perjantai 13. syyskuuta 2013

Ihana, ihana New York!

Terkut New Yorkista!

Lomailin avomieheni kanssa yksitoista päivää New Yorkissa lähinnä lihoen. Nälkä ei päässyt yllättämään tuossa vegaaniravintoloiden paratiisissa! Ravintolavinkkejä etsin sekä HappyCowsta että SuperVeganista, mutta todennäköisesti vegaaniruokaan törmää ihan vain kulkemalla silmät auki, sillä vegaaniruokaa tarjoavia ravintoloita löytyy New Yorkista todella paljon. Tästä syystä en etukäteen suunnitellut mitään muuta ravintolavierailua kuin Red Bamboon, vaan päätin päivän ravintolat yleensä SuperVegan-sivuston avulla joko aamulla tai edellisenä iltana sen perusteella, minne päin tiemme oli sinä päivänä viemässä.

Sunnuntai 1.syyskuuta: lentokoneruokaa ja salaattibuffet

Lennolle tilasin tietenkin vegaaniruoat, ja menomatkalla ne olivatkin oikein mainiot. Ruoassa oli hyvin makua, mutta rakenne oli aika mössöinen, kuten lentokoneessa vähän asiaan kuuluukin. Tarjolla oli perunamuusia, herneitä, punajuuripihvejä, tomaattikastiketta, sämpylä margariinilla, tuoresalaattia ja ananaspaloja. Pari tuntia ennen laskeutumista välipalaksi oli sämpylä tomaatilla, salaatilla ja hummuksella. Finnairin tarjoamien ruokien lisäksi minulla oli eväänä pari seitannakkia ja suklaata.

Parasta lentokonematkalla oli se, että saa hyvällä omallatunnolla katsella tuntikaupalla elokuvia, koska ei ole välttämättä muutakaan tekemistä. Katsoin The Place Beyond the Pines -elokuvan, joka oli ihan mielettömän hyvä. Olkoon kuinka lässyä tahansa, niin Ryan Gosling on kyllä aikas ihana.

Pahinta lentokonematkalla on tietysti se, että lentäminen on ihan naurettavaa luonnonvarojen tuhlaamista. Halusin kompensoida matkan vaikutuksia edes jotenkin, joten maksoin Lentomaksun Maan ystäville, joka käyttää rahat  Polttava kysymys -ilmastolakikampanjointiin. Opin lentomatkalla myös uuden ikävän jutun, kun pyysin lentokoneessa juomaa uuden mukin sijasta jo käyttämääni mukiin. Lentoemäntä ilahtui tästä eleestä ja kertoi, että Amerikkaan lennettäessä mitään jätteitä ei kierrätetä, vaan kaikki lentokoneessa syntyvät jätteet päätyvät sille jättimäiselle kaatopaikalle, joka näkyy avaruuteen asti. Suomeen lennettäessä kierrätetään sentään ainakin metallitölkit. En varsinaisesti yllättynyt, mutta kyllä se silti aiheutti harmitusta.

Finnairin menomatkan ruoka eli maukasta mössöä.

Olimme perillä Manhattanilla todella kauniissa, melkein satavuotiaassa art deco -tyylin The Belvedere -hotellissamme noin kuuden aikaan sunnuntai-iltana. Huoneemme oli ylimmässä eli 17:ssä kerroksessa ja sieltä oli kivat näkymät. Hotelli sijaitsee 48th streetillä lähellä 8 Avenueta eli todella hyvällä paikalla, jos aikomuksena on viettää aikaa Manhattanin keskiosassa. Päädyimme tähän hotelliin monien joukosta siksi, että sen tarjoushinta oli halvin niistä vaihtoehdoista, jotka tarjosivat kolme matkamme kannalta oleellista asiaa eli tallelokeron huoneessa, internetin ja jääkaapin. Jostain syystä noiden kolmen kombo tuntui vähän hankalalta yhdistelmältä Manhattanin hotellitarjonnassa. Erityiseettisyysplussapisteitä hotellimme saa siitä, että siellä ei ollut käytössä untuvapeittoja, jotka käsittääkseni ovat aika peruskamaa vähän paremmissa hotelleissa. He myös hienovaraisesti muistuttivat ympäristöseikoista asiakkailleen kertomalla, millä ns. koodeilla siivoojat jättävät pyyhkeet vaihtamatta, ja roskiksissa heillä ei ollut muovisia roskapusseja, joten roskisten tyhjentämisessä vältyttiin ainakin yhdeltä usein turhalta ekstraroskalta. Pieniä juttujahan nuo ovat, mutta ainakin niillä voi tehdä pienen jutun ympäristön hyväksi.

