lauantai 30. marraskuuta 2013

Vaniljacupcaket kirpeällä yllätystäytteellä


Nämä näyttävät ihan tavallisilta vaniljakakkusilta, joiden päällä on soijavispiä. Kun näitä haukkaa, paljastuukin sisältä kirpeä sitruunainen ja vadelmainen yllätys. Idean täytettyihin pikkukakkusiin sain tästä Chloe Coscarellin videosta, jossa tehdään ihan törkeän hyvännäköisiä suklaakakkusia. Kannattaa muuten katsoa tämä Cupcake Wars -ohjelman jakso, jossa voittajaksi valitaan henkilö, jonka ei yleisen käsityksen mukaan pitäisi voittaa. Hmm, kukakohan voittaja mahtaisi olla?



keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Pari sanaa lämpömittareista


Joulu lähestyy ja monet innostuvat konvehtien tekemisestä. Ajattelinkin muistutella, että suklaan temperoiminen on aika kätevä juttu, jos ei halua syödä harmaita konvehteja. Temperoinnista voit lukea tästä kirjoituksesta: Suklaan sulattaminen ja temperointi

Temperoinnissa oleellinen apuväline on tietysti lämpömittari, joita on saatavilla muutamaa eri mallia. Minulla on tähän asti ollut käytössä metallianturillinen lämpömittari, joka kiinnitetään erillisellä nipsulla kattilan tai kulhon reunaan ja joka on ajanut asiansa tosi hyvin. Esimerkiksi munkkien paistamisessa on tosi kiva, että lämpömittarin saa kiinni kattilaan. Olen tykännyt tuosta lämpömittarista tosi paljon myös siksi, että siinä on ajastin sekä kello. Halutessani voin laittaa mittarin piippaamaan, jos sen mittaama neste viilenee liian kylmäksi tai lämpenee liian kuumaksi. Mittari on siis myös paloturvallisuuden kannalta tosi hyvä.

Silloin kun olen sulatellut ja temperoinut suklaata, on tämän mittarin anturi ollut vähän tiellä, koska sillä ei oikein voi sekoittaa suklaata, koska se on niin ohut. Olenkin tällöin joko sekoittanut hankalalla tyylillä anturia väistellen tai sitten olen ottanut anturin välillä pois suklaasta, jolloin riskinä on, että suklaan lämpötila muuttuu mittausten välissä liikaa ja temperointi pitää aloittaa alusta.

Koska tykkään keittiövälineistä vähän turhankin paljon, tilasin itselleni Leipurin putiikista lämpömittarin, joka on samalla sekoituslasta. Voin siis samaan aikaan sekä mitata suklaan lämpötilaa että sekoittaa sitä, mikä on oikeasti tosi kätevä juttu. Lastan anturiosuuden voi irrottaa, ja itse lastan voi pestä vaikka astianpesukoneessa. Lastan mittari kertoo lämpötilan asteen kymmenyksen tarkkuudella, joten se on tuota toista mittariani vähän tarkempi.

Kaikille DIY-henkisille henkilöille sekä ihmisille, jotka ovat ymmärtäneet, ettei ihan kaikkia maailman tavaroita tarvitse omistaa, annan tällaisen vinkin. Samanlaisen mittarin voi rakentaa ihan kotikonstein. Jos sinulta löytyy anturillinen tai oikeastaan mikä tahansa ruokalämpömittari, voit kiinnittää sen kauhaan tai lastaan kahdella kumilenkillä. Homma toiminee todennäköisesti aivan yhtä näppärästi kuin lastaihmeellä.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Lemon curd eli sitruunatöhnä


Eräässä Facebookin vegaaniryhmässä kyseltiin, onko olemassa vegaanista lemon curdia ja hänelle vastattiin, että näiden sitruunaruutujen päällinen on tosi lemoncurdmaista. Minäpä sitten päätin kokeilla, minkälaista lemon curdia saisin aikaiseksi, jos keittelisin sen tofusta, sitruunasta ja sokerista. Hyvää eli makean kirpsakkaa tuli!

Pelko pois, tämä ei maistu tofulta!

Lemon curd (n. 3 dl)
  • 1 dl sitruunamehua
  • 1 dl sokeria
  • 1 rkl perunajauhoja
  • 100 g (n. 1 dl) silken eli pehmeää tofua
  • 1 tl raastettua sitruunan kuorta
  • 50 g vegaanista margariinia (ei pakollinen, lue 3-kohdan kursivoitu teksti)
  1. Soseuta sitruunamehu, sokeri, perunajauhot ja silken tofu sauva- tai tehosekoittimella. Lisää sitruunankuori. (Jos sinulla ei ole tällaisia laitteita, voit soseuttaa tofun myös sähkövatkaimella tai käsin, mutta soseuta tällöin tofu ihan ensin täysin yksinään, jotta se oikeasti soseutuu.)
  2. Laita seos kattilaan ja kuumenna sekoitellen, kunnes seos kuplahtaa eli se kiehuu ihan vain sen verran, että siinä näkyy ensimmäiset pari kuplaa.
  3. Siirrä seos pois liedeltä ja anna sen jäähtyä täysin.

