perjantai 28. maaliskuuta 2014

Terkkuja Tuulispäästä!


Kaaleppi on kukko, jota luultiin kuoriutumisen jälkeen tytöksi, joten hän vältti silppurin toisin kuin muut kananmunatuotantoon syntyneet kukot.

Tulin juuri kotiin neljän päivän reissulta Eläinsuojelukeskus Tuulispäästä. Tuulispää on eläinten vanhain- ja turvakoti, jossa asustaa neli- ja kaksijalkaisia otuksia, joilla kaikilla on oma tarinansa kerrottavanaan. Asukkaisiin kuuluu vuohia, lampaita, hevosia, poni, hamsteri, kanoja, kukkoja, myskisorsia, koiria, kissoja, kaneja, marsuja sekä mediajulkkis Osku-villisika. Moni heistä oli matkalla teurastettavaksi, mutta he saivatkin loppuelämän kodin Tuulispäästä.

Olin Tuulispäässä vapaaehtoisena auttamassa eläinten hoidossa ja muissa jutuissa. Samalla sain tietysti rapsutella tuulispääläisiä sydämeni kyllyydestä ja oppia heistä ja heidän lajitovereistaan monia uusia asioita. Oli samaan aikaan sekä ihanaa että surullista tutustua eläimiin, koska samalla konkretisoitui niin selvästi se, miten suuri ero heidän ja tuotantotiloilla elävien eläinten elämässä on.

Onneksi meillä on Tuulispää!
  • Tuulispään nettisivut löytyvät osoitteesta www.tuulispaa.org. Siellä on tarkempaa tietoa kaikista Tuulispään asukkaista.
  • Tuulispään Facebook-sivusta kannattaa ehdottomasti tykätä, jos haluaa kuulla näissä kuvissa olevien tyyppien kuulumisia.
  • Löydät paljon lisää kuvia reissultani Kamomillan konditorian Facebook-sivulta. Klikkailehan tiesi sinne!
  • Kuvasin allaolevan vuohien eväsvideon lisäksi muutaman muunkin videon. Tästä linkistä pääset blogin YouTube-kanavalle seurailemaan lisää leppoisaa menoa!

     
Tuulispäässä asustaa tällä hetkellä nelisenkymmentä eläintä. Lajirikkaudesta huolimatta kaikki eläimet tulevat paria poikkeusta lukuun ottamatta hyvin toimeen keskenään.
Heinän syönnistä voi seurata hienoja päähineitä.

Aamu-lammas märehtii.

Siru-lammas märehtii ja makoilee.

Vuohet ovat tosi uteliaita ja erityisen kiinnostuneita ne ovat kaikesta, minkä voi syödä.

Anselmi ja hänen äitinsä Aprilli.

Leivoin vähän sorkan mallisia keksejä ja yritin ottaa niistä kuvan Osku-possun kanssa.
Osku olisi halunnut mieluummin syödä kuvausmateriaalin. Keksien pohja on törkyöverikeksien pohja ja niiden täytteenä on paistamisen jälkeen lisättyä töhnää, jota on myös törkyöverikeksien täytteenä.

Oskua haukotuttaa.

Kauniita unia!
Vuohet tykkäävät maistella kaikenlaisia asioita, kuten kumisaappaiden remmejä.
Tuisku ja Jimi evästauolla.

torstai 20. maaliskuuta 2014

Päiväkirja-arvonnan voittaja


Ostin viikko sitten Salainen päiväkirja eläintiloilta -kirjan ja pistin pystyyn arvonnan, sillä halusin antaa sen jollekulle lukijoistani. Pyysin vastineeksi itselle tärkeää tarinaa tai kokemusta, joka liittyy eläimiin. Vastauksia tuli kymmenittäin ja niitä oli ilo (ja välillä vähän suru) lukea. Vastanneiden joukosta arpaonni suosi Suvia, jolle laitoinkin jo sähköpostia. (Kannattaa vilkuilla oman sähköpostilaatikon roskaposti- ja mainososastotkin, mikäli viesti ei ole vielä tullut perille.)

Tässä Suvin oravamuisto:
"Eläinten parissa on tullut koettua paljon. Omat koirat ovat antaneet niin paljon hienoja hetkiä, että niiden kuvailemisesta saisi romaanin kirjoitettua.

Vastaan kuitenkin jakamalla tarinan oravasta. Se orava oli mun hyvä kaveri, kun olin n. 6-vuotias. Joka päivä nähtiin yhden puun juurella, ja mä syötin sille kädestä pähkinöitä. Tarina sai surullisen lopun, kun orava jäi auton alle. Silloin mä itkin, mutta muistot jäivät. :) "
Käykääpäs ihmeessä lukemassa kaikki muutkin kommentit arvontatekstin perästä, sillä mukana on niin monenlaisia tarinoita päättömistä lampaista laukusta löytyneeseen rottaan! Muistojen ja kokemusten seassa on sekä hauskoja, liikuttavia, surullisia että jopa vähän karmaiseviakin juttuja, jotka ovat kaikki vaikuttaneet niistä kirjoittaneiden ihmisten elämiin osa vähemmän ja osa vähän enemmän mullistavasti. Vaikka arvontaosio onkin jo suoritettu, niin muistoja saa tottakai edelleenkin jakaa!

