keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Täysjyväspelttikeksit


Näiden keksien juju on siinä, että niihin painetaan heti paistamisen jälkeen kolo suklaata, hilloa tai muuta täytettä varten. Thumb print cookies on tämän keksityypin nimi englanniksi, mutta en keksi, mikä se voisi olla suomeksi. Peukalokeksit? Kolokeksit? Näitä oli hauska tehdä, varsinkin siksi että kerta oli ensimmäinen. Jos haluat jättää keksit täyttämättä, toimii taikina myös sellaisenaan peruskeksitaikinana.

Seuraavan päivän lisäys: Sain juuri vinkin, että näitä kutsutaan sormenjälkikekseiksi! Sen olisin ehkä voinut itsekin päätellä tuosta englanninkielisestä nimestä, mutta aina ei leikkaa..

Täysjyväspelttikeksit (14 kpl)
  • 1 dl sokeria
  • 1 dl öljyä
  • 2 rkl vettä
  • 1 rkl pellavarouhetta
  • 0,5 tl suolaa
  • 0,5 tl vaniljajauhetta
  • 0,5 tl ruokasoodaa
  • 3,5 dl täysjyväspelttijauhoja
  1. Levitä leivinpaperi uunipellille ja laita uuni kuumenemaan 190 °C:een.
  2. Sekoita sokeri, öljy, vesi, pellavarouhe, suola, vaniljajauhe ja ruokasooda.
  3. Mittaa sekaan täysjyväspelttijauhot ja sekoita tasaiseksi. Sekoitus onnistuu ensin parhaiten haarukalla ja lopuksi käsin.
  4. Jaa taikina neljääntoista osaan ja pyöritä ne palloiksi. Litistä palloja hieman. (Jos haluat tehdä pelkkiä peruskeksejä ilman koloa, voit litistää keksejä hieman enemmän.)
  5. Paista esilämmitetyssä uunissa kymmenen minuuttia eli kunnes keksien reunat ovat saaneet hiukan väriä.
  6. Paina kekseihin kolot täytettä varten heti, kun olet ottanut ne pois uunista. Jos odottelet muutamaa minuuttia pidemmän ajan, ehtivät keksit kovettua, eikä niihin saa kovin sieviä koloja. Kolojen painamiseen kannattaa käyttää helposti kärähtävien peukaloiden sijasta pullon korkkia, snapsilasia tai muuta vastaavaa sopivan kokoista asiaa.
  7. Kun keksit ovat hiukan jäähtyneet, täytä niiden kolot hillolla, marmeladilla, suklaatäytteellä tai millä tahansa sopivalla aineksella.

Vaahterasiirappi-suklaatäyte
  • 1 rkl kauramaitoa
  • 2 rkl vaahterasiirappia
  • 100 g maidotonta suklaata
  1. Kuumenna kauramaito ja vaahterasiirappi kiehuvaksi.
  2. Pilko sekaan suklaa ja kuumenna, kunnes suklaa on sulanut.
  3. Täytä keksien kolot suklaalla.
Suklaatäytteestä tuli hyvää ja sen tummuus sointui mukavasti keksiosion makeuden kanssa. Riippuu suklaan kaakaopitoisuudesta, kuinka tujua täytettä suklaasta tulee. Tein keksejä tupla-annoksen, joten yksinkertainen annos suklaatäytettä loppui kesken. Paniikkiratkaisuna tein tahnan mustaherukoista ja tomusokerista ja siitä tuli sen verran imelää, että jätän reseptin jakamisen tällä kertaa väliin.

Kekseille olennainen asia on mielestäni se, että ne ovat rapeita sekä makeita ja sitä varten keksitaikinaan pitää laittaa suht paljon rasvaa ja sokeria. Kumpaisellakin on tärkeä rooli keksin rakenteen tuottajana.

Muuntelin näille kekseille ohjeen suklaahippu-hasselpähkinäkeksien reseptistä. Halusin testata, kuinka keksitaikina onnistuu, jos sen rasvana käyttää pelkkää öljyä. Lopputulos ei ihan hirveästi eroa margariinilla leivotuista, mutta itse leipomisvaihe on margariiniversiolla hivenen kiinteämpi. Uskoisin, että öljyä voisi laittaa näihin esimerkiksi neljäsosan vähemmän ja kekseistä tulisi silti keksejä.