    Huom! Olen sitä mieltä, että tästä töhnästä tuli jo tässä vaiheessa ihan törkeän hyvää, joten voit halutessasi jättää reseptin lukemisen tähän kohtaan. Töhnästä ei tullut pahaa margariinin lisäämisen jälkeenkään, mutta mielestäni se oli paljon parempaa ilman. Voit siis niin halutessasi jättää margariinin kokonaan lisäämättä, mutta huomioi tällöin, ettei sitruunatahna välttämättä toimi kaikissa sitä kaipaavissa resepteissä täysin toivotulla tavalla, koska sen rasvapitoisuus on tuolloin hyvin lähellä nollaa.

  4. Vaahdota margariini sähkövatkaimella ja lisää sitruunaseos sen joukkoon. Sekoita, kunnes tahna on tasaista.
  5. Käytä levitteenä tai vaikka keksien ja kakkujen täytteenä. Säilytä jääkaapissa.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Karhujen kakku

Kuvassa myös pilkistävä varvas.

Erään huipputyypin yksivuotissynttäreitä juhlittiin tänään, ja vieraille tarjoiltiin tämänmoista nallekakkua. En itse päässyt maistamaan karhujen kakkua, mutta sain kuulla, että siitä kovasti tykättiin. Sen sijaan juhlin Helsingissä Vegaaniliiton 20-vuotista taivalta ja sain monen muun herkun lisäksi syödäkseni suklaa-mangokakkua. Nam!

Karhujen kakku (20:lle hengelle)
  • Kakkupohjana on kaksi vaaleaa kakkupohjaa uunipellillä paistettuna ja leikattuna tämän ohjeen mukaan.
  • Kakun kostukkeena on käytetty limemehusta, sokerista ja vedestä tehtyä seosta noin 1,5 dl.
  • Kakun välissä on kotimaisia pakastemansikoita ja -vadelmia sekä suurinpiirtein tätä mansikkamoussea. Sen sekaan on keittämisvaiheessa laitettu 2 rkl limemehua ja agar agar jauhetta on käytetty ohjeessa mainitun sijasta 1 tl.
  • Kakku on kuorrutettu jämäkällä soijavispillä.
  • Koristeet ovat marsipaania ja mantelimassaa. Musta marsipaani oli valmiiksi mustaa ja käytin sitä harmaan värin tekemiseen. Ruskea nalle on värjätty kaakaojauheella.


En yleensä mieti kakkujen koristeita kauhean tarkasti valmiiksi ennen niiden valmistamista, koska yleensä saan lopulliset ideat koristeista vasta avatessani mantelimassapaketin. Tällä kertaa koristeiden tekeminen oli jostain syystä ihan kamalan vaikeaa. Pläräsin marsipaania kädessäni aika pitkään ja kokeilin, millaisen kokonaisen nallen osaisin muovailla. Siitä ei tullut erityisen hyvä, joten päätin kokeilla muovailla nallen kasvot. Nallen nenä muistutti tosi paljon koalan nenää, ja siitä sain idean, että teen kakun päälle erilaisia karhuja. Mielestäni kakusta tulikin ihan veikeä ja yksinkertaisuudessaan varmaan myös sellainen, josta päivänsankarikin ehkä sai jotain irti.

Tässä olisi muuten käytännön vinkkinä kaikille massahahmojen muovailijoille oma niksini. Vaikka tekisin tosi yksinkertaistettuja hahmoja, niin yleensä katson niihin vähän mallia niiden ns. oikeista versioista. Esimerkiksi näitä nalleja varten etsin netistä kuvia oikeista karhuista, jotta sain vähän hajua niiden oikeista mittasuhteista. Muistikuva vaikkapa jostain tietysti eläimestä voi olla tosi väärä, ja kun sitä muistikuvaa yrittää muovailla kakkukoristeeksi, voi lopputulos olla tunnistamattomissa tai ikään kuin väärännäköinen, ja siksi niitä kuvia kannattaa vähän tutkailla.

perjantai 15. marraskuuta 2013

Täytekakun kokoaminen ja kuorruttaminen


Käärihän hihasi ja pese kätesi, sillä nyt on aika leipoa täytekakkua! Täytekakun leipominen ei oikeasti ole vaikeaa, vaikka siinä onkin paljon erilaisia vaiheita. Näistä tämän kirjoituksen ohjeista ison osan voi huoletta skipata, jos tarkoituksenasi on leipoa kakku ihan vain syötäväksi eikä katsottavaksi. Jos haluat leipoa täytekakun, joka on niin sanotusti salonkikelpoinen, niin suosittelen tutustumaan näihin ohjeisiin.


