sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Jouluvinkit 2014

En ole unohtanut Kamomillan konditoriaa, mutta koska kirjaprojektin kanssa kuluu edelleen paljon aikaa, ei täällä ole tapahtunut juuri mitään pitkiin aikoihin. Ensi vuonna vanha tuttu leipomistahti todennäköisesti palaa uomiinsa. Siihen saakka annan jouluvinkeiksi aikaisempien vuosien tuttuja juttuja.

Lemon Curd eli sitruunatöhnä.
Ei varsinaisesti perinteisen jouluinen, mutta niin herkullinen paahtoleivän päällä,
joten tämä voisi olla mukava muutos jouluperinteisiin. Myös kiva lahjaidea.

Taatelikakku.
Tämä on sitä perusjoulun peruskakkua. Hyvää ja mehevää.

Toffee.
Yllättävän helppoja valmistaa joko omaan tai kaverin suuhun laitettavaksi.


Tyrnimarmeladi.
Perinteiset marmeladit ei niin perinteisestä raaka-aineesta ja mausteiseksi säädettynä.
Muista, että marmeladit vaativat kuivuakseen useamman päivän,
joten näitä ei kannata tehdä viime hetken lahjaksi tai herkuksi.

Honeycomb.
Toffeesta jatkojalostettua rapean tahmeaa herkkua.

Karamelliomenat.
Kauniit omenat, jotka rouskahtavat ihanasti hampaissa ja jotka ovat sisältä ihanan raikkaita.

Cashewpähkinävoikupit.
Nämä voi tehdä myös pelkästä tummasta suklaasta ja
cashewpähkinävoin tilalla voi käyttää maapähkinävoita.

Appelsiinitiikerikakku.
Tästä voi jättää myös appelsiinin pois ja tehdä ihan tavallista tiikerikakkua.

Luumuvanukas.
Kolmen ainesosan tosi helppo jälkkäri.

Kaneliässät.
Näitä ei edes tarvitse esitellä.

Puolukkakeikauskakku.
Unohdetaan ananakset ja korvataan ne kotimaisilla happamuuksilla.

Mantelikeksit.
Herkullisia ja yllättäviä.

Appelsiini-suklaapikkukakkuset.
Koska appelsiini ja suklaa nyt vain sopivat niin hyvin yhteen.
 

Keskiviikkona 17.12. ilmestyneestä Tamperelaisesta voit lukea minun, Chocochilin Elinan ja Pidemmän korren Paulan jouluvinkkejä. Juttu löytyy sivuilta 16–17. Lisäksi pohdiskelen toisessa blogissani muutamia vinkkejä, joilla erilaisia ruokavalioita ja elämänkatsomuksia noudattavat henkilöt voivat tulla joulunakin toimeen. Pääset lukemaan jutun tästä: Huono valo, ruma kattaus: Vegaani ja sekasyöjä samassa joulupöydässä.

maanantai 20. lokakuuta 2014

Mustaherukkavispipuuro


Pikainen puuropäivitys! Vispipuuro on ihanaa, ja sen marjoja voi varioida loputtomiin. Eilen illalla keittelin puuron mustaherukoista ja tänään vaahdottelin sen kauniin punaiseksi.

Mustaherukkavispipuuro (ainakin neljälle)
  • 8 dl vettä
  • 3 dl mustaherukoita
  • 1 dl mannasuurimoita
  • 0,5 dl sokeria
  • 0,25 tl suolaa
  1. Mittaa vesi ja mustaherukat kattilaan. Käännä levy päälle. Kun seos kiehuu, vähennä hieman lämpöä ja keitä 5 minuuttia.
  2. Kaada mannasuurimot rauhallisesti kattilaan koko ajan sekoittaen, jotta ne eivät paakkuunnu. Keitä puuroa pienellä lämmöllä 10 minuuttia välillä sekoittaen.
  3. Mausta puuro sokerilla sekä suolalla ja anna sen jäähtyä kylmässä vesihauteessa. Siirrä huoneenlämpöinen puuro jääkaappiin viilenemään kunnolla.
  4. Vaahdota jääkaappikylmä puuro kuohkeaksi sähkövatkaimella.
  5. Syö sellaisenaan tai kaura- tai soijamaidon kanssa.
Tästä puurosta tuli melko löysää, joten jos haluat tymäkämpää puuroa, käytä 1,25 dl mannasuurimoita.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Friteeratut omenalohkot


Omena-aika! Tämän reseptin piti alunperin tulla leivontakirjaani. Koska näiden herkkujen valmistaminen on hieman suttuista ja turhan jännittävää touhua, niin päätin sittenkin julkaista reseptin blogissa. Täältä sen voivat valikoida leivottavakseen he, joille uppopaistaminen ei aiheuta liikaa sydämentykytyksiä.