Normaalisti käytän keksitaikinoissa fariinisokeria, mutta näihin laitoin ns. tavallista sokeria, joka minun tapauksessani tarkoittaa aina ruokosokeria, koska sitä voi ostaa samalla kertaa sekä reiluna että luomuna. Fariinisokeri tietysti maistuu täyteläisemmältä, mutta myös keksien rakenne tulee sillä hieman toisenlaiseksi, omasta mielestäni paremmaksi. Valkoisella sokerilla leivotuista tämäntyyppisistä kekseistä tulee ehkä hivenen sitkaita.

    Snickerspehmis pikana


    Tämä ei oikeasti ole resepti, koska tässä vain sekoitetaan yhteen valmiita aineksia. Pehmis maistuu kuitenkin sen verran hyvältä, että ei kai se haittaa.

    Snickerspehmis pikana kahdelle
    • 2 dl vaniljakaurajäätelöä
    • 0,25 dl suolattua maapähkinävoita
    • 2 tl kaakaojauhetta
    • 1 rkl kauramaitoa
    • 2 jäätelövohvelia (esim. Frasi)
    1. Sekoita jäätelö, maapähkinävoi, kaakaojauhe ja kauramaito pehmikseksi.
    2. Täytä jäätelövohvelit pehmiksellä ja syö ennen kuin sulaa!
    Jos sinulta löytyy suolapähkinöitä, sekoita niitäkin pehmiksen sekaan tai koristele pehmikset lopuksi niillä.

    tiistai 28. helmikuuta 2012

    Talvilomailua

    Viime keväänä kaurapohjaisista jogurteistaan tuttu Yosa järjesti reseptikilpailun, jossa piti kehitellä resepti, jonka raaka-aineena käytettiin jotain Yosan tuotetta. Osallistuin kilpailuun sitrustortulla, joka sitten voittikin koko kisan. Palkinto-Yosat on syöty jo aikaa sitten, mutta saamani loma-asuntolahjakortin pääsin käyttämään vasta nyt.

    Suuntasimme poikaystäväni kanssa Pyhäniemelle Kihniöön, Parkanon lähelle ja vietimme pitkän viikonlopun syöden, saunoen, nukkuen, hiihdellen ja lautapelejä pelaten. Teimme tänään vaihdon vanhempieni kanssa, kun lähdimme itse kotiin ja he menivät jatkamaan samoja hommia vielä muutamaksi päiväksi. Reissu oli tosi mukava ja tosi luminen. Kiitokset siis Biofermelle Yosa-reseptikilpailun järjestämisestä!

    Koska lomamatka on tämän blogin ansiota, otin tietysti myös Kamomilla-nuken matkaan ja laitoin sen mannekiiniksi tällaisiin hommiin.

    Aamupalaletut valmistuivat tällä reissulla vissystä, vehnäjauhoista, suolasta ja lorauksesta vaahterasiirappia. Paistoin lätyt tummansinisellä Keiju-margariinilla ja tarjoilin mansikkahillon kera.

    Järvimaisema oli valkoinen ja rauhallinen.

    Tofupekonia on yksinkertaista valmistaa: kylmäsavutofu viipaloidaan erittäin ohueksi joko juustohöylällä tai kuorimaveitsellä – tavallisella veitsellä ei saa tarpeeksi ohuita siivuja. Siivut paistetaan rapeiksi kuumalla pannulla öljyssä tai vegaanisessa margariinissa. Omasta mielestäni kylmäsavutofu ei näin valmistettuna tarvitse lisämausteita, mutta seuralaiseksi sille voi tehdä perunamuusia ja punasipuli-tomaattisalaattia.

    Carcassonne on yksi parhaista lautapeleistä ikinä!

    Lumienkeleitä

    Leipojan näkökulmasta reissu lähikauppaan Kihniön keskustaan oli ihan mahtava. Löysin mustaa marsipaania ja vegaanisia koristekuulia*. Villi veikkaukseni on, että näitä saa ihan varmasti muualtakin kuin Kihniöstä, mutta pakkohan nämä oli ostaa itselle tuliaisiksi, kun en muualla ole näitä nähnyt. (*Kuula-sarjan kultaiset versiot eivät olleet vegaanisia, joten kannattaa lukea tuoteselosteet huolellisesti.)

    Tässä paistuu Vantastic Foodsin Bockwurst-niminen seitan&soijamakkara, joka on yksi suosikkimakkaroistani, vaikka en koskaan ole ollutkaan mikään makkarafani. Bockwurstia voi ostaa ainakin Runsaudensarvesta ja Vegetukusta tosin kylmätuotteena se vaatii ostamisen livenä.

    torstai 23. helmikuuta 2012

    Uusi lelu: marsipaanipuristin

    Olen ihan superinnoissani uudesta lelustani marsipaanipuristimesta. Sen avulla voi marsipaanista, sokerimassasta tai suklaamassasta puristaa yhtenäistä nauhaa tai "nuudelia", jota voi sitten käyttää monin eri tavoin. Puristimessa on monta eri levyä, joiden avulla voi tehdä eri levyisiä, paksuisia ja mallisia nauhoja, joita ruttaamalla tai pyörittelemällä aikaansaa taas ihan uudennäköisiä juttuja. Nauhan voi myös leikata lyhyiksi pätkiksi, jolloin saa omatekoista strösselintapaista. Jos sekoittaa kahta eriväristä massaa, pursuaa puristimesta tosi jännännäköisiä asioita.


    Yleensä karsastan kaikkia sellaisia leivonta-apuvälineitä, jotka jättävät sorminäppäryyden ja luovuuden tyystin toissijaisiksi asioiksi. Esimerkiksi silikonimuotit, joiden avulla saa tehtyä aidonnäköisen joutsenen vain tunkemalla marsipaani muotin sisään, eivät ihan hirveästi saa minulta arvostusta – edes siinä tapauksessa, että valmis joutsen spreijataan syötävällä kimallemaalilla ihan itse. Omin kätösin tehty toispuoleinen joutsen on mielestäni paljon hienompi, koska se on oikeasti luotu jonkun käsissä.

    On kuitenkin olemassa joitakin sellaisia keittiövempaimia, joille annan armoa. Kaulin on tosi jees, vaikka käsinkin läpsyttelemällä on mahdollista saada aikaan litteitä taikinoita. Piparkakkumuotit ovat nekin ihan ookoo, vaikka veitsellä leikkaamalla possuista ja sydämistä tulisikin tosi persoonallisen näköisiä.

    Marsipaanipuristin on sitten vähän siinä joutsenmuotin ja kaulimen välimaastossa. Voisin ihan hyvin kaulita marsipaanin ja leikata sen nauhoiksi veitsellä tai pitsaleikkurilla. Voisin myös pyöritellä ohuenohutta spagettimaista nauhaa käsissäni muutaman kymmenen metriä. Tuollaiseen hommaan kuluisi vain aika paljon aikaa.

    Hommasin itselleni marsipaanipuristimen, koska tarkoitukseni ei ole vain saada aikaiseksi nauhaa, vaan aikaansaada tuosta nauhasta jotain muuta. Siinä ehkä se merkittävin asia marsipaanipuristimen ja joutsenmuotin välillä.

    lauantai 18. helmikuuta 2012

    Laskiaispullat


    Laskiainen pullineen on täällä! Pullalle löydät ohjeen tätä linkkiä klikkaamalla, ja jos haluat voidella pullat, löydät kanaystävälliset voiteluvinkit kuvineen tästä linkistä.

    Koska halusin vähän söpöstellä, tein laskiaispullista sydämenmallisia. Tämä onnistuu yksinkertaisesti siten, että taikina kaulitaan noin kahden sentin paksuiseksi levyksi ja siitä leikataan sydänmuotilla sydämenmallisia pullia. Taikinasta tulee sydämen koosta riippuen suurin piirtein 32 sydänpullaa eli kaksi pellillistä.

    Tein sydämistä kahdenlaisia laskiaispullia. Toiset täytin mansikkasurvoksella sekä soijavispillä ja ripsuttelin päälle tomusokeria koristeeksi. Toisten pullien idean sain työkaverilta, joka kaipasi kahvinmakuisia laskiaispullia. Toimiipa muuten oikein mukavasti!

    Kahvi ja pulla samassa paketissa
    1. Leikkaa pulla kahtia ja kaiverra pullan alaosaan kuoppa täytettä varten.
    2. Murustele kuopasta irrotettu pulla, sekoita siihen tilkka kasvimaitoa ja sen verran mantelijauhetta (tai mantelimassaa), että massasta tulee sopivan tahnaista. Täytä pullaan tekemäsi kuoppa tällä massalla.
    3. Lisää pieneen vesitilkkaan niin paljon pikakahvia, että saat paksua mönjää. Vatkaa jääkaappikylmä soija- tai kauravispi kuohkeaksi vaahdoksi ja mausta se mönjällä. Anna vispin jähmettyä jääkaapissa sen aikaa, että koristelet pullalle hatun.
    4. Tee kahvista ja tomusokerista paksuhko tahna ja levitä se pullan hattuosan päälle. Jos haluat siistejä kuvioita, kannattaa kuviolle pursottaa ensin ääriviivat ja sen jälkeen "värittää" kuvan sisus kuorrutteella.
    5. Pursota tai lusikoi kahvivispi pullan päälle ja aseta pullan hattu paikoilleen.
    6. Tarjoile ja mieti jälleen kerran, kuinka laskiaispullasta voisi haukata ilman, että sen sisustukset pursuilevat ulos.
    Käytin soijavispinä Alpron uutta Airy & Creamy -vispiä ja totean sen edelleen oikein oivaksi tuotteeksi, vaikka se saisikin olla hitusen-hitusen jähmeämpää. Tämän kirjoituksen kommenttiosiossa vinkattiin, että Alpron soijavispi kannattaa laittaa vatkaamisen jälkeen vihaisesti jääkaappiin yöksi, jotta se voi yön aikana jähmettyä jämäkäksi itsekseen. En ehtinyt kokeilla vinkkiä tänään, mutta vastaisuudessa aion ottaa sen huomioon. Kiitokset siis Anonyymille!

    Koska ohjeesta tulee kaksi pellillistä pullia, leivoin puolikkaasta taikinasta korvapuusteja. Laitoin niiden väliin margariinia, kanelia, mascobadosokeria ja mantelijauhetta. Ehkä parhaita korvapuusteja ikinä! Sen lisäksi niistä tuli aika sieviä, mikä ei välttämättä kuvasta täysin välity. Voitelin pullat tällä kertaa agar agarin ja veden sekoituksella ja kiilto on kyllä sekin kovin hyvä. Voi olla, että ensi yönä maha pömpöttää.

    perjantai 17. helmikuuta 2012

    Blogin 3-vuotissynttärit juhlittu!


    Blogin kolmevuotissynttärit juhlittiin tänään maistatusmeiningeissä Runsaudensarven tiloissa. Vaikka suurin osa maistelijoista olikin odotetusti ihan vain sattumalta paikalle osuneita, oli ihan huippua, että mukana oli myös tarkoituksella synttäreille saapuneita henkilöitä. Blogi sai monet onnittelut ja jopa onnittelukortinkin! Kiitos!

    Tarjolla oli tänään neljänlaista suklaista herkkua:
    Lisäksi kiinnostuneet saivat askarrella syötävästä muovailuvahasta erilaisia taideteoksia ja syödä ne. Tässä osa otuksista.

    Tässä valmistuu sorsa.
    Olento ja kukka
    Lohikäärme pallonsa kera
    Naamari
    Papukaija
    Toukka

    Itselleni jäi jälleen kamalan hyvä mieli maistatuksesta, koska moni niin selvästi ilahtui ja osa jopa hämmästyi maistiaisten mausta. Kaikki maistiaiset saivat kehuja, mutta erityisesti maapähkinävoipikkukakkuset ihastuttivat. Oli hauskaa jutustella ihmisten kanssa sekä antaa reseptejä ja leipomisvinkkejä kotiinviemisiksi. Isot kiitokset vielä kerran kaikille kävijöille!

    Suklaahippu-hasselpähkinäkeksit


    Suklaahippu-hasselpähkinäkeksit (12 kpl)
    • 1 dl fariinisokeria       
    • 75 g vegaanista margariinia (katso täältä lista.)  
    • 0,5 dl öljyä           
    • 2 rkl vettä           
    • 1 rkl pellavarouhetta*       
    • 2 rkl kaakaojauhetta
    • 0,25 tl suolaa
    • 0,25 tl vaniljajauhetta
    • 0,5 tl ruokasoodaa
    • 2,75 dl vehnäjauhoja
    • 1 dl hasselpähkinöitä
    • 100 g maidotonta suklaata
    1. Sekoita fariinisokeri, margariini, öljy, vesi, pellavarouhe, kaakaojauhe, suola ja vaniljajauhe haarukalla.
    2. Siivilöi ruokasooda sekä vehnäjauhot nesteiden sekaan. Jauha hasselpähkinät tehosekoittimella ja leikkaa suklaa veitsellä pieniksi paloiksi ja lisää nekin taikinaan. Taikinan sekoittaminen tasaiseksi käy parhaiten käsin.
    3. Jaa keksitaikina kahteentoista osaan, pyöritä palloiksi ja paina noin senttimetrin paksuisiksi kekseiksi uunipellille leivinpaperin päälle.
    4. Paista keksejä 190 °C:ssa 8–10 minuuttia eli kunnes niiden reunat ovat saaneet hieman väriä. Keksit ovat aluksi hyvin pehmeitä, mutta ne jähmettyvät pian helposti käsiteltäviksi.

    * Pellavarouhe sitoo keksitaikinaa, mutta resepti toimii hyvin myös ilman sitä. Voit siis niin halutessasi jättää pellavarouheen pois.

    Mokkapikkukakkunen (gluteeniton)


    Mokkapikkukakkuset (12 normaalikokoista tai 45 minimuffinssia)
    • 1 tl psylliumia        
    • 1 dl riisi- tai soijamaitoa        
    • 1 tl omenaviini- tai muuta etikkaa    
    • 1,5 dl kahvia        
    • 1 dl öljyä            
    • 0,5 tl vaniljajauhetta        
    • 0,5 tl suolaa
    • 1,5 dl sokeria
    • 1 dl fariinisokeria
    • 0,75 dl kaakaojauhetta
    • 3 dl riisijauhoja
    • 1 dl quinoajauhoja
    • 1,5 tl ruokasoodaa
    1. Vuoraa muffinssipelti muffinssivuoilla tai käytä sellaisia muffinssivuokia, jotka pysyvät muodossaan paiston aikana. Laita uuni kuumenemaan 175 °C:een.
    2. Yhdistä psyllium, riisimaito, omenaviinietikka, öljy, vanilja, suola, sokeri, fariinisokeri ja kaakaojauhe. Anna seoksen turvota viitisen minuuttia.
    3. Vatkaa sähkövatkaimella joukkoon riisijauhot, maissijauhot sekä ruokasooda. Vatkaa vähintään viisi minuuttia.
    4. Jaa vuokiin ja paista esilämmitetyssä uunissa n. 24 minuuttia. (Minimuffinsseja n. 20 min.) Anna jäähtyä ennen kuorruttamista.

    Mokkakuorrute
    • 2 rkl kuumaa vettä
    • 2 tl pikakahvijauhetta            
    • 100 g vegaanista margariinia (katso täältä lista.)
    • n. 1 prk tomusokeria
    • miniripaus suolaa
    • ripaus vaniljajauhetta
    1. Yhdistä vesi ja pikakahvijauhe pikakahvimönjäksi.
    2. Vatkaa margariini vaahdoksi ja lisää sen joukkoon noin puolet tomusokerista.
    3. Lisää mausteet, pikakahvimönjä ja sen verran tomusokeria, että saat helposti levitettävän mutta ei liian valuvan kuorrutteen.
    4. Vatkaa kuohkeaksi ja pursota pikkukakkusten päälle. Koristele lopuksi esimerkiksi suklaakahvipavulla.

    keskiviikko 15. helmikuuta 2012

    Kananmunamyytti ja onnistuneiden lättyjen salaisuus (+ rapeat gluteenittomat vohvelit)