Ennen kokoamista
  • Ihan ensiksi tarvitset täytekakulle pohjan. Sitten on aika miettiä, millä kakku kostutetaan, mitä sen sisälle laitetaan ja millä se kuorrutetaan. Vinkkejä kaikkiin näihin löydät Täytekakkuoppaasta.
  • Kun kakkupohja on paistettu ja jäähtynyt, pitää se tietysti leikata osiin. Ohjeita tasona paistetun kakkupohjan leikkaamiseksi löydät tästä linkistä: Tasona paistetun kakkupohjan leikkaaminen.
  • Jotta valmista täytekakkua olisi helppo siirrellä jääkaapista pöytään tai omasta kodista jonkun toisen kotiin, kannattaa kakku joko koota suoraan tarjoiluastiaan tai sitten sen alle kannattaa laittaa jokin tukeva alusta. Esimerkiksi leikkuulauta käy hyvin, mutta pahvista ja foliosta voi askarrella juuri oikean kokoisen ja ehkä hieman nätimmän kakkupahvin kakun alle. Ohjeet löydät tästä linkistä: Helppo alusta kakun alle.
  • Itse tykkään liimata kakut kiinni niiden alustaan varmuuden vuoksi. Liimana voi käyttää vedestä ja tomusokerista tehtyä tahnaa tai vaikka siirappia. Levitä pieni määrä eli noin teelusikallisen verran "liimaa" kakun alustaan. Liimaa ei tarvita koko kakun kokoiselle alueelle vain ihan muutama viiru riittää pitämään kakun paikoillaan.

Kakun kokoaminen
  • Aseta kakun alin kakkulevy alustalle. Jos tarkoituksenasi on tehdä siisti ja symmetrinen kakku, tarkista, että kakku on alustan päällä siististi ja symmetrisesti eikä esimerkiksi vinosti. 
  • Kostuta alin kakkulevy. Kakkupohjan kostuttamisesta löydät vinkkejä tästä linkistä: Täytekakun kostuttaminen.
  • Levitä haluamasi täytteet kakkulevyn päälle. 
    • Jos laitan kakun väliin sekä marjoja että soijavispiä tai moussea, laitan marjat yleensä kakkulevyn päälle ja muun täytteen levitän marjojen päälle. Homman voi tietysti tehdä myös toisinpäin. 
    • Pakastemarjoja ei kannata sulattaa, jos niitä käytetään kakun täytteenä. Sulatetut marjat päästävät jostain syystä enemmän nestettä pois itsestään kuin kokonaisena kakun sisään laitetut ja siellä rauhassa sulavat marjat. Liika neste voi tehdä kakusta muhjua, joten marjoja ei siksi kannata soseuttaa tai sulattaa liikaa ennen kakkuun laittamista. Jos laitan kakun sisälle isoja pakastemarjoja, kuten mansikoita, sulatan niitä vain sen verran, että ne voi leikata veitsellä pienemmiksi paloiksi. Pakastevadelmat on tarvittaessa helppo murskata vähän pienemmiksi ihan käsivoimilla.
  • Nosta seuraava kakkulevy ensimmäisen kerroksen päälle ja varmista, että se ei ole vinossa. Voit kevyesti painaa sitä alaspäin ja siten ikään kuin ankkuroida sen paikoilleen. Tee samat kostutus- ja täyttämistoimenpiteet myös tälle ja kaikille mahdollisille muille kakkulevyille. Muista kostuttaa myös ylin kakkulevy.
  • Kun kakku on kostutettu ja täytetty, laita se jääkaappiin kylmenemaan ja jähmettymään mieluiten vähintään puoleksi tunniksi. Tämän ansiosta kakku on kiinteämpi, eivätkä sen kerrokset esimerkiksi siirtyile tai luisu pois toistensa päältä, joten kakun kuorruttaminen käy helposti.
  • Kun kakku on hieman jähmettynyt, voi sitä tarkastella hetken vähän kriittisemmällä silmällä: 
    • Jos reunojen yli pursuaa täytettä, kannattaa se tasoittaa kulmapalettiveitsellä tai veitsellä. 
    • Jos eri kerrokset ovat vähän erikokoisia, voi tässä vaiheessa ottaa avuksi ison sahalaitaisen veitsen ja leikata kakun reunat tasaiseksi.

