torstai 30. joulukuuta 2010

Mankaran nostamista muffinsseilla

Mankaran nostaminen on perinteinen uuden vuoden ennustus, jossa kahvikuppien alle asetellaan pieniä esineitä. Jokainen osallistuja saa vuorollaan nostaa kahvikupin ja katsoa, mikä esine kupin alla on. Kupit sekoitetaan jokaisen noston jälkeen ja sama henkilö saa nostaa kolme kertaa. Eri esineillä on eri merkityksiä: avain tarkoittaa muuttamista, sormus kihloja tai naimisiin menemistä, raha rahaa (!), leipä työtä, laiva matkaa ja nukke eli mankara lasta.

Kuppien alle on useimmiten piilotettu myös pahaa ennustavia esineitä, kuten musta lanka, joka tarkoittaa surua. En halunnut piilotella omiin muffinsseihini mitään ikäviä asioita, koska haluan pitää tällaiset leikit osallistujille kivoina juttuina. Haluan myöskin ajatella, että ennustuksia ei pidä ottaa kirjaimellisesti. Mankaran löytyminen kupin alta voikin siis tarkoittaa sitä, että läheiselle ihmiselle syntyy lapsi, joka tulee hyvin läheiseksi mankaran löytäneen kanssa.

Muffinssimankaran nostossa muffinssit kannattaa asettaa lautasille, jotta kuppien sekoittaminen käy helpommin. Muffinssien pohjana ovat minivaniljamuffinssit, ja ne on kuorrutettu minttusuklaalla ja suklaaströsselillä. Kuviot on muotoiltu mantelimassasta ja maalattu jälkikäteen elintarvikeväreillä.

Minua voisi kyllä hieman pelottaa tulevaisuus, jos nostaisin tämännäköisen nuken kahvikupin alta. Jotenkin nukke tuo mieleen Little Britain -sarjan Andy Pipkinin...

Iloista uutta vuotta kaikille lukijoille!

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Rapean pehmeät suklaakeksit

Tässä tosi helppo ja hyvä perusohje suklaakekseille, jotka ovat sisältä pehmoiset ja ulkoa rapeat. Kuvan vasemmanpuoleiset keksit on kuorrutettu riisimaitosuklaalla, minkä jälkeen ne on dipattu joko pistaasimurskaan tai kookoshiutaleisiin. Oikealla olevien keksien päälle on sulatettu tummaa minttusuklaata ja päälle ripoteltu suklaaströsseliä.

Suklaakeksit (n. 24 kpl ⌀ 8 cm:n kokoista keksiä.)
  • 150 g Tummansinistä Keiju-margariinia
  • 1 dl öljyä
  • 2 dl fariinisokeria
  • 0,5 dl vettä
  • 0,5 tl jauhettua vaniljaa tai 2 tl vaniljasokeria
  • 0,5 dl kaakaojauhetta
  • 5 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl ruokasoodaa
  1. Sekoita rasvat, fariinisokeri, vesi, vanilja ja kaakaojauhe.
  2. Sekoita ruokasooda vehnäjauhoihin ja lisää seos sen jälkeen nesteiden joukkoon. Sekoita taikina tasaiseksi.
  3. Jaa taikina lusikalla tai jäätelö-/ keksikauhalla kahdelle uunipellille n. 24:ksi keksiksi. Paina keksejä hieman litteämmiksi.
  4. Paista 190 °C:ssa 8 minuuttia.
Keksit ovat heti uunista tullessaan liian pehmeitä siirreltäväksi, mutta kiinteytyvät jäähtyessään juuri sopiviksi. Suosittelen herkuttelemaan suklaakeksit kylmän kauramaidon kanssa.

tiistai 28. joulukuuta 2010

Sokeritina


Uuden vuoden perinteisiin kuuluu monessa perheessä tinan valaminen ja siitä ennustaminen. Kaupoissa myytävät tinakengät ovat kuitenkin ekologisesti ajateltuna kammottavaa tavaraa: ne sisältävät lyijyä, eikä niitä siksi saa missään nimessä laittaa kuivajätteen eli niin sanottujen tavallisten roskien joukkoon. Kannattaa tarkistaa omasta jätehuoltofirmasta, mitä siellä neuvotaan uuden vuoden tinoille tekemään – joillakin paikkakunnilla tinat kun tulee toimittaa ongelmajätteiden keräyspisteeseen! (Pirkanmaan jätehuolto kehottaa laittamaan tinat pienmetallin keräysastiaan.)

Uuden vuoden tinat voi toki säästää ja käyttää uudelleen seuraavana vuonna. Tässä kuitenkin vinkki, jolla välttää tinakenkien ostaminen kokonaan: sokerin valaminen ja siitä ennustaminen! Törmäsin ideaan sattumalta Ellien keskustelupalstalla, kun Googlailin uuden vuoden ennustuksia erästä leivontaprojektia varten. Tätä oli pakko heti testata.

Sokerin valaminen toimii ihan samalla tavalla kuin tinakenkien valaminen. Sen voi suorittaa joko kattilassa tai tinakauhassa. Sulanut sokeri kipataan nopealla ranneliikkeellä kylmään veteen ja nostetaan sieltä mahdollisimman pian paperille tai pyyhkeelle kuivumaan, jotta se ei sula jäähdytysveteen. Huomioi, että koska sokeritina jää joka tapauksessa hieman märäksi, on se hieman haurasta käsitellä. Valmiit valokset voi vaikka syödä tai sitten hävittää biojätteen mukana.



Käytin valoksissani hedelmäsokeria, koska se ei ruskistu niin helposti kuin tavallinen sokeri. Tavallistakin sokeria voi toki aivan hyvin käyttää. Sokerin sekaan voi myös lisätä tipan elintarvikeväriä, jos haluaa hifistellä ja tehdä erivärisiä valoksia. Ylimmän kuvan valos on värjätty sinisellä, mutta lopputulos on vihreä, koska sokeri kellastui kuumetessaan. Tämä kannattaakin ottaa huomioon, jos aiot värjätä sokeria.



Koska tämä on vasta harjoitussokeritina, ei tätä lasketa uuden vuoden ennustukseksi, mutta mielestäni tässä varjossa on oravahahmo. Se on kyyristynyt joko syömään pähkinää tai pesemään kasvojaan. Ylimmässä kuvassa on Piranha Pete lippalakki päässään ja keskimmäisessä kuvassa on jonkin sortin virtahepo.

torstai 23. joulukuuta 2010

Puolukkainen kinuskikakku

Saan huomenna mennä lähes valmiiseen pöytään vanhempieni luokse. Minun tehtäväkseni jäi vain jälkiruoan tekeminen ja seesaminsiemenillä kuorrutettujen tofukuutioiden paistaminen, sillä äitini on huolehtinut pöytään vegaaniset laatikot, rosollin ja muut rehut sekä seitankinkun. Minulle on kuulemma varattu neljää erilaista soijajuustoakin!

Jälkiruoaksi on tänä vuonna kinuskikakkua soijakermavaahdolla ja puolukoilla täytettynä. Kakkupohjan ohje löytyy täältä. Tavoistani poiketen paistoin kakun kakkuvuoassa. Taikinasta riitti kahteen kakkuun eli yhteen halkaisijaltaan 17-senttimetriseen sekä yhteen minikakkuun. Minikakku paistui 30 minuutissa, mutta isompi kakku tarvitsi kypsyäkseen 50 minuuttia. Kinuskin ohje on täällä. Käytin Alpron soijakermaa ja silläkin tuli tosi hyvää kinuskia. Huomenna selviää, keitinkö kinuskia sittenkin liian kauan..

Tämän pidemmittä puheitta toivotan kaikille lukijoille oikein hyvää joulua!

Vaniljasokeri

Tässä helppo, käytännöllinen ja ihana lahjavinkki, joka ei suurella todennäköisyydellä mene vikaan: Itsetehty vaniljasokeri! Sitä voi käyttää kaakaon, kahvin tai teen makeuttamiseen ja leivonnaisten maustamiseen. Tai sitten sitä voi vain nuuskutella.

Kuten kaakaojuomajauhetta, voi vaniljasokeriakin tehdä helposti itse. Siihen tarvitaan vain sokeria ja vaniljatanko. Itse käytin purnukoissa reilun kaupan luomuruokosokeria, mutta saman tarkoituksen ajavat myös muut sokerit.

Vaniljatanko halkaistaan ja siitä raaputetaan siemenet sokerin joukkoon. (Tämä tosin on helpommin sanottu kuin tehty, sillä ainakin oma vaniljatankoni oli sen verran kova, että sen halkaiseminen oli hieman haasteellista.) Jos haluaa päästä hieman halvemmalla, voi vaniljan ostaa myös valmiiksi raaputettuna eli vaniljajauheena.

Myös tyhjät vaniljan kuoret kannattaa laittaa purkkiin, sillä nekin antavat ihanaa tuoksuaan ja makuaan sokerille. Sokerin seasta voikin sitten kaivella kuorenkappaleita ja käyttää niitä vaikkapa teen joukossa.

Ah! Minäkin haluan tällaisen joululahjan!

