tiistai 14. lokakuuta 2014

Keksit & uunipelti


Olipas kuulkaas vaikeaa otsikoida tämä teksti!

Blogi on ollut ihan kammottavan hiljainen, koska kirjahommelin resepteissä on nyt menossa loppukiri. Käytännössä vietän kaiken aikani keittiössä, ruokakaupassa ja tietokoneella.

Olen paistellut kirjaa varten tottakai myös aika paljon keksejä ja muita uunipellille aseteltavia asioita, ja siitä tuli mieleeni, että tästä kuvasta voisi olla jollekulle pikkiriikkisen hyötyä. Vaikka uunipellille mahtuisikin kolmekymmentä pikkuleipätaikinakasaa, ei niitä välttämättä kuitenkaan kannata ängetä kaikkia samalle pellille vaan paistaa useammassa erässä. Keksit, whoopie piet, pullat ja muut kaipaavat paistamisen aikana ympärilleen tilaa, jotta ne kypsyvät hyvin. Jos keksit ovat kiinni kylki kyljessä, ei niistä tule ihan niin rapeita kuin jos niiden välillä on tilaa. Oleellista on tietysti myös se, että leivonnaiset eivät paistettaessa leviä ja sulaudu toisiinsa.

Ylläolevan kuvan tarkoituksena on havainnollistaa sitä, että keksit ja muut asiat kannattaa laittaa uunipellille lomittain, jotta niiden ympärillä oleva tila maksimoituu. Jos keksit laittaa ruutukaavan lailla, ovat ne lähempänä toisiaan ja paistamisen lopputulos voi olla hieman kehnompi. Missään nimessä mitään maailmanlopun katastrofia ei synny, vaikka keksit laittaisikin paistumaan ruutukaavatyylillä. Lähinnä halusin tulla kertomaan, kuinka perfektionistit voivat optimoida keksien paistamiskokemuksensa.

Palaanpa taas keittokirjailun pariin. Hei hei!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti