lauantai 28. marraskuuta 2009

Käpykakku


Kolme Mimosan metsästä löytämää oravanpoikasta olivat kaikki tervehtyneet. Kipein poikasista oli ollut kuumeen kourissa monta päivää, mutta lopulta kuume oli onneksi helpottanut ja se vipelsi menemään toisten poikasten perässä ympäri Kamomillan taloa. Poikaset olivat kovin innokkaita penkomaan kaappeja - varsinkin ruokakaappeja, ja Kamomilla ja Mimosa saivat olla jatkuvasti silmä tarkkana poikasten kanssa. Yksi poikasista ehti jo kertaalleen pudota korkeaan jauhopurkkiin, josta se ei itse päässyt pois. Onneksi kauhea aivastelu paljasti, minne se oli joutunut, eikä sen tarvinnut odottaa jauhopurkissa kovinkaan kauaa.

"Se olisi tosin sietänyt ehkä olla siellä vielä hetken pidempään, jos se vaikka olisi oppinut, ettei joka paikkaan tarvitse tunkea nenäänsä," sanoi Kamomilla huokaillen lääkärille, joka oli tullut jälleen tutkimaan poikasten kunnon. "Onko poikasten emoista kuulunut mitään?" Kamomilla jatkoi kuiskaten. Lääkäri pudisti surullisena päätään ja huokasi: "Kunpa etsintäpartiolla olisi tänään hyviä.." Lääkäri ei ehtinyt sanoa lausettaan loppuun, kun Mimosa ryntäsi sisälle kiljuen iloissaan. Jopa oravanpoikaset lopettivat hetkeksi remuamisensa ja jäivät suu auki ihmettelemään, mikä Mimosalla mahtoi olla.

"Emot ovat löytyneet! Heitä ollaan tuomassa tänne päin ihan kohta!" Mimosa nauroi ja onnenkyyneleet valuivat pitkin hänen poskiaan. "Mitä ihmettä?!" huusi Kamomilla riemuissaan ja lääkärikin nauroi kumisevalla naurullaan. Ainoat, jotka eivät näyttäneet iloisilta, olivat oravanpoikaset. Jostain syystä he näyttivät ennemminkin noloilta. "Kummallista," kuiskasi Kamomilla Mimosalle huomattuaan poikasten oudon käytöksen, "miksiköhän poikaset muuttuivat noin omituisiksi kuultuaan uutiset?"

Kun etsintäpartio saapui Kamomillan kodin luokse, oli heillä toden totta mukanaan oravavanhemmat, jotka onnellisina ottivat poikasensa syleilyynsä. Koko etsintäpartio, Kamomilla, Mimosa, lääkäri ja tietenkin oravaperhe mahduttivat itsensä Kamomillan keittiöön pöydän ääreen juomaan teetä ja maistelemaan Kamomillan edellisenä päivänä valmistamaa käpykakkua. Oravavanhemmat kiittelivät Kamomillaa ja Mimosaa ja tietysti kaikkia muitakin poikastensa hyvästä hoidosta.

Lääkäri kysyi oravilta, miten poikaset olivat päätyneet metsään nälkiintyneinä. Isäorava katsoi hetken aikaa lapsiaan tuimalla ilmeellä ja selitti sitten, että viikko sitten heidän kotipihaansa oli ajanut ihminen moottoripyörällä. Poikaset olivat olleet aivan kamalan kiinnostuneita pärisevästä kulkuneuvosta, eivätkä malttaneet pysyä erossa sen tutkimisesta, vaikka äiti- ja isäorava heitä kielsivätkin ja kävivät moneen otteeseen hakemasta poikaset pois moottoripyörän luota. Lopulta heidän oli pakko käskeä lapsensa menemään pesään omaan huoneeseensa.