Friteeratut omenalohkot, kahdelle
  • 1 suuri, hapan ja kiinteä omena

Friteeraustaikina
  • 0,5 dl kaura-, soija- tai riisimaitoa
  • 1/8 tl suolaa
  • 1 rkl sokeria
  • 0,25 tl leivinjauhetta
  • 0,5 dl vehnäjauhoja

Uppopaistamiseen
  • rypsiöljyä

Pinnalle
  • 0,25 dl sokeria
  • 0,5 tl kanelia 
  1. Leikkaa omena noin parisenttisiksi lohkoiksi.
  2. Sekoita friteeraustaikinan ainekset yhteen.
  3. Kaada pienen kattilan pohjalle viiden sentin kerros rypsiöljyä. Kuumenna öljy 175-asteiseksi.
  4. Kierittele omenalohkot friteeraustaikinassa. Laske omenalohkot muutama lohko kerrallaan varovaisesti kuumaan öljyyn paistumaan. Paista kummaltakin puolen 30–45 sekuntia eli kunnes taikina on saanut hieman väriä.
  5. Nosta valmiit lohkot talouspaperin päälle kuivumaan.
  6. Sekoita sokeri sekä kaneli ja kierittele valmiit omenalohkot kanelisokerissa.
  7. Tarjoile heti kaura-, soija- tai riisijäätelön kanssa.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Keksit & uunipelti


Olipas kuulkaas vaikeaa otsikoida tämä teksti!

Blogi on ollut ihan kammottavan hiljainen, koska kirjahommelin resepteissä on nyt menossa loppukiri. Käytännössä vietän kaiken aikani keittiössä, ruokakaupassa ja tietokoneella.

Olen paistellut kirjaa varten tottakai myös aika paljon keksejä ja muita uunipellille aseteltavia asioita, ja siitä tuli mieleeni, että tästä kuvasta voisi olla jollekulle pikkiriikkisen hyötyä. Vaikka uunipellille mahtuisikin kolmekymmentä pikkuleipätaikinakasaa, ei niitä välttämättä kuitenkaan kannata ängetä kaikkia samalle pellille vaan paistaa useammassa erässä. Keksit, whoopie piet, pullat ja muut kaipaavat paistamisen aikana ympärilleen tilaa, jotta ne kypsyvät hyvin. Jos keksit ovat kiinni kylki kyljessä, ei niistä tule ihan niin rapeita kuin jos niiden välillä on tilaa. Oleellista on tietysti myös se, että leivonnaiset eivät paistettaessa leviä ja sulaudu toisiinsa.

Ylläolevan kuvan tarkoituksena on havainnollistaa sitä, että keksit ja muut asiat kannattaa laittaa uunipellille lomittain, jotta niiden ympärillä oleva tila maksimoituu. Jos keksit laittaa ruutukaavan lailla, ovat ne lähempänä toisiaan ja paistamisen lopputulos voi olla hieman kehnompi. Missään nimessä mitään maailmanlopun katastrofia ei synny, vaikka keksit laittaisikin paistumaan ruutukaavatyylillä. Lähinnä halusin tulla kertomaan, kuinka perfektionistit voivat optimoida keksien paistamiskokemuksensa.

Palaanpa taas keittokirjailun pariin. Hei hei!

maanantai 8. syyskuuta 2014

Facebook, Instagram ja YouTube


Koska tämä blogi on keittokirjaprojektin vuoksi hieman hiljainen, niin muistuttelen, että Kamomillan konditoriaa liippaavia juttuja voi seurailla blogin lisäksi myös ympäri sosiaalista mediaa.
  • Päivitän blogin Facebook-sivua aina, kun kirjoitan uuden blogitekstin. Lisäksi jaan blogin seinällä myös muita leipomiseen, ruoanlaittoon ja kasvissyöntiin liittyviä linkkejä.
  • Julkaisen blogin YouTube-kanavalla satunnaisesti leipomisvideoita. Lisäksi sieltä löytyy jokunen kiva video Eläinsuojelukeskus Tuulispään asukkaista.
  • Instagram-tililläni julkaisen pääsääntöisesti ruokaan liittyviä kuvia, joten tervetuloa seurailemaan sinnekin.
  • Aloittelin juuri myös Pinterestin saloihin tutustumista.
  • Ja onhan minulla se toinenkin blogi, jonne tupsahtelee ruokareseptipäivityksiä silloin tällöin.

maanantai 1. syyskuuta 2014

Muoviton syyskuu


Tänään alkaa muoviton syyskuu -haaste, jonka osallistumisnappia painoin jonkin aikaa sitten sen Facebookissa kummemmin asiaa miettimättä. Haasteen tarkoituksena on vähentää muovin kulutusta sillä tavalla, mikä sopii omaan elämäntilanteeseen.