En ollut etukäteen miettinyt mitään ruokapaikkoja, vaan hain ekan illan eväät Whole Foodsilta, joka on hyvin pitkälti luomuun ja muuhun eettiseen tuotantoon erikoistunut kauppaketju. Whole Foods myy kaikkea sellaista, mitä vaikkapa täkäläiset Prismat ja Citymarketit myyvät, mutta painotus on tuotteiden ekologisuudessa ja eettisyydessä. Kaikenlaisten ruokien lisäksi heillä on paljon keittiö- ja kodintarvikkeita, kosmetiikkaa, vitamiineja ja lisäravinteita sekä alkoholimyymälä. Whole Foodsia sanotaan usein tosi kalliiksi paikaksi, mutta ainakaan Suomen hintatasoon verrattuna se ei sitä ollut, koska ruoka ylipäätään on Amerikassa Suomen hintoja halvempaa.

Whole Foodsin deliosastolta voi ostaa mieleisensä määrän salaatteja, lämpimiä ruokia ja leivonnaisia, joiden joukosta löytyy paljon vegaanivaihtoehtoja. Vegaaniset tuotteet on merkitty erikseen selkeästi, joten tuotteista ei tarvitse välttämättä alkaa lukea tuoteselosteita sen tarkemmin. Ekan illan salaatissani oli "kana"salaattia, tempestä tehtyä "tonnikala"salaattia, sitruunamarinoitua tofua, tillikurkkuja, herneitä, hummusta, marinoituja papuja ja erilaisia vihreitä asioita. Jälkkäriksi otin täydellistä, juuri uunista tullutta suklaabrownieta.

Ekan päivän iltapala Whole Foodsilta: kaikenlaisia salaattiaineksia ja täydellistä suklaabrownieta.

Maanantai 2. syyskuuta: soppaa ja falafelia

Maanantaipäivän ohjelmassamme oli reissu Woodbury Common Premium Outlet -kylään, joka sijaitsee noin tunnin bussimatkan päässä Manhattanilta. Suomalaisittain ajateltuna tuo on ihan hullu paikka, koska se näyttää ikään kuin perusamerikkalaiselta lähiöltä hoidettuine nurmikkoineen ja muotoonleikattuine pensaineen, mutta asuintalojen sijasta siellä on muun muassa merkkivaatteiden myymälöitä. Itseäni outlet-meininki ei niin kiinnostanut, koska en ole yhtään innostunut merkkivaatteista, mutta otin matkan kokemuksen kannalta.

Koska meidän ruoka-aikanamme kaikilla muillakin kylän asiakkailla oli nälkä, en halunnut tungoksessa alkaa kysellä eri ruokapaikkojen kokeilta heidän vegaanitarjonnastaan, vaan otin ruoakseni ensimmäisen vegaaniseksi merkityn ruoan yhdestä itsepalveluruokapaikasta. Tomaatti-kesäkurpitsa-munakoisokeitto ei ollut mikään maailmoja järisyttävä kokemus, mutta riittävän hyvää ja täyttävää siihen hellepäivän hetkeen.

Woodbury Common Premium Outletin eräästä ruokapaikasta ostettu tomaatti-kesäkurpitsa-munakoisokeitto.

Palattuamme Manhattanille vei tiemme Maoz-ketjuravintolaan 8 Avenuelle suht lähelle hotelliamme. (Varoitus: Maozin sivuilla alkaa pauhata musiikki täysillä, joten huomaa tämä ennen kuin klikkaat linkin auki!)

Maoz myy käytännössä ainoastaan falafelejä, joille voi valita valkoisen tai täysjyväpitaleivän. Kaveriksi pitaleivälle voi ottaa ranskalaisia perunoita, bataattitikkuja tai näiden sekoitusta. Pitaleipiä saa joko kokonaisina tai puolikkaina. Kokonaiseen pitaa kuuluvat automaattisesti myös hummus ja friteeratut munakoisosiivut, ja puolikkaaseen pitaleipään ne saa mukaan lisämaksusta. Kun työntekijät ovat tehneet pitaleivän alkutäytön, saa asiakas itse täyttää pitaleivän loppuun melko laajasta valikoimasta erilaisia lisukkeita. Maozin tuotteista suurin osa sopii vegaaneille, ja jos oikein muistan, on lisukeosaston nimikylteissä maininta, jos kyseessä on vegaaninen lisuke.