Kiitos kaikille osallistuneille! Jos kirja jäi tällä kertaa voittamatta, löytyy sitä kirjakaupoista, Oikeutta eläimille -yhdistyksen ja Vegaaniliiton nettikaupoista sekä varmasti viimeistään pian myös kirjastoista.

Kauralastut


Minulle selvisi hetki sitten, että tänään vietetään varpusen päivää! Varpunen on minulle tosi tärkeä tyyppi muun muassa siksi, että kirjoitin varpusen maailmanlaajuisesta ahdingosta graduni. Jos tuo tekele kiinnostaa, pääset lukemaan sitä täällä. Vaikka itse sanonkin, niin monenlaista yllättävän mielenkiintoista varpussettiä löytyy tuon linkin takaa.

Koska varpuset tykkäävät kovasti kaurasta, tuli mieleeni leipoa kauralastuja niiden juhlapäivän kunniaksi. Näitä superperuskeksejä ei tätä ennen blogista löytynytkään, joten siksikin niiden leipominen oli paikallaan.

Kauralastut ( 27 kpl)
  • 3 dl sokeria
  • 0,5 dl vettä
  • 0,25 tl suolaa
  • 0,25 tl vaniljajauhetta tai 2 tl vaniljasokeria
  • 150 g vegaanista margariinia (suosittelen tummansinistä Keijua)
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 2 dl kaurahiutaleita
  1. Levitä leivinpaperit kolmelle uunipellille. Laita uuni kuumenemaan 175 °C.
  2. Sekoita sokeri, vesi, suola ja vaniljajauhe kulhossa haarukalla. 
  3. Lisää margariini ja sekoita tasaiseksi.
  4. Lisää leivinjauhe ja sekoita tasaiseksi.
  5. Lisää vielä vehnäjauhot ja kaurahiutaleet ja sekoita taikina tasaiseksi.
  6. Nosta taikinasta noin ruokalusikallisen kokoisia palloja leivinpaperin päälle, kullekin leivinpaperille yhdeksän kappaletta. Jätä taikinapallojen väliin runsaasti tilaa.
  7. Paista keksejä pellillinen kerrallaan esilämmitetyssä uunissa 10–12 minuuttia eli kunnes niiden reunat ovat hieman ruskistuneet. Paistamisen aikana keksit ensin leviävät runsaasti ja sitten hieman kohoavat. Taikinan lämpötilan noustessa riittävästi alkavat sokeri ja rasva kiehua ja karamellisoitua, jolloin keksi alkaa pikkuhiljaa litistyä reunoilta lähtien kauralastun näköiseksi. Jos keksit ovat paistuessaan levinneet niin paljon, että ovat liittyneet toisiinsa, kannattaa ne leikata erilleen heti paistamisen jälkeen.
  8. Anna keksien jäähtyä hyvin ennen niiden siirtelyä.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Salainen päiväkirja eläintiloilta -kirjan arvonta


Posti toi minulle reilu viikko sitten kirjan, jonka avasin heti ja luin loppuun saman päivän aikana. Kyseessä on Eveliina Lundqvistin kirjoittama Salainen päiväkirja eläintiloilta. Eveliina opiskeli eläintenhoitajaksi ja suoritti harjoittelunsa tuotantoeläintiloilla. Hän kirjoitti kokemuksistaan päiväkirjaa sekä selvittääkseen omia ajatuksiaan että kertoakseen eläintilojen arjesta myös kaikille meille, jotka emme pääse sitä näkemään. Eveliina kirjoittaa näin kirjansa johdannossa:
"On ehdottoman tärkeää, että ihmiset saavat tietää, mitä tuotantotilojen suljettujen ovien takana tapahtuu päivisin. Tavallisen talliaisen on vaikea päästä tutustumaan tiloille, mutta vielä vaikeampaa on päästä näkemään niiden todellinen, päivästä toiseen kestävä arki. Aiheesta ei median välityksellä saa useinkaan oikeaa kuvaa. Suljettujen ovien takana voi tapahtua mitä tahansa, sillä vangitut eläimet eivät puhu puolestaan."
Mielestäni kirja on kirjoitettu hienosti. Eveliina havainnoi työnsä lomassa, millaista on eläinten ja eläintiloilla työskentelevien ihmisten arki ja kertoo nämä havaintonsa lukijoille. Vaikka kirjassa onkin myös rankkoja kertomuksia, ei se rakennu verellä ja väkivallalla mässäilylle.

