tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuoden 2013 suosikkireseptini



Tämä vuosi on kohta läpikäyty ja uusi vuosi alkaa. Kaikenlaista mahtavaa tapahtui keittiössä ja sen ulkopuolella tänäkin vuonna, joten kokosin vielä yhteen vuoden suosikkireseptini ja -juttuni.



Ensi vuonna on taas luvassa kaikenlaisia jänskiä suunnitelmia. Heti huomisesta lähtien alkaa Vegaanihaaste, johon toivon sinunkin lähtevän mukaan! Luvassa on päivittäinen uutiskirje vinkkeineen, reseptejä kauppalistoineen, tietoa niin ravitsemuksesta kuin herkuistakin, osallistujien oma ryhmä Facebookissa sekä ikioma tuutori, jolta voi kysyä neuvoja kuukauden aikana. Veganismin kokeileminen on siis tehty nyt äärimmäisen helpoksi.

Kiitos tästä vuodesta ja ihanaa uutta vuotta!

maanantai 23. joulukuuta 2013

Honeycomb-makeiset


Nyt onnistuin tekemään honeycombia! (Ja vasta tämän tekstin julkaisemisen jälkeen opin, että se kirjoitetaan yhteen eikä erikseen.) Kyseessä on huokoinen, tahmea ja sitkeä makeinen, jota on hauska rouskutella, imeskellä ja irrotella hampaista ja joka maistuu tosi hyvälle. En tiedä, onko sille olemassa mitään järkevää suomenkielistä nimeä, joten mennään honeycombilla. Ohje on muokattu Fork & Beansin ohjeesta suomalaisiin mitta-astioihin sopivaksi.

Honeycomb-makeiset
  • 1 rkl ruokasoodaa
  • 100 g vegaanista margariinia (suosittelen tummansinistä Keijua)
  • 2 dl sokeria
  • 1 dl glukoosisiirappia*
  • 0,5 dl vettä
  • 1/8 tl suolaa
  • 1/8 tl vaniljajauhetta tai 1 tl vaniljasokeria
  1. Levitä leivinpaperi n. 20 x 20 -senttiseen vuokaan tai korkeahkolaitaiselle lautaselle.
  2. Mittaa ruokasooda valmiiksi ja varmista, että siinä ei ole paakkuja. Tarvitset ruokasoodan vasta ihan lopuksi.
  3. Mittaa margariini, sokeri, glukoosisiirappi, vesi, suola ja vaniljajauhe isoon kattilaan ja laita levy päälle. Kuumenna seos kiehuvaksi välillä sekoitellen ja vähennä sitten lämpötila kahteen kolmasosaan eli jos lietesi lämpötila on 1–12, valitse teho 8.
  4. Keitä seosta 10 minuuttia koko ajan sekoitellen. (Laske aika siitä hetkestä lähtien, kun seos kiehuu.) Seoksesta tulee keittämisen aikana selvästi paksumpaa. 
  5. Nosta kattila pois levyltä. Kaada ruokasooda massan sekaan ja sekoita nopeasti. Ruokasoodan vaikutuksesta massa alkaa kuohua.
  6. Kaada massa leivinpaperin päälle ja tasoita nopeasti. Massa kuohuu jonkin verran vielä tässä vaiheessa. Tarkoitus on, että ruokasoodan muodostamat kuplat jäävät massan jähmettyessä jumiin massan sisälle, eivätkä pääse karkaamaan, joten anna massan kovettua rauhassa ainakin puoli tuntia.
  7. Leikkaa massa terävällä veitsellä suupaloiksi ja anna palojen jäähtyä täysin.
  8. Säilytä kuivassa paikassa. Omat honey combini eivät ole erityisen tarttuvaisia toisiinsa nähden, mutta varmuuden vuoksi ne kannattaa säilyttää leivinpaperin päällä mieluiten mahdollisimman vähän päälletysten.
* Glukoosisiirappia valmistaa Dansukker ja sitä voi ostaa hyvin monista perusruokakaupoista. Se löytyy sokeriosastolta muiden siirappien luota. Glukoosisiirappi on tälle ohjeelle tosi olennainen ainesosa elastisuutensa vuoksi, joten en suosittele kokeilemaan tätä ohjetta muilla siirapeilla. Maissisiirapilla kokeilin tätä itse ensimmäisen kerran, mutta en onnistunut. Sen sijaan lopputuloksena oli tosi hyvää toffeeta! Voi olla, että keitin massaa liian vähän aikaa, ja epäonnistuminen johtui siitä.


Tämä lienee nyt ainakin toistaiseksi tältä joululta viimeinen kirjoitus, joten toivotan kaikille lukijoille hyvää joulua tai mitä ikinä vapaapäivää kukakin viettääkään!

lauantai 21. joulukuuta 2013

Lumipallopikkuleivät


Ainakin täällä Tampereella maa näyttää mustalta ja märältä, joten tämän vastapainoksi voi vaikka leipoa itse omat lumipallot! Nämä ovat aika jänniä keksejä. Ne ovat maultaan suht mietoja, mutta silti ihan törkeän hyviä. Näiden rakenne on ilmava ja mukavalla tavalla pehmeän rapsakka. Tämän lisäksi nämä ovat ihan kamalan söpöjä eli näitä voisi olla hauska antaa vaikka lahjaksi.

Näiden Mexican wedding cookies -nimistenkin keksien ohje on napattu Colleen Patrick-Goudreaun kirjasta The Joy of Vegan Baking. Jos joku ei vielä sitä tiennyt, niin se on yksi kaikkien aikojen suosikkileivontakirjoistani, ja kirjoittelin siitä pari vuotta sitten tännekin. Olen kuolannut näitä keksejä niin kauan kuin tuo kirja minulla on ollut, mutta en ole koskaan aikaisemmin saanut aikaiseksi tehdä niitä. Muovasin ohjeen paremmin suomalaisiin mitta-astioihin sopivaksi ja hiukan pienemmäksi, mutta sen kummemmin en hyvänkuuloista ohjetta lähtenyt muuttamaan.

Lumipallopikkuleivät (18 kpl)
  • 2,5 dl pekanpähkinöitä 
  • 125 g vegaanista margariinia (suosittelen tummansinistä Keijua)
  • 0,5 dl sokeria
  • 0,25 tl vaniljajauhetta tai 2 tl vaniljasokeria
  • 2,5 dl vehnäjauhoja
  • kuorruttamiseen tomusokeria
  1. Levitä leivinpaperi uunipellille ja laita uuni kuumenemaan 150 asteeseen.
  2. Hienonna pekanpähkinät tehosekoittimessa tai veitsellä mahdollisimman pieneksi, mutta ei kuitenkaan tahnaksi.
  3. Vaahdota margariini ja sokeri kuohkeaksi.
  4. Lisää vaniljajauhe ja sekoita.
  5. Lisää vehnäjauhot ja sekoita.
  6. Lisää vielä pekanpähkinämurska ja sekoita tasaiseksi.
  7. Jaa taikina kahdeksaantoista osaan, pyöritä palloiksi ja asettele leivinpaperille.
  8. Paista esilämmitetyssä uunissa n. 30 minuuttia eli kunnes keksit ovat saaneet hieman vaaleanruskeaa sävyä. Koska näissä on paistamisvaiheessa suht vähän sokeria, eivät nämä ruskistu kauhean paljon. Paistamisen aikana keksit leviävät hieman.
  9. Anna keksien jäähtyä melkein kokonaan ja kierittele ne tomusokerissa, kun ne ovat vielä hieman lämpimiä. Yritä koskea kekseihin kierittelyvaiheessa ja sen jälkeen mahdollisimman vähän, sillä sormista voi jäädä keksin pintaan jäljet. Käsittele keksejä hieman varoen, sillä ne ovat melko hauraita.
  10. Säilytä ilmavasti kuivassa paikassa huoneenlämmössä. Jääkaapissa näiden tomusokeripinta saattaisi alkaa sulaa.

Suklaatäytekeksit


Nämä ovat tosi peruskeksejä, mutta se tekee niistä oikeastaan aika hyviä. Suklaatäyte on ihanan pehmeää ja se sopii rapean keksin kanssa mainiosti yhteen. Laitoin omien keksieni täytteeseen Vivanin appelsiinisuklaata, ja pakko sanoa, että nam. Jos haluat appelsiininmakua kekseihin, mutta sinulla ei ole pääsyä appelsiinisuklaaseen, voit raastaa suklaan sekaan hieman appelsiinin kuorta.

Suklaatäytekeksit (n. 20 kpl)
murotaikina
  • 100 g vegaanista margariinia (suosittelen tummansinistä Keijua)
  • 1 dl tomusokeria
  • 1 rkl maissitärkkelystä tai perunajauhoja
  • 0,25 tl suolaa
  • 0,25 tl vaniljajauhetta tai 2 tl vaniljasokeria
  • 0,5 dl omenasosetta
  • 2,5 dl vehnäjauhoja
suklaatäyte
  • 0,5 dl kaura- tai kookosmaitoa
  • 100 g maidotonta suklaata (maustamatonta tai vaikka appelsiinin makuista)
  • 0,5 dl tomusokeria
  1. Vaahdota margariini ja tomusokeri.
  2. Lisää maissitärkkelys, suola, vaniljajauhe sekä omenasose ja sekoita.
  3. Lisää vielä vehnäjauhot ja sekoita tasaiseksi.
  4. Laita taikina pursotuspussiin ja pursota leivinpaperin päälle renkaita eli keksin kansia ja pyöreitä keksejä eli keksin pohjia. Laita keksit jääkaappiin tai talvella ulos jähmettymään vähintään puoleksi tunniksi. Kun keksit laittaa uuniin kylminä, pysyvät niiden pursotukset muodossaan.
  5. Lämmitä uuni 190 asteeseen ja paista jääkaappikylmiä keksejä keksin koosta riippuen 8–10 minuuttia. Keksit ovat valmiit, kun niiden reunat ja pohjat ovat saaneet hieman väriä. Anna keksien jäähtyä kokonaan ennen niiden täyttämistä.
  6. Valmista keksien täyte. Kuumenna kauramaito kiehuvaksi joko liedellä tai mikrossa. Pilko suklaa kauramaidon joukkoon ja sekoita, kunnes suklaa on sulanut. Lämmitä seosta tarvittaessa lisää, jos suklaa ei meinaa sulaa. Lisää vielä tomusokeri suklaan sekaan ja sekoita tasaiseksi. (Jos suklaa juoksettuu, sekoittuu se tasaiseksi, kun lisäät tomusokerin. Jos ohjeessa annettu määrä ei tähän riitä, voit laittaa tomusokeria enemmän.)
  7. Anna suklaatäytteen jäähtyä ja jähmettyä sen verran, että se on vielä juoksevaa, mutta kuitenkin paksua. Lusikoi pyöreän keksin keskelle noin teelusikallinen suklaatäytettä ja paina varovasti rengaskeksi suklaan päälle. Suklaatäytettä ei tarvitse erikseen levittää, sillä se leviää riittävästi itsekseen. Tee sama kaikille kekseille ja anna niiden jähmettyä kunnolla leivinpaperin päällä ennen niiden siirtelyä tai pakkaamista.
Jos haluat tehdä keksit muotilla, laita taikina vähintään pariksi tunniksi jääkaappiin kovettumaan ennen sen kaulitsemista, jotta sitä on helpompi käsitellä. Kaulitsemisessa, muotilla leikkaamisessa ja keksien siirtelyssä kannattaa käyttää apuna pöydän jauhottamista sekä litteää lastaa tai juustohöylää. Kaulittuja keksejä ei tarvitse laittaa jääkaappiin jähmettymään ennen paistamista.

perjantai 20. joulukuuta 2013

Toffee


Nyt lähtee paikat hampaista, ja jos ei ole paikkoja, niin sitten lähtee hampaat! Syypäänä irrottelulle on tämä tahmean sitkeä toffee. Oikeasti minun piti pari päivää sitten tehdä honey comb -nimistä makeista, jonka muokkasin suomalaisiin mittoihin sopivaksi tästä Fork & Beansin ohjeesta. Juttu ei mennyt ihan putkeen rapeuden näkökulmasta, mutta sen sijaan sain aikaan valtavan hyvää toffeeta. Tein toffeeta nyt uuden erän vielä pikkuisen muokatulla ohjeella. Samalla kokeilin perusversion lisäksi tehdä kaakaotoffeeta ja lakritsitoffeeta. Niin hyvää!

Toffee
  • 100 g vegaanista margariinia (suosittelen tummansinistä Keijua)
  • 2 dl sokeria
  • 1 dl glukoosi- tai maissisiirappia*
  • 0,5 dl vettä
  • 1/8 tl suolaa
  • 1/8 tl vaniljajauhetta tai 1 tl vaniljasokeria
  1. Levitä leivinpaperi n. 20 x 20 -senttiseen vuokaan tai korkeahkolaitaiselle lautaselle tai levitä makeis- tai minimuffinssivuoat valmiiksi.
  2. Mittaa kaikki ainekset isoon kattilaan ja laita levy päälle. Kuumenna seos kiehuvaksi välillä sekoitellen ja vähennä sitten lämpötila kahteen kolmasosaan eli jos lietesi lämpötila on 1–12, valitse teho 8.
  3. Keitä seosta 8–10 minuuttia koko ajan sekoitellen. (Laske aika siitä hetkestä lähtien, kun seos kiehuu.) Seoksesta tulee keittämisen aikana selvästi paksumpaa. 
    • Kahdeksassa minuutissa toffeesta tulee pehmeää, hieman muovailuvahamaista.
    • Kymmenessä minuutissa toffeesta tulee kovaa eli imeskeltävää toffeeta.
  4. Kun seos on valmis kaada se...
    • joko leivinpaperin päälle tasaiseksi kerrokseksi. Anna massan jähmettyä vähintään tunti ja leikkaa se sitten terävällä veitsellä palasiksi. Yksittäiset toffeepalat kannattaa kääriä leivinpaperiin, jotta tahmeat toffeepalat eivät tartu kiinni toisiinsa. 
    • tai makeisvuokiin.
  5. Säilytä kuivassa.
* Dansukkerin glukoosisiirappia myydään suht yleisesti ihan tavallisissa ruokakaupoissa. Se on vehnäpohjainen, joten se ei tietääkseni sovi ainakaan kaikille keliaakikoille. Kysy siis ehdottomasti etukäteen vehnäpohjaisen glukoosisiirapin soveltuvuudesta, jos aiot tarjota näitä keliaakikolle. Karo-merkkistä maissisiirappia olen aikoinaan löytänyt Stockmannilta, mutta nyt siellä käydessäni en sitä sieltä enää löytänyt. Jostain sitä kuitenkin saattaa löytyä, joten siksi mainitsin sen tässä, koska testasin näitä toffeita myös sen avulla hyvin tuloksin. En suosittele kokeilemaan näitä välttämättä muilla siirapeilla, sillä glukoosi- ja maissisiirappi antavat makeisille ihan omanlaisensa elastisuuden, jota ei välttämättä saa taiottua muilla siirapeilla.

Suklaatoffee
Lisää muiden ainesten joukkoon 0,5 dl kaakaojauhetta.

Lakritsitoffee
Lisää muiden ainesten joukkoon 4 tl lakritsinjuurijauhetta. Sitä voi ostaa eko- ja muista erikoiskaupoista, ja olen nähnyt sitä myytävän myös Sokoksen maustehyllyssä.

Mausteiset tyrnimarmeladit


Tein taas ekaa kertaa jotain, tällä kertaa marmeladeja. Huviä tuli, vaikka en olekaan mikään suuren suuri marmeladimakeisten ystävä. Laitoin näiden sekaan ripauksen jouluisia mausteita, sillä tyrniglögissä ne maistuvat tosi hyvälle. Neilikka, inkivääri ja kardemumma toimivat kyllä marmeladimuodossakin oikein kivasti.

Jos mielit tehdä marmeladeja jouluksi, kannattaa ne laittaa tulille viimeistään lauantaina! Tämä johtuu siitä, että hyytymisen jälkeen marmeladeja on hyvä kuivatella pari päivää ennen niiden sokeroimista, jotta sokeri ei sula pois.