Valitsin täysjyväpitaleivän väliin paistettujan munakoisosiivujen, hummuksen ja falafelien lisäksi punakaalia, tomaattisilppua, kukkakaali-parsakaaliseosta, suolakurkkuja ja marinoituja porkkanoita. Falafelin seuraksi valitsin peruna- ja bataattitikut ja juomaksi Arnold Palmerin eli jäätee-sitruunalimonadin. Kaikki maistui tosi hyvältä ja maukkaalta, mutta en univajeesta ja kuumuudesta johtuen saanut syötyä koko annosta, vaan jätin siitä puolet aamupalaksi.


Maoz-ketjun ateria peruna- ja bataattiranskisten sekä Arnold Palmerin kera.

Tiistai 3. syyskuuta: ranskiksia, smoothieta ja kokemuksia pahoinvointilaastarista

Tiistaina teimme matkan Washington DC:hin, jossa lähinnä katselimme valtavaakin valtavampia hallintorakennuksia ja muistomerkkejä. Tein itselleni bussievääksi vegaanisella tuorejuustolla ja Tofurky-leikkeleillä täytettyä leipää, joita mutustelin neljän tunnin bussimatkan aikana. Koska kärsin todella pahasta matkapahoinvoinnista, olin hankkinut etukäteen Suomesta reseptin matkapahoinvointia estävään laastariin, sillä en luottanut tielle tuijottelun ja inkiväärin voimaan noin pitkällä bussimatkalla. Laastariin päädyin myös siksi, että se on ainesosiltaan vegaanisin verrattuna pillereihin. Se laitetaan korvan taakse vähintään viittä tuntia ennen matkaa ja ainakin minulla se toimi, kuten pitikin –  niin hyvässä kuin pahassa.

Pahoinvointia minulle ei tullut lainkaan, mutta laastarin sivuvaikutuksia sain kokea vielä keskiviikkoiltanakin vuorokausi laastarin poistamisen jälkeen. Kun tiistaiaamuna heräsin laastari korvassani, piti minun aluksi vähän totutella pystyasentoon, sillä olo oli aika hutera. Väsymys kyllä laantui jonkin ajan kuluttua, mutta kuljin silti jokseenkin hitaalla koko päivän. Avomieheni ei tosin huomannut olemuksessani tai käytöksessäni mitään erityisen poikkeavaa, joten tunne oli ilmeisesti vain pääni sisällä. Laastari aiheutti myös sen, että en pystynyt tarkentamaan katsetta lähelle kovin hyvin, joten lukeminen ja esimerkiksi meikkaaminen olivat aika ison ponnistuksen ja silmien siristelyn takana. Laastarikokemus oli sellainen, että saatan turvautua niihin tulevaisuudessakin, jos tiedossa on useiden tuntien auto- tai laivamatka, mutta parin tunnin takia en aio niihin koskea.

Washington Monument oli laitettu huppuun.
Washington DC:ssä ohjelmassa oli pääasiassa USA:n hallintorakennusten ihmettelyä ja muistomerkkien tuijottelua The National Mallilla. Ei voi muuta sanoa kuin että huhhuh, miten isoja asioita sitä osataankaan rakentaa omaa egoa edustamaan. Esimerkiksi ylläolevassa kuvassa oleva Washington Monument on melkein 170 metriä korkea eli korkeampi kuin vaikkapa Näsinneula, jota itse olen tottunut pitämään oikeasti korkeana rakennuksena. Eikä tuo sen edustalla oleva Reflecting Poolkaan mikään lätäkkö ole, vaikka tuossa kuvassa sekin näyttää vähän pieneltä.

The National Mallilla olisi voinut vuokrata segway-kulkupelit, mutta kuljimme koko matkan ensin linja-autoasemalta kongressitalolle ja sieltä Vietnaminsodan muistomerkin kautta Abraham Lincolnin muistomerkille jalkaisin ja sieltä takaisin linja-autoasemalle. Matkaa kertyi yhteensä kaksitoista kilometriä. Se tuntui pitkältä erityisesti porottavan auringon vuoksi, mutta koska me mielestämme vain kuljimme muistomerkiltä toiselle, niin emme tajunneet, kuinka pitkiä välimatkat oikeasti olivatkaan.

