sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Lakritsikeksit


Minulla on ollut keittiön hyllyssä jo pari kuukautta purkillinen lakritsijauhetta, jota en ole saanut aikaiseksi kokeilla mihinkään. Huhut kertovat, että se maistuu taivaalliselta, jos sitä sekoittaa vaniljakaurajäätelön sekaan tai vaikka toffeeseen. Minä laitoin sitä näihin kekseihin. Vaikka laitoin sitä mielestäni aika paljon ja se maistui raa'assa taikinassa ihan paljon, niin paistamisen jälkeen keksit eivät maistuneet mitenkään erityisen voimakkaasti lakritsalta. Jos siis kaipaat tuhdisti lakritsaisia keksejä, voit laittaa jauhetta enemmän.

Suolaa ja ruokasoodaa lukuunottamatta kaikki ainekset näihin kekseihin on verrattaen helppo löytää luomuna, ja luomuviikon kunniaksi suosittelenkin katsomaan ruokaostoksia vähän sillä silmällä! Lakritsajauhetta myydään ainakin Kung Markatta ja Urtekram -nimillä ja sitä voi ostaa ekokauppojen lisäksi ainakin Tampereen Sokokselta.

Lakritsaiset keksit (32 pientä tai 16 keskikokoista)
  • 1,5 dl kylmäpuristettua kookosöljyä
  • 1 dl omenasosetta
  • 1,5 dl sokeria
  • 0,5 tl suolaa
  • 1 rkl lakritsijauhetta
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 1 dl kauraleseitä
  • 0,5 tl ruokasoodaa
  • 4 dl vehnäjauhoja
  1. Sekoita kookosöljy, omenasose, sokeri, suola, lakritsijauhe ja vaniljasokeri tasaiseksi haarukalla.
  2. Lisää joukkoon kauraleseet, ruokasooda sekä vehnäjauhot ja sekoita tasaiseksi tarvittaessa käsillä auttaen.
  3. Jaa taikina joko 32 pieneen tai 16 vähän isompaan osaan, pyörittele palat palloiksi leivinpaperin päälle. Paina keksit hellästi kämmenellä hieman litteiksi. Keksit eivät juurikaan leviä paistettaessa, mutta jotta niistä tulee rapeita, tarvitsevat ne tilaa paistua. Jätä siis keksien väliin pari senttiä tilaa.
  4. Paista keksejä 190-asteisessa uunissa 8–10 minuuttia eli kunnes niiden pohjat ja reunat ovat hieman ruskistuneet. Anna keksien jäähtyä vähintään viisi minuuttia leivinpaperin päällä ennen niiden siirtämistä, sillä ne ovat uunista tullessaan todella pehmeitä. Jäähtyessään ne jähmettyvät.

Luomua leipurille!

Huomenna alkavan luomuviikon kunniaksi ajattelin kirjoitella vähän juttua luomusta. Minulle ruokaan liittyvät valinnat ovat tärkeä juttu paitsi sekä oman napani että ympäristön ja ruokani tuottaneiden ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Luomuviljelyssä kasveja ei kasvateta väkisin keinolannoitteilla, vaan viljelyssä huomioidaan niin kasvin vaatimukset kuin maaperän hyvinvointikin.

Koska luomussa ei käytetä kemiallisia torjunta-aineita, ei luomuhedelmän poimija ja hänen vielä syntymätön lapsensa joudu näille alttiiksi. Juttelin taannoin erään chileläisen naisen sekä Chilen ympäristölainsäädännöstä gradua tekevän naisen kanssa, ja sain kuulla aika kammottavia juttuja Chilen viininviljelyalueilla syntyneistä pahoin vammautuneista lapsista. Tapaus tuskin on ainoa laatuaan, joten eipä ole tuon jälkeen ollut kiinnostusta ostaa muitakaan kaukana viljeltyjä hedelmiä, jos niillä ei ole luomu- tai reilun kaupan sertifikaattia.


Onko luomu kallista?

En ruokakaupassa ihan kauheasti tuijottele hintoja, vaan pohdin ostokseni ihan muista näkökohdista lähtien. Pyrin ostamaan ison osan ruoastani luomuna: hedelmät, vihannekset, juurekset, viljatuotteet, pavut ja pähkinät on helppo löytää luomuina joko perusmarketeista tai ekokaupoista, mutta myös prosessoidumpia tuotteita, kuten tofuja, seitannakkeja ja -leikkeleitä sekä suklaata ja muita herkkuja löytyy ainakin Tampereella tosi helposti luomuina.

Valitettavasti luomutuotteet maksavat usein enemmän kuin tavanomaisesti tuotetut tuotteet. Syitä tälle on monia, kuten tehotuotannon kovemmat tukiaiset, luomuviljelyn pienimuotoisuus ja käsityövoittoisuus sekä joissakin tapauksissa valitettavasti myös luomubrändin käyttö korkeamman hinnan oikeutuksena.

