keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Mansikkatäytekakku


Tutustuthan myös Täytekakkuoppaaseen! Sieltä löydät tärkeää tietoa kostuttamisesta, täyttämisestä ja kuorruttamisesta.

Mansikkatäytekakkujen aika on koittanut! Tuttuni pyysi, että leipoisin hänen viimeiseksi työpäiväkseen ahmattilaumalle sopivan kakun. Pursotukset menivät nyt kiireessä vähän miten sattuu, mutta toivottavasti kakusta kuitenkin riitti jokaiselle sopivasti!

Kaikkein yksinkertaisinta ja varminta on paistaa kakkupohja uunipellillä pannukakkutyylillä, joten suosittelen sitä tapaa kaikille, joilla on koskaan ollut mitään ongelmia täytekakkupohjiensa kanssa. Kakkupohjan anatomiasta haluan kertoa, että omenasose ja vissy eivät ole siinä sattumalta. Omenasose tekee kakkupohjasta pehmeän ja vissy puolestaan tekee pohjasta kuohkean eli juuri sellaisen, millainen täytekakkupohjan pitääkin olla.

Tässä videossa näytetään, kuinka yksinkertaista tämän kakkupohjan valmistaminen on. Jos video ei toimi tässä, klikkaa itsesi blogin YouTube-kanavalle!




Uunipellillä paistettuna kakkupohja paistuu tasaisesti, minkä lisäksi sen kanssa ei tarvitse pysytellä perinteisessä pyöreässä muodossa, vaan voi tehdä vaihteeksi kantikkaan tai pitkulaisen kakun. Uunipellillä paistettuja kakkupohjia voi tehdä vaikka kolme ja koota niistä yhden jättiläiskakun. Tästä linkistä löydät vinkkejä kakkulevyn leikkaamiseen eri mallisiksi, kuten kulmikkaiksi ja pyöreiksi kakuiksi.

Täytekakkupohja uunipellillä paistettuna 10:lle hengelle
  • 3 dl sokeria
  • 0,25 tl suolaa
  • 1,5 dl rypsiöljyä (ei kylmäpuristettua, koska se maistuu läpi)
  • 2 dl omenasosetta 
  • 0,5 tl vaniljajauhetta (tai 1 rkl vaniljasokeria)
  • 1 rkl leivinjauhetta
  • 6 dl vehnäjauhoja
  • 3 dl vissyä
  1. Levitä leivinpaperi uunipellille ja laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
  2. Sekoita sokeri, suola, rypsiöljy, omenasose ja vaniljajauhe. Anna seoksen odottaa viisi minuuttia, jotta sokeri ehtii sulaa.
  3. Yhdistä toisessa kulhossa vehnäjauhot ja leivinjauhe.
  4. Kun uuni on kuuma, kaada ensin puolet jauhoista nesteiden sekaan ja sekoita tasaiseksi. Lisää loput jauhot sekä vissy ja sekoita tasaiseksi. Muutama pieni paakku taikinassa ei haittaa, joten älä sekoita liian kauan, jotta taikina ei sitkostu ja jotta vissyn kuplat eivät pääse karkaamaan.
  5. Kaada taikina tasaiseksi kerrokseksi leivinpaperin päälle ja laita uuniin paistumaan n. 30 minuutiksi.
  6. Kakkupohja on valmis, kun se on pinnaltaan kauniin värinen ja siihen työnnettyyn tikkuun tai veitseen ei jää ulosvedettäessä taikinaa.
Tässä vielä pari huomiota, jotka tekevät uunipeltikakkupohjan paistamisesta vieläkin helpompaa:
  • Anna kakkupohjan jäähtyä kunnolla ennen sen leikkaamista osiin. Kakun reunoilta kannattaa leikata sentin levyiset siivut pois, jotta kakusta tulee mahdollisimman siisti.
  • Kun on aika kostuttaa kakku, käännä kakkupohja ylösalaisin. Tee tämä siksi, että kakun leivinpaperia vasten ollut ja täten huokoinen puoli imee nestettä, kun taas kakun yläpuoli eli paistopinta hieman hylkii nesteitä.
  • Jos teet jättiläiskakun ja paistat useita kakkupohjia, valmista jokaiseen pellilliseen uusi taikina vasta juuri ennen taikinan laittamista uuniin, jotta taikina ei lässähdä ennen paistamista.
Ylimmän kuvan kakku on kostutettu laimennetulla, sokeroidulla limemehulla ja täytetty Alpron soijavispillä ja tuoreilla mansikoilla. Elin pitkään siinä luulossa, että täytekakkuun pitää aina laittaa banaania, jotta siitä tulee mehevä. Sitten keksin, että täytekakun voi myös täyttää soijavispillä, jolloin sen täytteestä tulee automaattisesti mehevän ihana. Hyvästi mössääntyneellä banaanilla täytetyt täytekakut!
Tästä linkistä löydät tietoa kasviperäisistä vaahtoutuvista kermoista sekä vinkkejä niiden käyttämiseen. Tutustu myös Täytekakkuoppaaseen, josta löydät tietoa niin kakun kostuttamisesta, täyttämisestä kuin koristelustakin.