    Käsi ylös, jos olet joskus panikoitunut lätynpaisto- tai vohvelihommissa huomatessasi, että kaapissa ei ole kananmunia. Onneksi paniikki on ollut täysin aiheeton, sillä vohvelit ja lätyt eivät tarvitse koossapysyäkseen kananmunia (tai edes kananmunan korvaavia tuotteita). Tässä kaksi oleellista syytä:
    • Vehnäjauhollisissa versioissa jauhojen gluteeni pitää huolen siitä, että taikina pysyy kasassa. Gluteeni on kuin liimaa, joka nesteiden kanssa kosketuksiin joutuessaan tarraa kiinni kaikkeen, mihin se koskee – ja pitää täten lätyn ja vohvelin koossa. Jos kananmunien jättäminen pois taikinasta epäilyttää, voit varmuuden vuoksi laittaa taikinaan hieman enemmän vehnäjauhoja.
    • Gluteeniakin oleellisempi asia lätyissä ja vohveleissa on niihin paistettaessa syntyvä paistopinta. Lättyjen salaisuus onkin siinä, että lätyn pitää antaa paistua sopivan kuumalla pannulla riittävän kauan, ennen kuin sitä alkaa sörkkiä ja käännellä. Lätty ei tartu kiinni paistinpannuun, jos vain pannu on hyväkuntoinen ja siinä on riittävästi rasvaa. Lätty on siinä vaiheessa valmis käännettäväksi, kun sen yläpinta on hyytynyt – tätä ennen sen alle ei tarvitse kurkistella tai varmistella, että lätty ei jää kiinni pannuun. Huomaat kyllä kärystä, jos levy on liian kuuma ja lätty meinaa palaa! Vohveleiden kohdalla asia on hieman yksinkertaisempi, koska vohvelia ei tarvitse paiston aikana kääntää. Kunhan muistat rasvata vohveliraudan hyvin ja maltat odottaa vohvelin paistumista, ei ongelmia tule vohveleidenkaan kanssa.
    Jos kaipaat erityisen kuohkeita lättyjä tai vohveleita, kannattaa taikinan nesteenä käyttää ainakin osittain vissyä. Vissytaikinaa ei kannata säilyttää taikinana kovin pitkään, jotta vissyn kuplat eivät kaikki karkaa ennen paistamista.

    Rapeat gluteenittomat vohvelit (4 kpl)
    • 2 dl maissijauhoa
    • 1 dl täysjyväriisijauhoa
    • 0,5 tl leivinjauhetta
    • 0,25 tl suolaa
    • 2 tl sokeria
    • 3 dl vissyä
    • 2 rkl öljyä
    • Paistamiseen öljyä
    1. Laita vohvelirauta kuumenemaan.
    2. Sekoita maissijauhot, riisijauhot, leivinjauhe, suola ja sokeri.
    3. Kaada kuivien aineiden sekaan vissy sekä öljy ja sekoita tasaiseksi.
    4. Öljyä vohvelirauta esim. silikonista pullasutia käyttämällä ja paista vohvelit rapeiksi.
    5. Tarjoile heti mansikkahillon ja soijavispin kera.

    Laitoin omien vohveleideni päälle pikamansikkahilloa (pakastemansikat mikroon sokerin kera muutamaksi minuutiksi) sekä Alpron uutta Airy & Creamy -soijavispiä. Täytyy todeta, että tuote toimii suht hyvin. Plussaa vispi saa hyvästä maustaan ja erityisesti siitä, että se ei ole valmiiksi pahasti makeutettu kuten kilpailijansa, joten sen voi makeuttaa omien mieltymysten mukaan. Se ei myöskään ole sellainen yhtenäinen köntti purkissa kuten kilpailijansa vaan juoksevaa, joten sitä on helpompi ja siistimpi käyttää vain osa purkista kerrallaan.

    Miinusta Alpron vispille tulee siitä, että en ohjeen mukaisen kahden minuutin sähkövatkaamisen aikana saanut vispistä niin jämäkkää kuin purkin kyljessä oleva kuva antaa ymmärtää. En siis ainakaan tämän ensimmäisen käyttökerran perusteella odota, että tällä voi tehdä kauniita ja kestäviä pursotuksia. Sulaan suklaaseen yhdistettynä tämä kuitenkin varmasti toimii, kuten muutkin soija- ja kauravispit.