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Hautuumaapiirakka

Eivätkös Kolme pientä porsasta, Pyllerö, Nasu, Hinku ja Vinku sekä Miss Piggy olekin kivoja? Tiesitkö, että joulukinkku on peräisin heidän kankuistaan? Joulukinkun ja muiden joulupöydän eläinhahmojen tilalle on onneksi paljon vaihtoehtoja:
Tarkoitukseni ei ole paasata. Haluan vain kertoa, että joulun alla Suomessa myydään seitsemän miljoonaa kiloa kinkkua. Sitä varten kuolee kyllä aika monta sikaa.

Hautuumaapiirakan voi toki toteuttaa myös ilman hautuumaata. Tällöin sitä saattaa olla mukavampi syödä. Piirakka on tehty vaniljamuffinssitaikinasta, jonka sekaan on lisätty pari desilitraa jäisiä karpaloita. Karpaloita saa tosin laittaa enemmänkin! Paistoin piirakkaa 175 °C:ssa 20 minuuttia.


Lumi on sekoitettu Tofutti Sour Supreme -soijaranskankermasta, appelsiinimehusta ja tomusokerista, joka loppui kesken, mistä johtuen lumi on hieman loskaista.


Hautakivet on tehty murotaikinasta. Korvasin osan vehnäjauhoista kaakaojauheella ja lisäsin mukaan vielä teelusikallisen raastettua appelsiininkuorta. Sikojen nimet on painettu keksileimasimella ennen paistamista. Paistamisen jälkeen kirjaimet on väritetty tomusokerin ja pullasudin avulla.

tiistai 21. joulukuuta 2010

Vaaleat piparkakut

Tunnustan: Minä tykkään piparkakuista! Tykkään niistä, vaikka ne olisikin paistettu. Piparkakkutaikinan syömisestä en sen sijaan erityisemmin välitä. Tykkään myös tästä piparkakkureseptistä, sillä taikinasta tulee juuri sopivaa kaulittavaksi ja siitä saa kauniin sileitä piparkakkuja paistettavaksi.

Resepti on muokattu Dansukkerin reseptistä ja siitä tulee piparkakkujen koosta riippuen n. 40 piparkakkua.

Vaaleat piparkakut
  • 1 dl ruokosokerisiirappia (tai muuta siirappia)
  • 1 dl sokeria
  • 100 g Tummansinistä Keiju-margariinia
  • 3,5 dl vehnäjauhoja
  • 0,75 tl ruokasoodaa
  • 1 tl kanelia
  • 0,5 tl neilikkaa
  • 0,5 tl kardemummaa
  • 0,5 tl maustepippuria
  1. Mittaa siirappi, sokeri sekä margariini kattilaan ja kiehauta. Nosta kattila pois liedeltä ja anna seoksen jäähtyä puolisen tuntia välillä sekoittaen.
  2. Yhdistä loput aineet ensin erillisessä kulhossa. Lisää ne tämän jälkeen jäähtyneeseen sokeri-rasvaseokseen ja sekoita tasaiseksi.
  3. Peitä taikina ja anna sen kovettua jääkaapissa seuraavaan päivään (tai vähintään 6 h).
  4. Kaulitse taikina pienissä erissä parin millimetrin paksuiseksi levyksi, leikkaa siitä piparimuoteilla pipareita ja paista 200 °C:ssa 4–5 min tai kunnes piparit ovat saaneet hieman väriä.

Muutama vinkki piparitaikinan käsittelyyn ja pipareiden paistamiseen:
  • Lisää jauhot taikinaan vasta, kun rasvasokeriseos on kokonaan jäähtynyt. Jos jauhot lisää kuumaan seokseen, jauhot turpoavat ja kypsyvät ennenaikaisesti, eivätkä piparkakut välttämättä onnistu.
  • Kaulitse vain tarpeeksi jähmettynyttä ja kylmää taikinaa. Lämmin taikina pehmenee ja sitä on vaikea käsitellä, koska se repeilee ja tarttuu kiinni pöytään ja kaulimeen kylmää taikinaa helpommin. Jos teet ison taikinan, kannattaa taikinakulhoa säilyttää jääkaapissa ja ottaa sieltä vain osa kerrallaan käsittelyyn.
  • Kaulitse taikina jauhotetulla alustalla ja jauhotetulla kaulimella. Jauhot on helppo levittää tasaisesti ripottelemalla ne pienellä siivilällä pöydälle ja kaulimen päälle.
  • Kaulitse vain pieni, korkeintaan tennispallon kokoinen pala taikinaa kerrallaan. Tarkista kaulitsemisen aikana aina silloin tällöin taikinaa käsin nostamalla, että taikina irtoaa alustasta.
  • Paista ensin yksi kokeilupipari, jotta tiedät, kuinka kauan sinun uunissasi pipareita pitää paistaa. Erikokoisilla piparkakuilla voi olla hieman eripituiset paistoajat, joten myös tämä kannattaa ottaa huomioon paistovaiheessa.
  • Suosittelen käyttämään digitaalista ajastinta (tai esimerkiksi kännykän ajastinta), jotta et unohda piparkakkuja uuniin kärventymään.
  • Piparit jatkavat paistumistaan kuumalla pellillä ja voivat palaa, vaikka ne eivät enää olisikaan uunissa. Paistamisen jälkeen piparkakut kannattaakin nostaa leivinpaperin avulla pois uunipelliltä mahdollisimman pian.
  • Jos aiot syödä piparkakut taikinana paistamatta niitä, suosittelen jättämään ruokasoodan pois reseptistä.
Sydänpipareita varten tarvitse kolme erikokoista sydänmuottia, kuusikekseistä tuttua hedelmäsokeria, tomusokerikuorrutetta ja vegaanisia hopeakuulia. Käytin Dr. Oetkerin valmista sokerikuorrutetta, koska halusin testata, kuinka se eroaa itsetehdystä kuorrutteesta. Maussa ei ole vikaa, mutta tuubissa on ihan liian iso reikä, jos tarkoituksena on tehdä kaunista, ohutta jälkeä. Siksi päädyinkin vain tekemään palluroita ja jättämään kiemurat seuraavaan kertaan.

Jos päädyt tekemään ikkunallisia keksejä, suosittelen ehdottomasti säilyttämään ja tarjoamaan keksit leivinpaperin päältä – kaikkeen muuhun ne tarraavat kiinni, eivätkä lähde rikkoutumatta irti. Leivinpaperista voi leikata pienen palan piparin taakse piiloon, jos et pidä leivinpaperin esteettistä vaikutelmaa vakuuttavana.

maanantai 20. joulukuuta 2010

Lumiukko-porkkanamuffinssit

Olen ehdottomasti talvi-ihminen. Mitä enemmän ulkona on pakkasta, sitä paremmin siellä tarkenen. Kaikki eivät valitettavasti pidä kylmästä. Onneksi nämäkin kummalliset ihmiset voivat osallistua talven riemuihin, mutta tehdä sen kotona keittiön lämmössä.

Resepti on muokattu Saara Törmän Saa vaivata -kirjan Oodi viidelle porkkanalle -porkkanakakusta. Ohjeesta tulee kuusi lumiukkoa. Voit jättää lumiukkoilut tekemättä ja tehdä vain muffinsseja. Tällöin taikinasta tulee kahdeksan tavallisen kokoista muffinssia tai 24 minimuffinssia.

Porkkanamuffinssit
  • 1 dl kauramaitoa tai muuta kasvimaitoa
  • 0,75 dl öljyä
  • 1,5 dl fariinisokeria (tiiviisti mittaan pakattuna)
  • 2,5 dl vehnäjauhoja
  • 0,75 tl leivinjauhetta
  • 0,5 tl ruokasoodaa
  • 0,25 tl suolaa
  • 2 tl kanelia
  • 0,5 tl neilikkaa
  • 2 dl porkkanaraastetta (hienolla terällä raastettuna)
  1. Sekoita kauramaito, öljy ja fariinisokeri.
  2. Yhdistä ensin toisessa kulhossa loput kuivat aineet. Lisää ne tämän jälkeen nesteiden sekaan.
  3. Sekoita lopuksi taikinan sekaan porkkanaraaste.
  4. Jaa taikina muffinssivuokiin ja paista 190 °C:ssa. Minimuffinssien paistoaika on n. 15 min ja tavallisen kokoisten n. 18 min. Muffinssit ovat valmiit, kun niihin työnnettyyn tikkuun ei jää ulosvedettäessä taikinaa. Anna muffinssien jäähtyä ritilällä, jotta niiden pohjat eivät pehmene ja kostu ikävästi.
Lumiukkoja varten tarvitset
  • Porkkanamuffinsseja sekä mini- että tavallisessa koossa
  • Cocktailtikkuja ukkojen vartalon ja nenien kiinnittämiseen
  • Vettä ja tomusokeria ukkojen kuorruttamiseen (tai sokerimassaa tai valkoista marsipaania, jos haluat hoitaa homman kaulitsemalla)
  • Mantelimassaa sekä elintarvikevärejä porkkananeniä ja hiilinappeja varten. (Ks. vegaaniset värit täältä.) Voit käyttää myös pieniä porkkanoita neninä ja tummaa suklaata tai lakua nappeina!