Muoviton syyskuu -tapahtumaan kannattaa liittyä ja sivusta tykätä, jos haluat saada vertaistukea ja vinkkejä:

Kokosin tähän kirjoitukseen listat omista tavoitteistani sekä yleisvinkkejä muovittomuuteen ja vielä erillisen listan muovittomille leipureille.

lauantai 30. elokuuta 2014

The Weeping Song -pupukakku


Tein tämän kakun ihan huipputyypille kiitokseksi ja synttärikakuksi. Koska tiesin hänen kovasti tykkäävän Nick Caven musiikista, niin kakku piti tietysti koristella sopivalla tavalla. Kyllä. Tässä on oma näkemykseni Nick Cave & The Bad Seedsin The Weeping Song -kappaleesta.

Ja kyllä. Tässä on näkemykseni Nick Cavesta ja Blixa Bargeldista veneilemässä. Huomasin vasta jälkikäteen, että laitoin heidät veneeseen väärin päin, sillä videossa poika soutaa eikä isä, mutta ehkä se ei haittaa.



Go son, go down to the water and see the women weeping there.



Then go up into the mountains. The men, they are weeping too.



Father, why are all the children weeping?



Minusta tästä tuli ehkä hienoin kakku ikinä! Ja parasta on, että kakunsaaja ihan vain pienten vihjausten jälkeen keksi, mistä biisistä on kyse.



The Weeping Song -pupukakku (20:lle hengelle)
  • Paistoin tätä varten kaksi vaaleaa kakkupohjaa. Ne on leikattu kolmeksi kerrokseksi tämän kuvan mukaan.
  • Kakku on kostutettu limetti-sokerivedellä.
  • Kakun välissä on mansikoita sekä mustaherukkajuustokakkumoussea. (Ohje alla.)
  • Kakku on kuorrutettu kolminkertaisella annoksella jämäkkää soijavispiä, joka on makeutettu sokerin sijasta fariinisokerilla.
  • Koristeet on muovailtu tästä sokerimassasta.

Mustaherukkajuustokakkumousse
  • 200 g mustaherukoita
  • 2,5 dl soijavispiä (Alpro)
  • 0,5 tl agar agar jauhetta
  • 0,5 dl fariinisokeria
  • 0,25 tl vaniljajauhetta
  • 100 g maustamatonta soijatuorejuustoa (Tofutti)
  1. Laita mustaherukat, soijavispi, agar agar, fariinisokeri ja vanilja kattilaan. Kun seos kiehuu, vähennä hieman lämpöä ja anna kiehua sekoitellen kaksi minuuttia. Anna seoksen jäähtyä ja jähmettyä jääkaapissa seuraavaan päivään tai vähintään viisi tuntia.
  2. Vaahdota seos kuohkeaksi sähkövatkaimella. Lisää lopuksi soijatuorejuusto ja sekoita, kunnes mousse on tasaista.
  3. Käytä kakun täytteenä tai lusikoi suuhusi sellaisenaan.

perjantai 22. elokuuta 2014

Mansikka–vadelma–mustikka-jäätelö


Kesäisin kesä meni jo, mutta jäätelökonetta ei silti kannata laittaa jemmaan. Vielä saa tuoreita marjoja kaupasta ja torilta, joten niistä voi valmistaa vaikka tällaista raikkaan makeaa jäätelöä. Testasin tähän reseptiin glukoosisiirappia, koska sitä sattui löytymään kaapista. Dansukkerin glukoosisiirappia löytyy ihan perusmarkettien sokeriosastoilta, joten sen kummempaan ihmekauppaan ei sen perässä tarvitse lähteä. Siitä saa tehtyä oivallista toffeeta, jos makeishommat kiinnostavat.

Glukoosisiirapin avulla jäätelön pitäisi pysyä pakastimessakin vähemmän hileisenä erityisesti silloin, jos jäätelöitä tekee ilman jäätelökonetta pitämällä jäätelömassaa pakastimessa ja puolen tunnin välein sekoittamalla. Ainakin jäätelökoneella lopputulos oli sekä rakenteeltaan että maultaan hyvin samanlainen sokeriin verrattuna. Saa nähdä, miltä tuo jätski tuntuu, kun sen jämiä kaivelen joskus pakastimesta jätskihimon iskiessä.

