tiistai 29. syyskuuta 2009

Helpot köyhät ritarit ja Granaattiomenasiirappi

Granaattiomenasiirappi
  • 1 Granaattiomena
  • 1 Lime
  • 3 rkl sokeria
Halkaise granaattiomena ja purista (tarvittaessa nypi) siemenet kattilaan. Poista mahdolliset valkoiset kalvot siementen seasta. Purista limen mehu granaattiomenan joukkoon ja lisää sokeri. Keitä seosta hiljaisella lämmöllä noin kymmenen minuuttia. Voit painella lusikalla granaattiomenan siemeniä rikki, mikäli haluat nesteisempää siirappia.

Köyhät ritarit
  • Vaaleaa leipää
  • Vaniljan makuista kasvimaitoa (esim. Nalle tai Alpron "pillijuoma")
  • Tummansinistä Keijua tai öljyä paistamiseen
Kuumenna paistinpannu*. Kasta leipäpalat nopeasti kasvimaitoon ja puristele mahdollinen liika neste pois. Paista leipäpalat kauniin kullankeltaisiksi. Tarjoile granaattiomenasiirapin ja vaikkapa soijajäätelön kanssa.

*Teflonpannua ei kannata kuumennella yksikseen, sillä teflon ei ole kovin terveellistä hengitettynä (ja erityisesti lemmikkilinnuille se voi olla kohtalokasta jo lyhyessäkin ajassa!). Paistinpannu kannattaakin kuumentaa siten, että lämmittää siinä ensin vettä. Kun vesi alkaa kuplia, voi sen kaataa pois ja laittaa rasvan tilalle.

lauantai 26. syyskuuta 2009

Nurinkurinleipä

Kaikki alkoi tästä:
Kamomilla laittoi kakkutaikinan epähuomiossa aivan liian pieneen vuokaan, mistä johtuen sen tuli tukala olla ja se halusi tuhoisin seurauksin laajentaa elintilaansa. Leipomossa leijaili jo vankka savu, kun Kamomilla viimein huomasi kurkistaa uuniin. Ei siinä auttanut muu kuin avata kaikki ovet ja ikkunat selälleen ja löyhytellä isompia savuja ulos. Onneksi siihen aikaan aamusta leipomo ei vielä ollut auki, joten asiakkaiden ei tarvinnut haistella kärähtäneen kakun aromeja. Pahaksi onnekseen Kamomilla pudotti ikkunalaudalla kukkivan belargonian ikkunaa avatessaan ja sen ruukku meni tuhannen säpäleiksi.

- Näytät siltä, kuin sinunkin päässäsi hieman höyryäisi, sanoi ohikulkumatkalla ollut Mimosa Kamomillalle tämän kantaessa lähes hiiltynyttä kakkua ulos käryämään.
- Ei kai se ole mikään ihme! Ei ole kiva heittää ruokaa pois varsinkaan oman huolimattomuuden vuoksi, Kamomilla vastasi harmistuneella äänellä. Samalla hänen otteensa hieman lipesi, kakku meinasi pudota hänen käsistään ja hän refleksinomaisesti tarttui kuumaan kakkuvuokaan sillä kädellä, jossa ei ollut patakinnasta. Kamomillan suusta ei päässyt ääntäkään, mutta vieressä seisova Mimosa kyllä huomasi Kamomillan ilmeestä, etteivät kyyneleet olleet kaukana.

- Tarvitsetko apua tuulettamisessa tai uunin siivoamisessa? Minulla ei ole vielä kiire, Mimosa kysyi ja Kamomilla ottikin avun mielellään vastaan. Kamomilla lupasi tarjota Mimosalle kiitokseksi teekupillisen sekä appelsiinin makuisen suklaaleivoksen. Kun leipomo oli tuuletettu ja siivottu ja tytöt istuivat teekuppeineen leipomon ulkopuolella syysauringon lämmössä, alkoi Kamomillan mieliala hiukan parantua. Tuolloin Mimosa viimein uskalsi sanoa ääneen sen, minkä oli huomannut heti, kun oli sinä päivänä nähnyt Kamomillan ensi kertaa:
- Olet näköjään pukenut paitasi nurinpäin.