Mitä vähemmän prosessoidusta tuotteesta on kysymys, sitä vähemmän tuote myös maksaa. Näin ollen kuivatut pavut, jauhot, siemenet ja tuoreet kausivihannekset ovat luomutuotteista kaikkein halvimpia. Jalostetut luomutuotteet, kuten valmisruoat, leivonnaiset ja karkit, ovat hintatasoltaan usein moninkertaisia tavanomaisiin verrattuna.

Chocochilissä on tuore kirjoitus siitä, millä tavoin ruokalaskua saa pienennettyä, ja sen vinkkejä voi tietysti soveltaa myös luomutuotteisiin. Kannattaa lukea juttu sekä sen kommentit täältä: chocochili.net/2013/09/ruokalasku-kuriin


Luomua leipurille!

Viljatuotteet
  • Vehnäjauhojen lisäksi melkeinpä kaikki muutkin leivonnassa yleisesti käytetyt jauhot ja hiutaleet on helppo löytää luomuna tavallisista ruokakaupoista. Niiden hinnatkin ovat melko lähellä ei-luomuja jauhoja ja hiutaleita.
  • Gluteenittomia jauhoja ja muita viljatuotteita ei vielä kauhean paljon ole saatavilla tavallisista kaupoista luomuversiona, mutta eko- ja muissa erikoiskaupoissa näiden tuotteiden valikoima alkaa olla jo aika kattava. 
  • Gluteenitonta jauhoseosta ei taida saada valmiina luomuna mistään, mutta näppärä ostaa itse ainekset ja tekee niistä itse jauhoseosta. Tosin, Gluteeniton maailma luomu -tuotesarjassa on erilaisia leivonta-aineksia, jotka ovat kaikki luomua ja gluteenitonta ja mahdollista valmistaa täysin vegaanisena!

Kasvimaitotuotteet
  • Sellaisenaan juotavaksi ja syötäväksi tarkoitetut kaura- ja soijamaidot ostan useimmiten ei-luomuna, sillä luomutuotteisiin ei saa lisätä esimerkiksi kalsiumia. Leipomista varten ostan myös nämä luomuna, koska syön leivonnaisia harvemmin ravitsemustarkoituksessa.
  • Jos käytän leivonnassa maustamatonta soijajogurttia, on sitä kaupoissa tarjolla vain luomuna: Alproa ja rainbow'ta. Maustetut soijajogurtit sen sijaan eivät ole luomua, sillä niihin on hedelmien ja marjojen lisäksi usein lisätty myös kalsiumia, jota ei saa lisätä luomutuotteisiin.
  • Käyttämäni soija-, kaura- ja riisikermavaahdot eivät ole luomua, koska niitä ei ainakaan tällä hetkellä valmisteta luomuna. Luomukookoskermasta voi tosin pienellä kikkailulla valmistaa kookoskermavaahtoa, joten niin halutessani voisin päällystää kakun luomuvaahdolla.

Rasvat
  • (Vegaanista) margariinia ei saa tällä hetkellä luomuna, joten margariinia kaivatessani joudun tyytymään ei-luomuihin vaihtoehtoihin. Jos leivonnaisen ohjeessa margariini pitää vaahdottaa, ei margariinin vaihtaminen öljyyn välttämättä toimi, mutta jos margariini pitää vain sekoittaa taikinaan, voi sen korvata öljyllä.
  • Öljyjä löytyy luomuna niin tavallisista kuin ekokaupoistakin. Luomuöljyt ovat yleensä kylmäpuristettuja, jolloin niiden maku on hyvin voimakas. Kylmäpuristetun rypsiöljyn maku ei mielestäni sovi lainkaan makeisiin leivonnaisiin. Käytänkin leivonnassa useimmiten kotimaista ei-kylmäpuristettua ja ei-luomua rypsiöljyä (esim. Keiju). Jos öljy maistuu sellaisenaan hyvältä ja voit kuvitella sen maun makeaan leivonnaiseen, voit kokeilla, miten se toimii leivonnassa. Omasta mielestäni kylmäpuristetuista öljyistä parhaiten leivontaan soveltuvat kookosöljy sekä erilaiset pähkinäöljyt, kuten makadamiaöljy. Koska varsinkin pähkinäöljyjen litrahinnat voivat huidella useissa kymmenissä euroissa, ei näitä öljyjä tule juurikaan käytettyä leivonnassa.

Sokerit
  • Valkoista Dansukkerin ruokosokeria saa luomuna tai luomuna sekä reiluna tosi useista kaupoista. Se toimii leivonnassa aivan samoin kuin tavallinen ei-luomu valkoinen sokeri, joka on tehty sokeriruo'osta ja sokerijuurikkaasta.
  • Luomulaatuisia täysruokosokereita on niitäkin jo jonkin verran saatavilla perusruokakaupoista, mutta ekokaupoissa on paremmat valikoimat. Täysruokosokereiden valikoimasta löytyy jonkin verran eri makuja, joten kokeilemalla selviää se oma suosikki.
  • Kookos-, palmu- ja muita erikoissokereita löytyy niitäkin luomuna eko- ja erikoiskaupoista. Kookossokeria olen nähnyt myös esimerkiksi Sokoksella, joten nämä erikoissokerit ovat selvästi rantautumassa myös peruskauppoihin.
  • Luomulaatuisia siirappeja. kuten vaahterasiirappia ja agavea, löytyy parhaiten ekokaupoista, mutta olen nähnyt niitä myös isommissa ruokakaupoissa.