Ylhäällä vasemmalla on kakku juuri kostutettuna ja täytettynä.
Alhaalla vasemmalla kuorrutteet on tasoitettu.
Oikeanpuoleisessa kuvassa kakun reunat on leikattu tasaisiksi.

Kakun kuorruttaminen
  • Kuorrutetyypistä (soijavispi, tomusokeri-margariinikreemi) riippumatta kakku kannattaa kuorruttaa vähän niin kuin kahdesti. Ensimmäinen kerros sulkee kakun pinnan ja estää kakkumurusten päätymisen näkyville. Ota siis kakku pois jääkaapista ja levitä sen pinnalle ohut kerros kuorrutetta. Tässä vaiheessa ei ole niin väliä, miltä kakku näyttää, kunhan se on suurin piirtein joka puolelta päällystetty muutaman millimetrin paksuisella kuorrutekerroksella. Laita kakku tämän jälkeen taas jääkaappiin jähmettymään noin puoleksi tunniksi.
  • Levitä toinen eli viimeinen kerros kuorrutetta. Jos tarkoituksenasi on tehdä kakku, jolla on tasainen pinta, yritä levittää kuorrute mahdollisimman tasaiseksi kerrokseksi. Jos tarkoituksenasi on tehdä kakulle röpelöinen, pilvimäinen tai muutoin ei-tasainen pinta, niin tässä vaiheessa on hyvä hetki tehdä niin.
  • Olen näissä kuorrutteenlevittämishommissa pienikokoisen kulmapalettiveitsen kannattaja, mutta tavallisellakin veitsellä saa jo suht hyvää jälkeä aikaan. Itselläni ei ole taitoja tai hermoja siihen, että saisin kakkujen pinnoista todella sileitä ilman mitään raitoja, joten yleensä pursottelen kakun reunoille kaikenlaisia tötteröitä hämäykseksi.

Yläkuvassa on ensimmäinen, ohut kerros kuorrutetta.
Alakuvassa on lopullinen kuorrute, jota vielä täydennetään ja paikkaillaan pursotuksilla.

Valmis kakku
  • Älä syö kakkua heti, vaan anna sen mehevöityä jääkaapissa seuraavaan päivään. Toisin sanoen, tee kakku valmiiksi syömistä edellisenä päivänä.
  • Jos valmista kakkua pitää kuljetella autolla, löydät vinkkejä tästä linkistä: Kakun kuljettaminen.

torstai 7. marraskuuta 2013

Käpykakku


Muistan käpykakun lapsuudestani isäni lempikakkuna. Tai sitten se ei ollut hänen lempikakkunsa, mutta sitä meillä usein syötiin, joten halusin kokeilla käpykakkuhommia nyt isänpäivän kunniaksi. Perinteisen kaksikon eli kreemin ja hillon sijasta tämän välissä on soijakermavaahtoa ja vadelmia, koska kreemi ja hillo ovat mielestäni vähän turhan äklöjä asioita kakkujen täytteeksi.