Nurinkurinleipä


Kuvassa olevat kaksi leipää on tehty täsmälleen samoista aineksista. Idea piilee siinä, että nurinkurinleipiin tarvitaan kaksi eriväristä leipätaikinaa, jotka leivotaan leiväksi kahdella eri tavalla, jotka kuitenkin ovat samanlaiset. Tottakai voit tehdä kaksi samannäköistä nurinkurinleipää, mutta niitä ei voi enää kutsua nurinkurinleiviksi...

Vaalea taikina
  • 2,5 dl vettä (42-asteista)
  • 0,5 pss kuivahiivaa (n. 5 g)
  • 0,25 tl suolaa
  • 0,5 rkl sokeria
  • 5 - 6 dl vehnäjauhoja
  • 1 rkl öljyä
Yhdistä hiiva, osa jauhoista, suola ja sokeri keskenään ja lisää joukkoon vesi ja öljy. Vaivaa loput jauhot joukkoon, peitä taikinakulho liinalla ja anna nousta ainakin puoli tuntia.

Tumma taikina
  • 0,5 pss kuivahiivaa (n. 5 g)
  • 0,25 tl suolaa
  • 0,5 rkl sokeria
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 2,5 dl vettä (42-asteista)
  • 1 rkl öljyä
  • 2 dl ruisleseitä
  • 0,5 dl tummia siemeniä (mustia seesaminsiemeniä, pellavansiemeniä tai -murskaa, hampunsiemenmurskaa)
  • n. 4 dl täysjyväspelttijauhoja
Yhdistä hiiva, vehnäjauhot, suola ja sokeri, lisää joukkoon vesi sekä öljy ja sekoita tasaiseksi. Sekoita seuraavaksi taikinaan leseet ja siemenet. Vaivaa spelttijauhot taikinaan. Peitä liinalla ja anna kohota ainakin puoli tuntia.


Jaa kumpikin taikina kahteen osaan. Kaulitse toinen vaalea taikina noin sentin paksuiseksi levyksi ja siirrä taikina syrjään odottamaan. Kaulitse toinen tumma taikina samankokoiseksi levyksi ja nosta vaalea taikina sen päälle. Rullaa taikina ranskanleivän näköiseksi leiväksi, huolittele leivän päät niin, että ulospäin leipä näyttää vain tummalta leivältä ja aseta leipä uunipellille odottamaan.

Tee sama temppu toiselle vaalealle taikinalle ja toiselle tummalle taikinalle, mutta laita tällä kertaa vaalea taikinalevy alle. Näin saat vaalean leivän.

Anna leipien kohota liinan alla ainakin tunti - mielellään kaksikin.

Paista leipiä uunissa 225 C-asteessa n. 35 minuuttia. Voit auttaa kuoren rapeutumista höyryllä laittamalla uunin pohjalle uuninkestävän astian, jossa on vettä. Valmiiden leipien pitäisi näyttää suurinpiirtein tämännäköisiltä:

Appelsiiniset muroleivokset

Ohjeesta tulee noin kahdeksan leivosta.
  • 100 g Tummansinistä Keiju-margariinia
  • 1 dl sokeria
  • Yhden appelsiinin mehu*
  • Yhden appelsiinin raastettu kuori*
  • 1,5 dl vehnäjauhoja
  • 0,75 tl leivinjauhetta
  • 1 tl vaniljasokeria
  • (väriksi 1 tl kurkumaa)
  • (1 dl suklaahippuja)
Vaahdota margariini ja sokeri. Sähkövatkaimella vatkaten tähän kuluu aikaa muutama minuutti. Sekoita vaahdon joukkoon appelsiinimehu sekä appelsiinin kuori. Tämän jälkeen sekoita nopeasti joukkoon vielä vehnäjauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri sekä halutessasi kurkuma. Lisää aivan viimeisenä suklaahiput, jos haluat niitä käyttää.

Jaa taikina muffinssivuokiin siten, että kukin vuoka tulee noin puolilleen. Tämä taikina nousee melko paljon. Paista uunissa 175 C-asteessa n. 15 minuuttia tai kunnes leivokset ovat kypsiä.

Anna leivosten jäähtyä ja valmista sillä välin suklaakuorrute.

Suklaaganache
  • 2 rkl kasvimaitoa
  • 100 g suklaata pieninä paloina
Kuumenna kasvimaitoa mikroaaltouunissa puolisen minuuttia. Sekoita kuuman kasvimaidon joukkoon suklaapalat, ne sulavat ganacheksi melko nopeasti. Mikäli suklaapalat eivät meinaa sulaa, voit lämmittää seosta mikroaaltouunissa kymmenisen sekuntia, minkä jälkeen suklaa todennäköisesti viimeistään on sulanut.

Levitä ganache leivosten päälle ja koristele halutessasi appelsiinin kuorella. Mikäli haluat tarjota leivoksesi muffinssivuoista, et luultavasti tarvitse ihan näin isoa määrää ganacheta. Mikäli kuorit vuoat pois ja haluat kuorruttaa leivokset kokonaan, tarvitset luonnollisesti koko satsin. Leivoin kuvan leivokset silikonivuoassa, irrotin ja käänsin ylösalaisin, jolloin leivoksista tuli kapeampia ylhäältä kuin alhaalta. Kukin kuitenkin tyylillään :)

Suklaaganacheeta voi käyttää myös jäätelön tai muiden herkkujen kastikkeena!

*Käytin luomuappelsiinia, jotka useimmiten ovat tavanomaisesti tuotettuja appelsiineja pienempiä. Mehua appelsiinista tuli noin puoli desilitraa ja kuorta niinkin vähän kuin yksi teelusikallinen. Saattaa olla, että raastoin kuorta melko hellällä kädellä. Tämä määrä kuitenkin riitti leivoksiin aivan hyvin.

Suosittelen luomusitrusten käyttämistä varsinkin silloin, jos käytät ruuanlaitossa tai leivonnassa niiden kuorta. Tällöin olet parhaiten turvassa torjunta-ainejäämiltä. Sitrukset kannattaa joka tapauksessa pestä hyvin ennen käyttöä. Olen jostain kuullut, että sitrushedelmät voi pestä tiskiaineella ja tiskiharjalla, ja näin teenkin, kun niitä keittiössäni käytän.

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Maissilättyjä ja vadelmamangosiirappia

Tänään oli jälkiruuaksi lättyjä, ja koska jääkaapissa ei ollut valmiiksi hilloa, piti hillo tehdä itse. Onneksi pakastimesta löytyi vadelmia ja mangokuutioita sekä inkivääriä. Inkivääriä kannattaa ostaa iso pala kerralla, kuoria se ja pakastaa. Jäistä inkivääriä on helppo raastaa sopiva määrä ja lopun inkiväärin voi palauttaa takaisin pakastimeen. Inkivääri säilyy näin paljon pidempään, kuin jos sen säilyttäisi jääkaapissa.

 
Vadelma-mangosiirappi
  • 2 dl vadelmia
  • 1 dl mangokuutioita (pakaste)
  • 1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
  • 0,5 dl vettä
  • 2 rkl ruokosokeria tai sokeria
Mittaa ainekset kattilaan ja keitä reilu viisi minuuttia. Lopuksi voit soseuttaa siirappia haarukalla, suttunuijalla (kuten minä) tai sauvasekoittimella riippuen siitä, minkälaisen koostumuksen siirapille haluat.

Maissilätyt
  • 2 dl kasvimaitoa*
  • 2 rkl öljyä
  • ripaus suolaa
  • 1 rkl sokeria
  • ripaus leivinjauhetta
  • 1 dl maissijauhoja
  • 1,5 dl spelttijauhoja tai vehnäjauhoja
  • (Sinistä Keijua tai öljyä paistamiseen)
Sekoita aineksista lättytaikina ja paista lätyiksi. Lätty on valmis käännettäväksi, kun sen yläpuoli on hyytynyt ja alapuoli on kauniin ruskea. Pannu ei täten saa olla liian kuuma eikä liian kylmäkään (omat lättyni paistuvat 4-lämmöllä asteikolla 1-6). Lättyä ei myöskään kannata ruveta sörkkimään heti, kun taikina on kaadettu pannulle. Kun lätyn antaa rauhassa paistua, jolloin sen alapuoli kypsyy ja rapeutuu, on se myös helpompi kääntää.

Omia lättyjäni pääsivät vadelmamangosiirapin lisäksi koristamaan Soyatoon pursotettava soijakermavaahto sekä reilun kaupan ruokosokerisiirappi, joka maistuu mukavasti erilaiselta kuin tavallinen siirappi, vaikkakaan ei aivan yhtä hyvältä kuin vaahterasiirappi. Soyatoota löytyy ainakin Ruohonjuuresta, Punnitse ja säästä -kaupoista sekä Citymarketeista ja ajoittain myös joistakin isommista S-ryhmän kaupoista. Ruokosokerisiirappia löysin iloiseksi yllätyksekseni S-marketista.