Mausteiset tyrnimarmeladit (n. 30 kpl)
  • 4 dl vettä
  • 1 dl tyrnimehua
  • 2 tl (10 ml) agar agar jauhetta
  • 1,5 dl sokeria
  • 1/ 8 tl neilikkaa
  • 1/4 tl kardemummaa
  • 1/8 tl inkivääriä
  • kuorruttamiseen sokeria
  1. Levitä n. 20 x 20 -senttiseen vuokaan leivinpaperi.
  2. Mittaa kaikki ainekset (kuorruttamissokeria lukuun ottamatta) kattilaan ja käännä levy päälle.
  3. Kun seos kiehuu, vähennä lämpöä ja anna kiehua välillä sekoitellen minuutti.
  4. Kaada seos leivinpaperin päälle ja anna hyytyä huoneenlämmössä vähintään 8 tuntia.
  5. Leikkaa hyytelö veitsellä pieniksi suupaloiksi. Marmeladit ovat tässä vaiheessa vielä hieman pehmeitä, joten leikkaa ne varoen.
  6. Aseta marmeladit varovasti kuivan leivinpaperin päälle (mielellään ritilälle) erilleen toisistaan. Anna marmeladien kuivua vähintään vuorokausi, mieluusti kaksikin. Käännä marmeladit kahdesti päivässä ylösalaisin, jotta ne kuivuvat jokaiselta sivultaan. Kuivat marmeladit ovat pinnaltaan hieman tahmeita, mutta eivät kuitenkaan kosteita.
  7. Kierittele valmiit, kuivuneet marmeladit vielä sokerissa. Säilytä kuivassa paikassa.
Tosi monissa marmeladiohjeissa käytetään agar agarin kanssa joko pektiiniä tai pektiiniä sisältävää hyytelösokeria, jotta marmeladit hyytyvät oikein hyvin. Tein omat marmeladini tavallisella sokerilla ja ne onnistuivat tosi hyvin silläkin. Heti näiden keittämistä seuraavana päivänä marmeladit olivat pikkuisen hauraita käsitellä, mutta kuivuttuaan niistä tuli oikein hyvin koossapysyviä. En siis itse usko, että pektiini on mitenkään pakollinen ainesosa marmeladeissa, vaikkakaan tuskin sen käytöstä mitään haittaakaan on. Jos aikomuksenasi on tehdä isoja marmeladipaloja, uskoisin pektiinin lisäämisen olevan silloin hyvä juttu, mutta tällaisissa pienissä marmeladeissa agar agar riittää hyvin.


torstai 19. joulukuuta 2013

Inkivääri-suklaakakkuset


Halusin näin niin kuin joulun kunniaksi tehdä jotain vähän erilaista suklaakakkusille. Erilaiseksi asiaksi osoittautui inkivääri. Inkivääriä ei näissä ole suunpolttajaksi asti, vaan se tuo näihin sellaisen kivan lisämeiningin. Suurille inkiväärin rakastajille suosittelen tuplaamaan inkiväärin määrän.

Jos haluat viedä jouluisen jännityksen vielä vähän pidemmälle, voit halutessasi tehdä näille myös täytteen. Nämä ovat ilman täytettäkin tosi meheviä, mutta täyte mehevöittää näitä entisestään. Kun pahaa-aavistamaton muffinssinsyöjä haukkaa näitä kakkusia, paljastuukin näiden sisältä valkoinen töhnäylläri!

Inkivääri-suklaakakkuset yllätystäytteellä (12 kpl)
kakkuset
  • 2 dl sokeria
  • 0,25 tl vaniljajauhetta tai 2 tl vaniljasokeria
  • 0,5 tl suolaa
  • 1,5 tl jauhettua inkivääriä
  • 1 dl öljyä
  • 2,5 dl kauramaitoa
  • 0,5 dl kaakaojauhetta
  • 2,5 dl vehnäjauhoja
  • 0,5 tl ruokasoodaa
  • 1 tl leivinjauhetta
täyte
  • 2 rkl vegaanista margariinia (suosittelen tummansinistä Keijua)
  • 2 rkl maustamatonta soijatuorejuustoa (tai lisää margariinia)
  • 3 dl tomusokeria
  • 0,25 tl vaniljajauhetta tai 2 tl vaniljasokeria
  • 1 rkl kauramaitoa
  1. Vuoraa muffinssipelti muffinssivuoilla tai käytä uunissa leviämättömiä folio-, amerikan- tai silikonivuokia. Laita uuni kuumenemaan 190 asteeseen.
  2. Sekoita sokeri, vanilja, suola, inkivääri, öljy, kauramaito ja kaakaojauhe.
  3. Lisää niiden joukkoon puolet vehnäjauhoista, ruokasooda sekä leivinjauhe ja sekoita. Lisää loput vehnäjauhot ja sekoita tasaiseksi. Vältä ylisekoittamista, jotta taikinasta ei tule sitkeää.
  4. Jaa taikina vuokiin ja paista esilämmitetyssä uunissa 20 minuuttia. Kakkuset ovat valmiit, kun niihin työnnettyyn tikkuun ei jää taikinaa ja kun ne sormella varovasti painettaessa pompsahtavat heti takaisin ylös. Anna kakkusten jäähtyä kokonaan ennen niiden täyttämistä.
  5. Valmista täyte vatkaamalla täytteen kaikki ainekset tasaiseksi sähkövatkaimella.
  6. Laita täyte pursotuspussiin, jossa on munkkitylla tai muu teräväkärkinen pursotusterä. Työnnä tylla jäähtyneen kakkusen sisään noin puoleen väliin ja purista rauhallisesti täytettä kakkusen sisään. Voit kuulla pienen rahinan kakkusen täyttyessä, ja jos pidät kakkusta kädessäsi, tunnet sen hieman laajenevan kämmentäsi vasten.
  7. Säilytä valmiit kakkuset jääkaapissa.

Pähkinä-karamelliruudut


Everydaydish.tv-sivusto on yksi suosikkipaikoistani, jos haluan katsella vegaanisia kokkailuvideoita. Näiden pähkinä-karamelliruutujen ohjekin on alunperin peräisin sieltä. Yksinkertaistin reseptin aineosia ja valmistustapaa hieman, mutta olen aikas varma, että lopulta nämä maistuvat ihan yhtä hyvälle kuin nuo alkuperäisetkin. Kuten ohjeen sokerimäärästä voi huomata, ovat nämä todella makeita. Kuudelle kunnon sokerisyöpölle ohjeesta riittääkin isot palat, mutta nämä sopivat myös vähän niin kuin nameiksi, jos ne leikkaa pieniksi paloiksi.

Vaikka näissä vaikuttaisi olevan tosi monta vaihetta, ei näitä silti ole lainkaan hankala tehdä. Jätin itse pähkinät kokonaisiksi, koska ne mielestäni näyttävät siten kivemmilta. Pähkinät voi kuitenkin leikata myös pienemmiksi, jolloin ruutujen leikkaaminen käy ehkä hieman helpommin.

Pähkinäiset karamelliruudut (sokerihampaan koosta riippuen 6–16 palaa)
pohja
  • 150 g vegaanista margariinia (suosittelen tummansinistä Keijua)
  • 1 dl sokeria
  • 3,5 dl vehnäjauhoja
karamellikastike
  • 3 dl fariinisokeria
  • 1 dl vehnäjauhoja
  • 2,25 dl vettä
  • 0,5 tl suolaa
  • 0,25 tl vaniljajauhetta tai 2 tl vaniljasokeria
  • 2 rkl margariinia
pinnalle
  • 4 dl pähkinöitä (esim. saksan-, makadamia ja cashewpähkinöitä sekä manteleita)
  1. Rutista leivinpaperi ihan pieneksi mytyksi, avaa se ja vuoraa sillä n. 20 x 20 -senttinen vuoka. (Rutistettu leivinpaperi on paljon helpompi levittää vuokaan kuin rutistamaton.) Laita uuni kuumenemaan 190 asteeseen.
  2. Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää niiden joukkoon vehnäjauho ja sekoita tasaiseksi.
  3. Levitä taikina leivinpaperin päälle ja painele se tasaiseksi kerrokseksi.
  4. Paista pohjaa esilämmitetyssä uunissa 15 minuuttia. Nosta pohja pois uunista ja anna sen jäähtyä kymmenisen minuuttia. Jos karamellikastikkeen kaata suoraan kuuman pohjan päälle, voi se imeytyä ikävästi pohjaan. Jäähtymisen aikana voit valmistaa karamellikastikkeen. Jos tuntuu ikävältä pitää uunia päällä turhaan, voit tietysti jäähtymisen aikana paistella siellä jotain muuta.
  5. Mittaa kattilaan fariinisokeri ja vehnäjauhot ja sekoita ne vispilällä hyvin tasaiseksi. Sekoita joukkoon myös vesi, suola ja vaniljajauhe ja sekoita tasaiseksi. Käännä levy päälle ja kuumenna kastiketta välillä sekoittaen noin viisi minuuttia. Kastikkeesta on tarkoitus tulla melko paksua.
  6. Kaada kastike esipaistetun pohjan päälle ja ripottele sen pinnalle pähkinät.
  7. Paista vielä 10 minuuttia 190-asteisessa uunissa, jotta pohja kunnolla kypsyy ja pähkinät hieman paahtuvat.
  8. Anna jäähtyä täysin ja leikkaa terävällä veitsellä paloiksi.

