perjantai 29. toukokuuta 2009

Suklaahippu-suolapähkinä-keksit


  • 200 g margariinia (Tummansinistä Keijua)
  • 0,5 dl öljyä
  • 1 dl fariinisokeria
  • 1 dl sokeria
  • 3 rkl kasvimaitoa
  • 1 tl vaniljauutetta, vaniljaa tai vaniljasokeria
  • 5 dl vehnäjauhoja
  • 0,5 tl leivinjauhetta
  • 100 g suklaata pienen pieninä paloina (Itse käytin tätä!)
  • 1 dl suolapähkinöitä
Sekoita margariini, öljy, sokerit, kasvimaito ja vanilja. Lisää joukkoon suklaa sekä suolapähkinät ja sekoita. Sekoita joukkoon ensin leivinjauhe ja sitten vehnäjauhot.

Muodosta taikinasta keksejä uunipellille. Itse tein kaksikymmentä keksiä, jotka paistoin kahdessa erässä. Paista 200 C-asteessa n. 12 min.

tiistai 26. toukokuuta 2009

Mansikka-kirsikka-rahka


  • 1 prk vaahtoutuvaa kasvikermaa tai -vaniljakastiketta
  • 1 dl maustamatonta soijajukurttia
  • 1 limen mehu
  • 0,5 l mansikoita
  • 2 dl kirsikoita
Sekoita vaniljakastike, jukurtti ja limen mehu. Pilko sekaan mansikat ja kirsikat. Siinä se!

perjantai 22. toukokuuta 2009

Pika-brownie (mikrossa, yhdelle)

Tässäpä apua äärimmäisen yllättävään makeannälkään. (Tämän muutamassa minuutissa valmistuvan herkun ohje on alunperin täältä.)
  • 0,5 dl vehnäjauhoja
  • 0,5 dl fariinisokeria (valkoinen sokeri käy myös, mutta ei ole niin hyvää.)
  • ripaus suolaa
  • 1/8 tl leivinjauhetta
  • 1 rkl kaakaota
  • 1,5 rkl kasvimaitoa
  • 1 rkl öljyä
  • 1 rkl pienen pieniä suklaapaloja (itse käytin tällaista suklaata.)
Sekoita kuivat aineet pienehkössä mikron kestävässä kulhossa. Lisää joukkoon loput aineet, sekoita ja levitä tasaiseksi. Kypsennä brownieta mikrossa ensin minuutti - tarkkaile leivonnaista koko ajan, ettei se pala! Testaa hammastikulla, onko brownie valmis. Jos tikkuun jää taikinaa, kypsennä brownieta vielä toinen minuutti ja ehkä vielä puoli minuuttia. (Omat brownieni valmistuivat kahdessa minuutissa.)

Brownien kypsymistä on hauska seurata: ensin siihen nousee suuria kuplia ja lopulta se rauhoittuu. Sen syöminenkin on hauskaa!

tiistai 19. toukokuuta 2009

Nimihirviöleipä

Metsästä oli kuulunut pitkän aikaa öisin kummallisia ääniä. Aamuisin metsän asukkaat saivat usein huomata, että sammaleita oli myllätty tai jopa puita kaadettu. "Sen on pakko olla jonkinlainen hirviö!" kuiskuttelivat kyläläiset kauhuissaan toisilleen.

Kyläläiset alkoivatkin pysytellä sisätiloissa aina pimeän aikaan ja muutoinkin kulkivat ulkona vain niin vähän, kuin oli aivan välttämätöntä. Kun tätä oli jatkunut viikon verran, alkoi Kamomillaa toden teolla harmittaa: "Kyllä tähän on nyt löydettävä jokin ratkaisu! En aio kökkiä sisätiloissa koko kesää vain siksi, että joku, jota kukaan ei ole nähnyt, myllertää metsässä puita nurin." Saman tien Kamomilla nousi ylös, astui ulos ovesta ja suuntasi kohti Mimosan taloa.

Mimosa istuskeli kuistillaan ja täytti ristikkoa, kun Kamomilla saapui paikalle. "Kuusi kirjainta, sana alkaa hoolla, kolmas kirjain on är ja viimeinen kirjain öö? Tässä vihjekuvassa on jokin omituinen karvamöykky, jolla on silmät.." sanoi Mimosa Kamomillalle virnistäen, "Taidat olla hirviöjahdissa? Saanko tulla mukaan?"

