lauantai 10. joulukuuta 2011

Kummitukset viidakkolomalla

 

Olipa kerran kummitustalo, jonka asukkaat olivat kyllästyneet kummitteluun. Heidän mielestään ei ollut yhtään hauskaa, että ihmiset juoksivat kirkuen karkuun heidät nähdessään tai jäykistyivät kauhusta paikoilleen ja joskus jopa pyörtyivät pelosta.
”Taidamme kaivata lomaa. Mitäs jos lähtisimme matkalle?” huokasi toinen kummituksista, sen jälkeen kun hän oli vahingossa pelästyttänyt postinjakajan jo kolmannen kerran samalla viikolla. ”Joo, lähdetään vaan!” huusi toinen kummitus ja riensi heti tutkimaan karttapalloa ja miettimään, minne päin he lähtisivät lomailemaan.



”Tuo näyttää hauskalta paikalta!” sanoi pienempi kummitus ja osoitti lakanankulmallaan paikkaa, jossa luki Sa-ha-ra. ”Keltainen on lempivärini, joten tuon täytyy olla kiva paikka lomailulle,” hän päätteli. ”Minä menisin mieluummin tänne, koska minun lempivärini on sininen!” huudahti toinen kummitus vaativasti. ”Tämän paikan nimi on At-lant-ti.”

Kummitukset eivät osanneet päättää, lähtisivätkö he Saharaan vai Atlanttiin lomalle, sillä kumpikin paikka näytti karttapallolla oikein houkuttelevalta. ”Minulla on ehdotus,” sanoi isompi kummitus hyvin tietäväisen näköisenä. ”Annetaan kohtalon ratkaista, minne lähdemme matkalle.” Toisen kummituksen mielestä tämä oli oikein hyvä idea.

Isompi kummitus peitti silmänsä huivilla ja toinen pyöräytti karttapallon liikkeelle. Toinen kummitus katsoi hyvin tarkasti, mihin silmänsä sitoneen kummituksen sormi osoitti karttapallon lopettaessa pyörimisen. ”Tässä lukee Ma-da-gas-kar. Onpas hauskankuuloinen lomailupaikka! Ja se on vielä vihreäkin, mikä on meidän molempien mielestä kiva väri!”

Kummitukset pakkasivat pikimmiten laukkunsa ja lähtivät matkaan. Madagaskarille saavuttuaan he suuntasivat heti lähimpään viidakkoon, sillä he olivat kuulleet puhuttavan, että viidakoissa oli viihtyisää seikkailla.

Hetken viidakossa kuljettuaan kummituksia alkoi kuitenkin vaivata nälkä, sillä he olivat unohtaneet pakata laukkuihinsa eväät. ”Voi ei! Mitä me nyt teemme?” valitti pieni kummitus. ”En minä vielä halua palata takaisin kotiin, sillä en ole mielestäni vielä lomaillut tarpeeksi.”

Kummitus alkoi itkeä lohduttomasti, eikä toisellakaan kummituksella ollut yhtään sen parempi mieli. He olivat niin masentuneita, etteivät huomanneet ympärilleen kokoontuneita viidakon eläimiä: tiikeriä, sammakkoa, käärmettä, papukaijaa eivätkä apinaa.

Vasta kun sammakko avasi suunsa ja kysyi, mikä hätänä, kummitukset havaitsivat viidakon olennot. Itkevä kummitus lopetti itkemisen, niisti nenänsä lakanansa helmaan ja kertoi hennolla äänellä, että heidän piti olla lomalla, mutta he olivat unohtaneet eväät kotiin kummitustaloon ja nyt heidän piti keskeyttää lomansa ja lähteä kotiin syömään.

Viidakon eläimet katsoivat toisiinsa tietävän näköisinä. ”Ette ole ennen tainneet käydä viidakossa?” kysyi käärme samalla, kun apina kiipesi pitkin puunrunkoa korkealle yläilmoihin ja papukaija lensi kohti toisen puun latvaa. ”E-emme olekaan. Mistä sen tiesit?” vastasi toinen kummituksista ihmeissään.

”Arvasin sen siitä, että jos olisitte olleet viidakossa aikaisemmin, niin tietäisitte täällä kasvavan vaikka kuinka paljon ruokaa,” vastasi käärme. Kummitukset näyttivät kamalan hämmästyneiltä, koska he eivät olleet koskaan kuulleet, että ruoka kasvaa jossakin. He olivat aina luulleet, että ruoka tulee kaupasta.