Mansikka–vadelma–mustikka-jäätelö (n. 7 dl)
  • 1 dl mansikoita
  • 1 dl vadelmia
  • 1 dl mustikoita
  • 0,75 dl glukoosisiirappia (tai sokeria)
  • 0,25 tl vaniljajauhetta (tai 2 tl vaniljasokeria)
  • 2,5 dl soijavispiä tai kookoskermaa
  1. Mittaa kaikki ainekset sauvasekoittimen kulhoon tai tehosekoittimeen ja soseuta tasaiseksi. Jos käytät sokeria glukoosisiirapin sijasta, varmista, että sokeri liukenee nesteiden joukkoon.
  2. Valmista jäätelöksi jäätelökoneen ohjeen mukaan.
  3. Laita valmis jäätelö puoleksi tunniksi pakastimeen jähmettymään kunnolla ja tarjoile se sitten tuoreiden tai pakastemarjojen kera.

tiistai 19. elokuuta 2014

Roskaamattomuusvinkkejä ravintolapäiväläisille ja juhlien järjestäjille

Jos veisin juhliin omat astiat ja minun pitäisi kertoa niistä tarina,
olisi tässä muutama astia, joihin liittyy kivoja muistoja.

Ilta-sanomien ruokala.net kirjoitti eilen vietetyn ravintolapäivän jälkimainingeissa ravintolapäivän eräästä ikävästä puolesta eli roskan määrästä:
– Ravintolapäivän seuraava askel voisi olla kertakäyttöastioiden vähentäminen. Espalta ja Ruttopuistosta kerättiin jätettä 60 m3, [Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka] Sauri twiittasi. - - - Määrä vastaa saman alueen useamman tavallisen viikonlopun sotkuja.
On kyllä kurja juttu, että ravintolapäivä tuottaa niin paljon jätettä. Silminnähtävän roskan määrä on toki jo ikävää, mutta erityisen ikävää on se, että yhtä ruoka-annosta varten pitää tuottaa lautanen, aterimet, juoma-astia, servetti ja ties mitä, jotka sitten käytön jälkeen vain toimitetaan roskiin tai pahimmassa tapauksessa jätetään nurmikolle. On surullista, että hankimme esineitä, joiden tarkoitus on päätyä jätteeksi korkeintaan puolen tunnin käytön jälkeen.

Esimerkiksi tällaisia biohajoavia astioita löytyy monista tukuista.