Kaakaot ja suklaat
  • Kaakaojauhetta saa luomuna ainakin Pirkka- ja G&B-merkkisenä hyvinkin monista kaupoista. 
  • Tummaa maidotonta luomusuklaata voi ostaa sitäkin monista kaupoista. Jos oman kaupan karkkihyllystä ei löydy tummaa luomusuklaata, kannattaa sitä etsiskellä myös luontaistuoteosastolta, koska sinne välillä piilotetaan kaikkea jännää.
  • Vegaanista valkosuklaata saa ostettua ekokaupoista luomuna useampaakin merkkiä (esim. Plamil ja Organica), mutta valitsen niiden sijasta ei-luomua Sweet William -valkosuklaata, koska sen leipomisominaisuudet ovat luomua paremmat.

Pähkinät ja siemenet
  • Luomupähkinöitä ei vielä kauhean paljon löydy tavallisista ruokakaupoista. Syy lienee siinä, että pähkinät mielletään joka tapauksessa melko kalliiksi elintarvikkeiksi olivat ne sitten luomua tai ei. Ne ovat kuitenkin tosi järkevä juttu ottaa osaksi omaa ruokavaliota, sillä ne on pakattu täyteen hyvää rasvaa ja proteiinia sekä vitamiineja ja hivenaineita. Koska pähkinöitä ei ole tarkoituskaan syödä desilitroittain päivässä, ei niiden hinta niiden käyttöön ja ravintosisältöön nähden ole sittenkään kovin korkea. Luomupähkinäostoksille kannattaa suunnata kauppoihin, jotka myyvät niitä irtotuotteena. Irtotuotteiden kilohinnat ovat yleensä pienemmät kuin valmiiksi pakattujen tuotteiden. Lisäksi voit tietysti valita, kuinka paljon pähkinöitä ostat.
  • Siemeniä käytän makeissa leivonnaisissa aika harvoin, vaan ripottelen niitä useammin leipätaikinoihin, salaatteihin ja muihin suolaisiin ruokiin. Peruskaupoista löytyy luomuna pellavansiemeniä, mutta muita siemeniä aika paljon huonommin. Myös luomusiemenostoksille kannattaa mennä erikoisliikkeisiin.
  • Kokonaisten siementen ja pähkinöiden lisäksi käytän jonkin verran siemen- ja pähkinätahnoja. Erikoisliikkeissä on näitä usein hyvät valikoimat luomulaatuisina. Jos haluat purkitettua tavaraa halvempaa ja "tuoreempaa" ja sinulla on käytössäsi tehokas blenderi, voit valmistaa tahnat itse.

Tuoreet ja kuivatut hedelmät ja marjat
  • Tuoreita luomuhedelmiä saa ostaa läpi vuoden ainakin isommista kaupoista. Valitettavan usein luomuhedelmät on pakattu muoveihin, mutta onneksi ainakin joitakin hedelmiä saa punnita itse omaankin pussiin.
  • Kuivattuja luomuhedelmiä löytyy parhaiten luomuun erikoistuneista kaupoista, mutta taitaa niitä olla myös perusruokakaupoissa jonkin verran tarjolla. Luomukuivahedelmien ja ei-luomujen yksi isoimmista eroista viljelyn lisäksi on se, että luomutuotteisiin ei saa lisätä rikkidioksidia. Tästä syystä esimerkiksi luomuaprikoosit muuttuvat ajan myötä ruskeiksi toisin kuin keltaisena hohtavat ei-luomut aprikoosit. Makuun tai käyttöön tämä väriero ei vaikuta.
  • Luomusertifioitujen marjojen perässä pitää mennä joko erikoisliikkeisiin tai poimimaan ne itse luomutiloilta. Kotimaiset metsämarjat tulevat ihan oikeastikin metsistä, joita ei erikseen käydä ruiskuttelemassa, joten turvaudun niiden kohdalla hyvinkin usein pakastealtaiden tarjontaan. Ulkomaiset marjat ja muut marjatuotteet sen sijaan voivat tulla ihan samanlaisilta tuotantotiloilta kuin vaikkapa meikäläisten kesäkurpitsat ja sipulit. Esimerkiksi kanadalainen karpalo ei todellakaan kasva vapaasti suolla vaan karpalo"pellossa", jossa sitä käsitellään niin hyvässä kuin pahassakin samalla tavalla kuin mitä tahansa viljelykasvia. Kuivattuja marjoja ostaessa kannattaa siis pitää tämä mielessä.
  • Marja- ja hedelmähilloja ja soseita löytyy tavallisista kaupoista jonkin verran luomuna, mutta valikoima taitaa jäädä perushilloihin, kuten mansikkaan ja omenaan. Tässäkin tapauksessa luomuhillo-ostokset kannattaa tehdä luomukaupoissa.