Hetken kuluttua papukaija ja apina palasivat muiden luokse mukanaan herkullisen värisiä hedelmiä. ”Mitäs jos pidettäisiin juhlat!” huudahti tiikeri ja kaikki olivat tiikerin kanssa samaa mieltä. Kummitukset ja viidakon eläimet pistivät saman tien pystyyn oikein hauskat kemut, joihin kutsuttiin kaikki viidakon asukkaat.

Kummituksista oli ihan kamalan kivaa tutustua monenlaisiin uusiin eläinkavereihin ja että kukaan uusista tuttavuuksista ei pelännyt heitä. Toisiksi kivointa kummitusten mielestä oli se, että he saivat maistella monen monituisia viidakon hedelmiä ja pähkinöitä. Kaiken kaikkiaan se oli kummitusten mielestä oikein hyvä viidakkoloma.


Tänään vietettiin erään viisivuotiaan synttäreitä viidakon hurjimmilla kummituskutsuilla, ja minulla oli kunnia valmistaa näihin kemuihin teemaan sopiva kakku. Koska juhlavieraiden joukossa oli pähkinäallergikko sekä gluteenittomalla ruokavaliolla oleva lapsi, leivoin kakun ilman pähkinöitä ja ilman gluteenia, jotta kaikki pääsisivät syömään samaa kakkua. Kakun matkaan laitoin tarinan kummituksista, jotka lähtivät lomalle viidakkoon. En itse päässyt osallistumaan kekkereihin, mutta sain kuulla, että siellä oltiin ihasteltu joukolla sekä kakkua että satua. On niin ihanaa ilahduttaa pieniä (ja isojakin) ihmisiä!

Huomio arvoisa lukija tai blogiin sattumalta eksynyt! 

Olet saapunut blogin alkuaikoihin, jolloin innostukseni vegaanileivonnan ilosanoman levittämiseen oli jo valtava, mutta tietoa ja taitoa minulla ei vielä ollut ihan kauhean paljon. Suosittelenkin etsimään tämän reseptin tilalle jonkin tuoreemman, sanotaan vaikkapa korkeintaan viisi vuotta vanhan reseptin. Tarvittaessa voit kysellä vinkkejä esim. kommentoimalla tätä tekstiä. Koska tämä blogi on eräänlainen matka ja päiväkirja kohti parempaa vegaanista leipomista, en halua poistaa täältä näitä vanhoja tekstejä.

Gluteeniton suklaakakkupohja
  • 1 rkl psylliumia
  • 1 rkl pellavarouhetta
  • 4 dl soijamaitoa (tai muuta gluteenitonta kasvimaitoa)
  • 2 tl omenaviinietikkaa
  • 0,5 tl vaniljajauhetta
  • 0,5 tl suolaa
  • 3 dl ruokosokeria
  • 0,5 dl kaakaojauhetta
  • 5 dl täysjyväriisijauhoa
  • 1 dl hirssijauhoa
  • 1 dl maissijauhoa
  • 1 dl quinoajauhoa
  • 1 tl ruokasoodaa
  • 1,5 tl leivinjauhetta
  • 150 g sulatettua vegaanista margariinia (katso lista täältä.)
  1. Laita uuni kuumenemaan 175 C-asteeseen. Rasvaa ja jauhota kakkuvuoka. Muista käyttää gluteenittomia jauhoja jauhottamiseen! Tein kakun halkaisijaltaan 24-senttiseen irtopohjavuokaan, mutta muutkin kakkuvuokakoot käyvät, kunhan muistat, että erikokoisissa vuoissa kakut kypsyvät eri vauhdilla.
  2. Yhdistä psyllium, pellavarouhe, soijamaito, omenaviinietikka, vanilja, suola ja sokeri ja sekoita niitä hetken aikaa voimakkaasti. Jos käytät sähkövatkainta, suosittelen käyttämään esiliinaa ja suojaamaan keittiön kaapinovet roiskeilta.
  3. Mittaa jauhot, ruokasooda ja leivinjauhe erilliseen kulhoon ja sekoita. Gluteenittomat jauhot kannattaa siivilöidä ennen mittaamista – paitsi jos tykkää siitä, että leivonnainen rouskuu syödessä.
  4. Kaada jauhot nesteiden joukkoon ja lisää mukaan vielä sulatettu margariini. Vatkaa sähkövatkaimella viitisen minuuttia.
  5. Kaada taikina vuokaan ja paista esilämmitetyssä uunissa n. 55 minuuttia. Kakku on valmis, kun se tuntuu kevyeltä, sen reunat ovat hieman irronneet vuoan reunoista ja kun siihen työnnettyyn tikkuun ei jää taikinaa.
  6. Anna kakun jäähtyä vuoassaan kymmenen minuuttia ennen irrottamista tai kumoamista. Jäähdytä kakku kunnolla ennen sen leikkaamista, kostuttamista, täyttämistä ja kuorruttamista.