  1. Poista jäähtyneistä muffinsseista paperit. Työnnä cocktailtikku isomman muffinssin sisään ja kiinnitä sillä pienempi muffinssi ukolle pääksi.
  2. Tee paksuhko tahna vesitilkasta ja tomusokerista. Tahnan pitäisi olla juoksevaa, mutta ei liian valuvaa. Kuorruta ukko tomusokeritahnalla kaatamalla tahnaa ukon päähän. Auta lusikalla tomusokeria menemään oikeisiin paikkoihin, ettei ukon lumipeitteeseen jää reikiä. Jos kuorrute on liian ohutta ja muffinssi paistaa lumesta läpi, (kuten alimmassa kuvassa oikealla,) lisää ukon päälle toinen kerros kuorrutetta. Kuorrutus kannattaa tehdä ritilän päällä, jotta ylimääräinen tomusokerikuorrutus valuu pois, eikä jää kuljeksimaan ukon jalkoihin.
  3. Valmista ukon porkkananenä ja hiilenpalat mantelimassasta ja elintarvikeväreistä. Porkkanan sisälle kannattaa työntää cocktailtikku, jotta nenä ei nuupahda ja jotta porkkana pysyy kiinni ukon naamassa. Kiinnitä ukkoon myös hiilet silmiksi, suuksi ja napeiksi. Niitä varten ukkoon kannattaa kaivella pieniä reikiä, sillä mantelimassa ei välttämättä pysy itsekseen kiinni tomusokerikuorrutteessa, jos se on ehtinyt jonkin verran jo kovettua.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Vaniljamuffinssit

Kaverini juhlisti tänään kaikenlaista: kekkereissä juhlittiin niin alkuvuodesta ohimenneitä kolmikymppisiä, pikkujouluja kuin melkein valmista graduakin. Kestit olivat nyyttärit ja minä vein mukanani pikkukakkusia granaattiomenakuorrutteella. Kuorrutteen vatkasin Tummansinisestä Keijusta, Tofutti-soijatuorejuustosta, ruokotomusokerista ja tilkasta granaattiomenamehua. Päälle ripottelin granaattiomenan siemeniä koristeeksi. Ne ovat ehkäpä yksi kauneimmista hedelmiin liittyvistä asioista maailmassa. Lisäksi ne sopivat värinsä puolesta hyvin jouluiseen kattaukseen.

Tämä on hyvä perusohje muffinsseille. Kun muffinssit kuorruttaa, tulee niistä pikkukakkusia!

Vaniljamuffinssit (n. 24 minimuffinssia tai n. 8 normimuffinssia)
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 0,5 tl leivinjauhetta
  • 0,25 tl ruokasoodaa
  • 1 dl sokeria
  • 0,5 tl jauhettua vaniljaa (tai 2 tl vaniljasokeria)
  • 0,25 tl suolaa
  • 1,5 dl kauramaitoa (tai muuta kasvimaitoa)
  • 1 tl omenaviinietikkaa (tai muuta etikkaa)
  • 0,5 dl öljyä
  1. Laita uuni lämpenemään 190 °C:en ja vuoraa muffinssipelti muffinssivuoilla.
  2. Sekoita kuivat aineet ja tee niiden keskelle kolo.
  3. Sekoita kauramaidon joukkoon etikka ja anna paksuuntua hetkinen.
  4. Kaada nesteet jauhojen keskelle tehtyyn koloon ja sekoita tasaiseksi.
  5. Jaa taikina muffinssivuokiin, mutta älä täytä vuokia täyteen, jotta muffinssit eivtä leviä ulos vuoistaan.
  6. Paista muffinssit uunin keskitasolla. Minimuffinssien paistoaika on n. 15 min ja normimuffinssien n. 18 min. Muffinssit ovat valmiit, kun niihin työnnettyyn puutikkuun ei jää poisvedettäessä raakaa taikinaa.
Vein myös näitä appelsiinisuklaamuffinsseja mukanani juhliin. Maultaan nämä olivat tosi hyviä, mutta jostain syystä (ehkä sokerin määrästä johtuen) ne jäivät kiinni paperivuokiin ja ne olivat rakenteeltaan kummallisen kovia. Kovia sillä tavalla hyvällä tavalla – ei sitkeitä tai kuivia vaan jotain muuta. Vaikea selittää, vähän niin kuin suklaata. Aion joka tapauksessa kehitellä reseptiä vielä lisää, joten ohjeen julkaisemista pitää vielä hetken aikaa odotella.

Eivät menneet leipomiset viikonloppuna muutenkaan ihan putkeen. Eilen raastoin kakkutaikinan sekaan sormestani nahkaa samalla kun raastoin appelsiinin kuorta. Kakku lässähti uunissa sellaiseksi, ettei sitä voinut tarjota kenellekään, joten minun ei myöskään tarvinnut varoitella ketään mahdollisesta ihmiskudoksesta kakun seassa. Tein eilen myös sitruuna-unikonsiemenmuffinsseja. Valmiista muffinsseista puuttui selvästi jotain, mutta en osannut sanoa mitä. Tänään huomasin, että sitruunankuori oli edelleen odottamassa pääsyään taikinaan.

perjantai 17. joulukuuta 2010

Aineettomat joululahjat

Jouluaattoon on viikko aikaa ja moni varmaankin vielä miettii, mitä lahjoja on vielä ostamatta. Itse olen ratkaissut monet lahjapulmat jo muutaman vuoden ajan niin sanotuilla eettisillä lahjoilla: Olen jättänyt turhat lahjat ostamatta ja antanut rahat hyväntekeväisyyteen. Sukulaisilleni olen antanut kortin, jossa olen kertonut, mihin tarkoitukseen rahat ovat menneet.

En ole vielä päättänyt, mihin tämän vuoden turhien lahjojen rahastoni varat käytän. Todennäköisesti valitsen jonkin tai joitakin seuraavista:
Aineettomien lahjojen tarjoajat eivät kaikki ole tässä. Kepan verkkosivuilta löytyy linkkejä niin järjestöjen kuin yritystenkin verkkokauppoihin. Esimerkiksi Suomen pakolaisavulla, Kirkon ulkomaanavulla, Unicefilla, World Visionilla ja Solidaarisuudella on paljon lahjavaihtoehtoja. Suosittelen valitsemaan lahjoiksi siemeniä, kuokkia, moskiittoverkkoja ja koulutarvikkeita lehmien ja vuohien sijaan.

torstai 16. joulukuuta 2010

Kamomillan kaakaojuomajauhe

Olisiko ihanaa saada joululahjaksi purkillinen itsesekoitettua kaakaojuomajauhetta! No ihan varmasti olisi! Idea ei ole omani – kiitokset lähtevät Avaa silmäsi - voit nähdä jotain kaunista -blogin suunnalle.

Kaakaojuomajauheen voi sekoittaa mistä tahansa itselle (tai lahjan saajalle) mieluisista aineksista. Siihen voi laittaa kanelia, chiliä, kuivattua minttua tai inkivääriä. Omassa sekoituksessani mausteet eivät erityisemmin maistu, koska pidän erittäin paljon kaakaosta ihan vain kaakaon makuisena. Muskotti ja maustepippuri antavat kuitenkin kivan pienen aavistuksen itsestään.

Kamomillan kaakaojuomajauhe
  1. Sekoita kaikki ainekset kauniiseen purkkiin.
  2. Lämmitä kupillinen kaura- tai soijamaitoa.
  3. Lisää kasvimaidon joukkoon ruokalusikallinen tai pari ihanaa, omatekemää kaakaojuomajauhetta ja juo nautiskellen.
*Organican suklaata myydään ainakin Runsaudensarvessa ja Punnitse ja säästä -kaupassa. Myös Ekolosta ja Vegetukusta löytyy vegaanisia valkoisia suklaita.

maanantai 13. joulukuuta 2010

Vaahterasiirappipikkupikkukakkuset tonttulakeilla

Vaahterasiirappi on yksi parhaista jutuista maailmassa. Tässä se pääsi makeuttamaan pikkupikkukakkusia, joille laitettiin tonttulakitkin päähän. Kyllä nyt kelpaa! Ohjeesta tulee noin kaksikymmentä minimuffinssia tai noin kahdeksan perinteisen kokoista muffinssia.

Vaahterasiirappimuffinssit
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 0,5 tl leivinjauhetta
  • 0,25 tl ruokasoodaa
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 0,25 tl suolaa
  • 1 dl vaahterasiirappia
  • 0,5 dl kauramaitoa tai muuta kasvimaitoa
  • 0,5 dl öljyä
  1. Vuoraa muffinssipelti muffinssivuoilla ja laita uuni lämpenemään 190 °C:een.
  2. Sekoita kuivat aineet yhteen. Sekoita toisessa astiassa vaahterasiirappi, kauramaito ja öljy. Kaada nesteet jauhojen joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Älä sekoita liikaa, jotta taikina ei sitkostu.
  3. Jaa taikina muffinssivuokiin 2/3 täyteen, jotta taikinalle jää tilaa kohota eikä se leviä vuoan reunojen yli.
  4. Paista minimuffinsseja n. 15 min tai tavallisen kokoisia muffinsseja n. 18 minuuttia. Muffinssit ovat valmiit, kun niihin työnnettyyn puutikkuun ei jää ulosvedettäessä raakaa taikinaa.
  5. Siirrä muffinssit pois muffinssipelliltä jäähtymään, esimerkiksi ritilälle. Kuorruta muffinssit vasta, kun ne ovat kokonaan jäähtyneet.

Tonttulakkikuorrute soijatuorejuustosta
  • 2 rkl (0,3 dl) maustamatonta Tofutti-soijatuorejuustoa
  • 5 dl tomusokeria
  • 1 rkl kauramaitoa
  • vegaanista punaista elintarvikeväriä*
  • Hopeakuulia kulkuseksi (Dr. Oetkerin kuulat ovat vegaanisia)
  1. Sekoita ainekset tasaiseksi, hyvin koossapysyväksi tahnaksi.
  2. Laita kuorrute muovipussiin ja leikkaa pussin kulmasta noin senttimetrin levyinen pala pois.
  3. Pursota muffinssin päälle tonttulakki ja aseta hopeakuula tonttulakin päähän kulkuseksi.
*Varo eläinperäistä karmiinia, E120! Vegaanista punaista väriä on esimerkiksi Squares Kitchenin punainen pastaväri tai Wiltonin värit. Kummankin valmistajan värejä voi ostaa Ullanunelmasta tai Confetista. Wiltonin värejä löytyy Tiimareista, joissa on tarjolla vaikka mitä muutakin Wiltonin ihanuutta.

Poronsarvet pikkupikkukakkuselle

Ostin tosi söpöjä minimuffinssivuokia, joiden pohjassa on poro. Päätin, että myös suklaamuffinssista tulee poro, joten se sai suklaiset sarvet. Tämä suklaamuffinssiohje maistuu hyvältä ilman kuorrutetta ja sarviakin. Ohjeesta tulee noin 24 minimuffinssia tai noin kahdeksan perinteisen kokoista muffinssia.

Suklaamuffinssit
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 0,5 tl leivinjauhetta
  • 0,25 tl ruokasoodaa
  • 1 dl sokeria
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 0,25 tl suolaa
  • 1,5 dl kauramaitoa tai muuta kasvimaitoa
  • 0,5 dl öljyä
  • 50 g tummaa suklaata
  1. Vuoraa muffinssipelti muffinssivuoilla ja laita uuni lämpenemään 190 °C:een.
  2. Sekoita kuivat aineet yhteen.
  3. Lisää taikinan sekaan kauramaito ja öljy ja sekoita taikina tasaiseksi. Älä sekoita liikaa.
  4. Leikkaa suklaa pieniksi paloiksi ja sekoita se taikinan joukkoon.
  5. Jaa taikina muffinssivuokiin 2/3 täyteen, jotta taikinalle jää tilaa kohota eikä se leviä vuoan reunojen yli.
  6. Paista minimuffinsseja n. 15 min. Jos teet tavallisen kokoisia muffinsseja, on paistoaika muutamia minuutteja pidempi. Muffinssit ovat valmiit, kun niihin työnnettyyn puutikkuun ei jää ulosvedettäessä raakaa taikinaa.
  7. Siirrä muffinssit pois muffinssipelliltä jäähtymään. Tämä käy kätevimmin siten, että peität muffinssipellin pyyhkeellä ja kiepsautat sen ympäri. Muffinssit irtoavat pellistä ja ne on helppo kääntää oikein päin ja nostaa ritilälle jäähtymään.
  8. Jos haluat kuorruttaa muffinssit, ajaa hasselpähkinäpikkukakkusten kuorrute asian oikein mainiosti.
Sarvet on tehty sulatetusta tummasta suklaasta. Sarvet voi "läpipiirtää" suklaalla leivinpaperille, jonka alla on paperille piirretty malli sarville. Tee sarvista mahdollisimman paksut, jotta ne eivät katkeile siirrettäessä. Niihin kannattaa myös tehdä leveä kanta, jolla sarven saa tukevasti kiinni kuorrutteeseen. Kiinnitä sarvet muffinssiin vasta juuri ennen tarjoilua.


Suosittelen ehdottomasti muffinssipellin hankkimista, jos tykkäät leipoa muffinsseja. Muffinssit voi tietysti aivan hyvin paistaa ilman peltiäkin, mutta pellin avulla muffinssit pitävät uunissa muotonsa, eivätkä levähdä rumasti. Lisäksi esimerkiksi Bruno-merkkiset Italian leivosvuoat tai Clas Ohlsonilla myytävät amerikkalaiset muffinssivuoat pysyvät hyvin muodossaan ilman muffinssipeltiäkin, joten suosittelen niitäkin.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Jänöjussin mäenlasku

Eilen juhlistettiin parasta ystävääni, koska hänellä on vielä hetken aikaa valtava maha. Tällainen kakkukin pääsi mukaan juhliin. (YouTubesta voi käydä kuuntelemassa, mistä jänöjussin mäenlaskussa oikein olikaan kysymys.) Kakun sisältö on Kamomillan konditorialle hyvin ominainen suklaakakku, mutta päällyste on jotain aivan muuta kuin yleensä. Se on hattaraa! Hattarahankeen on lisätty kimallusta syötävällä Wiltonin glitterillä, jota voi ostaa mm. Tiimarista.

Pupu valmiina koitokseen. Vakavat on ilmeet.

Oravalla on sormet (ja varmuuden vuoksi käsivarretkin) ristissä, jotta pupu epäonnistuisi suunnitelmissaan. Onneksi on kuitenkin suolapurkki, jos joutuu syömähommiin!

Paistoin kaksi kakkupohjaa, jotka leikkasin sopivan kokoisiksi ympyröiksi. Vuorasin taikinakulhon kelmulla, jonka jälkeen asetin ensimmäisen kerroksen kakkupohjaa kulhon pohjalle. Kostutin kakkupohjan ja levitin kerroksen täytettä pohjan päälle. Asensin seuraavan kerroksen samaan tapaan ensimmäisen kanssa ja niin edelleen, kunnes kakku oli koossa. Hyppyriä varten kasasin pienen kakun muovirasiaan samalla tyylillä.


Kakku sai muhia kulhossaan jääkaapissa seuraavaan päivään, jolloin kumosin sen lautaselle, rakensin siihen hyppyrin ja kuorrutin Dr. Oetkerin sokerimassalla. Jouduin kasaamaan kuorrutekerroksen pienistä paloista, koska kuorrutetta oli liian vähän eli toisin sanoen kuorrutteesta olisi tullut liian ohut siirrettäväksi kakun päälle, jos olisin kaulinnut sen oikean kokoiseksi yhtenäiseksi levyksi. Tällä ei kuitenkaan ollut mitään merkitystä, koska kuorrute peiteltiin hattaralla.


Tässä on hieman muunneltu ja jonkin verran pienennetty versio Maailman parhaasta suklaakakusta. Ohjeesta tulee noin parin senttimetrin (eli sopivan) korkuinen kakkupohja. Kakun voi paistaa myös kakkuvuoassa, mutta silloin paistoaika on pidempi. Itse teen kakkupohjat mieluiten uunipellillä, koska taikina kypsyy näin tasaisemmin eikä kakkupohjaa tarvitse erikseen alkaa halkaisemaan.

Suklaakakkupohja
  • 2 dl kauramaitoa (tai muuta kasvimaitoa)
  • 1,25 dl omenasosetta
  • 0,4 dl rypsiöljyä
  • 1 rkl vaniljasokeria
  • 3,25 dl sokeria
  • ripaus suolaa
  • 3 rkl kaakaojauhetta
  • 5,5 dl vehnäjauhoja
  • 1,5 tl leivinjauhetta
  • 1,25 tl ruokasoodaa
  • 1,5 dl vissyä
  1. Sekoita kauramaito, omenasose, rypsiöljy, vaniljasokeri, sokeri sekä suola. Siivilöi niiden joukkoon vielä kaakaojauhe.
  2. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja ruokasooda.
  3. Kaada jauhot ja vissy nesteiden joukkoon ja sekoita tasaiseksi.
  4. Levitä taikina leivinpaperilla päällystetylle uunipellille ja paista 190 °C:ssa n. 25 minuuttia.
  5. Anna kakkupohjan jäähtyä kunnolla ennen kostuttamista, täyttämistä ja kuorruttamista. Kostuttamiseen sopii hyvin kahvi tai viljakahvi, täytteeksi suklaakermavaahto ja kuorrutteeksi sokerimassa tai suklaakuorrute.
Vinkki! Jos kostutat kakun päällipuolen, voi kostuke jäädä ikään kuin lillumaan kakun pinnalle imeytymättä kunnolla kakkuun. Siitä voi seurata se, että kakkupohja ei ole mehevä, vaan pinnaltaan löllö. Tämä johtuu siitä, että kakun pinta on tiiviimpi kuin muu osa kakusta, eikä neste pääse etenemään kakkupohjassa tasaisesti. Kakkupohja kannattaakin kiepsauttaa ylösalaisin, poistaa leivinpaperi ja kostuttaa kakun pohjapuoli.