Tässä olivat näin äkkiseltään mieleeni tulleet leivontaan edes etäisesti liittyvät tuotteet, joista on saatavilla luomuversio. Jos sinulle tulee mieleen jokin muu luomuinen tuote, josta haluaisit saada tai antaa jotain lisätietoa, voit tietysti vinkata siitä minulle kommenteissa.

perjantai 27. syyskuuta 2013

Ketun kahvitauko


Olipa kerran kettu, joka oli tehnyt ihan kamalasti hommia! Se oli tehnyt hommia niin paljon, että päätti pitää piiiitkän-pitkän kahvitauon. Sen pituinen se.

Kiitokset maailman parhaalle työkaverille maailman parhaana työkaverina olemisesta!

Ketun kahvitauko eli kahvisuklaa–kardemumma-kakku (noin kymmenelle hengelle)
  • Kakkupohja on tämä, mutta sokerina on käytetty täysruokosokeria, minkä lisäksi taikinaan on lisätty 0,5 dl kaakaojauhetta. Uunipellillä paistettu kakkupohja on leikattu neljäksi ruuduksi.
  • Kakku on kostutettu kahvilla.
  • Täytteenä on vaahdotetusta Alpron soijavispistä, sulatetusta G&B:n Espresso-suklaasta ja kardemummasta tehtyä moussea.
  • Kuorrute on jotakuinkin samanlaista kuin tämä suklaakuorrute. Pursotukset ovat samaa kuorrutetta, johon on sekoitettu vähän enemmän kaakaojauhetta.
  • Kettu ja sen kuppi ovat mantelimassaa.


torstai 26. syyskuuta 2013

Vegan Cuts -yllärikosmetiikkapaketti


Olen parissa amerikkalaisessa vegaaniblogissa törmännyt Vegan Cuts -nimiseen täysin vegaaniseen verkkokauppaan, jonka valikoimissa on muiden tuotteiden lisäksi kaksi kuukausittain toimitettavaa yllärilaatikkoa: Vegan Snack Box ja Vegan Beauty Box. Välipalaboksi sisältää vaihtelevan valikoiman erilaisia vegaanisia syötäviä juttuja eväspatukoista lehtikaalisipseihin ja suklaaseen, ja kosmetiikkaboksissa on nimensä mukaisesti erilaisia kosmetiikkatuotteita.

Vaikka tuo eväslaatikkokin kiinnostaa, niin päätin tilata itselleni kosmetiikkaboksin. Boksin tilaus toimii kestotilauksena eli saan kerran kuussa laatikon niin kauan, kunnes käyn perumassa tilauksen. Paketin hinta on posteineen pyöreästi 35 dollaria eli vähän reilu 26 euroa. Laatikko sisältää joka kerta vähintään tuolla summalla meikkejä, kosmetiikkaa ja muuta aiheeseen liittyvää, joko näytekokoisina tai täyskokoisina pakkauksina. Tuotteita ei ole testattu eläinkokein, eivätkä ne sisällä mitään eläinperäisiä ainesosia tai palmuöljyä.


Syyskuun laatikko saapui Suomeen yllättävän nopeasti eli viikossa sen postituksesta. Sen sisältä paljastui näytekokoisina neljä Weledan ihovoidetta (ruusu, sitrus, granaattiomena ja tyrni) sekä yksi ihoöljy, Beauty Without Crueltyn shampoo, Nyl-merkkinen kuorinta-aine ja Good Clean Love -merkkinen liukuvoide. Täyskokoisena tuotteena paketissa oli Manic Panicin todella hienossa C-kasetinmallisessa pakkauksessa oleva luomivärisetti, jonka seikkailuista kerron lisää kohta. Lisäksi paketissa oli kortti, jonka avulla saan tilata itselleni GladRagsin kestopikkuhousunsuojan.

En ihan vielä ole ehtinyt testata tuotteita, mutta haistelukierros kertoo, että tosi hyväntuoksuisia juttuja oli paketissa mukana. Kokeilin yhtä Weledan rasvoista ja olen sen jälkeen lähinnä haistellut käsiäni, koska ne tuoksuvat niin ihanilta. Ylipäätään olen tosi tyytyväinen pakettiin ja aion tilata ainakin toisen paketin ja miettiä sen jälkeen, jatkanko tilausta.

Kritiikkiä antaisin Weledan ihovoidemaniasta. Minulle olisi riittänyt yksikin ihovoide testattavaksi ja sen kaveriksi olisi voinut laittaa vaikka jotain muuta Weledan tuotetta. Weledan voiteet olivat tosin Weledan oma neljän voiteen setti, joten kritiikkini kohdistuu enemmän Weledaan kuin Vegan Cutsiin. Ihmettelen vähän myös sitä, miksi pikkuhousunsuoja ei ollut mukana paketissa, vaan se pitää tilata erikseen. Kolmas kritiikki liittyy mukanatulleeseen ja matkalla hajonneeseen luomivärisettiin, vaikkakaan tuskinpa sitä oli tahallaan pakattu huonosti.