Käpykakku (10:lle hengelle) 
Pohja
  • 3 dl sokeria
  • 0,25 tl suolaa
  • 1,5 dl rypsiöljyä
  • 2 dl omenasosetta 
  • 0,5 tl vaniljajauhetta (tai 1 rkl vaniljasokeria)
  • 1 rkl leivinjauhetta
  • 6 dl vehnäjauhoja
  • 3 dl vissyä
Kostuke
  • 1 rkl sokeria
  • 1 tl rommiaromia
  • 1 dl vettä
Täyte
  • 1 prk vaahtoutuvaa soija-, kaura- tai riisikermaa
  • 1 rasia (kotimaisia) vadelmia
Kuorrutteen pohjakreemi*
  • 50 g vegaanista margariinia
  • n. 2 dl tomusokeria
  • ripaus vaniljajauhetta tai 1 tl vaniljasokeria
  • 1 rkl kauramaitoa
Kuorrute
  • 200–300 g valkoista marsipaania
  • 1,5 rkl kaakaojauhetta
  • tomusokeria
  1. Levitä leivinpaperi uunipellille ja laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
  2. Sekoita sokeri, suola, rypsiöljy, omenasose ja vaniljajauhe. Anna seoksen odottaa viisi minuuttia, jotta sokeri ehtii sulaa.
  3. Yhdistä toisessa kulhossa vehnäjauhot ja leivinjauhe. Kaada jauhot sekä vissy muiden aineiden sekaan ja sekoita tasaiseksi.
  4. Kaada taikina tasaiseksi kerrokseksi leivinpaperin päälle ja laita uuniin paistumaan n. 30 minuutiksi. Kakkupohja on valmis, kun se on pinnaltaan kauniin värinen ja siihen työnnettyyn tikkuun tai veitseen ei jää ulosvedettäessä taikinaa.
  5. Anna kakkupohjan jäähtyä täysin ennen sen leikkaamista ja täyttämistä. Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan tämän kuvan tyyliin. 
  6. Sekoita kostukkeen ainekset ja vaahdota jääkaappikylmä soijavispi. 
  7. Nosta isoin kakkulevy tarjoilulautaselle ja kostuta se. Asettele sen pinnalle vadelmia sekä soijavispiä. Nosta seuraava levy täytteiden päälle, kostuta se ja levitä sen pinnalle vadelmia sekä soijavispiä. Nosta pienin kakkulevy päällimmäiseksi ja kostuta sekin. Leikkaa kakkua veitsellä viistosti hieman enemmän kävyn malliseksi, jotta kakun reunat eivät näytä portailta. 
  8. Vaahdota kuorrutteen pohjakreemin ainekset sähkövatkaimella ja levitä kreemi kakun pintaan tasaisehkoksi kerrokseksi. Laita kakku jääkaappiin jähmettymään vähintään puoleksi tunniksi.
  9. Vaivaa marsipaani lämpimäksi ja sekoita siihen kaakaojauhe. Kauli marsipaani tomusokeritetulla pöydällä isoksi levyksi, nosta se kakun päälle ja painele se kiinni mahdollisimman tasaiseksi. Katso ohje marsipaanin levittämiselle täältä. Tee saksilla marsipaaniin kävyn suomut siten, että ikään kuin leikkaisit marsipaania, mutta et läpi asti.
  10. Kakku on parhaimmillaan seuraavana päivänä jääkaapissa vietetyn yön jälkeen. Älä peitä kakkua kuvulla tms., jotta marsipaani ei hermostu kosteudesta. Ripottele kakun pinnalle tomusokeria ennen sen syömistä.
*Kuorrutteen pohjakreemi on ihan itse keksimäni sana, mutta aineksen käyttötarkoitus on ihan oikea. Kakun on marsipaanikuorrutteen väliin on hyvä levittää kreemikerros, jotta kuorrutteen saa levitettyä kakun päälle kauniisti ja tasaisesti. Voit halutessasi jättää tämän kerroksen kokonaan tekemättä, mutta silloin marsipaani voi olla pikkuisen hankalampi saada tasaisesti kakun päälle. Voit myös jättää osan soijavispistä laittamasta  kakun sisälle ja käyttää sitä kreemin tilalla, mutta silloin on vaarana se, että marsipaani vetistyy nopeasti, kuten allaolevissa kuvissa.


Oma käpykakkuhistoriani tämän blogin osalta on aika vaiheikas. Muutaman vuoden takainen versio käpykakusta oli kyllä ihan hyvää, mutta sen ulkonäkö oli aika väärällä tavalla esteettinen tai suoraan sanottuna ruma. Tarkoituksenani olikin nyt tehdä vähän parannellumpi ja nätimpi versio tuosta ekasta kakusta, mutta homma ei mennyt ihan nappiin. Leivoin isänpäiväviikolla yhteensä kaksi kakkua, joista se ensimmäinen on kuvattuna tässä alla. Yhdeltä sivulta kakku oli pienellä varauksella ihan kivannäköinen, mutta muista kuvakulmista kakku näytti lähinnä sellaiselta CSI-telkkasarjan ruumiilta, joka on lojunut jossain viemärissä vähän pidempään... Hyvää se kuitenkin oli!

Tein kakusta isänpäiväksi uuden version, joka ei muuttunut ruumiinnäköiseksi jääkaapissa. Todiste löytyy tuosta ylimmästä kuvasta. Halusin kuitenkin jättää myös nämä vanhat kuvat tänne näkyville teidän iloksenne.

Hieman epäonnisen valuvainen kuorrute

Syy marsipaanikuorrutteen valumiseen oli todennäköisesti se, että käytin marsipaania aika kitsaasti eli siitä tuli tosi ohut kuorrute, minkä lisäksi levitin sen alle soijavispiä kreemin sijasta, sillä todella monissa täytekakkuresepteissä käsketään laittamaan marsipaanin alle kerros kermavaahtoa. Menin siis lankaan ja sain aikaiseksi hassunnäköisen kakun. Olen kuitenkin ottanut tämän huomioon reseptissä merkitsemällä siihen reippaamman määrän marsipaania kuin itse käytin ja lisäämällä siihen kreemiohjeen.

