Tässä kaksi oleellista syytä:
- Vehnäjauhollisissa versioissa jauhojen gluteeni pitää huolen siitä, että taikina pysyy kasassa. Gluteeni on kuin liimaa, joka nesteiden kanssa kosketuksiin joutuessaan tarraa kiinni kaikkeen, mihin se koskee – ja pitää täten lätyn ja vohvelin koossa. Jos kananmunien jättäminen pois taikinasta epäilyttää, voit varmuuden vuoksi laittaa taikinaan hieman enemmän vehnäjauhoja.
- Gluteeniakin oleellisempi asia lätyissä ja vohveleissa on niihin paistettaessa syntyvä paistopinta. Lättyjen salaisuus onkin siinä, että lätyn pitää antaa paistua sopivan kuumalla pannulla riittävän kauan, ennen kuin sitä alkaa sörkkiä ja käännellä. Lätty ei tartu kiinni paistinpannuun, jos vain pannu on hyväkuntoinen ja siinä on riittävästi rasvaa. Lätty on siinä vaiheessa valmis käännettäväksi, kun sen yläpinta on hyytynyt – tätä ennen sen alle ei tarvitse kurkistella tai varmistella, että lätty ei jää kiinni pannuun. Huomaat kyllä kärystä, jos levy on liian kuuma ja lätty meinaa palaa! Vohveleiden kohdalla asia on hieman yksinkertaisempi, koska vohvelia ei tarvitse paiston aikana kääntää. Kunhan muistat rasvata vohveliraudan hyvin ja maltat odottaa vohvelin paistumista, ei ongelmia tule vohveleidenkaan kanssa.
Rapeat gluteenittomat vohvelit (4 kpl)
- 2 dl maissijauhoa
- 1 dl täysjyväriisijauhoa
- 0,5 tl leivinjauhetta
- 0,25 tl suolaa
- 2 tl sokeria
- 3 dl vissyä
- 2 rkl öljyä
- Paistamiseen öljyä
- Laita vohvelirauta kuumenemaan.
- Sekoita maissijauhot, riisijauhot, leivinjauhe, suola ja sokeri.
- Kaada kuivien aineiden sekaan vissy sekä öljy ja sekoita tasaiseksi.
- Öljyä vohvelirauta esim. silikonista pullasutia käyttämällä ja paista vohvelit rapeiksi.
- Tarjoile heti mansikkahillon ja soijavispin kera.
Laitoin omien vohveleideni päälle pikamansikkahilloa (pakastemansikat mikroon sokerin kera muutamaksi minuutiksi) sekä Alpron uutta Airy & Creamy -soijavispiä. Täytyy todeta, että tuote toimii suht hyvin. Plussaa vispi saa hyvästä maustaan ja erityisesti siitä, että se ei ole valmiiksi pahasti makeutettu kuten kilpailijansa, joten sen voi makeuttaa omien mieltymysten mukaan. Se ei myöskään ole sellainen yhtenäinen köntti purkissa kuten kilpailijansa vaan juoksevaa, joten sitä on helpompi ja siistimpi käyttää vain osa purkista kerrallaan.
Miinusta Alpron vispille tulee siitä, että en ohjeen mukaisen kahden minuutin sähkövatkaamisen aikana saanut vispistä niin jämäkkää kuin purkin kyljessä oleva kuva antaa ymmärtää. En siis ainakaan tämän ensimmäisen käyttökerran perusteella odota, että tällä voi tehdä kauniita ja kestäviä pursotuksia. Sulaan suklaaseen yhdistettynä tämä kuitenkin varmasti toimii, kuten muutkin soija- ja kauravispit.
SoyaToo! pysyy silti edelleen suosikkivispinäni, koska se maistuu hyvältä, pysyy hyvin koossa, on luomua ja huomattavasti Alproa pienemmän* yrityksen valmistama. SoyaToo! on tällä hetkellä valmistajan mukaan tauolla siksi, että sen kanssa on ollut joitakin koossapysymisongelmia. Toivotan SoyaToo!:lle pikaista paranemista!
*Alpron omistaa Yhdysvaltain suurin meijerifirma Dean Foods, jonka puolestaan ainakin huhun mukaan omistaa Coca-Cola Company. Jei! (Tai siis ei.)
Kokeilin viikonloppuna tuota Alpron soijavispiä enkä saanut sitä vispautumaan millään. Aina vaan oli juoksevaa. Ärsyyntyneenä iskin astian jääkaappiin ja aamulla siellä odotti hyvin jämäkkä vaahto :) Toimii varmaan pursotuksissakin jos jaksaa odottaa.
VastaaPoistaIhana tarina :D Kiitos ihan mahtavasta vinkistä!
VastaaPoistaMä oon meillä suosiolla jättäny lattytaikinat teot miehekkeelle. Se jostain kumman syystä saa tehtyä mututuntumalla aina ihan mielettömän hyviä lettuja! Myös ilman kananmunaa (:
VastaaPoistaLiekkö äitinsä peruja kun anoppikin tekee tosi hyviä lettuja :D
Ehkä joiltakin tosiaan löytyy letunpaistogeeni :D
VastaaPoista