Jo tuotteen pahvipakkauksesta näkyi selvästi, että sen sisällä ei kaikki ollut kunnossa. Luomivärit olivat hajonneet matkalla ja levinneet ympäriinsä. Tällainen näky odotti, kun avasin pakkauksen kannen. Ilmeisesti samaa oli tapahtunut muillekin luomivärin saaneille, kertoo Don't Eat of the Sidewalk -blogi.


Hetken aikaa vähän harmitti, mutta sitten muistin nähneeni YouTubessa Michelle Phanin videon, jossa korjataan rikkimennyt puuteri. Koska luomivärini oli jo mäsänä, päätin testata, onnistuuko sen korjaaminen kotikonstein. Videossa neuvotaan sekoittamaan rikkimenneeseen väriin alkoholia, jonka avulla väri muuttuu juoksevaksi. Tämän jälkeen värin voi sekoittaa tasaiseksi, ja sen jälkeen vain odotellaan, että alkoholi haihtuu.

Teinpä sitten ensin retken apteekkiin, josta yritin ostaa mahdollisimman vahvaa alkoholia ilman ylimääräisiä aineksia. 98-prosenttista alkoholia saa vain reseptillä, joten se oli pois laskuista. Apteekin desinfiointiaineissa on niissäkin korkea alkoholipitoisuus, mutta ne sisältävät myös sellaisia haihtumattomia lisäaineita, joita apteekissa minua auttanut henkilö ei suositellut käytettäväksi iholla pitkää aikaa. Suuntasin siis Alkoon ja ostin minipullon Koskenkorvaa, koska se sisältää (ainakin pullon ja Alkon työntekijän mukaan) vain vettä, alkoholia ja sokeria.


Kotona setvin ensin luomivärisetin mahdollisimman siistiksi. Koska luomivärit olivat paletissa kiinni magneetilla eivätkä liimalla, oli niiden irrottaminen ja putsaaminen luultua helpompaa. Aika kauan sain tosin nyppiä, että sain vääränväriset hiput pois värien seasta. Tämän jälkeen lorautin pienen määrän, ehkä 0,25 tl, alkoholia värin sekaan ja sekoitin hammastikulla, kunnes alkoholi ja väri olivat sekoittuneet. Lopuksi tasoitin värien pinnat veitsellä.

Lopputulos ainakin näyttää yllättävän hyvältä, mutta en tosiaan vielä tiedä, miten se käytännössä toimii, koska aion antaa paletin kuivua ainakin huomiseen. Saattaa olla, että alkoholin korkean vesipitoisuuden vuoksi luomiväri kuivuu liian hitaasti tai liian huokoiseksi. Kerron kyllä täällä, jos tämä ei toimikaan.


Päivitystä julkaisupäivän iltana: Tein kestopikkuhousunsuojatilauksen sähköpostilla, ja sain parin tunnin sisällä tilauksesta vastauksen, että tilaukseni on käsitelty ja lähtee piakkoin matkaan. Lähetin myös palautetta rikkoutuneesta luomiväristä ja siihenkin vastattiin heti, että lähettävät minulle seuraavassa paketissa jonkin ekstratuotteen. Näissä luomiväreissä oli ollut enemmänkin ongelmaa, joten eivät enää uskalla lähettää näistä uusia kappaleita tilaajille. Mukavaa, että sain molempiin viesteihin vastaukset heti!


Päivitystä 10.10.2013: Ensinnäkin todettakoon, että luomivärin korjaaminen onnistui! Lisäksi sain tänään postissa ylläolevassa kuvassa näkyvän söpön kestopikkuhousunsuojan. Kuvassa on myös rikkoutuneen luomivärin vuoksi lohdutukseksi jo etukäteen lähetetty huulikiilto. Huulikiillossa on peili sekä led-valo. Kyllä. Siinä on valo. Sen kai pitäisi olla sen verran voimakas, että sitä voisi käyttää apuna pimeässä meikkaamisessa, mutta tuo minun huulikiiltoni taitaa olla vähän maanantaiyksilö. Sain tänään myös viestin, että lokakuun Beauty Box on piakkoin matkalla kohti Suomea. Sen sisällöstä kertonen blogin sijasta Facebook-sivulla, joten asiasta kiinnostuneiden kannattaa käydä tykkäilemässä Kamomillan konditoriasta.

tiistai 24. syyskuuta 2013

Hasselpähkinätiikeriruudut


Nämä ruudut sulavat suussa ja maistuvat ihanille! Ja vaikka kyseessä onkin kuivakakku, eivät nämä ole yhtään kuivia vaan meheviä kuin mitkä. Taikina näissä on sama kuin tässä appelsiinitiikerikakussa, mutta appelsiininkuori on jätetty pois ja tilalle on pistetty hasselpähkinäjauhetta. Ohjeesta tulee iso uunipellillinen ruutuja, joten tästä riittää isolle joukolle syöjiä.