Äiti- ja isäorava luulivatkin, että poikaset tottelivat ja olivat tyytyväisiä, kun moottoripyörä lopulta kaasutti tiehensä heidän kotipuunsa alta. Kun äitiorava aikoi mennä sanomaan poikasille, että he saisivat nyt tulla pois huoneestaan, olikin huone tyhjä. Poikaset olivat karanneet takaovesta, eikä niitä näkynyt enää missään. Oravavanhemmat etsivät poikasia ympäri pihaa ja huutelivat heidän peräänsä, mutta heistä ei näkynyt jälkeäkään. Vanhemmat tajusivat, että poikaset olivat joutuneet moottoripyörän kyytiin ja lähtivätkin hädissään juoksemaan sinne suuntaan, minne pyörä oli lähtenyt. Juostuaan itsensä läkähdyksiin he tajusivat, etteivät millään voi saada moottoripyörää kiinni. He ottivat heti yhteyttä naapureihinsa ja perustivat etsintäpartion. Vasta nyt viikon jälkeen etsintäpartio tapasi metsässä toisen etsintäpartion ja loppu olikin kaikkien tiedossa.

"Onko ihan totta, että te lähditte moottoripyörän kyytiin?" kysyi lääkäri totisella äänellä oravanpoikasilta. Poikaset nyökkäsivät ja olivat aivan itkun partaalla. "Ette varmasti enää tämän jälkeen tee tuollaisia juttuja?" kysyi lääkäri poikasilta edelleen totisella äänellä ja poikaset nyökkäsivät nyt hieman näkyvämmin. "Sittenhän kaikki on hyvin!" nauroi lääkäri kovalla äänellä ja kaikki muutkin yhtyivät tähän nauruun. Kamomillan talosta kuului iloinen nauru ja laulu vielä myöhään yölläkin.


Käpykakku

En ollut pienenä erityisen innostunut käpykakusta, eikä minulla täten ole oikeastaan minkäänlaista mielikuvaa käpykakun mausta. Sen tiedän, että käpykakkuun tarvitaan kakkupohja, vaniljakreemiä, hilloa sekä marsipaanikuorrute. Kamomillan konditorialla ei ole anniskelulupaa, joten useissa käpykakuissa käytetty rommi on jätetty tästä ohjeesta pois.

Tämä kakkupohja soveltuu ihan minkä tahansa muunkin täytekakun pohjaksi. Olen saanut alkuperäisen ohjeen ystävältäni ja muokannut sitä vain hitusen. Vaniljakreemin ohje puolestaan on muokattu Turun Oikeutta eläimille -järjestön kokoamasta Vegaanisia nami-nami herkkuohjeita -vihkosesta, joka oli vuosikaudet ainoa vegaaninen leipomusoppaani. Erityisesti vihkon suklaahippupikkuleipiä on tullut leivottua kerran jos toisenkin.

Tässä siis Kamomillan konditorian melkoisen makea versio käpykakusta.

Kakkupohja
  • 6 dl vehnäjauhoja
  • 3 dl sokeria
  • 3,5 tl leivinjauhetta
  • 1,5 tl vaniljaa tai 2-3- tl vaniljasokeria
  • 0,25 tl suolaa
  • 1,5 dl öljyä
  • 2 dl omenasosetta
  • 3 dl vissyä
Sekoita kuivat aineet. Sekoita niiden joukkoon öljy ja omenasose sekä viimeisenä vissy. Älä sekoita taikinaa liikaa, jottei se sitkostu. Ei haittaa, jos taikinassa on pieniä paakkuja.

Kaada taikina leivinpaperin päälle uunipellille ja paista 190 C-asteessa noin 30 minuuttia tai kunnes pohja on kypsä. Tämän kakkupohjan voi paistaa myös perinteisesti rasvatussa ja jauhotetussa kakkuvuoassa 175 C-asteessa noin 40 minuuttia (tai kunnes kakku on kypsä). Suosittelen mieluummin paistamaan kakun edellämainitusti kuten pannukakun, koska näin se kypsyy tasaisemmin.