*Kasvimaidon tilalla lättytaikinassa voi käyttää vissyä. Tällöin taikinaan ei tarvitse lisätä suolaa.

maanantai 14. syyskuuta 2009

Asioita, joita ilmankin tulisi vallan mainiosti toimeen

Vaikka leipomistouhuissa riittäisikin se, että käytössä on jonkinlainen kulho, jonkinlainen haarukka ja jonkinlainen mitta-astia, on silti paljon hauskempaa leipoa erilaisia apuvälineitä käyttäen. Seuraava lista ei ole missään nimessä tarkoitettu ostoslistaksi, vaan sen on pikemminkin tarkoitus antaa vinkkejä siihen liittyen, mitä muita leipomisen apuvälineitä on olemassa kuin vain se haarukka, kulho ja desin mitta.

Muotit, vuoat ja mitta-astiat


  • Piparkakkumuotteja PITÄÄ olla ainakin kymmenen erilaista! On niin tylsää syödä pelkästään perinteisiä kukan mallisia piparkakkuja, jos vaihtoehtona ovat krokotiilit, jääkarhut, lampaat ja norsut. Piparkakkumuotteja voi tietenkin käyttää myös muiden pikkuleipien tekemiseen. Lisäksi niiden avulla voi leikata esimerkiksi marsipaanilevystä hienoja koristeita.
  • Muffinsseja ja cupcakeja varten minulla on käytössä silikoniset vuoat. Jos leivon niin sanotusti kotitarpeiksi, niin jätän näistä paperiset vuoat pois, mutta hieman parempia muffinsseja varten vuoraan silikonisen muffinssi"peltini" paperisilla vuoilla. Pellin tarkoitus on tehdä muffinsseista paremman mallisia, sillä ilman peltiä muffinssit lähinnä leviävät, koska paperinen vuoka ei pysy muodossaan yksistään. Silikonisia vuokia voi käyttää myös jäädykkeiden ja hyydykkeiden valmistamiseen. Erityisen kivasti näihin sopivat tähdenmalliset tai muut erikoiset vuoat.
  • Kakkuja varten kaapeistani löytyy sekä erikokoisia irtopohjavuokia että perinteisiä kuivakakkuvuokia. Täytekakut paistan mieluiten uunipellillä leivinpaperin päällä, sillä tällä tavalla kakkupohja paistuu kakkuvuokaa tasaisemmin kypsäksi. Olen myös viehtynyt kulmikkaisiin kakkuihin enemmän kuin pyöreisiin kakkuihin.
  • Koska resepteissä on useimmiten sekä kuivia että märkiä ainesosia, on näitä varten hyvä olla omat mitta-astiat - varsinkin silloin, jos leipoo kerralla vaikkapa pikkuleipiä ja kakkua, voi kuivien aineiden mittaamiseen käyttää molemmissa samaa mittaa ja märkien mittaamisessa toista mittaa.
  • Mikäli käyttää paljon amerikkalaisia reseptejä, joissa ainemäärät on ilmoitettu cup-mittoina, on tätä varten ihan järkevää ostaa omat mittakupit. Toki ainemäärät voi laskea itsekin, mutta koska on helpompi mitata omalla mitalla yksi cup kuin 2,42 dl niin lopputulos onnistuu ehkä hieman varmemmin oikeilla mittakipoilla. (Kannattaa huomioida sekin, että amerikkalaisten kuppi on eri kokoinen kuin englantilaisten kuppi. Reseptin alkuperä kannattaakin tästä syystä yrittää saada selville.)
  • Suosittelen mittalusikkasetin hankkimista. Syömiseen tarkoitetut teelusikat ja ruokalusikat eivät useinkaan vastaa tilavuudeltaan sitä, mitä resepteissä ajetaan takaa. Ruokalusikan tilavuus on virallisesti 15 ml ja teelusikan 5 ml.