Kakun muut osaset
  • Kakku on kostutettu veden, soijamaidon, kaakaon ja mascobadosokerin sekoituksella. Käytin kostutusta noin desilitran verran yhteen kakkuun. Koska kakku tuli lastenkutsuille, en halunnut käyttää kostuttamiseen kahvia, joka sopisi tähän myös hyvin.
  • Kakun välissä on soijavispistä ja sulatetusta vaaleasta maidottomasta suklaasta tehtyä moussea. Käytin Sure Whipiä, koska Soyatoo!:n soijavispiä ei valitettavasti tällä hetkellä ole saatavilla maahantuojallakaan.
  • Kuorrutteena on käytetty kaakaokuorrutetta ja pursotukset on tehty vihreäksi värjätystä vaniljakuorrutteesta.
  • Koristeet on tehty värjätystä valkosuklaamassasta. Tein ensimmäistä kertaa niin, että värjäsin massan vasta sen jähmettämisen jälkeen. Tein massan sen päivän aamuna, jonka iltana muotoilin koristeet. Liekö syy näissä molemmissa, mutta massaa oli hieman hankala käsitellä, koska se pehmeni nopeasti. Tästä johtuen kakun eläimet ovat hieman kumaraisia. Massa kyllä jähmettyy tosi nopeasti (parissa minuutissa!) huoneenlämmössä, joten pitkiä aikoja ei tarvitse odotella, että massaa voi taas käsitellä. Jos tarkoituksenasi ei ole saada aikaan montaa eri väriä, suosittelenkin värjäämään massan sen valmistusvaiheessa, sillä siten massan muovailu on helpompaa. Ei se nytkään ollut erityisen mahdotonta, mutta hieman normaalia haastavampaa.
  • Tasoitin kakun yläpinnan leikkaamalla sen veitsellä tasaiseksi. Käytin tämän ylijäämäpalan sekä ylijäämäkuorrutteen kakunjämänameihin, jotka kierittelin kookoshiutaleissa.

    Koska vieraita oli tulossa juhliin aikamoinen sakki, tein myös varakakun, jonka päälle tein sokerimassasta kummituksia ihmettelemään.


    Papukaija ja käärme olivat kuulemma olleet päivänsankarin suosikkieläimet. Tässä vähän lähikuvaa huonolla kameralla ja huonossa valossa kuvattuna. Vaikka kuvasin kakun ulkona kaikkein valoisimpaan aikaan, oli kamera silti sitä mieltä, että pitää käyttää salamaa.


    Kuvasta löytyy myös mangoja, appelsiineja sekä maapähkinöitä eli hyvät viidakkoeväät!

    3 kommenttia:

    1. Hauska satu ja kakku. Sankari vieraineen on varmasti ilahtunut!

      VastaaPoista
    2. Ihan mielettömän hieno! Mahto mennä jonkin aikaa noita koristeita väkerrellessä :)

      VastaaPoista
    3. Kiitos Paula ja Pia :) Kaksikymmentäpäinen lapsikatras oli kuulemma hiljentynyt kuuntelemaan satua, mistä voinee päätellä, että se teki heihin jonkinlaisen vaikutuksen. Muotoilin hahmoja ja hedelmiä yhden illan verran, joten oli ihan huippua kuulla, että kakku oli otettu noin innokkaasti vastaan.

      VastaaPoista

    HUOMIO HUOMIO! Blogiin on tullut niin paljon bottien ja huiputtajien kirjoittamia spämmikommentteja, että valitettavasti jouduin laittamaan kaikki kommentit esimoderointiin. Kestää siis aina jonkin aikaa, että kommenttisi julkaistaan. Pahoittelut tästä!

    Pyrin joka tapauksessa vastaamaan kysymyksiin pian. Jos asialla on erityisen kiire, voit lähettää kysymyksen myös sähköpostilla kamomillankonditoria at gmail piste com

    - Satu