Vaniljakreemi
  • 1,5 dl kasvimaitoa
  • 1 rkl maissitärkkelystä
  • 1 rkl sokeria
  • 2 tl vaniljasokeria tai 1 tl vaniljaa tai vaniljauutetta
  • 25 g Tummansinistä Keiju-margariinia
  • 0,5 dl tomusokeria
Valmista vaniljakiisseli sekoittamalla kasvimaito, maissitärkkelys*, sokeri ja vanilja kattilassa. Kuumenna seosta koko ajan sekoittaen, kunnes se kiehuu. Käännä levy pois päältä ja anna seoksen vielä kiehua muutamia minuutteja. Sekoita koko ajan, ettei kiisseli pala pohjaan tai kiehu yli. Anna seoksen jäähtyä kokonaan ennen kuin teet seuraavan vaiheen.

Vatkaa margariini vaahdoksi ja lisää sen sekaan kylmä kiisseli sekä tomusokeri. Maista ja tarkista, tarvitseeko kreemi vielä jotakin.

*Jos haluat käyttää maissitärkkelyksen sijaan perunajauhoja, anna kiisselin vain kuplahtaa ja nosta se heti levyltä sivuun.

Marsipaanivaihtoehdot 1 ja 2
Vaihtoehto 1 - se suositeltava vaihtoehto
  • Yksi pötkö marsipaania
  • 2 rkl kaakaojauhetta
Vaivaa kaakaojauhe marsipaaniin joukkoon. Laita marsipaani tämän jälkeen jääkaappiin kovettumaan uudelleen.

Vaihtoehto 2 - ei-kovin-suositeltava-vaihtoehto
  • 1 dl vettä
  • 1 rkl pellavansiemenrouhetta
  • 150 g mantelijauhetta
  • 2 rkl kaakaojauhetta
  • 6 dl tomusokeria (ainakin)
Valmista pellavansiemenlima vatkaamalla vettä ja pellavansiemenrouhetta voimakkaasti sauvasekoittimella, tehosekoittimella tai sähkövatkaimella. Siivilöi seos.

Sekoita mantelijauhe, kaakaojauhe sekä puolet tomusokerista ja lisää joukkoon pellavansiemenlima. Lisää niin paljon tomusokeria, että tahnasta tulee melko kovaa. Laita marsipaani jääkaappiin kovettumaan ainakin tunniksi.

Kakun kokoaminen
Kakkupohjan, vaniljakreemin ja marsipaanikuorrutteen lisäksi tarvitset vielä
  • Omenamehua kakun kostukkeeksi
  • Vadelmahilloa
  • Tomusokeria marsipaanin kaulimista ja kakun koristelua varten
Leikkaa kakkupohja sopiviin paloihin sen mukaan, minkälaisen kakun haluat tehdä. Itse leikkasin noin puolikkaan pellin kokoisen kävynmallisen palan paperista. Tätä paperia apuna käyttäen leikkasin kaksi pienempää muottia.


Kostuta alin kakkukerros ja levitä sen päälle kerros vadelmahilloa ja kerros vaniljakreemiä. Nosta toinen kerros näiden päälle ja tee sille samoin kuin ensimmäiselle kerrokselle. Ylimmäksi tuleva kerros vain kostutetaan. Leikkaa jäljelle jääneesta kakkupohjasta ohuita siivuja ja muotoile niiden avulla kakku pyöreämmäksi.


Kaulitse marsipaani reilusti tomusokeroidun pöydän päällä reilusti tomusokeroidulla kaulimella. Myös kädet kannattaa tomusokeroida. Oman kokemukseni mukaan valmiin marsipaanin kanssa touhutessa tomusokeria ei tarvita aivan tässä mittakaavassa, mutta ei siitä mitään haittaakaan ole.