Sudit, vispilät ja sen sellaiset


  • Silikonisen sudin etu on siinä, että vaikka sillä voitelee vohvelirautaa, se ei sula. Se myös vaikuttaa hieman hygieenisemmältä kuin muista materiaaleista tehdyt sudit.
  • Pallovatkain nyt on vaan paljon hienompi kuin perusvispilä. Perusvispiläkin on ihan jees.
  • Nuolijaa voi käyttää taikinan sekoittamiseen, kulhon reunojen kaapimiseen, taikinan tasoittamiseen ja se on paljon mukavampi nuolla kuin vispilä, jonka väleihin kieli voi ikävästi jäädä jumiin.
  • Piirakkapulikassa ja peruskaulimessa on puolensa, mutta vieläkin kätevämpi litistäjä on pitsakaulin.
  • Siivilän avulla jauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe pääsevät muuntautumaan taikinaksi ilman kökköjä. Siivilää voi käyttää myös leivonnaisten viimeistelyyn: vaikkapa tomusokeria tai kaakaojauhetta voi ripotella sen avulla koristeeksi mokkapalojen tai kuivakakkujen päälle.
  • Jäätelökauhalla (sellaisella, jossa on se mekaniikka) kauhotaan jäätelöstä palloja, mutta sitä voi käyttää apuna pikkuleipien tekemisessä. Jäätelökauhalla on helppo kahmaista aina samankokoinen pala taikinaa, jonka voi mekaniikan avulla tipauttaa leivinpaperin päälle. Taikinapala on jo valmiiksi melko pyöreä, joten sille ei tämän jälkeen tarvitse tehdä juuri muuta kuin hieman taputella litteämmäksi.
  • Sitrusraudan (en ole aivan varma nimestä) avulla voi sitrushedelmien kuorista leikata pitkiä ja ohuita siivuja. Teen nykyisin niin, että vaikka en tarvitsekaan sitruksen kuorta, otan sen kuitenkin talteen ja pakastan. Sitrusraudan sijaan myös tavallinen raastinrauta luonnollisesti sopii tähän juttuun.
  • Taikinaraudan avulla vehnäjauhojen ja margariinin nyppiminen käy mukavasti, vaikka margariini olisikin hieman kovaa. Raudan avulla koko taikinan sekoittaminen käy helposti. Taiinarautaa voi käyttää myös esimerkiksi tofun pienentämiseen tofu scramblea varten, mikäli ei jostain syystä halua käyttää tähän haarukkaa.
  • Jäähdytysritilän tarkoitus on se, että pikkuleivät, pullat ja kakut jäähtyvät myös alapuolelta. Pellillä, pöydällä tai lautasella jäähtyessään leivonnaisten pohja saattaa lötsööntyä. Jäähdytysritilänä voi aivan hyvin käyttää uunin ritilää, mutta mikäli leipoo kerralla paljon, on "oikeiden" ritilöiden hankkiminen kannattavaa. Omat ritiläni voi kasata päällekkäin, joten ne eivät vie paljon tilaa pikkuleipiä jäähdytellessään.
  • Lasinen leikkuulauta käy moneen muuhun, mutta ei leikkuulaudaksi sen kovan äänen vuoksi. Käytän tätä leikkuulautaa leipomisalustana varsinkin silloin, kun teen sämpylöitä tai pullaa. Jostain syystä sen epätasainen pinta on sellainen, että taikina ei jää siihen kiinni ja sitä on helppo työstää.

Sähköiset vempeleet ja niihin verrattavat


  • Luotan digitaaliseen ajastimeen enemmän kuin perinteiseen väännettävään munakelloon, johon on vaikea määrittää tarkkaa aikaa. Digitaalinen ajastin on hyvä varsinkin silloin, jos leipoo vaikkapa piparkakkuja, kun samalla pitää kaulita ja ottaa taikinasta muotilla pipareita ja vahtia uunissa olevia pipareita, etteivät ne pala. (Useimmissa kännyköissä, paitsi omassani, on myös ajastin.)
  • Käytän elektronista vaakaa todella usein leipoessani. Teen usein siten, että asetan taikinakulhon vaa'alle, nollaan vaa'an ja mittaan sinne esimerkiksi margariinin. Jos vaikkapa sokerin määrä on myös ilmoitettu grammoissa, nollaan vaa'an uudelleen ja mittaan kulhoon sokerin. Omassa vaa'assani voin valita, näyttääkö vaaka painon grammoina vai unsseina, joten minun ei tarvitse muuntaa amerikkalaisissa resepteissä olevia painoja metriseen järjestelmään.
  • Sähkövatkaimesta tai jäätelökoneesta on kai turha sanoa, mihin niitä käytetään. Sähkövatkain on kuitenkin huomattavasti helpompi tapa tehdä margariini-sokeri-vaahtoa kuin käsin vatkaten.
  • Käytän vedenkeitintä, jos tarvitsen leivontaa varten kädenlämpöistä vettä. Vedenkeitin laitetaan siis vain hetkeksi päälle, jolloin se ehtii lämmittä vettä riittävästi. Oletan, että tämä on ekologisempi tapa kuin veden lämmittäminen liedellä (tai kenties jopa mikroaaltouunissa). Omassa mallissani on mahdollista valita veden lämpötila, mikä on monella tapaa kätevää.