Taatelikakku


Tämän kakun alkuperäisresepti on peräisin käsinkirjoitetusta reseptivihkosta, jonka sain yli kymmenen vuotta sitten hyvältä ystävältäni lahjaksi. Muokkasin munaton hedelmäkakku -nimellä kulkevaa ohjetta nyt aika paljonkin uusiksi, mutta olen tuolla alkuperäisreseptillä leiponut tosi monta kertaa tykätyin tuloksin. Jos et tykkää kahvista, voit käyttää sen tilalla alkuperäisohjeen mukaan teetä.

Taatelikakku
  • 3 dl (n. 150 g) taateleita
  •  3 dl kuumaa kahvia
  • 1 dl öljyä
  • 2 dl siirappia
  • 2 tl kardemummaa
  • 1 tl neilikkaa
  • 0,5 tl maustepippuria
  • 0,5 tl suolaa
  • 3,5 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl ruokasoodaa
  • öljyä ja (korppu)jauhoja vuoan jauhottamiseen
  1. Leikkaa taatelit pieniksi paloiksi terävällä veitsellä.
  2. Sekoita kahvi, öljy, siirappi, kardemumma, neilikka, maustepippuri, suola sekä taatelit. Anna taatelien pehmentyä nesteiden joukossa kymmenisen minuuttia.
  3. Soseuta ainekset sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Ei haittaa, jos et saa taateleita täysin sileäksi. Jos neste on vielä kuumaa, anna sen viilentyä kylmässä vesihauteessa tai talvella vaikkapa parvekkeella, kunnes se tuntuu viileältä.
  4. Mittaa taikinan joukkoon puolet vehnäjauhoista ja ruokasooda. Sekoita tasaiseksi. Lisää loput vehnäjauhot ja sekoita tasaiseksi, mutta vältä ylisekoittamista, jotta taikina ei muutu sitkoiseksi.
  5. Rasvaa ja jauhota puolentoista litran vetoinen kakkuvuoka. Kaada taikina vuokaan tasaiseksi kerrokseksi.
  6. Paista 175-asteisessa uunissa noin tunnin ajan. Peitä kakku paistamisen puolessa välissä leivinpaperilla, jotta sen pinta ei pala. Kakku on valmis, kun siihen työnnettyyn tikkuun ei jää taikinaa, kun se on irronnut vuoan reunoista ja kun se tuntuu nostettaessa kevyeltä.
  7. Anna valmiin kakun levätä vuoassa viitisen minuuttia ja kumoa se vasta sitten. Anna kakun jäähtyä täysin ennen sen leikkaamista ja tarjoilua.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Itsetehdyt lahjapussit ja -laatikot


Itsetehdyt konvehdit, makeiset ja muut pikkuherkut on tietysti kaikkein kivointa antaa lahjaksi itsetehdyssä laatikossa. Internet on pullollaan ohjeita niin tosi yksinkertaisiin kuin tosi vaikeisiinkin laatikoihin, joten valinnanvaraa on niin aloittelijalle kuin näpertelijällekin.

Materiaalit laatikoihin voi hakea askartelukaupasta tai sitten vaikka omasta lehtiroskiksesta. Parasta näissä on se, että niistä tulee oikeasti tosi hienoja ja omanlaisiaan.

Tässä linkkejä erilaisiin laatikko- ja pussitaitteluohjeisiin. Esimerkiksi Pinterestistä löytyy paper gift box -hakusanalla valtavasti lisää söpöjä vaihtoehtoja.
  • Sininen ja punainen pitkä laatikko (Videossa käytetään jotain ihmeleikkuria ja -teippiä, mutta sama homma onnistuu ihan vain viivottimen, kynän, saksien ja liiman avulla. Idea kuitenkin tulee videosta selväksi.)
  • Vihreä pussi (Käytin teipin sijasta liimaa, sillä uskon sen olevan pidemmän päälle kestävämpi ratkaisu kuin teippi.)
  • Punainen pyramidi (Tämä taisi olla suosikkini kaikista näistä.)
  • Vihreä kaksitaskuinen kirjekuori (Pikkuisen epäselvän ohjeen löydät alta.)
  • Punavalkoinen rasia (Tämä oli vaikein kaikista näistä laatikoista, koska tässä taitokset eivät ole suoria vaan kaarevia. En siis suosittele tätä tehtäväksi ainakaan kovin heikkohermoisen lapsen tai aikuisen kanssa.)
Vaaleanpunaiselle kuutiolle en nyt onnistu löytämään netistä minkäänlaista ohjetta, mutta sen ohje on peräisin Joni Marie Newmanin Vegan Food Gifts -kirjasta, josta kirjoittelin vuosi sitten.

Taiteltu kaksitaskuinen kirjekuori 

Tämäkin ohje on Vegan Food Gifts -kirjasta.  Se sopii lahjapussiksi vaikkapa keksille, lahjakortille tai muulle litteälle asialle. Erityisen kivan tästä tekee se, että tässä on kaksi taskua, joten tähän voisi laittaa vaikka toiseen taskuun pienen pussillisen maissinjyviä ja toiseen taskuun pienen pussillisen popkornimaustetta, jossa voisi olla vaikkapa oluthiivahiutaleita, valkosipulijauhetta, suolaa ja cayennepippuria.

En kirjoita tähän ohjeita, koska niiden kirjoittaminen tekee tästä huomattavasti hankalampaa kuin mitä se oikeati on. Jos haluat tehdä pussin, mutta et tajua kuvasta mitään, niin ole hyvä ja kysy kommenteissa lisäselvitystä. A4-kokoisesta paperista tulee aika pieni pussi eli peruspostikorttiakin pienempi, joten isommille asioille kannattaa tietysti käyttää isompaa paperia.

tiistai 17. joulukuuta 2013

Tyrniglögi


Tämän juoman innoituksena on Tihnolan tilan tyrniglögi, josta halusin tehdä oman kopion. Kumpikin on hyvää, jos vain tykkää tyrnistä. Tyrnin vihaajille lohdutuksena sanottakoon, että sokeri on aika hyvä kumppani tyrnille, sillä se sekä vie tyrnin pahimman ärhäkkyyden pois, että korostaa sen kivoja makuja entisestään. Käytin itse kookossokeria, mistä johtuu glögin tummahko olemus, mutta valkoisella sokerilla tyrniglögi jää hyvin oranssiksi.