Aina ei vaan onnistu!

Prinsessakakku


Eilen vietettiin Svenska Dagenia eli ruotsalaisuuden päivää, ja kyselinkin sen vuoksi Facebook-sivullani vinkkejä ruotsalaisiin ja suomenruotsalaisiin leivonnaisiin. Vinkkien joukossa oli princesstårta eli prinsessakakku, jollaisen sitten leivoskelin. Tutkailin prinsessakakkutietoutta internetin välityksellä ja opin, että prinsessakakun marsipaanikuorrutteen tulee olla vihreä, koristeena on usein ruusu tai kruunu ja kakun täytteenä kuuluisi olla vain kreemiä eikä lainkaan hilloa. Kakustani tuli kyllä vihreä, mutta pelkkä kreemitäyte kauhistutti sen verran, että laitoin kakun sisälle myös vadelmahilloa. Kruunun lisäksi tein kakun päälle pienen sammakon möllöttämään.

Homma ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen, joten mietin jonkin aikaa, haluanko ylipäätään julkaista tätä reseptiä täällä.

Olkaa siis varoitetut! 


Tein tämän kakun lisäksi käpykakkua, joka minun oli tarkoitus myös täyttää kreemillä. Tein kaksi kreemiannosta, joista toisesta tuli ihan käsittämätöntä litkua ja toinen pysyi jämäkkänä. Ainoa ero näiden kahden välillä oli se, että ensimmäisessä sekoitin margariinin ja vaniljakiisselin kerralla ja toisessa lisäsin kiisselin margariinin sekaan pienissä erissä. Ilmeisesti margariini ei tykkää siitä, että sitä häiritään liian isolla kiisselimäärällä kerrallaan. Jämäkämpikin kreemi hieman juoksettui, mutta ei kuitenkaan niin pahasti, että se olisi estänyt sen käytön tässä testikakussa. Yritin etsiä netistä ratkaisua tähän, mutta en keksinyt mitään soveltuvaa. Yksi neuvo tähän hätään voisi olla se, että kun kreemin ainekset ovat sekaisin, ei kreemiä pidä sekoittaa enää lisää. Minulle on muutaman kerran käynyt siten, että kuorrute on juuri sopivaa ja sitten vatkaan sitä vielä hetken lisää, niin se juoksettuu.

Käytin kakkupohjassa vehnäjauhojen ohella perunajauhoja, koska joissakin löytämissäni prinsessakakkuresepteissä oli käytetty sitä. Sen kanssa kävi niin kuin arvelinkin eli kakkupohjasta tuli ikävän jauhoinen. Jätinkin nyt tästä reseptistä perunajauhon pois ja korvasin sen vehnäjauholla, sillä tiedän kakkupohjan toimivan sillä tavoin paljon paremmin.

Kreemitäytteiset ja marsipaanikuorrutteiset kakut ovat omaan makuuni vähän turhan makeita ja täyteläisiä, mutta oli kiva joka tapauksessa testata tätäkin.