Tämä ällösöpöläiskakku tuli avomieheni synttärikakuksi.
Viime vuonna hän sentään sai vähän asenteellisemman kakun!

maanantai 14. toukokuuta 2012

Tervetuloa Vegfestiin!

Blogi on ollut hetken aikaa normaalia hiljaisempi. Se ei johdu siitä, että olisin ollut poissa tietokoneelta, vaan siitä, että olen tehnyt tietokoneella pitkiä (mutta mahtavia!) päiviä loppurutistaen ensi viikonlopun Vegfestin ohjelmatarjontaa kasaan.

Haluankin toivottaa teidät ihan kaikki ystävinenne ja tuttavinenne tervetulleiksi Vegfestiin Tampereen keskustorille!


Tapahtuma starttaa klo 14 perjantai-iltapäivänä ja päättyy sunnuntaina klo 18. Tarjolla on suurin piirtein kaikkea, mitä kuvitella saattaa:
  • Pääteltan ohjelmassa on kaikkea mahdollista syömiskilpailuista muotinäytökseen ja keskusteluista bändeihin. Henkilökohtaisesti mielenkiintoisimpia keskusteluja tulevat varmasti olemaan Tulevaisuuden ruoka sekä Suuri mättökeskustelu. Sunnuntailta odotan erityisellä mielenkiinnolla Nuuskamuikkusenkaverin lauleskeluesitystä.
  • Pääteltan kattoon ja seinille on ripustettu Milla Paloniemen ja kymmenien muiden taiteilijoiden kokoama Elämäni eläimet -näyttely, joka esittelee melkein kaikki ne eläimet, jotka keskivertosuomalainen syö elämänsä aikana. Näkyvillä on satoja lintuja, kymmeniä sikoja, useita lehmiä ja yksi lammaskin. Millan lisäksi töitä ovat meille lahjoittaneet muun muassa Pertti Jarla, Juba Tuomola, Tuomas Tiainen, Joonas Lehtimäki ja JP Ahonen.
  • Pikkuteltassa pääsee kuulemaan puheenvuoroja ja keskusteluja Päätelttaa intiimimmässä tunnelmassa. Omat vinkkini Pikkuteltan kiinnostavasta ohjelmasta ovat tietysti Leivontavinkkituokio, jota tuskin tarvitsee tämän enempää selittää, Milla Paloniemen ja Anni Nykäsen Kylli-täteily sekä Älykkäät Eväkkäät, jossa Atte Aholainen kertoilee yllättäviä faktoja kaloista ja delfiineistä.  
  • Juontajinamme ovat perjantaina nuorten tiimiläisemme Essi Luoma ja Tuulia Viljanen, lauantaina TV:stäkin tutut Sampo Marjomaa ja Matti Huhta alias Sere, ja sunnuntain juonnoista vastaa ihana Liisa Ahlava.
  • Musiikillista soitantaa tarjoilevat viikonlopun aikana mm. Ville Leinonen, Jori Hulkkonen, Laura Moisio ja rumpuryhmä La Murga.
  • Viherkeitaassa pääsee tutustumaan tuttuihin ja erikoisiin puutarhakasvien taimiin, eläinystävällisiin lannoitteisiin, huonoselkäisille ja pyörätuolia käyttäville soveltuviin istutuslaatikkoihin, käsintehtyihin puutarhatyökaluihin, riippukeinuihin ja kaikenlaisiin muihin mullan ja lehtivihreän tuoksuisiin juttuihin. Asiantuntijat ovat paikalla koko viikonlopun kertomassa kasveista ja niiden hoidosta sekä vastaamassa kysymyksiin.
  • Käsityötorilla voi tehdä eettisiä, hauskoja ja käytännöllisiä vaate-, asuste- ja käyttötavaraostoksia. Puotipolulta löytyy monenlaista ruokaa ja kosmetiikkaa. Järjestökulmassa voi käydä jutustelemassa monien tärkeää työtä tekevien aktiivien kanssa.
  • Herkkuvarikolle voi piipahtaa ostamaan ihania ruoka-annoksia, jos iso nälkä yllättää. Maistiaispiste puolestaan tarjoilee koko viikonlopun ajan vaihtuvan valikoiman suolaisia ja makeita herkkuja ilmaiseksi – suurimpana ylpeytenämme on täysin uudistettu mustamakkara!
En pysty listaamaan kaikkea kiinnostavaa tähän kirjoitukseen, joten suosittelenkin tutustumaan nettisivuihimme, josta löydät niin yhteystiedot, ohjelman, tiedot mukanaolevista yrityksistä, ruokamyyjistä ja järjestöistä sekä kaiken muunkin oleellisen. Nettisivumme löytyvät osoitteesta www.vegfest.net.