Kirja-arvonta on päättynyt! Kiitos kaikille osallistuneille.

Toivon, että mahdollisimman moni hankkisi kirjan luettavakseen. Asiaa helpottaakseni ostin toisen kappaleen Eveliinan kirjaa, jotta voin lahjoittaa sen yhdelle teistä lukijoistani. Jos haluat osallistua kirja-arvontaan, toimi näin:
  • Kommentoi tätä tekstiä kirjoittamalla jokin itsellesi tärkeä eläimiin liittyvä muisto tai kokemus.
  • Käytäthän tunnistettavaa nimeä tai nimimerkkiä!
  • Vastausaika päättyy torstaina 20.3. klo 21.
Onnea arvontaan!
Eveliina oli tänään puhumassa Tampereella Vanhalla kirjastotalolla. Häntä kuulemassa oli minä sekä kuusikymmentä muuta kiinnostunutta, jotka saivat syödäkseen leipomiani juttuja. Tarjolla oli jo jonkinlaiseksi klassikoksi muodostuneita törkyöverikeksejä, maapähkinä-suklaa-vaniljakakkusia sekä allergikkoystävällisiä mustikka-kardemummamuffinsseja.

Maapähkinä-suklaa-vaniljakakkusten pohjan ohjeen löydät tästä linkistä. Kakkuset oli kuorrutettu suklaaganachella, jonka tein kuumentamalla 2 rkl riisimaitoa ja sekoittamalla sen sekaan 100 g maidotonta suklaata. Sekoitin suklaata, kunnes se oli täysin sulaa ja sen jälkeen odottelin reilu tunnin verran, jotta ganache oli riittävän jämäkkää levitettäväksi. Ganachen päälle painelin lopuksi reilusti suolapähkinöitä.

Mustikka-kardemummamuffinssit (12 kpl)
  • 2 dl mustikkaa
  • 1 dl vettä
  • 0,5 dl öljyä
  • 2 dl sokeria
  • 0,5 tl suolaa
  • 2 tl kardemummaa
  • 0,25 tl vaniljajauhetta (tai 2 tl vaniljasokeria)
  • 3 dl gluteenitonta jauhoseosta (suosittelen Viljatuotteen vaaleaa jauhoseosta)
  • 0,25 tl ksantaania
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 0,5 tl ruokasoodaa
  1. Laita uuni kuumenemaan 190 asteeseen. Vuoraa muffinssipelti muffinssivuoilla tai käytä uunissa leviämättömiä amerikan-, silikoni- tai foliovuokia.
  2. Jos käytät pakastemustikoita, sulata ne. Soseuta mustikat veden kanssa sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa.
  3. Sekoita mustikkaseokseen öljy, sokeri, suola, kardemumma ja vanilja.
  4. Sekoita toisessa kulhossa gluteenittoman jauhoseoksen joukkoon ksantaani, leivinjauhe ja ruokasooda.
  5. Lisää jauhot nesteiden joukkoon ja sekoita tasaiseksi. 
  6. Jaa taikina vuokiin ja paista esilämmitetyssä uunissa 20 minuuttia.
  7. Jos haluat kuorruttaa muffinssit, voit sekoittaa sitruunamehusta ja tomusokerista sopivan jämäkän tahnan ja levittää sen jäähtyneen muffinssin päälle.

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Itsetehdyt suklaamunat


Koska uusia, joskus aika turhiakin taitoja on kiva opetella, halusin tehdä itse suklaamunia. Pikkuisen siinä joutui kyllä näpräilemään, mutta mitenkään erityisen vaikeaa ei suklaamunien tekeminen ollut. Käytin omien munieni tekemiseen sekä vegaanista soijamaitosuklaata että vegaanista valkoista riisimaitosuklaata. Hyviä tuli!

En itse jaksanut tällä kertaa temperoida suklaata ja lopputuloksen voit nähdä rullailemalla sivua hieman alemmaksi. Suosittelenkin temperoimaan suklaan, jos haluaa tehdä nättejä suklaamunia, jotka pysyvät nätteinä myös useamman päivän päästä. Ohjeen temperoimiseen löydät täältä.

