Huomio arvoisa lukija tai blogiin sattumalta eksynyt!
Olet saapunut blogin alkuaikoihin, jolloin innostukseni vegaanileivonnan ilosanoman levittämiseen oli jo valtava, mutta tietoa ja taitoa minulla ei vielä ollut ihan kauhean paljon. Suosittelenkin etsimään tämän reseptin tilalle jonkin tuoreemman, sanotaan vaikkapa korkeintaan viisi vuotta vanhan reseptin. Tarvittaessa voit kysellä vinkkejä esim. kommentoimalla tätä tekstiä. Koska tämä blogi on eräänlainen matka ja päiväkirja kohti parempaa vegaanista leipomista, en halua poistaa täältä näitä vanhoja tekstejä.Mimosa oli päättänyt osallistua paikalliseen runokilpailuun, jonka aiheena oli "loppu". Mieluummin hän olisi osallistunut lastensarjaan, koska siellä aiheena oli "iloinen päivä", mutta Mimosa oli siihen aivan liian vanha.
Pitkään hän oli tuskaillut oman runonsa kanssa, ja isoksi oli kasvanut se kasa, johon rypistetyt runonalut heitettiin. Mistään ei löytynyt inspiraatiota ja Mimosa muuttui aina vain kiukkuisemmaksi. Hänen parhaasta mustekynästäänkin loppui muste! "No siitä loppumisesta en kyllä ainakaan kirjoita runoa," sanoi Mimosa itsekseen surkealla äänellä, "Olisikohan Kamomillalla ideoita?"
Mimosa otti toiseksi parhaan mustekynänsä ja lehtiönsä ja lähti kävelemään kohti leipomoa, jossa tiesi Kamomillan olevan vielä tähän aikaan töissä. Mimosa sai eteensä kupillisen vaahterasiirapilla ja muskottipähkinällä maustettua kaakaota ja palan banaanikakkua. "Meillä oli iso läjä mustuneita banaaneita, joista piti äkkiä tehdä jotain ennen, kuin ne pilaantuvat. Paistoimmekin koko aamupäivän banaanikakkuja," Kamomilla sanoi naureskellen. Mimosa kysyi hieman tarkempaa reseptiä banaanikakulle.
Kamomillan luetellessa kakun aineksia, alkoi Mimosalla raksuttaa. Runo alkoi syntyä paperille Mimosan hihitellessä itsekseen. Kamomilla yritti kysyä, mitä Mimosa kirjoitti, mutta tyttö vain pudisteli naureskellen päätään. Kun runo oli valmis, kertoi Mimosa Kamomillalle runokilpailusta ja näytti tälle valmiin runon. "Ainakin se on omalaatuinen!" Kamomilla hymyili luettuaan runon.
Mimosa ei voittanut runollaan kilpailua, mutta sai kunniamaininnan omalaatuisesta ideastaan. Rouva Virtanen halusi ehdottomasti, että runo kehystettäisiin ja laitettaisiin leipomon seinälle - sillä olihan se saanut alkunsa hänen leipomossaan:
Raaka runo kypsästä banaanista
Vaikka repes kuori musta,
vielä rimpuili sisusta.
Haarukan piikit survoi,
banaani tuskasta ulvoi.
Välillä öljyllä voideltiin
ja sokerilla hoideltiin.
Sitten jatkui kidutus:
soijamaidon lirutus,
suolan haavoihin sirotus.
Soodalla nakkaus,
leivinjauheella hakkaus,
carobin viha-rakkaus.
Vehnäjauhoihin hukutus,
viimeinen nukutus.
Loppui banaanin uho -
koitti sen tuho.
Banaani-carob-kakku
(Yksi pieni kakku. Jos tuplaat taikinan, saat luonnollisesti isomman kakun.)
1 kypsä banaani
1 dl kasvimaitoa
1-2 rkl carob- tai kaakaojauhetta
1,5 dl sokeria
3 rkl öljyä
0,5 tl vaniljasokeria
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl ruokasoodaa
0,5 tl suolaa
2-3 dl vehnäjauhoja (Osan vehnäjauhoista voi korvata soijajauholla, esim. 0,5 dl)
Muussaa banaani haarukalla ja lisää joukkoon muut ainekset ohjeen mukaisessa järjestyksessä. Lisää vehnäjauho aivan viimeisenä ja sekoita mahdollisimman vähän.
Kaada taikina voideltuun kakkuvuokaan ja paista 175 C-asteessa n. 45 minuuttia leivinpaperilla peiteltynä. Tarkista kakun kypsyys esimerkiksi hammastikulla: jos tikkuun jää kakkuun tökättäessä taikinaa, ei kakku ole vielä kypsä.
Tämäntyyppinen kakkuresepti löytyy monesta vegaanisesta keittokirjasta. Itse olen törmännyt reseptiin ensimmäisen kerran lähes viisitoista vuotta sitten, kun vielä luulin tämän olevan ainoa vegaaninen leivonnainen maailmassa...
Mielestäni carobjauhe sopii erittäin hyvin yhteen banaanin kanssa, joten käytänkin sitä tässä kakussa aina, kun sitä sattuu olemaan kaapissa. Muutoin en carobista juurikaan pidä - joskus kokeilin juoda sitä kaakaon tapaan, mutta eihän siitä tullut mitään. Myöskään carobsuklaa ei kuulu suurimpien herkkujen listalleni.