Nosta kaulittu marsipaani varovasti kakun päälle ja painele se siihen hellästi mutta tiiviisti. Tee kävyn suomujen kuviot joko saksilla leikkaamalla (itse en uskaltanut, koska marsipaanini oli erityisen repeilevää sorttia) tai taikinapyörällä hellästi painamalla. Ripottele tai siivilöi kakun pinnalle vielä tomusokeria koristeeksi.

torstai 26. marraskuuta 2009

Karpalopirtelö

Tällä ohjeella saa aikaan herkullisen kirpeän nougat'n makuisen pirtelön, joka on kaiken lisäksi vielä terveellistä: karpaloista saa vaikka mitä flavonoideja, pellavansiemenrouheesta omegakolmosta ja pähkinöistä kalsiumia ja kaikkea muuta tärkeää. Jos jätät jäätelön pois ja korvaat sen esimerkiksi banaanilla, saat vieläkin terveellisemmän smoothien.
  • 2 dl soijamaitoa
  • 1 dl karpaloita
  • 0,5 dl pekaanipähkinöitä
  • 0,5 dl cashewpähkinöitä
  • 1 rkl pellavansiemenrouhetta
  • 2 dl Oatlyn kinuskijäätelöä tai muuta kasvijäätelöä
  • 1 rkl agavesiirappia tai muuta makeuttajaa
Lataa ainekset tehosekoittimeen ja sekoita tasaiseksi ja kuohkeaksi. Pirtelön voi tehdä myös sauvasekoittimella, mutta pähkinät eivät välttämättä hienonnu sillä niin hyvin kuin blenderillä.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Vaaleanpunainen tervetulomalja

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että en saa tarpeekseni inkivääristä. Tätä juomaa maistellessa inkivääristä jää aivan ihana tulisen lämmin jälkimaku. Granaattiomena antaa juomalle kivan makuvivahteen ja kauniin värin.

Juoma kannattaa valmistaa suoraan limsapulloon, jotta hiilihapot eivät lähde karkuteille. Puolentoista litran pullosta kaadetaan siis puoli litraa pois (ja juodaan sellaisenaan), jonka jälkeen pulloon mahtuu hyvin granaattiomenan ja inkiväärin mehu, ja tilaa jää myös mahdolliselle kuohumiselle.
  • 1 l sitruuna- tai sitruuna-lime-limsaa
  • 1 granaattiomena
  • n. 10 cm pala inkivääriä
  • Raastin
  • Harsokangas (tai näiden tilalla mehulinko)
  • Suppilo
Raasta inkivääri pieneksi raasteeksi ja purista siitä mehua harsokankaan sisällä. Mehua pitäisi tulla noin kaksi ruokalusikallista. Kaada mehu hitaasti suppilon avulla limsapulloon.

Pese ja halkaise granaattiomena ja kaavi sen sisältö harsokankaaseen. Ota muutama siemen jemmaan maljojen koristelua varten, jos haluat. Purista siemenistä mehu ja kaada se pienissä erissä limsapulloon. Jos kaadat kaiken kerralla, kuohuu juoma varmasti yli.

Sulje pullon korkki ja käännä pullo hitaasti ylösalaisin pari kertaa, jotta limsa ja mehut sekoittuvat.

tiistai 17. marraskuuta 2009

Rusinaskonssit

  • 2,5 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl ruokasoodaa
  • ripaus suolaa
  • 1 tl sokeria
  • 1 rkl pellavansiemenrouhetta (ei pakollinen)
  • 0,5 dl rusinoita
  • 50 g Tummansinistä Keijua
  • 1 dl kasvimaitoa*
Sekoita kuivat aineet ja rusinat ja nypi joukkoon margariini. Lisää vielä kasvimaito ja sekoita tasaisehkoksi.

Jaa taikina kahdeksaan osaan ja asettele palat uunipellille. Litistä taikinapalasia hieman. Näistä voi toki tehdä pyöreitä tai muutoin kauniita, mutta itse tykkään rosoisista ja hieman heitellyn näköisistä skonsseista.