Joku oli varmaan unohtanut liukurinsa mäkeen kotiin lähtiessään...

torstai 9. joulukuuta 2010

Hedelmäsokeri-ikkunakeksit


Tein muutama päivä sitten ikkunakeksejä, joiden ikkunat valmistin tikkareista. Ikkunat voi tehdä myös toisella tavalla paistamalla keksit reikineen ilman ikkuna-ainesta. Ikkunat valetaan jälkikäteen sulatetusta hedelmäsokerista. Tavallinen sokeri ruskistuu kuumennettaessa, mutta jostain syystä hedelmäsokerille ei käy näin. Ikkunoista saakin halutessaan kirkkaat. Jos taas haluat värillisiä ikkunoita, sekoita ennen sokerin kuumentamista haluamaasi väriainetta sokerin joukkoon.

Huom! Sokeri on erittäin tarttuvaista, joten keksit kannattaa valmistaa ja säilyttää leivinpaperin päällä.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Piparimuottipussukka

Muutin hiljattain asuntoon, jossa oli jo valmiiksi toisen ihmisen tavarat. Tästä johtuen monet esineet, kuten piparkakkumuotit, jäivät ilman säilytystilaa. Täytyy myöntää, että piparimuotit eivät olleet se kaikkein oleellisin asia, jolle piti löytää paikka kaiken muun keskeltä, mutta koska kangasvarastostani löytyi ruskeaa kangasta, päätin ommella siitä muoteille tällaisen säilytyspussin. Alunperin tarkoituksenani oli kirjailla pussin kylkeen sokerikuorrutusta, mutta se on vähän niin kuin unohtunut.


Piparkakkumuotit kävisivät sellaisenaan koriste-esineiksi, mutta jos niitä haluaa käyttää myös pipareiden ja keksien leikkaamiseen, pitäisi ne aina pestä pölystä puhtaiksi ennen käyttöä. Säilytyspussissa muotit pysyvät pölyyntymättä, vaikka pussia pidettäisiin avonaisella hyllyllä. Tällainen pussukka piparimuotteineen voisi olla hauska saada lahjaksi.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Mausteinen pähkinäkakku


Kuivakakut, erityisesti maustekakut, kuuluvat niin oleellisesti joulun aikaan, että halusin tarjota myös konditorian lukijoille hyvän pähkinäkakkureseptin. Suosittelen käyttämään 1,5 litran kakkuvuokaa, jotta kakku ei valu paistettaessa uunin pohjalle.

Mausteinen pähkinäkakku
  • 3 dl kauramaitoa (tai muuta kasvimaitoa)
  • 1 dl rypsiöljyä
  • 1 rkl pellavarouhetta
  • 1,5 dl sokeria
  • 0,25 tl suolaa
  • 1 rkl vaniljasokeria
  • 1 rkl kanelia
  • 0,5 tl kardemummaa murskana tai jauheena
  • 0,25 tl maustepippuria
  • 1 dl hasselpähkinärouhetta
  • 1 dl saksanpähkinärouhetta
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl ruokasoodaa
  • 1 tl leivinjauhetta
  • Öljyä vuoan rasvaamiseen
  • Korppujauhoja, mannaryynejä tai vehnäjauhoja vuoan jauhottamiseen
  1. Rasvaa ja (korppu)jauhota kakkuvuoka ja laita uuni kuumenemaan 190 C-asteeseen.
  2. Sekoita kauramaito, öljy, sokeri, suola, vaniljasokeri, kaneli, kardemumma ja maustepippuri. Lisää pähkinärouheet ja sekoita.
  3. Yhdistä toisessa kulhossa vehnäjauhot, ruokasooda ja leivinjauhe. Lisää jauhot muiden aineiden joukkoon ja sekoita tasaiseksi.
  4. Kaada taikina vuokaan ja paista n. 35 minuuttia. Kakku on valmis, kun siihen työnnettyyn tikkuun ei jää raakaa taikinaa. Kakku kannattaa peittää leivinpaperilla paistamisen puolen välin jälkeen, jotta sen pinta ei pääse palamaan.

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Kaakaomuffinssit vadelmakarkkien kera


Kamomilla sai minulta jouluisen asusteen ja minä löysin kaupasta uusia karkkeja. Karkit päätyivät muffinssia maustamaan ja minä päädyin miettimään, pitäisikö Kamomillalle neuloa myös lapaset ja muita talvivermeitä. Noin lyhyessä mekossa voi tulla näillä keleillä hieman vilu.

Tämä oli vähän niin kuin kokeilu. Karkit sulivat taikinan sisälle siten, että niistä on jäljellä maku sekä pieniä marmeladipalasia. Tämä ei ollut kuitenkaan huono kokeilu, joten resepti pääsi blogiin asti.

Vadelmakarkkitäytteiset muffinssit (n. 12 kpl)
  • 2,5 dl vehnäjauhoja
  • 0,5 dl kaakaojauhetta
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 0,5 tl ruokasoodaa
  • 2 dl sokeria
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 1,5 rasiallista Pandan Dark Choco -vadelmakarkkeja
  • 2,5 dl kasvimaitoa (vaniljainen ja makea sopii tähän hyvin)
  • 1 dl öljyä tai juoksevaa margariinia (ks. vegaaniset margariinit täältä.)
  1. Sekoita kuivat aineet ja vadelmakarkit.
  2. Lisää kasvimaito sekä rasva ja sekoita tasaiseksi. Älä sekoita liikaa, ettei taikinasta tule pullataikinaa eli sitkoisaa.
  3. Jaa taikina muffinssivuokiin. Jätä noin kolmasosan verran tilaa kohoamista varten.
  4. Paista 190 °C:ssa uunin keskitasolla n. 18 minuuttia. Muffinssit ovat kypsiä, kun niihin työnnettyyn tikkuun ei jää raakaa taikinaa.
Muffinssit on tehty lähes samalla ohjeella kuin hasselpähkinäpikkukakkuset, jotka puolestaan on tehty lähes samalla ohjeella kuin salmiakkiset pikkukakkuset. Ei siis tarvitse ihan hirveästi tehdä muutoksia, jotta saa aikaan ihan erimakuisia ja erinäköisiä leivonnaisia.

Hups! Ohjeesta oli unohtunut kaakaojauho, mutta nyt se on siellä.

Hasselpähkinäpikkukakkuset


Joulun aikaan syödään paljon suklaata ja pähkinöitä. Parhaimmillaan ne ovat yhdessä, kuten tässä pikkukakkusessa. Jos et viitsi valmistaa pikkukakkusille kuorrutetta, maistuvat hasselpähkinämuffinssit sellaisenaankin hyviltä.

Hasselpähkinämuffinssit (n. 12 kpl)
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 0,5 tl ruokasoodaa
  • 2 dl sokeria
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 1,5 dl hasselpähkinärouhetta
  • 2,5 dl kasvimaitoa (mielellään vaniljaista ja sokeroitua)
  • 1 dl öljyä tai juoksevaa margariinia (ks. vegaaniset margariinit täältä.)
  1. Sekoita kuivat aineet.
  2. Lisää niiden joukkoon kasvimaito ja rasva. Sekoita tasaisesti, mutta älä sekoita liikaa, jotta taikina ei sitkostu.
  3. Jaa taikina muffinssivuokiin siten, että kuhunkin vuokaan jää noin kolmasosan verran tilaa kohoamista varten.
  4. Paista 190 °C:ssa uunin keskitasolla n. 18 minuuttia. Muffinssit ovat kypsiä, kun niihin työnnettyyn tikkuun ei jää raakaa taikinaa.

Kuorrute
  • 100 g Tummansinistä Keiju-margariinia
  • 0,5 dl kaakaojauhetta
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 5 dl tomusokeria
  • 2 rkl kasvimaitoa
  • n. 2 rkl hasselpähkinärouhetta
  1. Mittaa margariini, kaakaojauhe, vaniljasokeri ja noin puolet tomusokerista kulhoon. Vatkaa sähkövatkaimella, kunnes seos on tasaista. Lisää loput tomusokerit ja vatkaa kuohkeaksi.
  2. Lisää vielä kasvimaito ja sekoita tasaiseksi.
  3. Pursota jäähtyneiden muffinssien päälle.
  4. Ripottele pikkukakkusten päälle lopuksi hasselpähkinärouhetta.


Chocochilin Elina kirjoitti Joulupukille. Ehkä minunkin pitäisi. Ainakin kunnolliset pursotusvehkeet tulisivat tarpeeseen.

lauantai 4. joulukuuta 2010

Taateliparat!


Kun ryhdyin vegaaniksi, oli karkkitarjonta hieman kehnoa. Taatelit kävivätkin hyvin toffeesta, sillä ne ovat ruskeita, tahmeita ja makeita. Olen pitänyt vuosien tauon taateleiden ja muidenkin kuivahedelmien syönnistä, koska niitä tuli ilmeisesti aikoinaan syötyä hieman liikaa. Nyt olen jälleen keksinyt niiden mahtavuuden.

Taateleiden lisäksi suosikkejani ovat kuivattu mango sekä kuivattu ananas. Ja ei, en nyt puhu niistä sokeroiduista (ja ällöttävistä) mangoista ja ananaksista vaan niistä mangoista ja ananaksista, jotka sisältävät vain mangoa ja ananasta. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, jos eivät vielä ole tuttuja. Kolmas uusi suosikkini on inkamarja, joka on samalla äärimmäisen maukas ja äärimmäisen kirpeä. Inkamarjan eli ananaskirsikan ajatteleminenkin sattuu poskiin ja aktivoi sylkirauhaset.