Perjantain ohjelmassa on huomioitu erityisesti nuoret ja sunnuntaina löytyy monenmoista puuhaa perheen pienimmille. Klikkaa kuvia, niin näet ne isompina!


Kamomillan konditoria on edustettuna Maistiaispisteessä perjantaina keksien muodossa klo 18. En tosin itse ole maistattamassa, sillä vietän todennäköisesti pääosan ajastani Pääteltan lavan lähettyvillä. Jos haluatte tulla moikkaamaan, niin en aio laittaa hanttiin!

Asia, josta olen erityisen ylpeä on se, että koko homma on toteutettu vapaaehtoisvoimin eli mukana olevat järjestäjät, vapaaehtoiset ja esiintyjät ovat mukana omasta tahdostaan sekä omalla kustannuksellaan. Koska meillä on hyvin pieni budjetti, olemme myös erittäin kiitollisia kaikenlaisesta markkinointiavusta. Tässä muutama tapa, jolla voit kertoa ystävillesi tai lukijoillesi Vegfestistä:
Vielä kerran tervetuloa mukaan tekemään Vegfestistä edellistäkin parempi tapahtuma!

perjantai 4. toukokuuta 2012

Hävikistä herkuksi

Toukokuun ajan ruokabloggaajat ja muut asiasta kiinnostuneet tutkailevat ruokakaappiensa sisältöjä ja jakavat vinkkejä ruokajätteen vähentämiseksi. Käynnissä on siis Hävikistä herkuksi -tempaus. Koska omassa jääkaapissanikin oli asioita, joiden tiesin päätyvän suurella todennäköisyydellä biojätteeseen, päätin minäkin jakaa aatoksiani.
Koska ruokakaappiemme tarkoitus ei ole säilöä ruokaa siihen saakka, että se muuttuu syömäkelvottomaksi, kannattaa homehtuneeksi päätyvät ruoat tietenkin alunperin jättää kokonaan ostamatta. Koska ainakin itse haluan oppia käyttämään myös sellaisia raaka-aineita, joista en toistaiseksi pidä, kannattaa ruokaostoksilla tietysti käydä jonkinlaisen suunnitelman kanssa. Älä siis osta kerralla suuria määriä kummallisia ja uusia ruoka-aineita, jos et tiedä, mitä ruokaa niistä aiot valmistaa.

Tyypillisiä oman jääkaappini homehtuneeksi päätyviä asioita ovat punajuuret ja kesäkurpitsat, joiden lisäksi silloin tällöin löydän jääkaapin perältä kuivettuneita, keitettyjä perunoita. Toinen ryhmä ovat avatut säilykkeet ja jalosteet, jotka ihan vaivihkaa homehtuvat. Esimerkiksi oliivit, pesto, hillot ja soijajuusto ovat tästä hyvä esimerkki. Hedelmäkulhosta löydän tasaisin väliajoin mustuneita banaaneja ja salaisesti pohjastaan normaalia karvaisemmaksi, vihreämmäksi ja pehmeämmäksi muuttuneita sitrushedelmiä.

Mitä tekee leivontabloggaaja yrittäessään pienentää biojätteen määrää? No leipoo! Jos lämminruokakiintiö on jo täynnä, mutta ruokaa on vaarassa joutua roskiin, kannattaa vielä jätteistämättömät tuotteet jalostaa herkuiksi, joita voi viedä vaikka työpaikan taukotilaan muiden iloksi.



Keittiöstäni löytyi tänään tällainen dyykkisaalis: muutama keitetty peruna, puolikas sipuli, hieman kellastunut ruukkupersilja, jo osittain homehtunut munakoiso, pestopurkin jämät, pari viimehetken punajuurta sekä kaksi hieman liian kypsää banaania. Munakoison vielä kelvollisesta päästä valmistin munakoisopekonia Post Punk Kitchenin ohjeen mukaan, punajuurista tein kakun ja perunat sekä peston muokkasin herkullisiksi rieskoiksi.