Paista skonsseja 225 C-asteessa n. 12 minuuttia. Tarjoile esimerkiksi omenasoseen kanssa. Maistuvat hyviltä myös ihan itsekseen.

*Hasselpähkinä-manteli-riisimaito sopi tähän tosi hyvin, mutta kaikki muutkin kasvimaidot sopivat varmasti oikein mainiosti.

Sipulipiirakka

Kamomilla lueskeli suuressa nojatuolissaan uusia keittokirjojaan ja harmitteli sitä, kuinka hänellä ei mitenkään olisi aikaa kokeilla kaikkia niitä herkullisen kuuloisia reseptejä, joita kirjat olivat pullollaan. "Ehkä kannattaisi jättää uudet kirjat ostamatta, kun siitä tulee vain pahalle tuulelle," Kamomilla mutisi itsekseen ja laittoi huokaisten kirjan hyllyyn. Samassa ovelta kuului hätääntynyt koputus. Oven takana oli itkuinen Mimosa, jolla oli kädessään kummallinen mytty. Mimosa antoi mytyn varovasti Kamomillalle ja pyysi tätä viemään sen lämpimään.

Mytystä paljastui kolme laihaa ja takkuista oravanpoikasta. "Miten ihmeessä oravilla on poikasia tähän aikaan vuodesta?" hämmästeli Kamomilla, "Mistä löysit poikaset?" Mimosa kertoi löytäneensä poikaset läheltä Kamomillan kotia ja tuoneensa ne siksi Kamomillan luokse. Isä- ja äitioravaa ei näkynyt eikä kuulunut missään, joten Mimosan oli pakko ottaa kylmettyneet poikaset mukaansa.

Mimosa jätti Kamomillan huolehtimaan poikasista ja lähti itse noutamaan lääkäriä, joka asui puolen kilometrin päässä. Kamomilla valmisti poikasille pehmeän pedin uunin lähelle, jotta ne pääsivät mahdollisimman lämpöiseen. Ne nukkuivat edelleen, eikä Kamomilla raaskinut herättää niitä kysyäkseen, mitä ne haluaisivat syödä. Kamomilla ei ollut kovinkaan hyvin selvillä pienten oravien ruokailutottumuksista, mutta päätti silti valmistaa niille jotain syötävää. Kamomilla otti kaapistaan suurimman morttelinsa ja jauhoi siinä tammenterhoista, saksanpähkinöistä ja mustikoista sosetta. Lisäksi Kamomilla lämmitti vettä, jonka sekaan hän murskasi valkosipulia ja inkivääriä. Kamomilla oli kuullut, että niitä käytettiin lääkkeenä vilustumiseen. "Jos ne eivät halua juoda tätä, niin ainakin ne voivat haistella sen tuoksua.. Luulen, että sekin jo auttaa ainakin vähän."

Kamomilla ei oikein tiennyt, mitä muuta hän olisi voinut tehdä. Hän istahti tuolille pienten oravien viereen, silitteli niiden turkkeja ja lauloi niille hiljaa laulun oravasta, joka nukkui makeasti sammalvuoteessansa. Viimeisen säkeistön aikana yksi oravista aukaisi silmänsä ja katseli ihmetellen ympärilleen. Sitä selvästi hieman pelotti ja se painautui lähemmäksi sisaruksiaan ja yritti töniä niitä hereille. Toinenkin orava aukaisi silmänsä ja katsoa tapitti Kamomillaa ja Kamomillan kotia kummissaan. Kolmas poikanen jatkoi untaan, eikä se tuntunut huomaavan ollenkaan sisarustensa herättämisyrityksiä.

Kamomilla toivoi, että Mimosa tulisi lääkärin kanssa pian, sillä kolmas poikanen näytti tosi kipeältä. Kaksi muuta vaikuttivat onneksi vain nälkäisiltä. Kamomilla tarjosi pienestä kupista poikasille tekemäänsä tahnaa ja ne hieman empien sitä haistoivat ja maistoivat, mutta söivät kuitenkin. Syömisen jälkeen niitä ei enää pelottanut ihan niin paljon, ja kun Mimosa tuli lääkärin kanssa, antoivat ne lääkärin tutkia itsensä.