Olin aikeissa kirjoittaa tänään parapähkinöillä täytetyistä taateleista, mutta Kemikaalicocktailin Noora ehti saksanpähkinöineen ensin. Jotta blogimaailmassa ei olisi vuorokauden sisällä kahta lähes identtistä ohjetta, päätin hieman muokata omaani lisäämällä mukaan jotain epäterveellistä eli valkoista suklaata. Kuvan taatelit on halkaistu ja niiden sisälle on työnnetty parapähkinä. Tämän jälkeen sulatin hieman valkoista suklaata ja kastoin taateliparat siihen.

Lehmätöntä valkoista suklaata löytyy ainakin Runsaudensarvesta, Punnitse ja säästä -kaupoista, Ekolosta ja Vegetukusta. Sen sulattaminen kannattaa tehdä varoen, sillä jos suklaa kuumenee liikaa, muuttuu se vain läpinäkyväksi liemeksi. Sulata valkoinen suklaa joko vesihauteessa tai vaihtoehtoisesti mikrossa 15 sekuntia kerrallaan välillä sekoittaen. Kun suklaa on puoliksi sulanut, sitä ei tarvitse enää lämmittää lisää. Tämän jälkeen suklaa sulaa, kunhan sitä vain sekoittaa tarpeeksi. Jos suklaan sulattaa lasiastiassa, kerää astia lämpöä ja auttaa myös sulattamaan suklaata.

torstai 2. joulukuuta 2010

Kanelilampaat

Bää!

Kanelilampaat (n. 30 kpl)
  1. Valmista taikina ohjeen mukaan ja anna sen jähmettyä jääkaapissa noin tunnin verran.
  2. Kaulitse taikina jauhotetulla pöydällä ja ota siitä lampaan (tai minkä tahansa muun) mallisella muotilla pikkuleipiä.
  3. Paista n. 7 minuuttia 200 °C:ssa. Keksit ovat valmiit, kun niiden reunat ovat saaneet ihan vähän väriä.
  4. Valmista kanelikuorrute (ohje alla) ja levitä kuorrute lampaiden päälle. Kuorrutteen voi levittää, vaikka keksit olisivat vielä lämpimiä.
  5. Anna keksien jäähtyä ja kuorrutteen kovettua ennen kuin kokoat keksit tarjottimelle tai laatikkoon päällekkäin. Kuorrute kovettuu jo puolessa tunnissa sellaiseksi, että keksit eivät enää tämän jälkeen tartu helposti toisiinsa. Kannattaa kuitenkin odottaa pidempään, jos vain aikaa on.
Kanelikuorrute
  • 1 rkl vettä
  • 1 tl kanelia
  • 2 dl tomusokeria
  1. Sekoita vesi ja kaneli.
  2. Lisää ensin puolet tomusokerista ja sekoita.
  3. Lisää loppu tomusokeri ja sekoita tasaiseksi. Kuorrutteen pinta jähmettyy melko pian, mutta kuorrutetta sekoittamalla kuorrutteen saa taas levityskuntoon.

Ikkunakeksit


Miltä näyttää maailma, kun sitä katsoo ikkunakeksin läpi? Tässä tapauksessa se näyttää vihreältä! Näistä kekseistä voi tehdä vaikka minkä muotoisia. Jos niihin tekee heti paistamisen jälkeen pienen reiän esimerkiksi pillillä, voi ne ripustaa joulukoristeeksi kuuseen tai ikkunaan.

Murokeksitaikina (n. 30 keksiä)
  • 1 tl pellavarouhetta
  • 1 rkl vettä
  • 100 g Tummansinistä Keiju-margariinia
  • 1 dl sokeria
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 2,5 dl vehnäjauhoja
Ikkunakeksejä varten tarvitset lisäksi
  • 7 vihreää tai keltaista Muumitikkaria (tai muita tikkareita, vegaanisia tikkareita löytyy jonkin verran tästa listasta.)
  • Muovipussi
  • Vasara
  1. Sekoita pellavarouhe ja vesi pienessä astiassa.
  2. Vatkaa toisessa kulhossa margariini, sokeri ja vaniljasokeri vaahdoksi.
  3. Sekoita pellavarouheen ja veden seos margariinivaahdon sekaan.
  4. Lisää vehnäjauhot ja sekoita tasaiseksi.
  5. Anna taikinan jähmettyä tunnin verran jääkaapissa.
  6. (Jos teet ikkunakeksejä, valmista tikkarimurska tässä vaiheessa. Poista tikkareiden kääremuovit ja laita tikkarit pussiin. Hakkaa tikkarit murskaksi vasaralla.)
  7. Jauhota pöytä ja kaulin ja kaulitse taikina parin millimetrin paksuiseksi levyksi.
  8. Leikkaa muotilla keksejä. Jos teet ikkunakeksejä, leikkaa pienemmällä muotilla keksin keskelle 5 cnt:n kolikon kokoinen kolo. Täytä kolo tikkarimurskalla.
  9. Paista 200 °C n. 7 minuuttia uunin ylätasolla. Varo polttamasta keksejä, sillä palanut tikkari ei maistu hyvältä. Vedä leivinpaperi kekseineen pois uunipelliltä ja anna keksien jäähtyä ennen niiden siirtelemistä.

Keksien kolot saa täyttää kunnolla murskalla. Uunissa keksimurska ensin lätistyy matalaksi ja sitten se kiehuu. Kun keksit ottaa pois uunista, tulee keksikerroksesta litteä.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Joulukuiset letut

Vaikka en pidäkään joulusta sen aiheuttaman hössötyksen ja turhan roinan muodossa, pidän siitä, että joulu on hyvä tekosyy leipoa. Joulukuun ensimmäisen päivän aamiaiseksi oli tarjolla piparinmakuisia lettuja!



Piparin makuiset letut (n. 10 kpl n. ⌀ 10 cm kokoisia lettuja)
  • 1,5 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 0,25 tl suolaa
  • 1 rkl sokeria
  • 0,5 tl kanelia
  • 0,25 tl neilikkaa
  • ripaus maustepippuria
  • 2 dl kauramaitoa (tai muuta kasvimaitoa tai vissyä)
  • 1 rkl rypsiöljyä tai juoksevaa margariinia (vegaaniset margariinit löytyvät täältä)
  • Paistamiseen lisää öljyä tai margariinia
  1. Sekoita ensin kuivat aineet.
  2. Vatkaa niiden joukkoon kasvimaito ja rasva.
  3. Anna taikinan turvota kymmenisen minuuttia.
  4. Kuumenna paistinpannulla liraus rasvaa. Kaada puolisen desilitraa taikinaa kerrallaan pannulle. Kääntele pannua hieman, jotta taikina leviää tasaiseksi kerrokseksi. Lättyyn ei tarvitse muuten vielä koskea.
  5. Kun lätyn pinta on hyytynyt ja lätyn reunat näyttävät saaneen kauniin värin, voit kevyesti ravistella paistinpannua, jotta lätty irtoaa. Tämän jälkeen se on helppo kääntää ohuen lastan avulla. Paista kauniin ruskeaksi myös toiselta puolelta.
  6. Tarjoa vaahterasiirapin tai soija- tai -kaurajäätelön kanssa.

maanantai 29. marraskuuta 2010

Kaakaoruudut

Mikä olisi hyvä suomenkielinen nimi brownielle? Mokkapala ei oikein toimi, jos palaa ei ole maustettu kahvilla. Kävisikö kaakaoruutu? Sitä miettiessä voisi olla paikallaan leipoa näitä pehmeän rapsakoita ruutuja, joiden ulkonäkö ei kerro mitään siitä, kuinka hyviä nämä yksinkertaisuudessaan ovat. Namskis.


Kaakaoruudut (n. 20 palaa)
  • 1 dl maustamatonta soijajogurttia
  • 0,5 dl kauramaitoa (tai muuta kasvimaitoa)
  • 1 dl öljyä
  • 2 dl sokeria
  • 2 tl vaniljauutetta (tai 1 rkl vaniljasokeria tai 0,5 tl vaniljajauhetta)
  • 2 tl perunajauhoja (toimii varmaan ilmankin)
  • 0,5 dl kaakaojauhetta
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 0,25 tl leivinjauhetta
  • 0,25 tl ruokasoodaa
  • Öljyä tai margariinia vuoan voiteluun
  • Korppujauhoja, mannaryynejä tai vehnäjauhoja vuoan jauhottamiseen
  1. Laita uuni kuumenemaan 160 C-asteeseen. Rasvaa ja jauhota n. 20 cm x 20 cm kokoinen vuoka.
  2. Sekoita jogurtti, kasvimaito, öljy, sokeri, vanilja ja kaakao tasaiseksi.
  3. Sekoita vehnäjauhojen joukkoon leivinjauhe ja ruokasooda ja lisää jauhot nesteiden sekaan.
  4. Levitä taikina tasaiseksi kerrokseksi vuokaan ja paista n. 30 minuuttia.
  5. Anna jäähtyä, leikkaa ruuduiksi, syö sellaisenaan tai tarjoa soijakermavaahdon tai soijajäätelön kanssa.
(Oikeastaan minun piti leipoa tänään Vegan Cookies Invade Your Cookie Jar -kirjan ohjeella, mutta koska kotoani ei löytynyt tofua enkä jaksanut lähteä kauppaan, päätin käyttää tofun tilalla soijajogurttia ja muokata ohjetta suomalaisille mitoille paremmin sopivaksi.)