Tyrniglögi kahdelle
  • 4 dl vettä
  • 0,75 dl sokeria
  • 1/8 tl neilikkaa
  • 1/8 tl inkivääriä
  • 1/8 tl kardemummaa
  • 1 dl tyrnimehua
  1. Mittaa kattilaan vesi, sokeri, neilikka, inkivääri sekä kardemumma ja kuumenna niitä niin kauan, että sokeri sulaa ja neste höyryää ja hieman kuplahtelee. Nesteen ei tarvitse kiehua.
  2. Ota kattila pois liedeltä ja sekoita tyrnimehu sen joukkoon.
  3. Tarkista maku ja tarjoile heti.
Glögin tummahko olemus johtuu myös siitä, että tähän aikaan vuodesta valokuvien ottaminen on luonnonvalon puutteen vuoksi hieman hankalaa. Mutta: kohta on talvipäivän seisaus ja sen jälkeen ei ole enää kuin muutama kuukausi siihen, että valokuvien ottaminen onnistuu melkein mihin aikaan päivästä tahansa!

perjantai 13. joulukuuta 2013

Lucia-pullat


Tänään vietetään Lucian päivää, ja koska en ole koskaan ennen tehnyt tai syönyt Lucia-pullia, sain tästä hyvän tekosyyn niitä testailla. Täytyy sanoa, että tykkään pullasta enemmän kardemummalla kuin sahramilla maustettuna, mutta ihan hyviä ja erityisesti tosi nättejä pullia näistäkin tuli.

Lucia-neito oli muuten vähän rankempi tyyppi. Hänellä oli stalkkeri, joka ei voinut vastustaa Lucian silmiä. Luciaa alkoi tämä homma sen verran paljon ottaa päähän, että hän leikkasi silmänsä irti ja lähetti ne stalkkerilleen. Stalkkeri kääntyi tämän tempauksen seurauksena kristinuskoon ja Lucia sai Neitsyt Marialta uudet, vieläkin kauniimmat silmät. Muita Lucia-neidon seikkailuja voi lukea vaikkapa Wikipediasta.

Lucia-pullat (n. 16 kpl)
  • 100 g vegaanista margariinia (esim. tummansininen Keiju)
  • 2,5 dl riisi-, soija- tai kauramaitoa
  • 1,5 dl maustamatonta soijajogurttia
  • 25 g hiivaa
  • 0,25 tl sahramia
  • 1 dl sokeria
  • 0,5 tl suolaa
  • n. 9 dl vehnäjauhoja
  • koristeeksi rusinoita
  • voiteluun sokerivettä, soijavanukasta tai agar agar -hyytelöä
  1. Mittaa margariini, riisimaito ja soijajogurtti kattilaan ja lämmitä koko ajan sekoitellen kädenlämpöiseksi. Ota kattila pois liedeltä jo ennen kuin margariini on kokonaan sulanut, jotta neste ei kuumene liikaa.
  2. Murenna hiiva kulhoon ja kaada kädenlämpöinen neste sen sekaan. Sekoita joukkoon myös sahrami, sokeri ja suola.
  3. Lisää taikinaan vehnäjauhoja pari desilitraa kerrallaan. Sekoita taikinaa lusikalla niin kauan kuin lusikalla sekoittaminen on mahdollista. Tämän jälkeen ota kädet käyttöön ja vaivaa taikinaan jauhoja niin kauan, että taikina on pehmeän kimmoisaa, eikä tartu käsiin. Saatat jauhojen laadusta ja omasta vaivausmenetelmästäsi sekä viitseliäisyydestäsi riippuen tarvita joko vähemmän tai enemmän jauhoja kuin tuon yhdeksän desilitraa.
  4. Peitä taikina liinalla ja anna sen kohota lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi. Tähän kuluu aikaa puolisen tuntia.
  5. Jaa taikina kuuteentoista osaan. Saat paloista samankokoisia, kun jaat koko taikinan ensin kahtia, sen jälkeen jaat puolikkaat kahtia ja niin edelleen, kunnes sinulla on kuusitoista palaa. Pyöritä palat noin parinkymmenen sentin pituisiksi pötköiksi. Kierrä pötkön molempia päitä spiraalille siten, että saat kauniita, hieman ässänmallisia pullia.
  6. Valmiit pullat kannattaa jakaa kahdelle pellille, jotta niillä on tilaa kohota ja paistua. Anna pullien kohota liinan alla ja voitele ne esimerkiksi sokerivedellä, soijavanukkaalla tai agar agar -hyytelöllä. Voitelun voi myös jättää tekemättä. Työnnä lopuksi rusinat pullien spiraalien keskustoihin koristeeksi.
  7. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla n. 10–12 minuuttia eli kunnes pullat ovat saaneet kauniin värin ja muutenkin vaikuttavat kypsiltä.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Täytekakkuterveisiä eläinoikeustapaamisesta!


Vietin viikonloppuni Oikeutta eläimille -yhdistyksen ja Vegaaniliiton järjestämässä eläinoikeustapaamisessa Antaverkan leirikeskuksessa Ylöjärvellä. Sain kuulla mahtavia luentoja, tavata huikeita ihmisiä ja siinä sivussa pitää itsekin paria työpajaa. Huh huh! Oli tosi huippua!

Tapaamisessa oli monenlaisia työryhmiä ja keskusteluita, joista mieleeni jäivät parhaiten Elisa Aaltolan luento eläinetiikan historiasta ja uusista tuulista, Markus Vinnarin luento Gentin kasvisruokapäivästä, ruokakysymyksestä ja kestävästä kehityksestä sekä Atte Aholaisen luento kaloista ja merinisäkkäistä. Näiden lisäksi ohjelmassa oli muun muassa luentoja tuotantoeläinten elämästä ja Eläintehtaat-nettisivustosta, vegaanien ravitsemuksesta ja vegaaniurheilijan arjesta. Mukana oli myös toiminnallista ohjelmaa, kuten improvisaatioteatteria ja videokuvaustyöryhmä, joka teki tällaisen hauskan kala-aiheisen videon.

Olin ensimmäistä kertaa mukana eläinoikeustapaamisessa ja voin kyllä lämpimästi suositella osallistumista kaikille heille, joita kiinnostaa edistää eläinten oikeuksia ja kasvissyöntiä, mutta jotka eivät tiedä, miten sen tekisivät. Jos eläinaktivismista tulevat ensimmäisenä mieleen kettutytöt ja aihe tuntuu siksi itselle vieraalta, niin voin kertoa, että eläinaktivismi on hyvin paljon muutakin ja siitä muusta sai tässä tapaamisessa tosi hyvän kuvan.


Omassa kaksiosaisessa työryhmässäni tehtiin mitäpä muutakaan kuin kakkuja, jotka syötiin lauantaipäivällisen jälkkäriksi. Perjantaiaamun työryhmässä oli minun lisäkseni kaksi osallistujaa, mikä oli toki vähäinen mutta työmäärän ja ajankäytön kannalta lopulta juuri sopiva määrä. Paistoimme kakkupohjat ja valmistelimme osan niiden täytteistä ja kuorrutteista. Työryhmässä kävi lisäksi kaksi tapahtuman nuorimmasta päästä olevaa osallistujaa muovailemassa koristeita yhteen kakuista. Lauantaiaamuna kostutimme, täytimme, kuorrutimme ja koristelimme kakut vähän isommalla porukalla.

Kaikkien kakkujen ja niiden täytteiden ja kuorrutteiden reseptit löytyvät jo valmiiksi täältä blogista, suurin osa on luettavissa Täytekakkuoppaasta. En vain nyt pitkän viikonlopun jälkeen yksinkertaisesti jaksanut kirjoitella kakuista tarkemmin. Kirjoita siis vaikkapa kommentteihin kyselyä, jos haluat täsmätietoja juuri näistä kakuista.

Olkaapa hyvät, tässä on kakkutyöryhmän kakkukavalkadi!

Putte-possun nimipäivät


Kakun sisällä on vadelmamoussea ja mansikoita ja sen päällä on agar agarilla jämäköitettyä soijavispiä.


Tässä vähän lähempää kuvaa muutamasta koristeesta. Kuvia voi klikkailla isommiksi!




Sammakko kuntosalilla &Vanhoja poikia viiksettömiä


Näiden suklaakakkujen välissä on maapähkinävoi-suklaa-kaurakermavaahtoa, ne on kuorrutettu suklaaganachella ja niiden pinnalle on ripoteltu iso kasa suolapähkinöitä.




Kivikakku


Tämä kakku oli gluteeniton, soijaton ja pähkinätön. Kakun välissä oli riisikermavaahtoa, tuoretta mangoa ja mansikoita. Kuorrutteena oli sitruuna-tomusokeri-margariinikreemiä. Koristeet on muovailtu vaahtokarkin makuisesta kaulintamassasta, jotta nekin olisivat pähkinättömiä. Tämä oli liikuttavuudessaan suosikkikakkuni, josta sen koristelijat olivat valtavan ylpeitä ja ihan aiheesta!