"Sinua minä tulinkin hakemaan. Ajattelin, ettei kylä voi elää tällaisen kauhun keskellä," Kamomilla vastasi Mimosalle. Koska Mimosa tiesi paikan, jossa hirviö oli edellisenä yönä peuhannut, päättivät he aloittaa tutkimuksensa sieltä. "Täällä on kyllä ollut aikamoinen ärhennys käynnissä viime yönä!" huudahti Kamomilla paikan päälle päästyään. Joka puolella oli katkenneita oksia ja yksi puu oli nostettu juuriaan myöten irti maasta. "Kyllä tässä väkisinkin menevät kylmät väreet selkää pitkin.." Kamomilla sanoi vakavasti katsellessaan ympärilleen.

"Unohda jo se hirviö! Ei niitä ole olemassakaan! Tähän on olemassa jokin järkevä selitys. Meidän pitää vain keksiä se," Mimosa sanoi hieman turhautuneena. Mimosa tutki maata tarkasti ja huomasi suuret jalanjäljet. Tytöt lähtivät seuraamaan jälkiä ja kymmenen minuutin kuluttua alkoi heidän edestään kuulua omituista murinaa. Kamomilla ja Mimosa hidastivat vauhtiaan ja kulkivat hiipien lähemmäksi. Ääni kuului tiheän katajan alta ja Mimosa taivutti oksia varovasti sivuun katsoakseen katajan juurelle. Kamomilla pidätti henkeään ja kurkisti Mimosan olkapään takaa. Maassa nukkui sikeästi kuorsaava peikko.

Kamomilla ja Mimosa hiipivät hiljaa kauemmas ja kuiskutellen miettivät suunnitelmaansa. "Olen kyllä kuullut peikoista, mutta en ole koskaan kuullut kenenkään nähneen niitä," Kamomilla hihitti. Hänestä oli hauskaa, että juuri hän oli päässyt näkemään oikean peikon. Samalla Kamomillaa myös pelotti, koska hän ei tiennyt, kuinka peikkojen kanssa pitäisi toimia. Mimosalla oli kuitenkin idea. Hän pyysi Kamomillaa juoksemaan nopeasti leipomolle ja tuomaan sieltä repullisen leipää. Mimosa sanoi, että jäisi vahtimaan nukkuvaa peikkoa siksi aikaa.

Kun Kamomilla palasi takaisin, pyysi Mimosa Kamomillaa taittamaan leivät pienemmiksi paloiksi ja pudottavan niitä maahan muutaman metrin välein. Tarkoitus olisi houkutella peikko kauemmas metsään, jossa sen riehuminen ei pelottaisi kylän asukkaita. Leivät riittivät melkein kilometrin matkalle. Kamomilla palasi takaisin Mimosan luokse, joka edelleen vahti peikkoa. Mimosa otti Kamomillalta viimeisen leipäpalan ja asetti sen varovasti peikon nenän viereen. Tämän jälkeen Mimosa ja Kamomilla hiipivät läheisen kuusen alle suojaan odottamaan peikon heräämistä.

Kun aurinko rupesi laskemaan, hiljeni kuorsaus. Katajan alta alkoi kuulua varovaista nakerrusta. Kun nakerrus loppui, rasahtivat katajan oksat ja kuului muutamia askelten ääniä. Taas kuului nakerrusta. Askelia, nakerrusta, askelia, nakerrusta, askelia. Kamomilla ja Mimosa istuivat edelleen kuusen alla ja varmistivat, että askelet kuuluivat koko ajan yhä kauempaa. Kun askelien ääntä eikä nakerrusta enää kuulunut, uskalsivat he hitaasti hiipien kömpiä pois kuusen alta ja lähteä kohti kotia. "Toivotaan, ettei peikko ainakaan hetkeen säikytä kyläläisiä touhuillaan," sanoi Mimosa hiljaa hymyillen.

Nimihirviöleipä


Tällä leivällä olisi ollut turhan pitkä nimi, jos sen olisi nimennyt sen sisältämien aineiden mukaan (soijarouhe-oliivi-valkosipuli-aurinkokuivattutomaatti-peltileipä). Päädyinkin kutsumaan sitä yksinkertaisesti nimihirviöleiväksi.

Soijarouheseos
  • 1 dl soijarouhetta
  • 2 puristettua valkosipulinkynttä
  • 1 dl oliiveja pilkottuna
  • 0,5 dl aurinkokuivattuja tomaatteja pieneksi pilkottuna (käytin nimenomaan kuivattuja tomaatteja, en öljyssä uivia tomaatteja)
  • 2 dl vettä
  • 0,5 dl öljyä
  • 0,5 - 1 tl kutakin kuivattuna: meirami, salvia, oregano, basilika
Loput aineet
  • 4 dl kädenlämpöistä vettä
  • 50 g hiivaa
  • 2 dl kauraleseitä
  • n. 8 dl vehnäjauhoja

Sekoita ensin soijarouheseos ja anna sen turvota niin kauan, että aurinkokuivatut tomaatit ovat pehmenneet.