Olettekos muuten huomanneet, että Puputyttö Raisa Kettunen leipoilee salaisia agentteja Youtubessa. Kannattaa käydä kurkistamassa: Vegaanileipojan keittiössä, Osa 1 ja Osa 2.

Kananmunaton leivonta – osa kaksi

Joku on saattanut huomata, että tuossa konditorian oikeassa laidassa on jo jonkin aikaa ollut linkki, jonka nimi on Kananmunatta keittiössä. Olen koonnut sivulle muutaman toimivaksi todetun kananmunan tilalla käytettävän tuotteen. Useimmat tuotteista ovat ennestään tuttuja, edullisia, niitä on helppo käyttää ja ne löytyvät lähikaupasta. Päivitän sivua sitä mukaa, kun tietoni kananmunattomuudesta karttuu. Otan erittäin mielelläni tietoa ja vinkkejä vastaan!

Jos aikomuksenasi on leipoa, mutta et oikein tiedä, miten suhtautua reseptissä mahdollisesti pilkottavaan kananmunaan, kannattaa asiaa lähestyä näiden kolmen kohdan kautta:
  • Ohje kehottaa vatkaamaan kananmunat, kananmunan valkuaiset tai keltuaiset vaahdoksi joko sokerin kanssa tai ilman: Kannattaa suosiolla etsiä muualta valmiiksi kananmunaton resepti. Sokerikakulle, kääretortulle, unelmatortulle ja jopa marengille löytyy paljon kanaystävällisiä ohjeita. Ei siis kannata alkaa kikkailla banaanisokerivaahdon tai omenasosesokerivaahdon kanssa, koska se ei tule onnistumaan.
  • Ohjeessa on vain yksi kananmuna, joka pitäisi sekoittaa taikinan sekaan: Kananmunan voi hyvin todennäköisesti vain jättää pois. Sen tilalle voi taikinaan lisätä hiukan nestettä, rasvaa, jauhoja tai kohotusainetta, mutta tämäkään ei aina ole välttämätöntä. Aineiden lisäämisestä ei tosin ole mitään haittaakaan, ja useissa tapauksissa ne vaikuttavat leivonnaisen makuun tai ravintoarvoihin myönteisesti.
  • Ohjeessa on useampi kananmuna, jotka pyydetään sekoittamaan taikinaan: Kananmunien tilalle kannattaa laittaa yhtä tai useampaa kananmunan tavoin käytettävää tuotetta. Useimmissa tapauksissa yksi ainesosa riittää vallan hyvin, mutta joskus voi olla parempi käyttää pariakin raaka-ainetta. Tämä johtuu siitä, että eri raaka-aineilla on erilaisia ominaisuuksia: osa kiinteyttää, osa kohottaa, osa kuohkeuttaa ja niin edelleen.
(Tässä vanhassa postauksessa on lueteltu monia kananmunan tilalla käytettäviä tuotteita, mutta Kananmunatta keittiössä -sivulla näitä raaka-aineita on vain muutamia. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että haluan tarjota tietoa lähinnä niistä kanaystävällisistä raaka-aineista, joiden käyttö on helppoa ja jotka antavat oikeasti hyvän lopputuloksen. Tuosta vanhasta viestistä voi toki etsiskellä inspiraatiota.)

tiistai 23. marraskuuta 2010

PechaKucha-ilta


Minulta kysyttiin, haluaisinko tulla kertomaan vegaanileivonnasta PechaKucha-iltaan. En ollut koskaan aikaisemmin kuullutkaan kyseisestä formaatista, mutta idea vaikutti niin kivalta, että tottakai suostuin. PechaKucha-illassa jokainen esiintyjä näyttää kaksikymmentä kuvaa ja kertoo jokaisesta kuvasta kaksikymmentä sekuntia. Yksinkertainen ja toimiva idea!

Tämänkertainen PechaKucha oli osa Tampereen arkkitehtuuriviikkoa ja sen järjesti Kulttuuriyhdistys Tilanne Ry. Tampereen Klubille oli tähän PechaKucha-iltaan saapunut seitsemän esiintyjää lisäksi yksi esiintyjä oli estynyt saapumasta paikalle, mutta hänen kuvansa näytettiin tästä huolimatta. Mukana olivat muun muassa Degrowth-ajatuksista kertova Marko Ulvila sekä intialaista ja suomalaista kulttuuria esityksessään vertaillut lääkäri Prakash Oomman.


Jos video ei toimi tässä, myös tämän linkin takaa löytyy oma esitykseni. Kuvanlaatu ei valaistusolosuhteista johtuen ole paras mahdollinen, mutta ääni ja valitettavasti myös kaamea Tampereen murre kuitenkin kuuluvat hyvin.

Oli tosi hauskaa olla mukana tällaisessa jutussa! Kiitokset järjestäjille!!

PS. Esityksessä mainituista marengeista ei ole vielä ollut juttua blogissa, mutta kunhan ehdin, niin kirjoittelen niistäkin.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Saksanpähkinäkakku


Tänään vietettiin isänpäivää ja juhlittiin vaarini 83-vuotispäivää. Tarjolla oli tätä saksanpähkinäkakkua ja cajunmaustettuja soijarouherullia. Lisäksi vaarini oli haalinut pöytään ison läjän muuta syötävää, sillä nälkäänhän me lapsenlapset ja lapset olemme vaarassa kuolla.

Pahoittelut huonosta kuvasta, jossa kakkupala ei erotu kunnolla kakkutaustaa vasten. Kakku on tehty lähes samalla ohjeella kuin pekaanikakku, mutta sillä erotuksella, että tämän kakun paistoin kakkuvuoassa enkä piirakkavuoassa – kakusta tuli näin paksumpi ja sen myötä mehevämpi. Toinen ero on tietenkin se, että pekaanipahkinät vaihtuivat saksanpähkinöihin.

Olen hieman vierastanut saksanpähkinöitä, koska ne maistuvat muka liian kitkeriltä eivätkä ne ole lainkaan niin makeita kuin monet muut pähkinät. Tämä on kuitenkin ollut iso virhe, sillä saksanpähkinät sopivat leivontaan ja suklaan kaveriksi todella mainiosti.

Pohja
  • 3 dl vaniljanmakuista kasvimaitoa (maustamatonkin käy)
  • 1 dl öljyä
  • 3 dl vehnäjauhoa
  • 1,5 dl sokeria
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 tl ruokasoodaa
  • 0,25 tl suolaa
  • 0,5 tl jauhettua tai rouhittua kardemummaa
Saksanpähkinämuruseos
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl fariinisokeria
  • 0,5 tl jauhettua vaniljaa
  • 2 tl kanelia
  • 3 dl saksanpähkinämuskaa
  • 1 dl juoksevaa margariinia (ks. vegaaniset juoksevat tästä listasta, myös sulatettu Tummansininen Keiju käy)
  1. Valmista ensin kakun pohja: Mittaa kasvimaito ja öljy kulhoon ja sekoita niiden joukkoon loput aineet. Kaada rasvattuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan.
  2. Valmista saksanpähkinämuruseos: Sekoita margariinia lukuunottamatta kaikki aineet yhteen. Lisää lopuksi margariini ja sekoita se tasaisesti taikinan sekaan. Ripottele muruseos pohjan päälle.
  3. Paista 190 C-asteessa n. 40 minuuttia tai niin kauan, että kakkuun työnnettyyn tikkuun tai veitseen ei jää ulosvedettäessä taikinaa. Peitä kakku paistamisen loppuvaiheessa leivinpaperilla, jotta se ei pala.