Kakkuhommien lisäksi olin mukana paneelikeskustelussa, jossa juteltiin erilaisista vaikuttamiskeinoista. Paneeliin osallistuivat kanssani voimailija Joni Purmonen ja eläintiloja kuvannut Kristo Muurimaa. Täältä voit lukea, mitä kaikkea Joni esimerkiksi jaksaa kanniskella. Eläintehtaat-sivustoon voit tutustua tästä linkistä – Huom! Sisältää hyvin surullista ja rankkaa kuvamateriaalia. Oma roolini oli kertoa blogihommista ja Vegaaniliiton maistatustapahtumista eli hyvin toisenlaisista asioista, kuin mitä Joni ja Kristo aktivisteina tekevät. Keskustelu oli tosi kiinnostavaa ja siinä oli mukava olla mukana.


Seuraava eläinoikeustapaaminen järjestetään keväällä ja aion ehdottomasti osallistua, jos ajankohta suinkin vain minulle käy. Jos itse kiinnostuit, niin kannattaa seurailla Oikeutta eläimille -yhdistyksen tiedottamista vaikkapa heidän Facebook-sivullaan.

En nyt oikein osaa sanoa tähän loppuun muuta kuin, että KIITOS kaikille tapahtuman järjestäjille, luennoitsijoille, työryhmän vetäjille ja osallistujille! Erityiskiitos keittiössä hääränneille henkilöille ihan törkeän hyvästä ruoasta.

lauantai 30. marraskuuta 2013

Vaniljacupcaket kirpeällä yllätystäytteellä


Nämä näyttävät ihan tavallisilta vaniljakakkusilta, joiden päällä on soijavispiä. Kun näitä haukkaa, paljastuukin sisältä kirpeä sitruunainen ja vadelmainen yllätys. Idean täytettyihin pikkukakkusiin sain tästä Chloe Coscarellin videosta, jossa tehdään ihan törkeän hyvännäköisiä suklaakakkusia. Kannattaa muuten katsoa tämä Cupcake Wars -ohjelman jakso, jossa voittajaksi valitaan henkilö, jonka ei yleisen käsityksen mukaan pitäisi voittaa. Hmm, kukakohan voittaja mahtaisi olla?



keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Pari sanaa lämpömittareista


Joulu lähestyy ja monet innostuvat konvehtien tekemisestä. Ajattelinkin muistutella, että suklaan temperoiminen on aika kätevä juttu, jos ei halua syödä harmaita konvehteja. Temperoinnista voit lukea tästä kirjoituksesta: Suklaan sulattaminen ja temperointi

Temperoinnissa oleellinen apuväline on tietysti lämpömittari, joita on saatavilla muutamaa eri mallia. Minulla on tähän asti ollut käytössä metallianturillinen lämpömittari, joka kiinnitetään erillisellä nipsulla kattilan tai kulhon reunaan ja joka on ajanut asiansa tosi hyvin. Esimerkiksi munkkien paistamisessa on tosi kiva, että lämpömittarin saa kiinni kattilaan. Olen tykännyt tuosta lämpömittarista tosi paljon myös siksi, että siinä on ajastin sekä kello. Halutessani voin laittaa mittarin piippaamaan, jos sen mittaama neste viilenee liian kylmäksi tai lämpenee liian kuumaksi. Mittari on siis myös paloturvallisuuden kannalta tosi hyvä.

Silloin kun olen sulatellut ja temperoinut suklaata, on tämän mittarin anturi ollut vähän tiellä, koska sillä ei oikein voi sekoittaa suklaata, koska se on niin ohut. Olenkin tällöin joko sekoittanut hankalalla tyylillä anturia väistellen tai sitten olen ottanut anturin välillä pois suklaasta, jolloin riskinä on, että suklaan lämpötila muuttuu mittausten välissä liikaa ja temperointi pitää aloittaa alusta.

Koska tykkään keittiövälineistä vähän turhankin paljon, tilasin itselleni Leipurin putiikista lämpömittarin, joka on samalla sekoituslasta. Voin siis samaan aikaan sekä mitata suklaan lämpötilaa että sekoittaa sitä, mikä on oikeasti tosi kätevä juttu. Lastan anturiosuuden voi irrottaa, ja itse lastan voi pestä vaikka astianpesukoneessa. Lastan mittari kertoo lämpötilan asteen kymmenyksen tarkkuudella, joten se on tuota toista mittariani vähän tarkempi.

Kaikille DIY-henkisille henkilöille sekä ihmisille, jotka ovat ymmärtäneet, ettei ihan kaikkia maailman tavaroita tarvitse omistaa, annan tällaisen vinkin. Samanlaisen mittarin voi rakentaa ihan kotikonstein. Jos sinulta löytyy anturillinen tai oikeastaan mikä tahansa ruokalämpömittari, voit kiinnittää sen kauhaan tai lastaan kahdella kumilenkillä. Homma toiminee todennäköisesti aivan yhtä näppärästi kuin lastaihmeellä.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Lemon curd eli sitruunatöhnä


Eräässä Facebookin vegaaniryhmässä kyseltiin, onko olemassa vegaanista lemon curdia ja hänelle vastattiin, että näiden sitruunaruutujen päällinen on tosi lemoncurdmaista. Minäpä sitten päätin kokeilla, minkälaista lemon curdia saisin aikaiseksi, jos keittelisin sen tofusta, sitruunasta ja sokerista. Hyvää eli makean kirpsakkaa tuli!

Pelko pois, tämä ei maistu tofulta!

Lemon curd (n. 3 dl)
  • 1 dl sitruunamehua
  • 1 dl sokeria
  • 1 rkl perunajauhoja
  • 100 g (n. 1 dl) silken eli pehmeää tofua
  • 1 tl raastettua sitruunan kuorta
  • 50 g vegaanista margariinia (ei pakollinen, lue 3-kohdan kursivoitu teksti)
  1. Soseuta sitruunamehu, sokeri, perunajauhot ja silken tofu sauva- tai tehosekoittimella. Lisää sitruunankuori. (Jos sinulla ei ole tällaisia laitteita, voit soseuttaa tofun myös sähkövatkaimella tai käsin, mutta soseuta tällöin tofu ihan ensin täysin yksinään, jotta se oikeasti soseutuu.)
  2. Laita seos kattilaan ja kuumenna sekoitellen, kunnes seos kuplahtaa eli se kiehuu ihan vain sen verran, että siinä näkyy ensimmäiset pari kuplaa.
  3. Siirrä seos pois liedeltä ja anna sen jäähtyä täysin.

    Huom! Olen sitä mieltä, että tästä töhnästä tuli jo tässä vaiheessa ihan törkeän hyvää, joten voit halutessasi jättää reseptin lukemisen tähän kohtaan. Töhnästä ei tullut pahaa margariinin lisäämisen jälkeenkään, mutta mielestäni se oli paljon parempaa ilman. Voit siis niin halutessasi jättää margariinin kokonaan lisäämättä, mutta huomioi tällöin, ettei sitruunatahna välttämättä toimi kaikissa sitä kaipaavissa resepteissä täysin toivotulla tavalla, koska sen rasvapitoisuus on tuolloin hyvin lähellä nollaa.

  4. Vaahdota margariini sähkövatkaimella ja lisää sitruunaseos sen joukkoon. Sekoita, kunnes tahna on tasaista.
  5. Käytä levitteenä tai vaikka keksien ja kakkujen täytteenä. Säilytä jääkaapissa.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Karhujen kakku

Kuvassa myös pilkistävä varvas.

Erään huipputyypin yksivuotissynttäreitä juhlittiin tänään, ja vieraille tarjoiltiin tämänmoista nallekakkua. En itse päässyt maistamaan karhujen kakkua, mutta sain kuulla, että siitä kovasti tykättiin. Sen sijaan juhlin Helsingissä Vegaaniliiton 20-vuotista taivalta ja sain monen muun herkun lisäksi syödäkseni suklaa-mangokakkua. Nam!