Perunarieskat
  • 3 keitettyä perunaa muussattuna
  • 1 rkl öljyä
  • 1 rkl vegaanista pestoa (tai 1 rkl lisää öljyä)
  • 0,5 tl suolaa
  • 0,5 dl vettä
  • puolikas sipuli hienonnettuna
  • 2 rkl aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä
  • 0,5 tl leivinjauhetta
  • 2 dl vehnäjauhoja
  1. Sekoita muussattu peruna, öljy, pesto, suola, vesi, sipuli ja aurinkokuivatut tomaatit.
  2. Lisää leivinjauhe sekä vehnäjauhot ja sekoita tasaiseksi.
  3. Jaa taikina kuuteen osaan, muotoile rieskoiksi, pistele haarukalla ja paista 225 C-asteessa n. 14 minuuttia.

Punajuurisuklaakakku


Jos haluat valmistaa punajuurista jotain ihan muuta kuin pihvejä, uunijuureksia tai keittoa, kannattaa kokeilla tätä ohjetta. Punajuuret antavat kakulle tietysti kauniin värin, mutta ne myös sopivat yllättävästi yhteen kaakaon ja sokerin kanssa. Punajuuri kyllä maistuu tässä kakussa, mutta ei mielestäni mitenkään häiritsevästi.

Pieni punajuuri-suklaakakku
  • 2 dl punajuurisosetta
  • 0,5 dl vettä
  • 0,5 dl öljyä
  • 1,5 dl fariinisokeria
  • 0,5 tl vaniljajauhetta (tai 1 rkl vaniljasokeria)
  • 0,5 tl suolaa
  • 0,75 dl kaakaojauhetta
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 2 dl vehnäjauhoja
  1. Rasvaa ja jauhota pieni kuivakakkuvuoka. Laita uuni kuumenemaan 190 C-asteeseen.
  2. Sekoita punajuurisose, vesi, öljy, fariinisokeri, vaniljajauhe, suola ja kaakaojauhe. Lisää leivinjauhe sekä vehnäjauhot ja sekoita tasaiseksi.
  3. Kaada taikina kakkuvuokaan ja paista esilämmitetyssä uunissa n. 45 minuuttia.
  4. Anna valmiin kakun levätä vuoassa kymmenen minuuttia ennen kumoamista. Jäähdytä kakku ja koristele tomusokerilla.

tiistai 1. toukokuuta 2012

Soijajuustonapit


Tänään juhlistettiin kevättä vappubrunssipiknikillä Sorsapuistossa. Tein sinne tällaisia soijajuustonappeja, joista tykättiin kovasti. Idea on napattu Jere Niemisen Vegaanin kotiruokakirjan juustotikuista, mutta fiksasin mausteosaston vähemmän tuliseksi ja enemmän "välimerelliseksi".

Soijajuustotilanne on pikkuhiljaa paranemassa niin saatavuutensa kuin makumaailmansakin puolesta. Cheezlyn soijajuustoja saa aika monesta vähän isommasta ruokakaupasta. Maultaan ne ovat oikein hyviä ja ainakin Mozzarella- ja Edam-versiot sulavat kuumennettaessa (pakkauksessa lukee, mikäli kyseinen soijajuusto käy sulattamiseen).

Useimmat valmispestot sisältävät lehmäjuustoa, mutta myös vegaanisia pestoja on saatavilla ainakin luomu- ja muissa erikoiskaupoissa. Pestoa on helppo tehdä itsekin tuoreesta basilikasta, suolasta, valkosipulista, oliiviöljystä ja pinjansiemenistä tai vaikka makadamiapähkinöistä. Eläinoikeusfoorumilta löytyy myös pesto-ohjeita. Jos et halua alkaa pestohommiin, voit laittaa soijajuustonappeihin mausteeksi peston sijasta 2 tl kuivattua basilikaa, pari kynttä murskattua valkosipulia sekä yhden ruokalusikallisen enemmän öljyä.

Soijajuustonapit (n. 32 kpl)
  • 1 Cheezly-soijajuustokiekko
  • 0,75 dl vehnäjauhoja
  • 0,25 dl korppujauhoja
  • 2 rkl rypsiöljyä
  • 2 rkl vegaanista pestoa
  • 0,25 tl suolaa
  • 0,5 tl mustapippuria
  • Paistamiseen rypsiöljyä
  1. Raasta soijajuusto ja sekoita se kaikkien muiden aineiden kanssa tasaiseksi massaksi.
  2. Muotoile massa haluamasi kokoisiksi napeiksi tai tikuiksi.
  3. Paista molemmin puolin rapeiksi ja kauniin ruskeiksi rypsiöljyssä.
Olen tehnyt näitä palleroita vain Cheezlyn soijajuustosta, joten en tiedä, miten Tofuttin, Sheesen, Teesen tai itsetehdyt juustot näissä toimivat. Jos kokeilette näihin muita juustoja, niin olen kiinnostunut kuulemaan, miten toimivat!