lauantai 26. syyskuuta 2009

Nurinkurinleipä

Kaikki alkoi tästä:
Kamomilla laittoi kakkutaikinan epähuomiossa aivan liian pieneen vuokaan, mistä johtuen sen tuli tukala olla ja se halusi tuhoisin seurauksin laajentaa elintilaansa. Leipomossa leijaili jo vankka savu, kun Kamomilla viimein huomasi kurkistaa uuniin. Ei siinä auttanut muu kuin avata kaikki ovet ja ikkunat selälleen ja löyhytellä isompia savuja ulos. Onneksi siihen aikaan aamusta leipomo ei vielä ollut auki, joten asiakkaiden ei tarvinnut haistella kärähtäneen kakun aromeja. Pahaksi onnekseen Kamomilla pudotti ikkunalaudalla kukkivan belargonian ikkunaa avatessaan ja sen ruukku meni tuhannen säpäleiksi.

- Näytät siltä, kuin sinunkin päässäsi hieman höyryäisi, sanoi ohikulkumatkalla ollut Mimosa Kamomillalle tämän kantaessa lähes hiiltynyttä kakkua ulos käryämään.
- Ei kai se ole mikään ihme! Ei ole kiva heittää ruokaa pois varsinkaan oman huolimattomuuden vuoksi, Kamomilla vastasi harmistuneella äänellä. Samalla hänen otteensa hieman lipesi, kakku meinasi pudota hänen käsistään ja hän refleksinomaisesti tarttui kuumaan kakkuvuokaan sillä kädellä, jossa ei ollut patakinnasta. Kamomillan suusta ei päässyt ääntäkään, mutta vieressä seisova Mimosa kyllä huomasi Kamomillan ilmeestä, etteivät kyyneleet olleet kaukana.

- Tarvitsetko apua tuulettamisessa tai uunin siivoamisessa? Minulla ei ole vielä kiire, Mimosa kysyi ja Kamomilla ottikin avun mielellään vastaan. Kamomilla lupasi tarjota Mimosalle kiitokseksi teekupillisen sekä appelsiinin makuisen suklaaleivoksen. Kun leipomo oli tuuletettu ja siivottu ja tytöt istuivat teekuppeineen leipomon ulkopuolella syysauringon lämmössä, alkoi Kamomillan mieliala hiukan parantua. Tuolloin Mimosa viimein uskalsi sanoa ääneen sen, minkä oli huomannut heti, kun oli sinä päivänä nähnyt Kamomillan ensi kertaa:
- Olet näköjään pukenut paitasi nurinpäin.

Huomio arvoisa lukija tai blogiin sattumalta eksynyt! 

Olet saapunut blogin alkuaikoihin, jolloin innostukseni vegaanileivonnan ilosanoman levittämiseen oli jo valtava, mutta tietoa ja taitoa minulla ei vielä ollut ihan kauhean paljon. Suosittelenkin etsimään tämän reseptin tilalle jonkin tuoreemman, sanotaan vaikkapa korkeintaan viisi vuotta vanhan reseptin. Tarvittaessa voit kysellä vinkkejä esim. kommentoimalla tätä tekstiä. Koska tämä blogi on eräänlainen matka ja päiväkirja kohti parempaa vegaanista leipomista, en halua poistaa täältä näitä vanhoja tekstejä.


Nurinkurinleipä


Kuvassa olevat kaksi leipää on tehty täsmälleen samoista aineksista. Idea piilee siinä, että nurinkurinleipiin tarvitaan kaksi eriväristä leipätaikinaa, jotka leivotaan leiväksi kahdella eri tavalla, jotka kuitenkin ovat samanlaiset. Tottakai voit tehdä kaksi samannäköistä nurinkurinleipää, mutta niitä ei voi enää kutsua nurinkurinleiviksi...

Vaalea taikina
  • 2,5 dl vettä (42-asteista)
  • 0,5 pss kuivahiivaa (n. 5 g)
  • 0,25 tl suolaa
  • 0,5 rkl sokeria
  • 5 - 6 dl vehnäjauhoja
  • 1 rkl öljyä
Yhdistä hiiva, osa jauhoista, suola ja sokeri keskenään ja lisää joukkoon vesi ja öljy. Vaivaa loput jauhot joukkoon, peitä taikinakulho liinalla ja anna nousta ainakin puoli tuntia.

Tumma taikina
  • 0,5 pss kuivahiivaa (n. 5 g)
  • 0,25 tl suolaa
  • 0,5 rkl sokeria
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 2,5 dl vettä (42-asteista)
  • 1 rkl öljyä
  • 2 dl ruisleseitä
  • 0,5 dl tummia siemeniä (mustia seesaminsiemeniä, pellavansiemeniä tai -murskaa, hampunsiemenmurskaa)
  • n. 4 dl täysjyväspelttijauhoja
Yhdistä hiiva, vehnäjauhot, suola ja sokeri, lisää joukkoon vesi sekä öljy ja sekoita tasaiseksi. Sekoita seuraavaksi taikinaan leseet ja siemenet. Vaivaa spelttijauhot taikinaan. Peitä liinalla ja anna kohota ainakin puoli tuntia.


Jaa kumpikin taikina kahteen osaan. Kaulitse toinen vaalea taikina noin sentin paksuiseksi levyksi ja siirrä taikina syrjään odottamaan. Kaulitse toinen tumma taikina samankokoiseksi levyksi ja nosta vaalea taikina sen päälle. Rullaa taikina ranskanleivän näköiseksi leiväksi, huolittele leivän päät niin, että ulospäin leipä näyttää vain tummalta leivältä ja aseta leipä uunipellille odottamaan.

Tee sama temppu toiselle vaalealle taikinalle ja toiselle tummalle taikinalle, mutta laita tällä kertaa vaalea taikinalevy alle. Näin saat vaalean leivän.

Anna leipien kohota liinan alla ainakin tunti - mielellään kaksikin.

Paista leipiä uunissa 225 C-asteessa n. 35 minuuttia. Voit auttaa kuoren rapeutumista höyryllä laittamalla uunin pohjalle uuninkestävän astian, jossa on vettä. Valmiiden leipien pitäisi näyttää suurinpiirtein tämännäköisiltä:

2 kommenttia:

  1. Vinkeän näköistä leipää, tuota pitää joskus kokeilla! :)

    VastaaPoista
  2. Moi Fanny! Olin itse asiassa tosi yllättynyt siitä, kuinka tumma raita tuosta tummasta taikinasta tulikaan. Tuossa leivässä on se vika, että raidat näkyy vain leipäpalan alapuolelta, jos leivän päälle laittaa jotain :c

    VastaaPoista

HUOMIO HUOMIO! Blogiin on tullut niin paljon bottien ja huiputtajien kirjoittamia spämmikommentteja, että valitettavasti jouduin laittamaan kaikki kommentit esimoderointiin. Kestää siis aina jonkin aikaa, että kommenttisi julkaistaan. Pahoittelut tästä!

Pyrin joka tapauksessa vastaamaan kysymyksiin pian. Jos asialla on erityisen kiire, voit lähettää kysymyksen myös sähköpostilla kamomillankonditoria at gmail piste com

- Satu