Karhujen kakku (20:lle hengelle)
  • Kakkupohjana on kaksi vaaleaa kakkupohjaa uunipellillä paistettuna ja leikattuna tämän ohjeen mukaan.
  • Kakun kostukkeena on käytetty limemehusta, sokerista ja vedestä tehtyä seosta noin 1,5 dl.
  • Kakun välissä on kotimaisia pakastemansikoita ja -vadelmia sekä suurinpiirtein tätä mansikkamoussea. Sen sekaan on keittämisvaiheessa laitettu 2 rkl limemehua ja agar agar jauhetta on käytetty ohjeessa mainitun sijasta 1 tl.
  • Kakku on kuorrutettu jämäkällä soijavispillä.
  • Koristeet ovat marsipaania ja mantelimassaa. Musta marsipaani oli valmiiksi mustaa ja käytin sitä harmaan värin tekemiseen. Ruskea nalle on värjätty kaakaojauheella.


En yleensä mieti kakkujen koristeita kauhean tarkasti valmiiksi ennen niiden valmistamista, koska yleensä saan lopulliset ideat koristeista vasta avatessani mantelimassapaketin. Tällä kertaa koristeiden tekeminen oli jostain syystä ihan kamalan vaikeaa. Pläräsin marsipaania kädessäni aika pitkään ja kokeilin, millaisen kokonaisen nallen osaisin muovailla. Siitä ei tullut erityisen hyvä, joten päätin kokeilla muovailla nallen kasvot. Nallen nenä muistutti tosi paljon koalan nenää, ja siitä sain idean, että teen kakun päälle erilaisia karhuja. Mielestäni kakusta tulikin ihan veikeä ja yksinkertaisuudessaan varmaan myös sellainen, josta päivänsankarikin ehkä sai jotain irti.

Tässä olisi muuten käytännön vinkkinä kaikille massahahmojen muovailijoille oma niksini. Vaikka tekisin tosi yksinkertaistettuja hahmoja, niin yleensä katson niihin vähän mallia niiden ns. oikeista versioista. Esimerkiksi näitä nalleja varten etsin netistä kuvia oikeista karhuista, jotta sain vähän hajua niiden oikeista mittasuhteista. Muistikuva vaikkapa jostain tietysti eläimestä voi olla tosi väärä, ja kun sitä muistikuvaa yrittää muovailla kakkukoristeeksi, voi lopputulos olla tunnistamattomissa tai ikään kuin väärännäköinen, ja siksi niitä kuvia kannattaa vähän tutkailla.

perjantai 15. marraskuuta 2013

Täytekakun kokoaminen ja kuorruttaminen


Käärihän hihasi ja pese kätesi, sillä nyt on aika leipoa täytekakkua! Täytekakun leipominen ei oikeasti ole vaikeaa, vaikka siinä onkin paljon erilaisia vaiheita. Näistä tämän kirjoituksen ohjeista ison osan voi huoletta skipata, jos tarkoituksenasi on leipoa kakku ihan vain syötäväksi eikä katsottavaksi. Jos haluat leipoa täytekakun, joka on niin sanotusti salonkikelpoinen, niin suosittelen tutustumaan näihin ohjeisiin.


Ennen kokoamista
  • Ihan ensiksi tarvitset täytekakulle pohjan. Sitten on aika miettiä, millä kakku kostutetaan, mitä sen sisälle laitetaan ja millä se kuorrutetaan. Vinkkejä kaikkiin näihin löydät Täytekakkuoppaasta.
  • Kun kakkupohja on paistettu ja jäähtynyt, pitää se tietysti leikata osiin. Ohjeita tasona paistetun kakkupohjan leikkaamiseksi löydät tästä linkistä: Tasona paistetun kakkupohjan leikkaaminen.
  • Jotta valmista täytekakkua olisi helppo siirrellä jääkaapista pöytään tai omasta kodista jonkun toisen kotiin, kannattaa kakku joko koota suoraan tarjoiluastiaan tai sitten sen alle kannattaa laittaa jokin tukeva alusta. Esimerkiksi leikkuulauta käy hyvin, mutta pahvista ja foliosta voi askarrella juuri oikean kokoisen ja ehkä hieman nätimmän kakkupahvin kakun alle. Ohjeet löydät tästä linkistä: Helppo alusta kakun alle.
  • Itse tykkään liimata kakut kiinni niiden alustaan varmuuden vuoksi. Liimana voi käyttää vedestä ja tomusokerista tehtyä tahnaa tai vaikka siirappia. Levitä pieni määrä eli noin teelusikallisen verran "liimaa" kakun alustaan. Liimaa ei tarvita koko kakun kokoiselle alueelle vain ihan muutama viiru riittää pitämään kakun paikoillaan.

Kakun kokoaminen
  • Aseta kakun alin kakkulevy alustalle. Jos tarkoituksenasi on tehdä siisti ja symmetrinen kakku, tarkista, että kakku on alustan päällä siististi ja symmetrisesti eikä esimerkiksi vinosti. 
  • Kostuta alin kakkulevy. Kakkupohjan kostuttamisesta löydät vinkkejä tästä linkistä: Täytekakun kostuttaminen.
  • Levitä haluamasi täytteet kakkulevyn päälle. 
    • Jos laitan kakun väliin sekä marjoja että soijavispiä tai moussea, laitan marjat yleensä kakkulevyn päälle ja muun täytteen levitän marjojen päälle. Homman voi tietysti tehdä myös toisinpäin. 
    • Pakastemarjoja ei kannata sulattaa, jos niitä käytetään kakun täytteenä. Sulatetut marjat päästävät jostain syystä enemmän nestettä pois itsestään kuin kokonaisena kakun sisään laitetut ja siellä rauhassa sulavat marjat. Liika neste voi tehdä kakusta muhjua, joten marjoja ei siksi kannata soseuttaa tai sulattaa liikaa ennen kakkuun laittamista. Jos laitan kakun sisälle isoja pakastemarjoja, kuten mansikoita, sulatan niitä vain sen verran, että ne voi leikata veitsellä pienemmiksi paloiksi. Pakastevadelmat on tarvittaessa helppo murskata vähän pienemmiksi ihan käsivoimilla.
  • Nosta seuraava kakkulevy ensimmäisen kerroksen päälle ja varmista, että se ei ole vinossa. Voit kevyesti painaa sitä alaspäin ja siten ikään kuin ankkuroida sen paikoilleen. Tee samat kostutus- ja täyttämistoimenpiteet myös tälle ja kaikille mahdollisille muille kakkulevyille. Muista kostuttaa myös ylin kakkulevy.
  • Kun kakku on kostutettu ja täytetty, laita se jääkaappiin kylmenemaan ja jähmettymään mieluiten vähintään puoleksi tunniksi. Tämän ansiosta kakku on kiinteämpi, eivätkä sen kerrokset esimerkiksi siirtyile tai luisu pois toistensa päältä, joten kakun kuorruttaminen käy helposti.
  • Kun kakku on hieman jähmettynyt, voi sitä tarkastella hetken vähän kriittisemmällä silmällä: 
    • Jos reunojen yli pursuaa täytettä, kannattaa se tasoittaa kulmapalettiveitsellä tai veitsellä. 
    • Jos eri kerrokset ovat vähän erikokoisia, voi tässä vaiheessa ottaa avuksi ison sahalaitaisen veitsen ja leikata kakun reunat tasaiseksi.

Ylhäällä vasemmalla on kakku juuri kostutettuna ja täytettynä.
Alhaalla vasemmalla kuorrutteet on tasoitettu.
Oikeanpuoleisessa kuvassa kakun reunat on leikattu tasaisiksi.