"Nämä kaksi veijaria tulevat pian kuntoon, kunhan ne pidetään lämpimässä ja ne saavat vahvistavaa ruokaa. Tätä kolmatta kurrea pitääkin sitten hoivata paljon tarkemmin," lääkäri sanoi vakavana. "Hän ei saa saada yhtään kylmää ja hänen pitää antaa nukkua mahdollisimman paljon. Tässä on lääkepullo, josta hänelle annetaan tippa kolme kertaa päivässä." Kamomilla ja Mimosa lupasivat huolehtia oravanpoikasista parhaansa mukaan. Mimosa sanoi, että voisi tulla hoitamaan poikasia aina siksi ajaksi, kun Kamomilla on töissä. Lääkärin lähtiessä takaisin kotiin lupasi hän Kamomillalle eteisessä järjestävänsä etsintäpartion, joka etsisi poikasten kadonneet emot. Laittaessaan kaulahuivia kaulaansa muistutti hän vielä, että poikasten lähelle voisi laittaa pilkottua sipulia ja valkosipulia, sillä se estää vilustumisia.


Sipulipiirakan pohja
  • 100 g Tummansinistä Keijua
  • 2 dl maissijauhoja*
  • 1 dl vehnäjauhoja
  • 1 rkl vettä
Nypi margariini ja jauhot sekaisin ja lisää vesi. Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan ja jätä se odottamaan täytettä.

*Voit käyttää piirakkapohjassa myös pelkkiä vehnäjauhoja tai täysjyvävehnäjauhoja.

Sipulipiirakan täyte
  • Öljyä paistamiseen
  • noin viisi desilitraa sipulia pilkottuna (keltasipulia, purjosipulia, valkosipulia)
  • ripaus suolaa
  • 1 tl siirappia
  • 250 g kiinteää tofua
  • 2 dl soijakermaa
  • 1 rkl maissitärkkelystä, perunajauhoja tai vehnäjauhoja
  • mausteeksi esimerkiksi mustapippuria, muskottipähkinää, suolaa, meiramia, salviaa, oluthiivahiutaleita
Paista sipulit pehmeiksi ja mausta ne. Odotellessa soseuta tofu soijakerman ja mausteiden kanssa tehoskoittimella, sauvasekoittimella tai vastaavalla vekottimella. (Voit toki murskata ja hienontaa tofun myös käsin, haarukalla tms., mutta lopputuloksesta ei tule niin kermainen.) Maista tofuseosta ja lisää tarvittaessa mausteita. Yhdistä sipulit ja tofuseos ja kaada piirakkapohjan päälle.

Paista piirakkaa uunissa 175 C-asteessa 45 minuuttia.

Idean piirakkaan sain Colleen Patrick-Goudreaun kirjasta The Vegan Table.

lauantai 7. marraskuuta 2009

Karpalokuorrute cupcakeille tai kakulle

Tästä ohjeesta riittää kuorrutetta kahdelletoista cupcakelle. Jos haluat tehdä kuorrutteen kakulle ja toteuttaa sen hienoilla vänkyröillä, suosittelen tuplaamaan reseptin.

Karpalokuorrute
  • 0,5 dl karpaloita tai 4 tl karpalomehua
  • 0,5 dl kookosöljyä tai kookosrasvaa
  • 0,5 dl Tummansinistä Keijua
  • 0,5 tl vaniljaa (tai 1 tl vaniljauutetta tai vaniljasokeria)
  • 4 dl tomusokeria
Tee ensin karpaloista mehua joko soseuttamalla ne ja sen jälkeen siivilöimällä tai sitten puristamalla karpaloista mehut harsokankaan välissä. Suosittelen tuota puristelumetodia, koska ensinnäkin mehua tulee enemmän, mutta myös siksi, että se on kivaa - vähän niin kuin kuplamuovin poksuttelua! Mehua tarvitset 4 tl, jos karpaloista tuleva mehu ei riitä, voit lisätä myös vettä.