Pieni prinsessakakku (korkeintaan 16-senttiseen vuokaan)
Pohja
  • 1 dl sokeria
  • 1/8 tl suolaa
  • 0,5 dl rypsiöljyä
  • 0,75 dl omenasosetta
  • 1/8 tl vaniljajauhetta tai 1 tl vaniljasokeria
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 dl vissyä
  • vuoan rasvaamiseen margariinia tai öljyä ja jauhottamiseen korppujauhoja tai vehnäjauhoja
Täyte
  • 2,5 dl soijavispiä tai soija- tai kauramaitoa
  • 0,5 dl sokeria
  • 0,25 tl vaniljajauhetta tai 2 tl vaniljasokeria
  • 1 rkl perunajauhoja
  • hyppysellinen suolaa
  • 75 g maidotonta kasvimargariinia (esim. tummansininen Keiju)
  • n. 1 dl vadelmahilloa tai -marmeladia
Kostuke
  • 1 rkl sokeria
  • 1 rkl sitruunamehua
  • 0,75 dl vettä
Kuorrute
  1. Rasvaa ja jauhota kakkuvuoka. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
  2. Sekoita sokeri, suola, rypsiöljy, omenasose ja vanilja. Siivilöi joukkoon vehnäjauhot ja leivinjauhe ja sekoita sähkövatkaimella melkein tasaiseksi. Lisää lopuksi vissy ja sekoita tasaiseksi. Vältä ylisekoittamista, jotta kakkupohjasta ei tule kuminen.
  3. Kaada taikina vuokaan ja paista esilämmitetyssä uunissa keskitasolla n. 40 min. eli kunnes kakku on kypsä. Kakun kypsyyden voit tarkistaa työntämällä siihen tikun, ja jos se tulee kakusta ulos puhtaana, on kakku kypsä. Anna kakun jäähtyä täysin ennen kuin leikkaat ja täytät sen.
  4. Valmista täyte sekoittamalla kattilassa soijavispi, sokeri, vanilja, perunajauho ja suola. Kuumenna seosta koko ajan sekoittaen, kunnes se kuplahtaa eli kunnes sen pintaa nousee kupla tai pari. Nosta kattila heti pois liedeltä. Anna seoksen jäähtyä täysin kylmäksi. Vaahdota margariini sähkövatkaimella notkeaksi. Sekoita vaniljakiisseli sen joukkoon pienissä erissä.
  5. Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan. Sekoita kostukkeen ainekset yhteen. Kostuta kakkupohjan alin levy, levitä sen päälle hilloa. Levitä hillon päälle noin kolmasosa täytekreemistä. Nosta kakkupohjan toinen levy täytteiden päälle, kostuta se, levitä sen päälle hilloa ja kolmasosa kreemistä. Nosta ylin kakkulevy päällimmäiseksi ja kostuta se. Levitä loput kreemit kakun pinnalle. Laita kakku vähintään puoleksi tunniksi jääkaappiin jähmettymään.
  6. Kaulitse marsipaani tomusokeritetulla pöydällä ohuehkoksi levyksi ja nosta se varovasti kakun päälle. Katso ohje marsipaanin siististä levittämisestä kakun päälle esimerkiksi täältä.
  7. Kakku on parhaimmillaan seuraavana päivänä, kun se on saanut mehevöityä jääkaapissa. Älä kuitenkaan peitä kakkua kuvulla tms., sillä sellaisesta toimenpiteestä marsipaani vetää helposti herneen nenään ja muuttuu vetiseksi ja rumaksi.

perjantai 1. marraskuuta 2013

Vegaanipäivän pikkukakkustrio


Hyvää maailman vegaanipäivää kaikille!

Tänään Vegaaniliitto järjesti Tampereella maailman vegaanipäivän juhlistamiseksi kahvilan, josta sai ostaa kaikenlaista herkkua pitsasta ja tofupiirakasta juustokakkuun ja korvapuusteihin. Itse huolehdin paikalle minipikkukakkusia, jotka myytiin kolmen eri kakkusen seteissä. Laatikkoon pääsivät mansikka-valkosuklaakakkunen, suklaa-kahvikakkunen sekä lime-kookoskakkunen.

Muffinssipelti

Omat muffinssitaikinani ovat lähes aina löysiä, sillä niin valmistuvat kaikkein kuohkeimmat ja mehukkaimmat pikkukakkuset. Jos käyttäisit pelkkiä paperivuokia ilman muffinssipeltiä, leviäisivät nämä uunissa rumannäköisiksi ja jopa syömäkelvottomiksi. Käytä muffinssien paistamiseen siis sekä muffinssipeltiä että paperisia muffinssivuokia. Jos sinulla ei ole käytössäsi muffinssipeltiä käytä uunissa leviämättömiä amerikan-, folio- tai silikonivuokia.

Milloin muffinssi on kypsä?

Muffinssin kypsyyden voi tarkistaa monella tavalla:
  • Työnnä muffinssiin hammastikku ja vedä se pois. Jos tikku on puhdas, on muffinssi kypsä.
  • Jos painat varovasti muffinssia sormella, pitää sen heti pompsahtaa takaisin ylös. Raaka taikina jää lyttyyn.
  • Muffinssin kypsyyden näkee myös siitä, että muffinssin pinta on kauniin värinen, mutta tässä kohtaa kannattaa luottaa myös kellon tai ajastimen apuun ja tarkkailla paistoaikaa.

Lime-kookospikkukakkuset (12 tavallista tai 36 pientä)
Kookosmuffinssi
  • 2,5 dl kookosmaitoa
  • 0,75 dl rypsiöljyä
  • 2 dl sokeria
  • 0,5 tl suolaa
  • 0,25 tl vaniljajauhetta (tai 2 tl vaniljasokeria)
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 0,5 tl ruokasoodaa
Limekuorrute
  • 100 g vegaanista margariinia (esim. tummansininen Keiju)
  • 2 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä
  • 5 dl tomusokeria
  • ripaus vaniljajauhetta (tai 0,5 tl vaniljasokeria)
  • 2 rkl limettimehua
  • (väriksi esim. Dr. Oetkerin vihreää nesteväriä)
  • Koristeeksi kookoslastuja
  1. Laita uuni kuumenemaan 190 asteeseen.
  2. Sekoita kookosmaito, rypsiöljy, sokeri, suola ja vanilja.
  3. Siivilöi taikinan sekaan vehnäjauhot, leivinjauhe sekä ruokasooda ja sekoita nopeasti tasaiseksi.
  4. Jaa taikina muffinssivuokiin ja paista esilämmitetyssä uunissa kypsiksi. Tavallisen kokoiset pikkukakkuset paistuvat 20–22 minuutissa ja pikkuiset 18–20 minuutissa.
  5. Anna muffinssien jäähtyä täysin ennen niiden kuorruttamista. Vaahdota margariini, kookosöljy, puolet tomusokerista ja vanilja. Lisää kuorrutteen sekaan limettimehu sekä loput tomusokerit. Vaahdota kuohkeaksi ja pursota jäähtyneiden pikkukakkusten päälle.

Mansikka-valkosuklaacupcake (12 tavallista tai 36 pientä)
Mansikkamuffinssi
  • 2 dl mansikoita
  • 1 dl vettä
  • 1 dl rypsiöljyä
  • 2 dl sokeria
  • 0,5 tl suolaa
  • 0,25 tl vaniljajauhetta (tai 2 tl vaniljasokeria)
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 0,5 tl ruokasoodaa
Valkosuklaakuorrute
  • 1 prk vaahtoutuvaa kasvikermavaahtoa (esim. Alpro, GoGreen tai SoyaToo!)
  • 100 g maidotonta valkosuklaata (esim. Sweet William tai Plamil)
  • ripaus vaniljajauhetta (tai 0,5 tl vaniljasokeria)
  • (väriksi esim. Terre Exotiquen luonnollista punaista värijauhetta) 
  1. Laita uuni kuumenemaan 190 asteeseen.
  2. Soseuta mansikat ja vesi. Sekoita niiden joukkoon rypsiöljy, sokeri, suola ja vanilja.
  3. Siivilöi taikinan sekaan vehnäjauhot, leivinjauhe sekä ruokasooda ja sekoita nopeasti tasaiseksi.
  4. Jaa taikina muffinssivuokiin ja paista esilämmitetyssä uunissa kypsiksi. Tavallisen kokoiset pikkukakkuset paistuvat 20–22 minuutissa ja pikkuiset 18–20 minuutissa. Anna muffinssien jäähtyä täysin ennen niiden kuorruttamista.
  5. Vaahdota jääkaappikylmä kasvikermavaahto. Sulata maidoton valkosuklaa vesihauteessa tai varovasti mikrossa ja sekoita se ja vaniljajauhe kasvikermavaahdon joukkoon.
  6. Pursota kuorrute jäähtyneiden pikkukakkusten päälle.

Kahvi-suklaapikkukakkunen (12 tavallista tai 36 pientä)
Suklaamuffinssi
  • 2,5 dl kaura- tai soijamaitoa
  • 1 dl rypsiöljyä
  • 2 dl sokeria
  • 0,5 tl suolaa
  • 0,25 tl vaniljajauhetta (tai 2 tl vaniljasokeria)
  • 1 tl pikakahvijauhetta
  • 0,5 dl kaakaojauhetta
  • 2,5 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 0,5 tl ruokasoodaa
Kahvikuorrute
  • 100 g vegaanista margariinia (esim. tummansininen Keiju)
  • 6 dl tomusokeria
  • 2 rkl kaakaojauhetta
  • ripaus vaniljajauhetta (tai 0,5 tl vaniljasokeria)
  • 2 rkl vahvaa kahvia
  1. Laita uuni kuumenemaan 190 asteeseen.
  2. Sekoita kauramaito, rypsiöljy, sokeri, suola, vanilja ja pikakahvijauhe.
  3. Siivilöi taikinan sekaan kaakaojauhe, vehnäjauhot, leivinjauhe sekä ruokasooda ja sekoita nopeasti tasaiseksi.
  4. Jaa taikina muffinssivuokiin ja paista esilämmitetyssä uunissa kypsiksi. Tavallisen kokoiset pikkukakkuset paistuvat 20–22 minuutissa ja pikkuiset 18–20 minuutissa. Anna muffinssien jäähtyä täysin ennen niiden kuorruttamista.
  5. Vaahdota margariini, puolet tomusokerista, kaakaojauhe ja vanilja. Lisää kuorrutteen sekaan kahvi sekä loput tomusokerit. Vaahdota kuohkeaksi.
  6. Pursota kuorrute jäähtyneiden pikkukakkusten päälle.