Kakun kuorruttaminen
  • Kuorrutetyypistä (soijavispi, tomusokeri-margariinikreemi) riippumatta kakku kannattaa kuorruttaa vähän niin kuin kahdesti. Ensimmäinen kerros sulkee kakun pinnan ja estää kakkumurusten päätymisen näkyville. Ota siis kakku pois jääkaapista ja levitä sen pinnalle ohut kerros kuorrutetta. Tässä vaiheessa ei ole niin väliä, miltä kakku näyttää, kunhan se on suurin piirtein joka puolelta päällystetty muutaman millimetrin paksuisella kuorrutekerroksella. Laita kakku tämän jälkeen taas jääkaappiin jähmettymään noin puoleksi tunniksi.
  • Levitä toinen eli viimeinen kerros kuorrutetta. Jos tarkoituksenasi on tehdä kakku, jolla on tasainen pinta, yritä levittää kuorrute mahdollisimman tasaiseksi kerrokseksi. Jos tarkoituksenasi on tehdä kakulle röpelöinen, pilvimäinen tai muutoin ei-tasainen pinta, niin tässä vaiheessa on hyvä hetki tehdä niin.
  • Olen näissä kuorrutteenlevittämishommissa pienikokoisen kulmapalettiveitsen kannattaja, mutta tavallisellakin veitsellä saa jo suht hyvää jälkeä aikaan. Itselläni ei ole taitoja tai hermoja siihen, että saisin kakkujen pinnoista todella sileitä ilman mitään raitoja, joten yleensä pursottelen kakun reunoille kaikenlaisia tötteröitä hämäykseksi.

Yläkuvassa on ensimmäinen, ohut kerros kuorrutetta.
Alakuvassa on lopullinen kuorrute, jota vielä täydennetään ja paikkaillaan pursotuksilla.

Valmis kakku
  • Älä syö kakkua heti, vaan anna sen mehevöityä jääkaapissa seuraavaan päivään. Toisin sanoen, tee kakku valmiiksi syömistä edellisenä päivänä.
  • Jos valmista kakkua pitää kuljetella autolla, löydät vinkkejä tästä linkistä: Kakun kuljettaminen.

torstai 7. marraskuuta 2013

Käpykakku


Muistan käpykakun lapsuudestani isäni lempikakkuna. Tai sitten se ei ollut hänen lempikakkunsa, mutta sitä meillä usein syötiin, joten halusin kokeilla käpykakkuhommia nyt isänpäivän kunniaksi. Perinteisen kaksikon eli kreemin ja hillon sijasta tämän välissä on soijakermavaahtoa ja vadelmia, koska kreemi ja hillo ovat mielestäni vähän turhan äklöjä asioita kakkujen täytteeksi.

Käpykakku (10:lle hengelle) 
Pohja
  • 3 dl sokeria
  • 0,25 tl suolaa
  • 1,5 dl rypsiöljyä
  • 2 dl omenasosetta 
  • 0,5 tl vaniljajauhetta (tai 1 rkl vaniljasokeria)
  • 1 rkl leivinjauhetta
  • 6 dl vehnäjauhoja
  • 3 dl vissyä
Kostuke
  • 1 rkl sokeria
  • 1 tl rommiaromia
  • 1 dl vettä
Täyte
  • 1 prk vaahtoutuvaa soija-, kaura- tai riisikermaa
  • 1 rasia (kotimaisia) vadelmia
Kuorrutteen pohjakreemi*
  • 50 g vegaanista margariinia
  • n. 2 dl tomusokeria
  • ripaus vaniljajauhetta tai 1 tl vaniljasokeria
  • 1 rkl kauramaitoa
Kuorrute
  • 200–300 g valkoista marsipaania
  • 1,5 rkl kaakaojauhetta
  • tomusokeria
  1. Levitä leivinpaperi uunipellille ja laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
  2. Sekoita sokeri, suola, rypsiöljy, omenasose ja vaniljajauhe. Anna seoksen odottaa viisi minuuttia, jotta sokeri ehtii sulaa.
  3. Yhdistä toisessa kulhossa vehnäjauhot ja leivinjauhe. Kaada jauhot sekä vissy muiden aineiden sekaan ja sekoita tasaiseksi.
  4. Kaada taikina tasaiseksi kerrokseksi leivinpaperin päälle ja laita uuniin paistumaan n. 30 minuutiksi. Kakkupohja on valmis, kun se on pinnaltaan kauniin värinen ja siihen työnnettyyn tikkuun tai veitseen ei jää ulosvedettäessä taikinaa.
  5. Anna kakkupohjan jäähtyä täysin ennen sen leikkaamista ja täyttämistä. Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan tämän kuvan tyyliin. 
  6. Sekoita kostukkeen ainekset ja vaahdota jääkaappikylmä soijavispi. 
  7. Nosta isoin kakkulevy tarjoilulautaselle ja kostuta se. Asettele sen pinnalle vadelmia sekä soijavispiä. Nosta seuraava levy täytteiden päälle, kostuta se ja levitä sen pinnalle vadelmia sekä soijavispiä. Nosta pienin kakkulevy päällimmäiseksi ja kostuta sekin. Leikkaa kakkua veitsellä viistosti hieman enemmän kävyn malliseksi, jotta kakun reunat eivät näytä portailta. 
  8. Vaahdota kuorrutteen pohjakreemin ainekset sähkövatkaimella ja levitä kreemi kakun pintaan tasaisehkoksi kerrokseksi. Laita kakku jääkaappiin jähmettymään vähintään puoleksi tunniksi.
  9. Vaivaa marsipaani lämpimäksi ja sekoita siihen kaakaojauhe. Kauli marsipaani tomusokeritetulla pöydällä isoksi levyksi, nosta se kakun päälle ja painele se kiinni mahdollisimman tasaiseksi. Katso ohje marsipaanin levittämiselle täältä. Tee saksilla marsipaaniin kävyn suomut siten, että ikään kuin leikkaisit marsipaania, mutta et läpi asti.
  10. Kakku on parhaimmillaan seuraavana päivänä jääkaapissa vietetyn yön jälkeen. Älä peitä kakkua kuvulla tms., jotta marsipaani ei hermostu kosteudesta. Ripottele kakun pinnalle tomusokeria ennen sen syömistä.
*Kuorrutteen pohjakreemi on ihan itse keksimäni sana, mutta aineksen käyttötarkoitus on ihan oikea. Kakun on marsipaanikuorrutteen väliin on hyvä levittää kreemikerros, jotta kuorrutteen saa levitettyä kakun päälle kauniisti ja tasaisesti. Voit halutessasi jättää tämän kerroksen kokonaan tekemättä, mutta silloin marsipaani voi olla pikkuisen hankalampi saada tasaisesti kakun päälle. Voit myös jättää osan soijavispistä laittamasta  kakun sisälle ja käyttää sitä kreemin tilalla, mutta silloin on vaarana se, että marsipaani vetistyy nopeasti, kuten allaolevissa kuvissa.


Oma käpykakkuhistoriani tämän blogin osalta on aika vaiheikas. Muutaman vuoden takainen versio käpykakusta oli kyllä ihan hyvää, mutta sen ulkonäkö oli aika väärällä tavalla esteettinen tai suoraan sanottuna ruma. Tarkoituksenani olikin nyt tehdä vähän parannellumpi ja nätimpi versio tuosta ekasta kakusta, mutta homma ei mennyt ihan nappiin. Leivoin isänpäiväviikolla yhteensä kaksi kakkua, joista se ensimmäinen on kuvattuna tässä alla. Yhdeltä sivulta kakku oli pienellä varauksella ihan kivannäköinen, mutta muista kuvakulmista kakku näytti lähinnä sellaiselta CSI-telkkasarjan ruumiilta, joka on lojunut jossain viemärissä vähän pidempään... Hyvää se kuitenkin oli!

Tein kakusta isänpäiväksi uuden version, joka ei muuttunut ruumiinnäköiseksi jääkaapissa. Todiste löytyy tuosta ylimmästä kuvasta. Halusin kuitenkin jättää myös nämä vanhat kuvat tänne näkyville teidän iloksenne.

Hieman epäonnisen valuvainen kuorrute

Syy marsipaanikuorrutteen valumiseen oli todennäköisesti se, että käytin marsipaania aika kitsaasti eli siitä tuli tosi ohut kuorrute, minkä lisäksi levitin sen alle soijavispiä kreemin sijasta, sillä todella monissa täytekakkuresepteissä käsketään laittamaan marsipaanin alle kerros kermavaahtoa. Menin siis lankaan ja sain aikaiseksi hassunnäköisen kakun. Olen kuitenkin ottanut tämän huomioon reseptissä merkitsemällä siihen reippaamman määrän marsipaania kuin itse käytin ja lisäämällä siihen kreemiohjeen.

Aina ei vaan onnistu!