Koska olen järjestänyt Vegaaniliiton kanssa paljon tapahtumia, joissa jaetaan tai myydään ruokaa ja koska eläinjuttujen lisäksi myös ympäristöasiat ovat vegaaniliittolaisille tärkeitä, ajattelin jakaa oppimaani tietoa eteenpäin kaikille teille. Näitä vinkkejä voi hyödyntää tietysti omaa ravintolapäivää suunniteltaessa, mutta myös muissa ison (tai pienen) joukon syömingeissä, kuten vaikkapa häissä tai kesäjuhlissa.
  • Yksinkertaisin tapa välttää jätteen määrää on olla käyttämättä kertakäyttöastioita. Jos ruokittavanasi on iso joukko ihmisiä ja omat astiasi eivät riitä, niin astioita voi vuokrata monilta eri tahoilta. Hakukoneilla saa paljon osumia, kun laittaa hakusanoiksi astioiden vuokraamisen ja oman kaupungin nimen.
  • Pyydä asiakkaita tai juhliesi vieraita tuomaan omat (ei-kertakäyttöiset) astiat mukanaan. Voisi olla hauska ohjelmanumero, jos juhlissa vieraat kertoisivat omien kuppiensa ja kahveliensa tarinat!
  • Aina ei ole mahdollista käyttää oikeita astioita tai pyytää asiakkaita tai vieraita tuomaan omat mukanaan. Jos järjestää kahvilan vaikkapa puistossa ja asiakkaiksi on odotettavissa satoja ihmisiä, niin astioiden tiskaaminen voi käydä äärimmäisen hankalaksi.
    • Käytetty kartonkilautanen ei yleensä kuulu kartonginkeräykseen vaan sekajätteeseen tai poltettavan jätteen joukkoon. Koska sitä ei oikein voi kierrättää ja hyödyntää uudelleen materiaalina, se ei ole kauhean hyvä vaihtoehto. Oman kunnan jätehuoltoyhtiöstä voi tarkistaa, mihin roskikseen ne omalla paikkakunnalla pitää toimittaa.
    • Muovilautasten valmistaminen ei ole erityisen hieno ympäristöteko, joten vältä niitä viimeiseen asti.
  • Biohajoavia astioita on melko helposti saatavilla, joten suosittelen käyttämään niitä.
    • Jos sinulla on mahdollisuus asioida tukussa, niin ainakin Metrotukusta, Heinon tukusta ja Kesprosta saa erikokoisia biohajoavia lautasia, kuppeja ja aterimia vähän isommissa pakkauksissa suhteellisen edullisesti. Valikoimaa on tukusta riippuen paljon ja joistakin tukuista saa jopa läpinäkyviä pirtelölle sopivia isoja mukeja sekä kannellisia laatikoita noutoruoalle.
    • Ekolosta voi ostaa biohajoavia, tyylikkäitä palmunlehtilautasia, mutta hinnaltaan ne ovat noita tukkujen astioita kalliimpia. Pienelle porukalle niitä taatusti raaskii ostaa. Palmunlehtilautasia ei voi kauheasti liotella tai pestä astianpesukoneessa, mutta hellästi pestyinä, ne voi kyllä käyttää uudelleen pariin otteeseen.
    • Jos kaipaat pillejä, niin niitäkin löytyy biohajoavana. Toki on hieman kyseenalaista kuljettaa Kiinasta Suomeen pillejä, jotka muutaman imaisun jälkeen laitetaan biojätteeseen, joten pillien tarpeellisuutta kannattaa pohtia. Joka tapauksessa ainakin Sinooperi, Clas Ohlson ja Teippitarha myyvät paperipillejä. Uskoisin, että myös tukuista löytyy biohajoavia "muovi"pillejä, mutta en ole tästä ihan varma.
  • Valitse tarjottavat ruoat sen mukaan, mikä tuottaa syömisvaiheessa kaikkein vähiten jätettä. Muffinssit ja pikkukakkuset voi tarjota sellaisenaan ja niiden paperin voi syömisen jälkeen laittaa biojätteeseen. Keksit voi tarjota pieneen servettiin käärittynä tai ojentaa vaikka suoraan asiakkaan käteen ottimilla. Täytekakku ja piirakat kastikkeineen tarvitsevat usein lautasen ja lusikan, joten jos niitä ei ole pakko olla saatavilla, niin jätä ne leipomatta. Täytetyt leivät, pitsapalat, hampurilaiset ja muut käsin syötävät ruoat voi kääriä paperiin sen sijaan, että ne laitetaan lautaselle.
  • Jos käytät lautasia, niin kokoa kaikki saman syöjän tuotteet mahdollisuuksien mukaan samalle lautaselle. Yleensä pääruoan vieressä on sopiva pieni ja kuiva kolo, johon keksi sujahtaa näppärästi ilman, että se kostuu chilikastikkeesta. Jos ruoka ei ole kauhean suttuista (tai jos sen syöjät eivät ole niin kauhean kranttuja makumaailmastaan), voi asiakasta tai vierasta pyytää säästämään lautasen ja hakemaan jälkiruoan sille.
  • Mieti myös, tarvitseeko jokaiselle asiakkaalle tarjota haarukan lisäksi veitsi vai onnistuisiko ruoan syöminen pelkällä haarukalla.
  • Järjestä jätteiden kierrätys!
    • Merkitse jäteastiat selkeästi ja varmista, että keräysastioita on tarpeeksi ja jokaiselle jätelaadulle omansa.
    • Asiakkaita ja vieraita on hyvä erikseen ohjeistaa sanallisesti ja kirjoitetuin tekstein siitä, mihin mikäkin astia tai roska kuuluu. Esimerkiksi servetit ja muffinssipaperit voi laittaa biojätteeseen, vaikka moni ei sitä tiedä tai muista.
    • Jos käytät biohajoavia astioita, niin se kannattaa erikseen mainita, jotta ne eivät päädy sekajäteastian kautta kaatopaikalle ilmastolle erittäin haitallista metaanikaasua tuottamaan.
    • Sikin sokin roskapussissa olevat astiat vievät roska-astiassa tosi paljon tilaa. Roskat voikin pyytää jättämään pöydälle tai lavalle, josta tilaisuuden järjestäjä lajittelee ne omiin kasoihin: lautaset omaan kasaan ja kupit omaan pinoon. Kun "roskapöydällä" on muutama astia lajiteltu näin, niin asiakkaat ja vieraat usein tästä hoksaavat lajitella roskat itsekin oikeisiin pinoihin.
Näillä vinkeillä pääsee varmasti jo alkuun, mutta muitakin vinkkejä taatusti on. Kerrothan kommenteissa omat roskaamattomuusvinkkisi, kiitos!

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Ravintolapäivän koekeittiö


Tänään oli taas ravintolapäivä, jolloin erilaisia ravintoloita putkahtelee vähän joka puolelle. Minä kiikutin sataviisikymmentä leivonnaista Laukontorille, josta ne katosivat parempiin suihin noin tunnissa. Aika meni niin intensiivisesti kakkusia ojennellen ja keksilautasia täyttäen, että en oikein ehtinyt jutustella kenenkään asiakkaan kanssa tai esimerkiksi valokuvata leivonnaisia. Toivottavasti muistin kuitenkin hymyillä!!

Tässä muutama kaverini nappaama kuva Kamomillan koekeittiöstä.

Siellä ollaan niin maireina!

Leivonnaisista sai maksaa omantunnon mukaan.

Kröhöm.. Sille on ehkä syynsä, miksi elintarvikkeitä käsitellessä hiukset olisi hyvä pitää nutturalla...

Tältä näytti myyntipöytä noin tunti Kamomillan koekeittiön avaamisen jälkeen.
Muutama hassu gluteeniton versio oli vielä jäljellä.

Oli tosi huippu, lämmin ja aurinkoinen päivä! Kahvimunkit, vaniljatäytekeksit, kinuskikakkuset, suklaahippukakkuset, sitruuna-makadamiakeksit ja maapähkinävoi-vadelmamuffinssit ja myös niiden gluteenittomat versiot saivat kukin uuden kodin jonkun tyytyväisen asiakkaan vatsasta. Reseptejä näihin ilmestyy sitten paperisena versiona, kun leivontakirjani joskus tulevaisuudessa on valmis.

Valtavasti kiitoksia kaikille!

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Ahti-kakku x 2


Eräs pieni Ahti on nyt vuoden vanha ja sen vuoksi hänelle järkättiin kaksipäiväiset synttärihipat. Pääsin siis tekemään kaksi Ahti-aiheista kakkua kahtena päivänä peräkkäin. Vegaaniliiton torstaisen yökahvilan ja eilisen koirakakun aiheuttamien aikataulullisten asioiden vuoksi tein ensimmäiseen kakkuun tosi simppelit koristeet. Toisen kakun koristeluihin minulla oli vähän enemmän aikaa käytettävänä, joten siihen tein vähän yksityiskohtaisemman Ahdin vermeineen. Näistä tuli aika tosi kivat!


Ahti-kakku (20–25 hengelle)
  • Kakkupohjana on vaaleaa kakkupohja. Ensimmäisessä kakussa pohjia on kolme ja toisessa kaksi.
  • Kakut on kostutetut lime–sokeri-vedellä.
  • Ensimmäisen Ahti-kakun välissä on kilo tuoreita mansikoita sekä yksi annos tätä vadelmamoussea. Toisen kakun välissä on puoli kiloa tuoreita vadelmia sekä yksi annos  mustikkamoussea.
  • Kakun kuorrute on jämäkkää soijavispiä, jota käytin noin puolentoista annoksen verran.
  • Koristeet ovat tätä sokerimassaa, jota voi ostaa Confettin lisäksi myös esim. Sokokselta.


Halusin tehdä myös kalalle kruunun, koska tahdoin kakun kertovan ihmisen (tai ihmisen luoman jumalahahmon) ja eläimen välisestä tasa-arvosta vallankäyttöasetelman sijasta.


Toisesta Ahti-kakusta tuli krumeluurisempi ja kolmiulotteinen. Kakun hassu muoto johtuu siitä, että käytin sen pohjana myös tuosta ykköskakusta ylijääneitä paloja. Tällä Ahdilla atrain on lojunut vähän pidempään käyttämättömänä, joten siihen on kasvanut merilevää.


Ahti on myös alkanut hieman kaljuuntua.


Ahti tykkää ylpukoista, mutta ei varsinaisesti siitä, että ne kasvavat mutaisessa pohjassa. Mutapohja on Ahdin mielestä vähän ällön tuntuinen.


Ahdilla on kaverina kala ja silläkin on kruunu!

Koirakakku


Koiran päältä näyttävä suklaakakku. Se oli erään seitsemän vuotta täyttävän synttärikakkutoive ja semmoisen hän tietysti sai. En ole aiemmin tehnyt tällä tekniikalla kakkuja, joten hetken aikaa piti pähkäillä, kuinka kakusta saa oikeanmuotoisen ja millä voimakkuudella kuorrutetta pitää pursottaa, jotta saa tuommoiset karvat aikaiseksi. Kyllä siitä joka tapauksessa tuli semmoinen, mitä toivottiinkin, joten tehtävä suoritettu. Juhlijoilta kuulin myös, että kakku oli älyttömän herkullinen. En kyllä yhtään ihmettele, sillä lisäsin kakkupohjaan tällä kertaa suklaapaloja ja täytteen tein suklaajuustokakkumaiseksi. Maistelin kakun ylijäämäosia erikseen ja kyllähän ne hyvältä maistuivatkin.