Sulata kookosöljy juoksevaksi ja vatkaa se margariinin ja vaniljan kanssa. Lisää joukkoon tomusokeri ja vatkaa sekaisin - tässä vaiheessa seos on raemaista. Lisää lopuksi karpalomehu ja vatkaa seos tasaiseksi. Suosittelen lämpimästi sähkövatkainta.

Cupcaket (Golden Vanilla Cupcakes) on tehty lähes suoraan Vegan Cupcakes Take Over the World -kirjan reseptin mukaan, joten en siksi laita ohjetta tähän. Moskowitzin ja Romeron kirja on mahtavuudessaan sellainen, että sen tulisi löytyä jokaisen vegaanileipurin kirjahyllystä. Jos sinulla ei sitä vielä ole, niin kannattaa vihjaista asiasta Joulupukille.. Samaan lahjalistaan voinet lisätä myös kaksikon uuden Vegan Cookies Invade Your Cookie Jar -kirjan, joka on aivan juuri ilmestynyt. Oma kappaleeni on tällä hetkellä jossakin kirjakaupan ja kotini välillä, mutta oletettavasti jo ensi viikolla pääsen testailemaan sen pikkuleipä- ja browniereseptejä.

perjantai 6. marraskuuta 2009

Kahvinmakuiset suklaahippukeksit

Pellavansiemenet ovat hyvä omegakolmoslähde! Pellavansiemenrouhetta on laitettu näihin kekseihin tuosta syystä, sekä myös siksi että pellavansiemenrouhe on hyvä kananmunankorvike. Jos et pidä pellavansiementen mausta, voit jättää ne pois näistä kekseistä - sen ei pitäisi vaikuttaa myöskään keksien rakenteeseen erityisen ratkaisevalla tavalla. Pellavansiemenrouhe on lähinnä keino saada näistä kekseistä edes himpun verran terveellisiä ;) Joka tapauksessa omatekoiset keksit ovat useimmiten kaupan valmiskeksejä terveellisempiä, koska niistä puuttuu suurin osa lisäaineista ja muista kummallisuuksista, joita kekseihin keksitehtaissa laitetaan.

Keksit, noin kaksi tusinaa
  • 0,5 rkl pellavansiemenrouhetta
  • 2 rkl vettä
  • 1 tl pikakahvijauhetta
  • 100 g Tummansinistä Keijua
  • 1 dl fariinisokeria
  • 0,5 dl sokeria
  • 1 tl vaniljauutetta (tai vaniljasokeria tai vaniljaa)
  • ripaus suolaa
  • 50 g suklaata pieneksi pilkottuna tai raastettuna*
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 0,5 tl ruokasoodaa
Vatkaa vesi ja pellavansiemenrouhe sekä pikakahvijauhe keskenään. Vatkaa toisessa astiassa margariini ja sokerit vaahdoksi. Lisää vaahdon sekaan pellavansiemenmössö, vaniljauute, suola sekä suklaa. Lisää lopuksi vehnäjauhot, joihin on sekoitettu ruokasooda. Voit sekoittaa taikinan sähkövatkaimella, kunhan teet sen mahdollisimman nopeasti.

Muotoile taikinasta noin kaksikymmentäneljä keksiä. Paista keksejä 180 C-asteessa n. 12 min.

*En ole aikaisemmin keksinyt, mihin ihmeeseen sitä raastinraudan juustohöylännäköistä terää tarvitaan. Tänään kuitenkin keksin, että sillä saa helposti raastettua suklaata pieniksi hipuiksi - pienemmiksi kuin itse jaksan veitsen kanssa leikata!