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Mokkapalat

Pyrin ostamaan mahdollisimman monet tuotteet aina reilun kaupan versioina. Esimerkiksi banaanit, kaakao, tee ja (pika)kahvi ovat kotonani automaattisesti reilun kaupan tuotteita. Mikäli kaupassa ei ole saatavilla vaikkapa reilun kaupan banaaneja, jäävät banaanit ostamatta. Ja mikäli kahvilassa ei ole tarjolla reilun kaupan teetä, jää myös teekupillinen ostamatta.

Nykyisin ostan myös suklaan pääosin reiluna kauppana - ainoastaan silloin tällöin saatan herkutella Wiener Nougat'lla, Mignon-konvehdeilla tai virolaisilla Oravake-suklailla. Reilun kaupan suklaalevyt ovat toki aika paljon hintavampia kuin epäreilun kaupan suklaalevyt, mutta toisaalta voi ajatella, että tästä syystä suklaata ei tule sitten syötyä niin paljon.

On ollut mukava huomata se, kuinka reilun kaupan suklaita on alkanut ilmestyä enenevässä määrin myös niin sanottuihin peruskauppoihin: Dammenbergilta löytyy sekä tummasuklaalevy että minttusuklaalevy, joita olen nähnyt ainakin Sokoksella ja K-supermarketeissa. Rainbow-tuotesarjassa on reilun kaupan tummasuklaalevy ja Urtekramin reilun kaupan suklaata on ollut saatavilla jo vuosia ihan peruskookaupoista (tosin vain lehmänmaidollista versiota, tummaa suklaata voi etsiä luontaistuoteosastoilta, ekokaupoista ja vastaavista paikoista).

On ilahduttavaa, että reilun kaupan tuotteiden joukosta löytyy jatkuvasti uusia tuotteita. Löysin Citymarketista reilun kaupan tomusokeria ja sitä piti heti päästä kokeilemaan. Mokkapalojahan siitä tuli! Koska tämä tomusokeri on valmistettu ruokosokerista, maistuu se hieman erilaiselle kuin se tomusokeri, johon useimmiten törmäämme. Varsinkaan mokkapaloissa tuo maku ei erotu mitenkään häiritsevästi. Myös tomusokerin vaaleanruskea väri eroaa tavanomaisesta. On kuitenkin katsojan päätettävissä, onko tämä huono vai hyvä asia - maanläheisten värien ystävänä pidän sitä itse vain kivana juttuna.

Mokkapalat
  • 4 dl vehnäjauhoja
  • 3 dl fariinisokeria
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 2 tl vaniljauutetta tai vaniljasokeria
  • 3 rkl kaakaojauhetta
  • 100 g Tummansinistä Keiju-margariinia
  • 2 dl kasvimaitoa
  • 0,5 tl pikakahvijauhetta
Sekoita kuivat aineet. Pehmitä margariini esimerkiksi mikrossa ja lisää jauhojen joukkoon. Liota pikakahvijauhe kasvimaidon joukkoon ja sekoita kasvimaito jauhojen joukkoon (mikäli haluat, voit käyttää myös 0,5 dl valmista kahvia ja 1,5 dl kasvimaitoa). Sekoita nopeasti tasaiseksi ja levitä tasaisesti uunipellille. Paista 175 C-asteessa 35 min, tai kunnes levy on kypsä. Valmista kuorrute levyn paistumisen aikana.