Suklaamunat
  • suklaata
  • Kulho suklaan sulattamista varten
  • suklaamunamuotteja tai muffinssivuokia
  • lusikka ja/tai pullasuti
  • ritilä
  • leivinpaperia
  • Kertakäyttöhanskat
  • Kulho ja sen päälle sopiva tasapohjainen kulho suklaamunan puolikkaiden liimaamista varten
  1. Temperoi suklaa (tai ota kirjoituksen alimman kuvan mukainen riski ja vain sulata se).
  2. Levitä suklaata lusikalla tai pullasudilla muotin tai muffinssivuoan sisälle mahdollisimman tasaisesti noin parin millimetrin paksuinen kerros.
  3. Käännä muotti ylösalaisin ritilän päälle, jonka alle on levitetty leivinpaperi. Näin suklaa levittyy kaikkein tasaisimmin muottiin, eikä pakkaudu sen pohjalle paksuksi kerrokseksi. Ritilän sijaan voit laittaa muotin kulmiin sopivat korokkeet (esim. tulitikkuaskit), jotka pitävät muotin irti leivinpaperista.
  4. Laita muotit jääkaappiin kovettumaan puoleksi tunniksi.
  5. Levitä toinen kerros suklaata. Varmista, että suklaaseen ei jää läpikuultavia eli ohuita kohtia. Käännä muotit taas ylösalaisin ritilän päälle ja anna kovettua jääkaapissa täysin.
  6. Kovettumisvaiheessa suklaata on hieman valunut muotin ulkopuolelle. Tasoita suklaamunan puolikkaiden reunat terävällä veitsellä ennen kuin irrotat ne muoteista.
  7. Irrota suklaamunanpuolikkaat muoteista. Muovimuoteista erityisesti temperoimaton suklaa on hieman hankala saada irti, sillä muovimuotti ei juurikaan jousta. Painele muottia eri puolilta napakan hellästi, jolloin näet, että suklaa alkaa irrota muotista. Jatka, kunnes suklaamunan puolikas irtoaa. Jos suklaa tuntuu sulavan ja tarttuvan kiinni muottiin, kannattaa suklaa laittaa aina välillä takaisin jääkaappiin kovettumaan. Temperoitu suklaa lähtee muotista irti temperoimatonta helpommin.
  8. Kiehauta vesi ja laita sen päälle tasapohjainen kulho. Leikkaa kulhon pohjalle pieni pala leivinpaperia, niin säästyt tiskiltä. Laita kertakäyttöhanskat käteesi viimeistään tässä vaiheessa, niin suklaamunat välttyvät sormenjäljiltä. Ota suklaamunan puolikas käteesi ja paina sen reunat hellästi kulhossa olevaa leivinpaperia vasten. Anna lämmön sulattaa sen reunoja hieman. (Jos haluat laittaa suklaamunan sisälle yllärin, tee se tässä vaiheessa.) Paina sulanut reuna kiinni toiseen suklaamunan puolikkaaseen. Tee sama kaikille suklaamunille. Anna jähmettyä jääkaapissa ja trimmaa vielä saumakohdat tasaisiksi.

Ostin omat suklaamunamuottini täältä. Ostin kolmea eri kokoa, joista pienin osoittautui turhan hankalaksi käyttää. Koska muotti on tosi kovaa muovia eikä pieni muotti jousta juuri yhtään, on siitä tosi hankalaa saada pikkumunia irti. Aion toki yrittää uudelleen temperoidulla suklaalla, sillä sen pitäisi irrota temperoimatonta suklaata helpommin muotista.


Munanmalliset muotit (ei muuten kannata googlata noilla sanoilla..) eivät tietenkään ole mitenkään välttämättömiä suklaamunien valmistamisessa, jos munan muodolla ei ole kauheasti väliä. Jos tarkoituksena on tehdä suklaisia, onttoja asioita, onnistuu se myös käyttämällä muottina paperisia tai silikonisia muffinssivuokia. Kuvan muffinssivuokasuklaamuna on hieman sulanut, koska en malttanut antaa sen kovettua kunnolla ennen vuoasta irrottamista, kasaamista ja kuvaamista. Välillä on vähän laiskoja päiviä.


Jos suklaamunien valmistaminen itse ei kiinnosta, löytyy vegaanisia suklaamunia myös valmiina – vaikkakin joskus niiden etsiminen voi olla työlästä: 
  • Dammenbergilla on vegaaninen suklaamuna, jonka sisältä löytyy syötävä yllätys. En ole itse nähnyt noita koskaan missään kaupoissa, mutta isommat marketit niitä kuulemma myyvät. Dammenbergiltä voi tilata niitä myös suoraan.
  • Sorini-merkkisiä pieniä suklaamunia olen nähnyt aikaisempina pääsiäisinä myytävän Vapaa valinnoissa (nykyisin Tokmanni) ja ehkä Sokoksella.
  • Lidlissä on pääsiäisen aikaan ollut myynnissä marsipaanitäytteisiä suklaamunia. 

Ja loppuun vielä kuva siitä, miltä temperoimattomat suklaamunat näyttivät vuorokauden kuluttua valamisesta. Onneksi nämä olivat vain harjoitusmunia, ja ihan tietoisesti jätin ne temperoimatta. Jos tämmöiset hauraat ja ruosteisen näköiset munat eivät kiinnosta, kannattaa suklaa ehdottomasti temperoida.