Hasselpähkinätiikeriruudut (n. 25 palaa)
  • 400 g vegaanista margariinia (suosittelen tummansinistä Keijua)
  • 4 dl sokeria
  • 1 rkl vaniljasokeria
  • 0,5 tl suolaa
  • 2 dl omenasosetta
  • 2 dl jauhettua hasselpähkinää
  • 7 dl vehnäjauhoja
  • 4 tl leivinjauhetta
  • 4 rkl vettä
  • 1 dl kaakaojauhetta
  1. Levitä leivinpaperi uunipellille ja laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
  2. Vaahdota margariini ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Sekoita vaniljasokeri, suola, omenasose ja hasselpähkinäjauhe vaahdon joukkoon.
  3. Siivilöi taikinan sekaan noin puolet vehnäjauhoista ja leivinjauhe. Sekoita nopeasti tasaiseksi. Lisää loput vehnäjauhot ja sekoita tasaiseksi.
  4. Levitä puolet taikinasta uunipellin päälle tasaiseksi kerrokseksi. Levittäminen onnistuu kyllä veitsellä tai lusikalla, mutta kulmapalettiveitsellä homma onnistuu vieläkin paremmin.
  5. Lämmitä vettä hieman ja sekoita kaakaojauhe sen joukkoon. Lisää näin syntynyt kaakaotahna lopun taikinan joukkoon ja sekoita tasaiseksi.
  6. Levitä taikina vaalean taikinan päälle ja siloita pinta.
  7. Paista esilämmitetyssä uunissa n. 30 min. Peitä leivonnainen paistamisen puolessa välissä leivinpaperilla, jotta sen pinta ei pala.
  8. Anna taikinalevyn jäähtyä hyvin ennen sen leikkaamista, jotta se ei murennu. Ruudut säilyvät myös huoneenlämmössä, mutta suosittelen niiden säilyttämistä jääkaapissa.
Jos haluat tehdä hasselpähkinätiikerikakkua, tee taikinaa puolikas annos ja paista sitä 1,5 litran kuivakakkuvuoassa noin tunnin ajan. Peitä kakku paistamisen puolessa välissä leivinpaperilla, jotta se ei pala.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Leivonnaisten säilyttäminen

Vaikka olisikin aivan ihanaa syödä kaikki herkkuleivonnaiset uunituoreina, niin joissakin tapauksissa kannattaa ehdottomasti odottaa, jotta kokemus olisi vieläkin herkullisempi. Usein käy myös niin, että ihan kaikki leivotut jutut eivät mahdu säilytettäväksi vatsaan. Tässä pieni listaus leivonnaisten säilytyksestä ja siitä, milloin mikäkin herkku mielestäni kannattaa syödä. Kyseessä ei tietenkään ole universaali totuus, vaan omat näkemykseni asiasta.


Pullat ja muut hiivalla leivotut

Uunituore pulla, sämpylä, munkki tai oikeastaan mikä tahansa leivonnainen, jonka nostatusaineena on käytetty hiivaa, maistuu parhaalta leipomispäivänä. Seuraavana päivänä nämä leivonnaiset alkavat jo hieman kuivua ja pikkuhiljaa niihin saattaa tulla hiivainen maku. Säilytän pullat ja muut hiivalla nostatetut leivonnaiset yleensä paperipussissa ja moninkertaiseen leivinliinaan käärittynä huoneenlämmössä. Muovipussissa säilytetyt pullat muuttuvat nopeasti nihkeiksi, ja jos niiden pinnalla on vaikkapa raesokeria, se sulaa ja tekee pullan rumemman näköiseksi. Paperipussissa ja pyyhkeen sisässä ne ovat riittävän ilmavassa paikassa, jotta ne eivät nihkisty ja kehitä hiivan makua, mutta kuitenkin tarpeeksi tiiviissä paketissa, jotta ne eivät kuivu.

Kun teen pullaa tai sämpylöitä yli leipomispäivän tarpeen, pakastan ylimääräiset, ja näin taitaa suurin osa myös muista pullanleipojaihmisistäkin tehdä. Pakastimesta otetut hiivaleivonnaiset maistuvat lähestulkoon samalta kuin uunituoreetkin. Yleensä annan pullien ja sämpylöiden sulaa huoneenlämmössä, sillä ne sulavat aika nopeasti. Hätätapauksessa sulatan nämä leivonnaiset mikrossa sulatusteholla ja yritän välttää niiden liikaa kuumentumista, koska se voi tehdä niistä sitkeitä.


Joulutortut, pasteijat ja muut lehtitaikinaleivonnaiset

Koska lehtitaikina on todella huokoista, alkaa se kuivua hyvin nopeasti paistamisen jälkeen. Yleensä syön lehtitaikinaleivonnaiset joko paistamis- tai sitä seuraavana päivänä, koska kolmantena päivänä lehtitaikina on säilytystavasta riippumatta jo aika kuivaa. Lehtitaikinaleivonnaiset säilytän niiden syömiseen asti jääkaapissa suljetussa astiassa. Paperipussissa ne kuivuisivat hyvin nopeasti.


Keksit

Vaikka juuri uunista tullut ja vielä sulaa suklaata tihkuva keksi onkin valtavan hyvää, maistuvat jääkaappikylmät keksit jostain syystä mielestäni jopa vieläkin paremmilta. Suosittelen siis säilyttämään keksit jääkaapissa, vaikka ne säilyvätkin myös huoneenlämmössä. Jos keksi on täytetty hillolla tai esimerkiksi margariinipohjaisella täytteellä, kannattaa keksit tällöin säilyttää joka tapauksessa jääkaapissa. Täytekeksit ovat sen verran kosteampia, että niihin alkaa kehittyä hometta nopeammin kuin kuiviin kekseihin. Suurin osa kekseistä sopii pakastettavaksi, kuten iso osa keksitaikinoistakin: voit muotoilla keksitaikinan kekseiksi, pakastaa ja keksimieliteon tullessa paistaa valmiiksi muovatut keksit uunissa.


Kuivakakut

Käytännössä kuivakakut ovat syömiskunnossa heti, kun ne tulevat uunista. Suosittelen kuitenkin odottamaan ainakin sen aikaa, että kakku on ehtinyt jäähtyä, sillä lämpimänä kuivakakut murenevat helpommin kuin jäähtyneenä. Kuivakakkuja voi säilyttää huoneenlämmössäkin, mutta itse säilytän kuivakakkuni jääkaapissa. Kuivakakut sopivat erityisen hyvin pakastettavaksi, sillä niissä ei yleensä ole sulamisen aikana hankalasti käyttäytyviä täytteitä tai kuorrutteita.


Täytekakut

Tässä kohtaa haluan leikisti olla ehdottoman ehdoton ja vaatia, että täytekakkuja ei milloinkaan syötäisi sinä päivänä, kun ne on valmistettu. Koska täytekakussa on yleensä paljon eri elementtejä kuten huokoinen pohja, nestemäinen kostuke ja kuohkea täyte, vaatii näiden yhteenhitsaantuminen aikaa. Täytekakkupohjan kostuttamiseen käytetty neste imeytyy ja levittäytyy koko kakkupohjaan pikkuhiljaa, ja samalla tavalla myös kakun täytteet, kuten marjat tai mousset, yhdistyvät kakun muiden osien kanssa useamman tunnin ajan. Mielestäni täytekakun pitää olla kiinteä kokonaisuus, jonka eri osat on kuitenkin nähtävissä ja maistettavissa. Jos täytekakku laitetaan pöytään heti sen valmistuttua, ei kakku omasta mielestäni ole vielä mehevöitynyt tuollaiseksi kokonaisuudeksi.

Tämä asia ei oikeasti ole näin vakava, sillä kyllä ne ns. uunituoreetkin kakut voivat olla ihan täydellisiä, mutta ne olisivat todennäköisesti vieläkin täydellisempiä, jos niiden annettaisiin odotella syöjiään jääkaapissa vähintään kuusi tuntia. Ihan kokonaan valmiiksi ei täytekakkujakaan tarvitse tehdä syömistä edeltävänä päivänä, sillä kuorruttamisen ja koristelun voi yleensä jättää huoletta syömispäivään. Joissakin tapauksissa se voi olla jopa järkevämpää kuin edellisenä päivänä koristelu: Jos kakun täytteenä on vaikka mustikoita ja kuorrutteena soijakermavaahtoa, voi mustikan väri yön aikana hieman hiipiä läpi valkoisesta kuorrutteesta. Myös marsipaani- tai muu kaulittava kuorrute ei välttämättä tykkää jääkaapin kosteusolosuhteista. Täytekakkua voi hyvin pakastaa, mutta sulamisvaiheessa se yleensä kärsii ulkonäkövaurioita.


Kuorrutetut pikkukakkuset ja muffinssit

Jos juuri uunista tulleesta muffinssista yrittää irrottaa paperin, saattaa puolet muffinssista jäädä kiinni paperivuokaan. Tämä on hyvä syy odotella, että muffinssi on kunnolla jäähtynyt, sillä jäähtynyt muffinssi irtoaa paperista hyvin. Muffinssit ja pikkukakkuset voi tietysti syödä heti, kun ne ovat jäähtyneet ja kuorrutettu, mutta kuorrutteita koskevat samat jutut kuin täytekakkujen täytteitä. Jotta leivonnaisen pohja ja sen kuorrute voivat muodostaa juuri täydellisen liittouman, tarvitsevat ne aikaa mehevöityäkseen herkulliseksi kokonaisuudeksi.

Pikkukakkusten kohdalla liittouman syntyminen ei ole niin ratkaisevaa kuin täytekakuissa, mutta jos vain malttia riittää, niin myös näiden leivonnaisten syömistä kannattaa odottaa vähintään jokunen tunti. Säilytän pikkukakkuset yleensä jääkaapissa siitä yksinkertaisesta syystä, että niiden kuorrutteet eivät välttämättä vie kieltä mennessään lämpiminä. Joissakin tapauksissa kuorrutteet saattavat myös lössähtää rumiksi, jos niitä ei säilytetä jääkaapissa. Kuorruttamattomat muffinssit voi tietenkin pakastaa ilman sen kummempia erikoissääntöjä, mutta kuorrutteen kanssa pakastetut muffinssit ja kakkuset saattavat sulaa vähän rumannäköisiksi. Niiden kannattaakin antaa sulaa rauhassa jääkaapissa.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Sininen uni


Kaverin lapsi sai eilen ihanan nimen, ja kakuksi toivottiin Sininen uni ja pöllö-teemaista kakkua. Tämän vadelmaisen kakun päälle muovailin kaikki muut laulussa mainitut asiat paitsi kaapin, jonka taakse joku hyppäsi. Jos joku ei muista, mistä on kysymys, niin tässä linkki Tapio Rautavaaran tulkintaan.

Onnittelut ihanalle Leimulle kauniista nimestä ja Leimun vanhemmille ihanasta lapsesta!

Kosteusvaurioinen vai leikisti sateessa kastunut pöllö?
New Yorkin -lomani takia tein kakun osittain valmiiksi jo vähän etukäteen eli paistoin kakkupohjat pakastimeen ja muovailin koristeet jääkaappiin. Pakastushommat sujuivat hyvin, ja koristehommatkin siihen saakka, kunnes tulimme takaisin matkalta. Kun torstaina tarkistin koristeiden tilanteen, olivat ne kunnossa, mutta ilmeisesti jääkaapin isompi käyttöaste tuon jälkeen aiheutti sen sisällä kosteusmuutoksia, joten koristeet saivat vähän kosteusvaurioita. Eivät kuitenkaan niin pahasti, ettei niitä olisi voinut käyttää.

Sininen uni eli n. 20 hengen täytekakku
  • Kakkupohjaksi paistoin kaksi tällaista kakkupohjaa uunipellillä ja leikkasin ne kolmeksi kerrokseksi tämän ohjeen mukaan. Tässä vaiheessa laitoin pohjien väliin leivinpaperia ja laitoin ne pakastimeen odottamaan lomaltapaluuta. Kun oli aika tehdä kakku valmiiksi, otin kakkulevyt pois pakastimesta jääkaappiin sulamaan pariksi tunniksi ennen kakun kostuttamista ja täyttämistä.
  • Kakun kostukkeena on käytetty limemehun, veden ja sokerin seosta.
  • Kakun välissä on kotimaisia pakastevadelmia sekä soijavispistä ja sulatetusta vegaanisesta valkosuklaasta tehtyä vaahtoa. Vadelmia käytin kaksi rasiallista, ja laitoin ne kakun väliin jäisinä. Valkosuklaavaahtoon käytin noin puolitoista purkkia Alpron soijavispiä ja n. 75 g Sweet Williamin valkosuklaata. Ensin vatkasin soijavispin sähkövatkaimella vaahdoksi, sitten sulatin valkosuklaan mikrossa ja sitten yhdistin molemmat. Kakun täyttämisen jälkeen annoin sen jähmettyä jääkaapissa noin tunnin ennen sen kuorruttamista.
  • Kuorrutteena käytin fariinisokerilla makeutettua ja agar agar jauheella jämäköitettyä soijavispiä. Kakuntäyttämisaamuna keitin kattilassa parin minuutin ajan 2 prk Alpron soijavispiä, 0,5 tl agar agar jauhetta ja 1 dl fariinisokeria koko ajan sekoitellen. Annoin seoksen jäähtyä ja jähmettyä jääkaapissa iltaan ja kakun kuorruttamisen aikaan asti. Vaahdotin seoksen sähkövatkaimella jämäkäksi vaahdoksi, värjäsin sen elintarvikeväreillä ja levitin osan siitä kakun päälle. Loput vaahdot värjäsin vielä vähän toisenväriseksi ja pursotin kakun reunoille.
  • Koristeet muovailin ennen lomaani värjätystä mantelimassasta ja säilytin ne jääkaapissa kakun kokoamiseen asti.


perjantai 13. syyskuuta 2013

Ihana, ihana New York!

Terkut New Yorkista!

Lomailin avomieheni kanssa yksitoista päivää New Yorkissa lähinnä lihoen. Nälkä ei päässyt yllättämään tuossa vegaaniravintoloiden paratiisissa! Ravintolavinkkejä etsin sekä HappyCowsta että SuperVeganista, mutta todennäköisesti vegaaniruokaan törmää ihan vain kulkemalla silmät auki, sillä vegaaniruokaa tarjoavia ravintoloita löytyy New Yorkista todella paljon. Tästä syystä en etukäteen suunnitellut mitään muuta ravintolavierailua kuin Red Bamboon, vaan päätin päivän ravintolat yleensä SuperVegan-sivuston avulla joko aamulla tai edellisenä iltana sen perusteella, minne päin tiemme oli sinä päivänä viemässä.

Päivitys 15.9.2013: Olen lisännyt tekstiin hieman lisätietoja nyt pari päivää tekstin julkaisun jälkeen, kun uusia mainitsemisen arvoisia juttuja matkalta on tullut mieleen.