan koko päivältä, mutta minusta meidän ei tarvitse molempien istua kököttää turhaan leipomossa, jos asiakkaita ei käy koko päivänä."

Kamomilla ottikin ylimääräisen vapaapäivän iloisena vastaan ja päätti kuluttaa sen mustikoita etsiskellen. Mimosa oli lähtenyt sukuloimaan, eikä kukaan muukaan ollut kotona, joten Kamomillan oli pakko lähteä yksin mustikoita poimimaan. "Käyhän se niinkin!" Kamomilla mietti, pakkasi reppuun hieman evästä, haki ämpärit varastosta ja tallusteli kohti mustikkametsää.

Kamomilla oli ehkä hieman laiska mustikanpoimija, sillä ensimmäinen ämpäri ei meinannut millään tulla täyteen. Hän oli kuitenkin päättänyt, että pitäisi ensimmäisen ruokatauon vasta, kun ensimmäinen ämpäri olisi täynnä. Nälkä kurni Kamomillan vatsassa, joten hän päätti hieman juksata ja pisti joka toisen mustikan suuhunsa ja joka toisen ämpäriin.

"Ei siitä noin mitään tule!" kuului yllättäen kumea ääni puun takaa. Kamomilla meinasi lentää pyllylleen yllättyneenä (ja ehkä hieman säikähtäneenäkin), mutta sai kuitenkin pidettyä tasapainonsa. "Karhuherra! Ei noin saa pelotella!" sanoi Kamomilla hieman harmistuneena.

"Miten sitten mustikoita pitäisi kerätä, jos ei näin?" Kysyi Kamomilla Karhuherralta ihmeissään. Karhuherra repi kokonaisen mustikanvarvun kerralla irti maasta ja raastoi mustikat suuhunsa suoraan varvusta. Se maiskutteli mustikoita oikein kunnolla ennen seuraavan varvun kiskomista maasta. Kamomilla nauroi katketakseen miettiessään itseään matkimassa Karhuherraa: "Kiitos vain, mutta minä taidan pysytellä omassa tavassani."

Huomio arvoisa lukija tai blogiin sattumalta eksynyt!  Olet saapunut blogin alkuaikoihin, jolloin innostukseni vegaanileivonnan ilosanoman levittämiseen oli jo valtava, mutta tietoa ja taitoa minulla ei vielä ollut ihan kauhean paljon. Suosittelenkin etsimään tämän reseptin tilalle jonkin tuoreemman, sanotaan vaikkapa korkeintaan viisi vuotta vanhan reseptin. Tarvittaessa voit kysellä vinkkejä esim. kommentoimalla tätä tekstiä. Koska tämä blogi on eräänlainen matka ja päiväkirja kohti parempaa vegaanista leipomista, en halua poistaa täältä näitä vanhoja tekstejä. 

Mustikkapiirakka

Pohja:
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl ohrajauhoja (tai vehnäjauhoja)
  • 1 tl ruokasoodaa
  • 0,75 dl sokeria
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 2 dl kasvimaitoa
  • 1 tl omenaviinietikkaa
  • 0,5 dl öljyä
Sekoita jauhot, ruokasooda ja sokerit. Sekoita (mitta-astiassa) omenaviinietikka kasvimaidon joukkoon ja anna paksuuntua hetken aikaa. Lisää öljy kasvimaidon joukkoon ja kaada seos jauhojen joukkoon. Sekoita nopeasti tasaiseksi ja levitä voidellun piirakkavuoan pohjalle.

Pinnalle:
  • 2 dl maustamatonta soijajukurttia
  • 1 rkl sokeria
  • sopivan paljon mustikoita
Sekoita sokeri jukurtin joukkoon ja levitä seos piirakkapohjan päälle. Lisää mustikat.Paista piirakkaa 200 C-asteessa n. 30 minuuttia.

8 kommenttia:

  1. Ai täälläkin on kokkailtu mustikkapiirakkaa. Nam :)

    VastaaPoista
  2. Näinä päivinä on kyllä helppo törmätä mustikkapiirakkaan :D

    VastaaPoista
  3. Miteköhän kävisi jos laittaisin mustikat sekaisin tuon soijajugu + sokeri -mösän kanssa ja lätkäisisinkin pullien päälle? Luuletko että onnistuisi?

    VastaaPoista
  4. Jos tarkoitat sellaista rahkapullamaista systeemiä, niin luulisin sen onnistuvan. Ei kuitenkaan ihan vain kannata lätkäistä täytettä pullan päälle, vaan siihen pitää ensin tehdä kolo esim. juomalasin pohjalla painamalla :)

    Uusi Alpro on löysempää ja huonommin uunissa jähmettyvää kuin vanha Alpro, ja Rainbown jähmettymistä en ole kokeillut. Luulisin, että ne molemmat hyytyvät ainakin jonkin verran. Kun ne ottaa pois uunista, niin niiden pitää antaa jäähtyä ennen leikkaamista, koska ne hyytyvät lisää myös jäähtyessään.

    VastaaPoista
  5. Ok, kiitos. :) Joo juuri sellainen rahkapullamainen oli mielessäni, en vain osannut muistaa nimeä. :D Mitäpä jos valutan tuota Alproa vaikka yhden yön yli ennen käyttämistä, kun on kerran löysempää? Vai onko kuitenkin parempi käyttää sellaisenaan?

    VastaaPoista
  6. Luultavasti se hyytyy tarpeeksi hyvin valuttamattakin, mutta sen voi kyllä valuttaa, jos haluat jo lähtökohtaisesti paksumpaa jogurttia. Alpron raaka-aineet muuttuivat siis sen verran, että se ei enää hyydy niin hyvin kuin aiemmin, mutta kyllä se kuitenkin hyytyy. Olipa sekavasti ilmaistu :)

    VastaaPoista
  7. Hyvin onnistui! Valutin jugurttia about tunnin-pari, kun en jaksanut,enkä ehtinytkään, enempää. Laitoin osan muistikoista tehosekoittimeen ja jugurtin sekaan, osan sekoitin kokonaisina. Ja kahta eri täytettä tein: toinen maustamattomasta jugusta, ja toinen mustikkajugurtista. Kumpaankin tuli n. 1-2tl vaniljasokeria, ja maustamattomaan versioon lisäksi vieklä tavallista sokeria. Eri makuisia ovat, mutta en soaa sanoa kumpi parempaa. Kumpikin niin hyvää, mutta eri tavalla. :)

    VastaaPoista
  8. Hienoa, että hyytyivät :) Pitäisköhän sitä itekin tehdä piirakkaa tai rahkapullia lähiaikoina..?

    VastaaPoista

HUOMIO HUOMIO! Blogiin on tullut niin paljon bottien ja huiputtajien kirjoittamia spämmikommentteja, että valitettavasti jouduin laittamaan kaikki kommentit esimoderointiin. Kestää siis aina jonkin aikaa, että kommenttisi julkaistaan. Pahoittelut tästä!

Pyrin joka tapauksessa vastaamaan kysymyksiin pian. Jos asialla on erityisen kiire, voit lähettää kysymyksen myös sähköpostilla kamomillankonditoria at gmail piste com

- Satu