Koirakakku (10 hengelle)
  • Kakkupohjana on suklaahipputäytekakkupohja (ohje alla). Se on leikattu tämän ohjeen mukaan paloiksi. Kuono-osion tein toisen kakun ylijäämäpaloista, mutta tekemällä pikkuisen pienemmän kakun, saa koko koiran pään varmasti leikattua myös yhdestä kakkupohjasta.
  • Kostutin kakun veden ja vaahterasiirapin seoksella.
  • Kakun välissä on suklaajuustokakkutäytettä, jolle löydät ohjeen alta.
  • Kuorrutteena käytin suurin piirtein tällä ohjeella tehtyä suklaakuorrutetta. Jätin kuorrutteen löysemmäksi kuin ohjeessa eli käytin vähemmän tomusokeria. Koko kakkuun kuorrutetta kului noin puolitoistakertainen annos. Karvat on pursotettu ns. nurmikkotyllalla eli semmoisella pursotusterällä, jossa on paljon pieniä reikiä.
  • Kuono, silmät ja korvat ovat tätä vaahtokarkin makuista kaulintamassaa.

Tässä muutama hassu kuva kakun kokoamisvaiheesta:

Kun kakku oli täytetty, näytti se etäisesti ankalta.

Ensimmäisen kuorrutekerroksen jälkeen kakku näytti nyljetyltä koiraeläimeltä,
koska sen silmät pullottivat vielä enemmän kuin valmiissa kakussa.

Kun päällimmäinen kuorrutekerros oli noin puolessa välissä, näytti kakku Spede Pasaselta.

Semmoinen kakku tällä kertaa. Taisi muuten olla ihan ensimmäinen koirakakku tässä blogissa, joten kiitokset vielä synttärisankarille toiveesta!


Suklaahippukakkupohja (10:lle hengelle)
  • 3 dl sokeria
  • 0,5 dl kaakaojauhetta
  • 0,5 tl suolaa
  • 0,25 tl vaniljajauhetta tai 2 tl vaniljasokeria
  • 1,5 dl rypsiöljyä (ei kylmäpuristettua)
  • 2 dl omenasosetta
  • 5,5 dl vehnäjauhoja
  • 1 rkl leivinjauhetta
  • 3 dl vissyä
  • 100 g maidotonta suklaata pieniksi paloiksi veitsellä silputtuna
  1. Levitä leivinpaperi uunipellille. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
  2. Mittaa kulhoon sokeri, kaakaojauhe, suola, vanilja, rypsiöljy ja omenasose ja sekoita.
  3. Siivilöi joukkoon puolet vehnäjauhoista sekä leivinjauhe ja sekoita nopeasti tasaiseksi.
  4. Siivilöi mukaan loput vehnäjauhot sekä vissy ja sekoita tasaiseksi. Älä sekoita liikaa, jotta taikina ei sitkostu ja jotta vissyn kuplat eivät karkaa.
  5. Lisää lopuksi taikinan sekaan suklaahiput.
  6. Kaada taikina leivinpaperin päälle ja tasoita se mahdollisimman tasaiseksi.
  7. Paista esilämmitetyssä uunissa 30 minuuttia.
  8. Anna jäähtyä hyvin ja leikkaa se sitten osiin. Vinkkejä leikkaamiseen saat täältä.
  9. Kostuta, täytä ja kuorruta. Kakku on parasta seuraavana päivänä, kun sen maut ovat saaneet tasoittua yön yli jääkaapissa.
 Suklaatuorejuustotäyte (riittää hyvin kymmenen hengen kakkuun)
  • 1 prk soija- tai kauravispiä (esim. Alpro, GoGreen, Sunnuntai tai SoyaToo!)
  • 0,5 prk maustamatonta soijatuorejuustoa (Tofutti)
  • 2 rkl tomusokeria
  • hyppysellinen suolaa
  • 1/8 tl vaniljajauhetta tai 0,5 tl vaniljasokeria
  • 100 g maidotonta suklaata
  1. Vaahdota soijavispi kuohkeaksi sähkövatkaimella.
  2. Lisää sen joukkoon soijatuorejuusto, tomusokeri, suola ja vanilja ja sekoita sähkövatkaimella tasaiseksi.
  3. Sulata suklaa vesihauteessa tai varovaisesti mikrossa ja lisää sekin muiden ainesten joukkoon. Sekoita tasaiseksi.
  4. Käytä kakun täytteenä, kuorrutteena tai sellaisenaan lusikoitavana jälkiruokana. Jos seos jämähtää, saat sen helpommin levitettäväksi vaahdottamalla sen uudelleen sähkövatkaimella.

Pieni yksityiskohta:
koiran korva oli sisäpuolelta vaaleanpunainen, vaikka sitä ei ulospäin nähnytkään.

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Puolukka-inkiväärijäätee


Helteet ne vain jatkuvat, joten kylmille juomille on kysyntää! Kaivelin pakastinta ja löysin sieltä viimekesäisiä puolukoita ja pussillisen inkivääriä. Keittelin ja jäähdyttelin ne virkistäväksi jääteeksi.

Puolukka-inkiväärijäätee (1 litra)
  • 1 l vettä
  • 3 teepussia (suosittelen valkoista vaniljateetä, kuten Clipper)
  • 1 dl sokeria*
  • 3 dl puolukoita
  • 1 rkl tuoretta tai pakastettua inkivääriä hienonnettuna
  • 2 sitruunaa
  1. Kuumenna vesi 80-asteiseksi (tai muutoin sopivan kuumaksi käyttämäsi teen mukaan) ja kaada vesi teepussien päälle. Sekoita joukkoon myös sokeri. Anna hautua viisi minuuttia ja poista sitten teepussit.
  2. Lisää nesteen joukkoon puolukat ja inkivääri ja anna hautua niin kauan, että tee on haaleaa. Siivilöi juoma ja puristele samalla puolukoista mahdollisimman paljon mehua siivilän läpi.
  3. Purista sitruunoista mehut ja lisää nekin jääteen joukkoon.
  4. Viilennä jääkaapissa mahdollisimman kylmäksi ja tarjoile jääpalojen kera.
* Jos haluat sokerittoman jääteen, käytä makeutukseen steviauutetta.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Karkkikakku


Lisää kakkua! Tällä kertaa eräs neljänvanha toivoi itselleen synttärikakuksi karkkikakkua. Kakun ulkomuoto huvittaa minua ihan suunnattomasti! Jotenkin vain ajauduin kakun koristelussa tiettyyn pisteeseen, josta ei ollut paluuta ja sitten piti keksiä hassuja ratkaisuja, jotta kakusta tulisi söpö. Nuo kulmissa olevat pienet sydämet eivät tietenkään ole peittämässä niiden alla olevia saumakohtia... Ja ihan tarkoituksellahan kakussa on paljon epäsymmetriaa. Uskokaa pois!


Tästäkin tuli kyllä hauska ja nätti kakku, vaikkakin tosi erilainen. Synttärisankari juhlavieraineen tykkäsi kuulemma kovasti, mikä tietysti on pääasia. Olkoon tämä kakku vaikkapa kannanotto kaavoihin kangistunutta ja tarkkojen tekniikoiden kakunkoristeluperinnettä vastaan.

Sanon aina, että jos haluaa tehdä pahaa täytekakkua, niin sen sisälle kannattaa laittaa hilloa ja banaania – mielellään ohut kerros. Koska tämä karkkikakku on ulkoisesti täynnä kaikkea äklömakeaa, pitää sen sisälle tietysti laittaa tosi paljon raikkaita asioita. Täytinkin kakun heinäkuun hengen mukaisesti tuoreilla marjoilla ja soijavispillä.

Karkkikakku (10 hengelle)
  • Pohja on lähes kaikista kakuistani tuttu vaalea kakkupohja. Se on paistettu tasona ja leikattu tämän ohjeen mukaan.
  • Kakku on kostutettu sitruuna-sokeri-vesiseoksella.
  • Kakun välissä on puolisen litraa tuoreita mansikoita ja saman verran tuoreita vadelmia sekä puoli purkkia vaahdotettua soijavispiä.
  • Kakun pinnalle on levitetty ohut kerros tomusokeri-margariinikreemiä tasoitteeksi ja liimaksi sokerimassaa varten. Vaahdotin kreemin noin kahdestakymmenestä grammasta tummansinistä Keiju-margariinia, kolmesta desilitrasta tomusokeria, ripauksesta vaniljaa ja kolmesta tuoreesta mansikasta.
  • Kakun kuorrutteena on vaahtokarkin makuista kaulintamassaa. Massa on värjätty tietysti vegaanisilla elintarvikeväreillä, joista löydät listan täältä. Myös sydämet on tehty samasta massasta. Käytin niiden leikkaamiseen Clas Ohlsonilta ostamaani sydänmuottia. Jos sydämiä olisi ollut vaikka kymmenen, olisin muovaillut ne käsin, mutta tässä sydän-hulabaloossa päätin turvautua muottiin.
  • Koristeena olevat karkit ostin Karkkikadulta, josta löytyy muutamia hyviä vegaanisia hedelmä- ja muita karkkeja. Kakkuun valitsin seuraavat lähinnä värien takia: Hedelmäkiekko, Isot mansikat, Kaulakoru, Lakupuikko ja Twins Aakkoset.


Lista vegaanisista karkeista ja irtokarkeista löytyy kätevästi Vegaanituotteet-sivustolta. Kannattaa laittaa tuo osoite puhelimeen talteen, niin kaupassa on helppo tarkastaa vegaaniset tuotteet ilman, että tarvitsee kahlata tuotteiden tuoteselosteita läpi.