Cajunmaustetut soijarouherullat


Cajunmaustetut soijarouherullat
  • 1,5 dl soijarouhetta
  • 2 rkl öljyä
  • 1,5 dl vettä
  • 1 tl cajunmaustetta
  • 1 tl soijakastiketta
  • 1 sipuli
  • 1 tl oreganoa
  • 1 tl basilikaa
  • 1 tl meiramia
  • 1 pkt lehti- tai torttutaikinaa (ks. vegaanit taikinat täältä)
  • 1 rkl tomaattipyrettä
  • 0,5 pkt uunissa sulavaa soijajuustoa (Cheezly)
  1. Paista kuivaa soijarouhetta öljyssä muutaman minuutin ajan. Lisää soijarouheen joukkoon mausteet, soijakastike, silputtu sipuli sekä vesi. Anna kypsyä vielä viitisen minuuttia.
  2. Kauli lehti- tai torttutaikina noin uunipellin kokoiseksi levyksi (ks. vinkki alla). Levitä ensin tomaattipyre, sitten soijarouhe ja lopuksi raastettu soijajuusto levyn päälle.
  3. Rullaa levy ja leikkaa se noin sentin paksuisiksi paloiksi. Nipistä rullan pää kiinni rullaan, jotta se ei aukea uunissa.
  4. Paista 225 C-asteessa n. 12 minuuttia eli kunnes rullat ovat saaneet nätin ruskean värin.
Vinkki! Pienten torttutaikinalevyjen yhdistäminen isoksi levyksi kaulitsemalla ei välttämättä onnistu, jos levyt asettelee vieretysten siten, että vain niiden reunat ovat hieman toistensa päällä. Pienet levyt eivät välttämättä tartu kiinni toisiinsa, vaan voivat irtoilla esimerkiksi levyä siirettäessä. Yhtenäisen ison levyn saa aikaan parhaiten latomalla levyt kokonaan päällekkäin ja kaulimalla ne, ikään kuin kyseessä olisi iso taikinakimpale.

lauantai 6. marraskuuta 2010

Epämusikaaliset minttusuklaaleivokset

Maailman paras suklaatäytekakku muuntautui hieman reseptiltään sekä muodoltaan ja päätyi leivoksiksi. Leivokset puolestaan päätyvät huomenna luokkakokouksessa entisten musiikkiluokkalaisten suihin. Ohjeesta tulee noin kolmekymmentä leivosta. Ohjeen voi puolittaa ja pohjan paistaa uunipeltiä pienemmässä vuoassa. Ohjetta voi luonnollisesti edelleen käyttää myös täytekakkupohjana.
  • 2,5 dl kasvimaitoa (käytin kauramaitoa)
  • 1,5 dl omenasosetta
  • 2 tl vanilja-aromia
  • 0,5 dl rypsiöljyä
  • 4,5 dl sokeria
  • 0,5 dl kaakaojauhetta
  • 2 dl vissyä
  • 7 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 1,5 tl ruokasoodaa
  • Kostuttamiseen kahvia tai viljakahvia
  • Kuorrutteeseen 6 rkl kasvimaitoa ja 200 g maidotonta minttusuklaata (tai tummaa suklaata ja pari pisaraa piparminttuaromia)
  • Minttusuklaakermavaahtoon 1 prk vatkautuvaa kasvikermavaahtoa ja 100 g maidotonta minttusuklaata (tai sama setti kuin kuorrutteessa)
  1. Valmista ensin leivoksille pohja. Sekoita kasvimaito, omenasose, vanilja-aromi, sokeri ja siivilöity kaakaojauhe tasaiseksi. Lisää vissy ja toisessa kulhossa sekoitetut vehnäjauhot, leivinjauhe sekä ruokasooda. Levitä leivinpaperille tasaiseksi kerrokseksi ja paista 190 C-asteessa 30 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä kunnolla ennen seuraavaa vaihetta.
  2. Leikkaa pohjan reunat siisteiksi. Leikkaa pohja kolmeenkymmeneen osaan. Kaiverra palojen keskelle pyöreä kuoppa veitsellä ja kostuta kuoppa noin teelusikallisella kahvia tai viljakahvia.
  3. Kuumenna kuorrutteeseen tuleva kasvimaito kiehuvaksi mikrossa tai liedellä. (Poista liedeltä.) Pilko suklaa kuuman kasvimaidon joukkoon ja sekoita, kunnes se sulaa. Jos suklaa ei tunnu sulavan, voit lämmittää sitä hetken aikaa mikrossa tai liedellä. Voitele leivosten reunat ja päällipuoli suklaakuorrutteella, mutta jätä keskellä oleva kuoppa ilman suklaata.
  4. Valmista minttusuklaakermavaahto pilkkomalla suklaa ja sulattamalla se varovasti mikrossa tai vesihauteessa. Vaahdota jääkaappikylmä kasvikermavaahto mahdollisimman jämäkäksi ja lisää sen joukkoon sula suklaa. Pursota minttusuklaakermavaahtoa leivoksen sisälle ja päälle haluamallasi tavalla. Viimeistele leivokset halutessasi suklaanuoteilla tai muilla valmistamillasi kuvioilla.

Suklaakuviot
  • 50 g tummaa suklaata tai maidotonta minttusuklaata
  • Koristelukynä tai muovipussi pursottamista varten
  • Leivinpaperia pursotusalustaksi
  1. Sulata suklaa vesihauteessa tai varovasti mikrossa.
  2. Täytä koristelukynä suklaalla ja piirrä sen avulla kuvioita leivinpaperin päälle. Jos käytät muovipussia, täytä se suklaalla ja leikkaa sen kulmaan pienen pieni reikä.
  3. Anna kuvioiden jähmettyä huoneenlämmössä mahdollisimman koviksi. Kuviot voi säilyttää jääkaapissa, mutta niitä ei välttämättä kannata jähmettää siellä, jotta suklaa ei liikaa pelästy lämpötilan vaihteluita ja muuta olomuotoaan harmaan rakeiseksi. Jos kuviot syödään mahdollisimman pian, voi ne huoletta jähmettää myös jääkaapissa.

perjantai 5. marraskuuta 2010

Paahtovanukas


Tutkin internetin vegaanipaahtovanukasohjevalikoimaa ja havaitsin, että kaikissa ohjeissa käytetään pehmeää tofua. Olin melko skeptinen, koska uskoin tofun maistuvan vanukkaassa liikaa tofulle. Olinkin melkoisen yllättynyt, kun näin ei käynyt. (Oikeastaan tämän ei pitänyt olla mikään kummastus, sillä olen käyttänyt tofua aikaisemminkin jälkiruokahommissa ja todennut sen toimivan oivallisesti.)

Ensimmäinen paahtovanukaskokeiluni myötäili löytämiäni ohjeita. Se sisälsi paljon tofua ja vähän kasvimaitoa, minkä lisäksi paistoin sen ilman kantta. Vanukas pullistui rumaksi ja muistutti koostumukseltaan lähinnä mannapuuroa. Tähän toiseen versioon käänsin mittasuhteet toisin päin eli laitoin tofua vähemmän suhteessa kasvimaitoon. Uunista tullessaan vanukas olikin pinnaltaan tasainen ja rakenteeltaan vanukasmaisempi.

Sokerin paahtaminen vanukkaan pinnalle onnistui sekin ensimmäistä versiota paremmin ja nätimmin. Paahdoin sokerin uunissa grillivastuksen alla, koska en omista puhalluslamppua. Puhalluslampulla sokerin saisi varmasti vielä paremman näköiseksi, mutta aion vielä harkita, tarvitsenko puhalluslamppua ihan oikeasti. Mitä muuta sillä voi tehdä kuin paahtaa sokeria?

Olen syönyt elämässäni vain kaksi kertaa aikaisemmin paahtovanukasta. Aikaa tästä on kulunut viisitoista vuotta ja lisäksi vanukkaan valmistuspaikkana oli kotitaloustunti, joten sen autenttisuudesta en menisi takuuseen. En siis tiedä, kuinka lähellä paahtovanukkaan eläintuoteversiota tämä paahtovanukas on. Maisteluraadin jäsen tosin sanoi tämän olevan todella lähellä sitä paahtovanukasta, jota hän on syönyt, joten ihan metsään ei tällä ohjeella päädy. Ja vaikka ranskalaiskokit kuinka heristäisivät kiukkuisina kaulimiaan, tutisuttaisivat kokkihattujaan ja huutaisivat, ettei paahtovanukasta voi tehdä vegaanisena, ei sen kannata antaa häiritä, sillä tämä on hyvää!

Ohjeesta tulee annos neljälle tai kuudelle riippuen siitä, minkä kokoisia vuokia käytät.
  • 300 g pehmeää tofua
  • 3 dl kaura- tai soijamaitoa
  • 6 rkl sokeria (+hieman lisää sokerikuoren valmistamiseen)
  • 2 rkl perunajauhoja
  • 0,25 tl vaniljajauhetta
  • ripaus suolaa
  1. Laita uuni kuumenemaan 160 C-asteeseen.
  2. Sekoita kaikki aineet tasaiseksi massaksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella.
  3. Kaada massa pieniin uunivuokiin. Peitä vuoat kannella tai foliolla. Asettele vuoat isompaan uunivuokaan ja kaada sinne kiehuvaa vettä niin paljon, että vesi on samalla tasolla vanukkaan pinnan kanssa.
  4. Nosta vuoka varovaisesti uuniin ja paista 3045 minuuttia eli kunnes vanukkaan pinta on hyytynyt. Vanukas hyytyy lisää jäähtyessään. Paistamisen aikana voi olla hyvä lisätä vettä vuokaan, jos se kovin vähenee.
  5. Ripottele valmiiden, jäähtyneiden vanukkaiden pinnalle ohut kerros sokeria ja paahda se kauniin ruskeaksi ja rapeaksi joko puhalluslampulla tai uunissa grillivastuksen alla 250300 C-asteessa muutaman minuutin ajan. Grillivastuksella paahdettaessa vanukas kuumenee, jolloin se voi ylikypsentyä ja muuttua liian paksuksi. Vanukasta kannattaakin tällöin kypsentää vesihauteessa vain tuo 30 minuuttia.
  6. Tarjoile vanukkaat kylmänä ja säilytä jääkaapissa.