Kuorrute
  • 4 rkl vettä
  • 0,25 tl pikakahvijauhetta
  • 3 rkl kaakaojauhetta
  • 4 dl tomusokeria
Sekoita vesi, pikakahvijauhe ja kaakaojauhe. (Voit käyttää veden ja pikakahvijauheen tilalla 2 rkl vettä ja 2 rkl valmista kahvia.) Lisää tomusokeri pienissä erissä ja sekoita tasaiseksi. Levitä kuorrute hieman jäähtyneen paistetun taikinalevyn päälle ja anna jähmettyä. Leikkaa terävällä veitsellä sopivan kokoisiksi paloiksi ja tarjoile.

lauantai 12. syyskuuta 2009

Bostonin sämpylät

Teen leipätaikinan lähes poikkeuksetta samalla reseptillä, jota hieman varioin tarpeen ja kaappien sisällön mukaan. Tämäkin resepti on tehty sen saman rimpsun mukaan, mutta itse leiväksi muuntaminen on toteutettu hieman normaalista poikkeavalla tavalla. Leivoin ja täytin sämpylät kuten korvapuustit ja paistoin ne uunissa kuin bostonkakun. Lopputuloksen voi tarjota illanistujaisissa tai ottaa vaikka mukaan evääksi käteviä annospaloina.

Taikina
  • 5 dl kädenlämpöistä vettä
  • 50 g hiivaa
  • 2 tl sokeria
  • 0,5 tl suolaa
  • 2 dl leseitä tai hiutaleita
  • 8 - 10 dl jauhoja (ainakin puolet vehnäjauhoja, voit laittaa sekaan myös 0,5 dl gluteenijauhoja)
  • 0,5 rkl öljyä
Liota hiiva, sokeri ja suola veteen ja sekoita joukkoon hiutaleet tai leseet. Anna turvota viitisen minuuttia. Vaivaa joukkoon jauhot ja lisää lopuksi öljy. Anna taikinan kohota liinan alla puolisen tuntia. Tässä välissä ehdit mainiosti valmistaa sopivat täytteet.

Jaa taikina kahteen osaan ja kauli levyksi. Levitä täytteet levyn päälle, rullaa ja leikkaa kymmeneen osaan. (Itse olin tuhlailija ja surutta leikkasin rullan päistä pienet pätkät pois, koska niistä ei tule nättejä puusteja..) Tee samoin myös toiselle taikinan puolikkaalle. (Toki voit kaulita koko taikinan samalla kertaa. Oman kokemukseni mukaan pienempiä taikinoita on kuitenkin helpompi hallita.)

Aseta puustit vieretysten vuokaan, voitele ne öljyllä ja ripottele pinnalle erilaisia siemeniä. Paista 175 C-asteessa n. 40 minuuttia tai kunnes puustit ovat kypsiä.

Omissa sämpylöissäni oli täytteenä "soijahiutalepekonia", kaksi tomaattia, kaksi valkosipulinkynttä sekä pari oksaa tuoretta basilikaa. Lisäksi laitoin seokseen hieman suolaa ja mustapippuria. Omat pekonini valmistin seuraavalla jokseenkin summittaisella ohjeella.

Soijahiutalepekoni
  1. Mittaa 2,5 dl soijahiutaleita kulhoon
  2. Kaada desin mittaan puoli teelusikallista nestesavua*, teelusikallinen soijakastiketta sekä puoli teelusikallista omenaviinietikkaa. Lisää sen verran vettä, että nestettä on hitusen vajaa desilitra
  3. Sekoita neste soijahiutaleiden joukkoon. (Jos nestettä tuntuu olevan liikaa, lisää hiutaleita - jos taas nestettä tuntuu olevan liian vähän, lisää hieman vettä.)
  4. Paista hiutaleet rapeiksi paistinpannulla
Hieman valistuneempi ohje soijahiutalepekoniin löytyy esimerkiksi Tofu for Two -blogista (tai Suomenkielellä Chocochilistä).

*Nestesavua voi ostaa Helsingissä sijaitsevan Behnford's-kaupan lisäksi myös joistakin isommista marketeista. Muistaakseni olen nähnyt sitä K-supermarketissa, mutta en ole tästä aivan varma.. Savun makua saa myös savupaprikasta, jota voi ostaa ainakin Stockmannilta. Myös kylmäsavutofu kuuluu herkulliseen savukategoriaan. Siitä voi leikata siivuja juustohöylällä tai kuorimaveitsellä ja paistaa rapeaksi.