Sekoita (toisessa kulhossa) hiiva ja kauraleseet kädenlämpöiseen veteen ja anna turvota kymmenen minuuttia. Lisää joukkoon soijarouheseos ja sekoita. Sekoita ja vaivaa taikinan joukkoon vielä vehnäjauhot.

Anna taikinan nousta puolisen tuntia. Kaulitse se sitten uunipellille ja leikkaa siihen ruutuja. Anna kohota sen aikaa, kun uuni lämpenee.

Paista 200 C-asteessa n. 25 minuuttia.

Tarjoile leipäpalat esimerkiksi Keijulla, tomaatilla, salaatilla ja savutofulla täytettynä.

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Paholaisen kakku

Tänä äitienpäivänä Kamomillan konditoriassa leivottiin paholaisen kakkua. Liekö idean taustalla teini-iän muistelot, jolloin äiti ei ehkä ollutkaan se paras tyyppi maailmassa vai vaiko vain se, että paholaisen kakku nyt vain sattuu olemaan hyvää?

Tästä kakusta tuli pehmeän makoisa. Jos tykkäät suklaisemmasta kakusta, voit käyttää erittäin tummaa suklaata tai korvata osan vehnäjauhoista kaakaojauheella.


Suklaaseos

  • 100 g tummaa suklaata
  • 175 g fariinisokeria (= n. 2 dl tiiviisti pakattuna)

Sulata suklaa ja fariinisokeri kattilassa pienellä lämmöllä. Ota kattila liedeltä ja anna jäähtyä sen aikaa, kun valmistat muut seokset (joita tässä ohjeessa on näköjään aika monta..)


Kananmunankorvike

  • 2 rkl pellavansiemenrouhetta
  • 2 rkl vettä

Vatkaa pellavansiemenrouhe ja vesi hyvin. (Voit käyttää myös valmista kananmunankorviketta kahden kananmunan verran.)


Margariiniseos

  • 115 g margariinia (= n. 1,2 dl)
  • 2,25 dl sokeria
  • 2 tl vaniljasokeria tai 1 tl vaniljauutetta

Vatkaa margariini, sokeri ja vanilja vaahdoksi.


Jauhoseos

  • 5 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl ruokasoodaa

Sekoita vehnäjauhot ja ruokasooda yhteen.


Majoneesiseos

  • 0,5 dl majoneesia
  • 1 dl vissyä
  • 1,5 dl kasvimaitoa

Sekoita majoneesi, vissy ja kasvimaito. Seoksesta ei todennäköisesti tule tasaista, mutta älä anna sen häiritä. Majoneesin tilalla tässä voinee käyttää maustamatonta soijajukurttia, eikä nesteiden laadulla ja keskinäisillä suhteilla välttämättä ole niin väliä, kunhan seosta on lopuksi noin kolme desilitraa..


Vatkaa kananmunankorvike margariiniseokseen. Lisää joukkoon kaikki muut seokset paitsi jauhoseos ja sekoita tasaiseksi. Lisää lopuksi jauhoseos ja sekoita vain niin paljon kuin on välttämätöntä.


Kaada voideltuun ja jauhotettuun isoon kakkuvuokaan. Jauhottamiseen voi käyttää jauhojen tai korppujauhojen tilalla esimerkiksi kookoshiutaleita. Paista 180 C-asteessa n. 1 h. Kakku kannattaa peittää leivinpaperilla paistamisen ajaksi, jotta se ei pala pinnalta. Kakun kypsyyden voi selvittää tökkäämällä kakkuun tulitikun: jos tikkuun jää taikinaa, kaipaa kakku vielä lisäaikaa uunissa.


tiistai 5. toukokuuta 2009

Banaani-kaakao-kookos-jäätelö


  • 2 banaania
  • 1 prk Sunnuntai vispiä
  • 1 prk Sunnuntai vaniljakastiketta
  • 1 prk kookoskermaa
  • 1 rkl pikakahvijauhetta
  • 3 rkl kaakaota
  • n. 0,5 dl sokeria
  • 1 tl vaniljaa
    Sekoita aineet tasaiseksi massaksi ja valmista jäätelökoneella tai annoskulhoissa pakastimessa jäätelöksi.

    Hups. Otsikossa oli hassu moka, kun kookos oli muuttunut suklaaksi...