torstai 19. helmikuuta 2009

Sateenkaari

Kamomillalla oli vapaapäivä. Syötyään aamupalansa ja luettuaan lehden, päätti hän tehdä pienen kävelyretken. Ulkona oli hieman harmaata, joten Kamomilla puki varmuuden vuoksi kumisaappaat jalkaansa ja otti sateenvarjon kainaloonsa. Hän suuntasi kulkunsa kohti lampea, ja ajatteli samalla käydä kurkistamassa, olisiko hänen hyvä ystävänsä Mimosa kotosalla.
Mimosa oli puutarhassaan juuri lopettelemassa porkkanapenkkinsä harventamista, kun Kamomilla asteli portista sisään. Mimosa sanoi lähtevänsä mielellään kävelylle, mutta ehdotti, että he menisivät ensin käymään rusakkoperheen luona: "Sanoin heille, että voin silloin tällöin viedä heille harvennetut porkkanat ja niiden naatit, jos he vain jättävät porkkanamaani muutoin rauhaan." Kamomillaa hieman hymyilytti salaisesti, vaikkakin hän ymmärsi, miltä Mimosasta tuntui.



Rusakot asuivat vain pienen matkan päässä, joten suurta mutkaa matkaan ei tullut. Ämpärillinen porkkanannaatteja ja pieniä porkkanoita otettiin innokkaasti rouskuttaen vastaan. Kun kävi ilmi, että Kamomilla ja Mimosa olivat menossa lammelle, toivoi yksi pienimmistä rusakoista pääsevänsä mukaan. "Sinä taidat olla niin pieni, ettet jaksa kävellä sinne asti," epäili emorusakko. Mimosa kuitenkin keksi, että he voisivat vuorotellen kantaa pikkurusakkoa ämpärissä, jos se ei jaksaisi pysytellä Kamomillan ja Mimosan tahdissa.

Pikkurusakko pääsi siis mukaan, ja alkumatkan se hyppelikin joukon etunenässä. Melko pian se kuitenkin väsyi, joten se nostettiin ämpäriin jatkamaan matkantekoa. Hetken kuluttua ämpäristä kuului pientä tasaista tuhinaa, kun pieni rusakko oli nukahtanut. Loppumatkan tytöt juttelivat nitä näitä hiljaisella äänellä, ettei pikkuinen rusakko olisi herännyt. Pikkuhiljaa taivaalta alkoi putoilla pienen pieniä sadepisaroita, mutta he päättivät jatkaa matkaa.

Kun Kamomilla laski ämpärin maahan lammen rannalla, rusakko heräsi. Katsellen hetken pöllämystyneenä ympärilleen ja keksittyään, missä se oli, pomppi se innoissaan haistelemaan rannalla kasvavia heiniä ja saroja: "Meilläpäin ei kasva näitä heiniä. Voisimmeko kerätä näitä hieman tuliaisiksi?" kysyi rusakko innokkaasti. Tytöillä ei ollut mitään sitä vastaan, joten he alkoivat taitella heinänkorsia ämpäriin.

Sade alkoi kuitenkin voimistua, joten heidän piti lopettaa korsien kerääminen hetkeksi ja mennä Kamomillan sateenvarjon alle suojaan. Onneksi sateenvarjo oli niin iso, että he mahtuivat kaikki vaivatta sen alle. Siellä he sitten istuskelivat ja kurkistelivat välillä taivaalle, josko sade olisi pian loppumassa. He ehtivät leikkiä monenlaisia arvuutteluleikkejä ja laulaa monia lauluja ennen kuin sade taukosi.

Rusakko uskalsi ensimmäisenä poistua sateenvarjon alta ja huudahti ihastuksissaan: "Voi tulkaa katsomaan, kuinka herkullisen näköinen sateenkaari! Se maistuisi varmasti aivan suloiselta, jos sitä pääsisi haukkaamaan.." Rusakko oli niin haaveellisen näköinen ajatellessaan sateenkaarta, että Kamomilla alkoi aivan kuin itsestään miettiä mielessään, kuinka sateenkaarta voisi päästä maistamaan.

Seuraavana sunnuntaina Kamomilla käveli salaperäisesti hymyillen kohti rusakkoperheen pesää. Mukanaan hänellä oli kori, joka oli peitetty vihreällä kankaalla. Perille päästyään hän asetti korin pienen rusakon eteen ja pyysi tätä katsomaan, mitä siellä on. Rusakko hypähti iloisesti nauraen ilmaan kurkattuaan koriin: "Enpä olisi uskonut, että toiveeni toteutuisi näin pian!"



Sateenkaarimuffinssit
Sateenkaarimuffinssit voi tehdä oikeastaan mistä tahansa vaaleasta muffinssi- tai cupcaketaikinasta. Tarvitset lisäksi elintarvikevärejä, joilla taikina värjätään. Taikina jaetaan niin moneen osaan, kuin muffinsseihin halutaan eri värejä, minkä jälkeen jokainen taikina värjätään. Tämän jälkeen taikina levitetään vuokiin halutussa järjestyksessä.

Riittää, että sinulla on perusvärit keltainen, punainen ja sininen, sillä niitä sekoittamalla saat tehtyä muut sateenkaaren värit - tosin omissa muffinsseissani sininen ja violetti sekoittuivat ruskeaksi, kuten kuvasta näkyy..

Itse käytin Squires Kitchenin pastavärejä, joita saa esimerkiksi Ullan unelmasta. (Perusmarkettien punainen elintarvikeväri sisältää useimmiten eläinperäistä karmiinia eli lisäainetta e-120.)

Idea näihin muffinsseihin tuli vegweb.com-sivustolta.

4 kommenttia:

  1. Voi vitsi miten ihania! Onnistuisikohan sateenkaaritiikerikakun tekeminen?

    VastaaPoista
  2. Kyllä se varmasti onnistuisi. Vois olla hauskaa tehdä tiikerikakku siten, että värjäis sen vaalean taikinan oranssiksi ja suklaataikinan koittaisi saada mahdollisimman tummaksi.

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

HUOMIO HUOMIO! Blogiin on tullut niin paljon bottien ja huiputtajien kirjoittamia spämmikommentteja, että valitettavasti jouduin laittamaan kaikki kommentit esimoderointiin. Kestää siis aina jonkin aikaa, että kommenttisi julkaistaan. Pahoittelut tästä!

Pyrin joka tapauksessa vastaamaan kysymyksiin pian. Jos asialla on erityisen kiire, voit lähettää kysymyksen myös sähköpostilla kamomillankonditoria at gmail piste com

- Satu