Kuvassa oleva kuorrute on tehty yksinkertaisesti vedestä ja tomusokerista: pariin teelusikalliseen vettä on lisätty pikkuhiljaa tomusokeria niin paljon, että tahna on sopivanpaksuista. Värjäsin tahnan ensin keltaiseksi ja kuorrutin kakun. Pienen osan kuorrutteesta värjäsin lopuksi ruskeaksi, ja sillä tein kiemuroita kakun päälle.
Moikka. Olen noviisi vegaanileipomisen alueella ja haluaisin kysyä sinulta paria juttua. Ensinnäkin, joissakin ohjeissa on käytetty omanviinietikkaa ja en ymmärrä miksi (vegaaniliiton "Munattomia reseptejä"-lehtisessä, löytyy netistäkin. Siellä on täytekakun ohje) Vaikuttaako se jotenkin kohoamiseen tai rakenteeseen.
VastaaPoistaToinen kysymys onkin tuosta rakenteesta: samassa lehdykäisessä on kääretortun ohje, joka minun tekemänäni tulee jotenkin kumimaiseksi, vaikka kohoaakin hyvin. Miten kumimaisuuden voisi välttää?
Moi! En löytänyt tähän hätään tuota reseptivihkosta.. Omenaviinietikalla on ainakin kaksi tarkoitusta leipomisessa. Jos reseptissä käytetään soodaa, pitää siinä olla myös jotain hapanta, jotta sooda toimii kunnolla. Omenaviinietikka käy tähän tarkoitukseen. (Muita happamia leipomisessa käytettäviä aineita ovat esimerkiksi kaakao tai siirappi, käsittääkseni myös banaani käy tähän..)
VastaaPoistaOmenaviinietikkaa voi käyttää myös "piimän" tekemiseen sekoittamalla soijamaitoon tilkan etikkaa. Tätä käytetään monissa cupcake- tai täytekakkutaikinoissa. Tällöin etikka vaikuttaa ainakin makuun, mutta ehkä myös leivonnaisen koostumukseen, sillä "piimä" on huomattavasti paksumpaa kuin soijamaito.
Keksin vielä kolmannen syyn, miksi etikkaa käytetään leivonnassa: (kuulemma) jos leipätaikinaan lisää etikkaa, estää se sen, että leipä alkaa maistua hiivalle. (Omatekoinen leipähän alkaa parin päivän päästä maistua hieman hiivaiselle.) En tosin ole tästä aivan vakuuttunut omissa kokeiluissani..
Olen muistaakseni kerran kokeillut tehdä vegaanista kääretorttua, ja siitä tuli rakenteeltaan erilaista kuin kananmunakääretortusta. Lopputulos oli aika sitkeähkö. Vika voi olla ihan siinä reseptissä, ja jos taikinaa sekoittaa liian kauan, voi sekin tehdä taikinasta sitkeää ja kumimaista.
Eläinoikeusfoorumilla on oma ketju kääretortulle: http://www.oikeuttaelaimille.net/foorumi/index.php?showtopic=2829&hl=k%E4%E4retorttu Sieltä voi käydä katsomassa muita vinkkejä. Voisinkin itse asiassa kokeilla jossain vaiheessa tehdä kääretorttua - jos lopputulos on hyvä, laitan siitä juttua tänne blogiinkin..
Voi, kiitos sinulle paljon :o) Kun on tottunut leipomaan munalla ja maidolla ja ties vaikka millä, on munaton leipominen kokeilun kautta opittavaa. Tuo kääretorttu (siinä lisätään massaan jopa hilloa) on melkoisen makea, erikoinen, mutta mielestäni hyvä. Resepti löytyy osoitteesta http://www.vegaaniliitto.fi/esitteet/munaton2.pdf
VastaaPoistaKiitos vinkeistä vielä kertaalleen!
Ihana runo! Teki todella vaikutuksen! :D
VastaaPoistaKiitos, Mustikkatyttö :)
VastaaPoistaKiitos reseptistä, kokeilin tätä kerran ja huomenna ajattelin tehdä taas, mutta lisään jouluisia hedelmäpaloja ja kardemummaa. :)
VastaaPoistaHedelmät ja kardemumma kuulostavat kivoilta lisäyksiltä :) Teinkin tästä oman jouluisemman version muutama päivä sitten: http://kamomillankonditoria.blogspot.fi/2012/12/jouluiset-banaaniruudut.html
VastaaPoistaTarkoittaako tuo "leivinpaperilla peiteltynä", että taikina ensin voideltuun vuokaan ja sen päälle askartelen leivinpaperiympyrän, jonka painan kevyesti taikinan päälle? Ainakin nyt niin tein ja kakku on uunissa, joten odottelen lopputulosta tuliko tehtyä oikein.
VastaaPoistaEi varsinaisesti :) Leivinpaperilla peittely tarkoittaa sitä, että kakkuvuoan päälle laitetaan kokonainen leivinpaperi siten, että se leivinpaperi ei koske taikinaa. Eli vähän samalla tavalla kuin pullataikinan kulho peitetään pyyhkeellä. Voi, onpa tätä yksinkertaista asiaa vaikea selittää ilman kuvia :D En tosin usko, että kakku menee pilalle, jos sen peittää muotoonleikatulla ja taikinaan kiinnitetyllä leivinpaperilla, joten ei hätää.
PoistaJoo ei mennyt pilalle ja koostumus on aivan täydellinen :)
Poista