    SoyaToo! pysyy silti edelleen suosikkivispinäni, koska se maistuu hyvältä, pysyy hyvin koossa, on luomua ja huomattavasti Alproa pienemmän* yrityksen valmistama. SoyaToo! on tällä hetkellä valmistajan mukaan tauolla siksi, että sen kanssa on ollut joitakin koossapysymisongelmia. Toivotan SoyaToo!:lle pikaista paranemista!

    *Alpron omistaa Yhdysvaltain suurin meijerifirma Dean Foods, jonka puolestaan ainakin huhun mukaan omistaa Coca-Cola Company. Jei! (Tai siis ei.)

    tiistai 14. helmikuuta 2012

    Ystävänpäivän ajatuksia

    En ole tainnut koskaan blogissani kertoa syitä sille, miksi olen päättänyt elää elämäni vegaanina. Koska ystävänpäivänä pitää olla kiva kavereille ja koska miellän myös eläimet tietyllä tavalla kavereikseni, on tämä ehkä ihan hyvä päivä valottaa joitakin ajatuksiani.

    Vaikka syyni olla vegaani ovatkin vegaaninaoloaikanani tarkentuneet saadessani lisää tietoa eläinten kohtelusta ja niiden oikeasta, lajille tyypillisestä elämästä, on kaikkein tärkein syy veganismilleni alusta asti ollut se, että minulla ei ole oikeutta päättää kenenkään toisen elämästä. Tämä on ollut minulle se kantava ajatus jo ennen kuin oikeasti sisäistin sen, mitä esimerkiksi kananmunien, maidon ja villan tuotannossa on pielessä.

    Jokainen eläin on yksilö, jolla on oma elämänsä, omat suunnitelmansa, omat tunteensa ja omat tarpeensa. Kaikelle eläintuotannolle on olennaista se, että ihminen tekee eläimen puolesta päätökset kaikesta sen elämään liittyvästä: hedelmöittymisestä, emosta vierottamisesta, elintilasta, lajitovereista, virikkeistä ja kuolemasta. Luonnonvaraisten eläinten tappamisen kohdalla ihminen tekee pääsääntöisesti päätöksen vain tuosta viimeisestä. Se ei tee metsästyksen tai kalastuksen eettisestä taakasta sen kevyempää: mikä voisi olla eläimelle itselleen tärkeämpää kuin sen oma elämä?

    Olen vegaani myös ympäristö-, solidaarisuus- ja terveyssyistä. Vegaaniruokavalion ympäristövaikutukset ovat vain murto-osa sekasyöjien tai maitoa ja munia syövien kasvissyöjien vastaavista. Tämä siis riippumatta siitä, mistä päin maailmaa vegaanin ruoka tulee. Syy tälle on yksinkertaisesti se, että eläimet eivät elä pyhästä hengestä. Jotta niiden lihakset kasvaisivat ja ne tuottaisivat munia, maitoa ja muita hyödykkeitä, tarvitsevat ne syödäkseen valtavat määrät enemmän ruokaa kuin mitä niistä jää jäljelle ihmisten ruokapöytiin. Rehuntuotanto kuluttaa varsin mahtipontiset määrät muun muassa lannoitteita, hyönteismyrkkyjä, makeaa vettä ja fossiilisia polttoaineita.

    Tässä hyvin konkreettinen ja samalla nokkela laskelma eri ruokavalioiden ilmastovaikutuksista. Klikkaamalla näet kuvan isompana.


    Koska maailmamme on kovin epäreilu paikka, ei kaikilla ihmisillä ole yhtälaista mahdollisuutta valita meille tuttua elämäntapaa. Olen etuoikeutetussa asemassa, koska voin valita, mitä syön. Oma valintani on ruokavalio, joka pyrkii olemaan kaventamatta muiden ihmisten valinnanvapautta ottamalla huomioon ympäristöasioiden lisäksi muun muassa sen, kasvatetaanko köyhässä maassa rehua rikkaissa maissa syötäviä eläintuotteita varten. Veganismi onkin omalla kohdallani myös kannanotto oikeudenmukaisemman maailman puolesta.

    Vegaaniruokavalio ei tietenkään ole automaattisesti tae normaalipainosta, hyvistä veriarvoista tai elintasosairausvapaasta elämästä. Se on juuri niin terveellinen kuin sitä noudattava ihminen siitä itselleen tekee, aivan kuten kaikki muutkin ruokavaliot. Jos kuitenkin vertaan nykyistä hieman pullaisaa ruokavaliotani siihen, jota noudatin ennen vegaaniksi ryhtymistä, olen melko varma siitä, että asiat ovat kohdallani nyt paremmin, kuin jos olisin jatkanut sekasyöjänä. Vanhalla ruokavaliollani olisin todennäköisesti jo nyt kolmikymppisenä kärsinyt eräistä opituista ja tietyistä perityistä terveyteen liittyvistä sukurasitteista.

    Olen itseni puolesta aina hyvin iloinen lukiessani uutisia tutkimuksista, jotka kertovat lihan kulutuksen yhteydestä syöpäsairauksiin tai vaikkapa vegaanien alhaisesta kaihiinsairastumisriskistä verrattuna sekasyöjiin. Vieläkin tärkeämpänä terveydellisenä seikkana pidän sitä, että voin henkisesti hyvin tietäessäni elämäntapani aiheuttavan mahdollisimman vähän haittaa toisille eläville olennoille. Tiedän, että se kuulostaa kovasti hippeilyltä, mutta niin se vaan on.

    Toisten puolesta olen erityisen iloinen silloin, kun katselen esimerkiksi Farm Sanctuaryn videoita eläimistä, jotka on pelastettu parempiin oloihin tuotantolaitoksista. Koska vegaaninaolo voi joskus olla raskasta miettiessä niitä miljoonia ja taas miljoonia eläimiä, joita kasvatetaan ruoaksi, kannattaa ehdottomasti välillä tutustua myös niihin eläimiin, jotka saavat elää elämänsä parhaalla mahdollisella tavalla. Tässä muutama heistä:


    Ihanaa ystävänpäivää kaikille elollisille!


    PS. Koska haluan blogini olevan myönteinen ja iloinen paikka, jossa pääosassa ovat eläinystävälliset söpöilyherkut, en aio tässäkään kirjoituksessa kertoa tämän tarkemmin siitä, miten me ihmiset kohtelemme eläimiä. Voit kuitenkin halutessasi tutustua seuraaviin linkkeihin:

    Syötävät eläimet:

    Eläimet, joihin pukeudutaan:

    Eläimet viihde- ja muussa käytössä

    maanantai 6. helmikuuta 2012

    Kutsu suklaanmakuisille synttäreille

    Kamomillan konditoria juhlistaa kolmivuotista olemassaoloaan viettämällä synttäreitä, joiden päätähtenä on kaakaopapu. Synttäreitä vietetään Tampereella Runsaudensarvessa (osoite Kauppakatu 4) perjantaina 17.2. klo 13 alkaen. Synttärimaistatus jatkuu niin kauan kuin maistiaiset riittävät, mutta korkeintaan kello 18 asti.

    Tarjolla on suklaisia herkkukeksejä ja pikkukakkusia ilmaiseksi tietenkin. Voit halutessasi myös muovailla oman syötävän suklaahahmosi suklaamuovailuvahasta!

    Tervetuloa!

    perjantai 3. helmikuuta 2012

    Ravintolapäivänä Piirakkapuotiin!

    Mainostan täältä sohvan nurkasta kuumeisena ja yskäisenä:

    Huomenna eli lauantaina vietetään jälleen ravintolapäivää ja sen tiimoilta Runsaudensarven tiloihin pystytetään Piirakkapuoti. Menkääpäs sinne siis suolaisille ja makoisille piirakkaostoksille!

    Hinnasto:

    Karjalanpiirakka ja munatonvoi 2 €
    Samosapiirakka 1 €
    Mokkapiirakka 1 €
    Pähkinäpiirakka 1,5 €
    Pyrstötähtipiirakka 1 €
    Kahvi tai tee 0,50 €

    Puodin tuotto käytetään toukokuun Vegfest-tapahtuman hyväksi, joten tärkeällä asialla ollaan. Harmittaa ihan megatronisti, että en itse pääse osallistumaan.