Hieman ankeahkot eväät Washingtonin-reissulla kiireessä hetki ennen bussin lähtöä.

Koska meillä kului National Mallilla aikaa vähän enemmän kuin oli tarkoitus, emme ehtineet lähteä etsimään mitään erityistä ruokapaikkaa. Bussiasemalla oli parikin ravintolaa, joista olisi saanut vegaaniruokaa, mutta minun ei juuri sillä hetkellä tehnyt mieli esimerkiksi mustapapukeittoa, joten tyydyin napostelemaan ranskiksia avomiehen hampurilaisateriasta. Hain mukaan marjasmoothien Jamba Juicesta, joka on mehuihin ja smoothieihin erikoistunut ketju. Smoothie oli tosi hyvää ja tosi makeaa, vaikka siinä ei ollut mitään lisättyä makeutta. Tänne blogiin asti smoothie ei päässyt, koska unohdin napata siitä kuvan. Jamba Juicen valikoimissa on myös lehmäpohjaisia juttuja, joten vegaanisia juotavia hamuavan kannattaa kysyä henkilökunnalta tarkempia tuotetietoja juomista.

Jos aikomuksenasi on matkustaa Washington DC:hin, niin kannattaa tutustua VegDC.com-sivustoon, josta löytyy paljon vinkkejä niin ravintoloista, leipomoista kuin muustakin shoppailusta. Itse ehdin tutustua tuohon sivustoon, mutta en hyödyntää, koska aikataulu oli vähän tiukka.

Vegaanisia juustonaksuja!

Palasimme takaisin hotellille puolenyön aikaan ja siellä avasin edellisenä päivänä ostamani pussin vegaanisia juustonaksuja. Niin hyvää, että huh huh! Vähän ne ovat mietoja maultaan, mutta silti niin mahtavia. Earth Balancella olisi ollut myös juustonmakuisia popkorneja, mutta huomasin ne vasta viimeisenä iltana ja tiesin, etteivät ne olisi mahtuneet vatsaani tai kassiini, joten ne jäivät kokematta. Vielä yksi erikoinen ja herkullinen sipsijuttu olivat Popcornersit eli tortillasipsin malliset maissista popkornin tapaan poksautetut sipsit. Samantapaisia poksautettuja sipsejä oli valmistettu myös perunasta ja nekin maistuivat kivoilta, mutta Popcornersit veivät kyllä voiton.


Keskiviikko 4. syyskuuta: Pitsaa ja jäätelöä

Keskiviikkona nukuttiin vihdoin pitkään, joten virtaa riitti käyskennellä ympäriinsä ihan uudella tavalla. Ruokapaikaksi valittiin Zpizza Lower East Sidella, koska tiesin heillä olevan pitsan päälle Daiya-juustoa, jota kehutaan kilpaa vegaaniblogeissa. Tämän myös lihapitsoja valmistavan pitserian listalta löytyy valmiiksi yksi vegaaninen pitsa, Berkeley Vegan, joka kuulosti sellaisenaan niin hyvältä, että valitsin sen ilman mitään muutoksia. Jo mainitun Daiyan lisäksi pitsaan tulee kesäkurpitsaa, paprikaa, punasipulia ja pilkottua kasvispihviä. Kun pitsa tuotiin pöytään, olin hetken hieman epäileväinen, koska juusto ei näyttänyt yhtään sulaneelta. Kun kävin kiinni pitsaan, totesin, että kyllä se oli sulaa ja venyvää ja ihan törkeän hyvää! Hieman anikselta maistuvia kasvispihvipaloja lukuunottamatta pitsa oli rapeine pohjineen todella maukas, mutta säästin siitä puolet ilta- ja aamupalaksi, koska en vain jaksanut syödä enempää.

Zpizzan herkkupitsa Daiya-juustolla.

Pitsailun jälkeen suuntasimme kohti entistä Lula's Sweet Apothecarya, nykyistä Fountain Serviceä eli täysin vegaanista jäätelöbaaria. Paikka sijaitsee entisellä paikallaan, se myy entisiä tuotteitaan ja sen omistaa sen entinen omistaja. Nimi ja baarin sisustus vain ovat vaihtuneet, eikä paikasta vielä löydä tietoa oikein mistään. Fountain Service oli jo mennyt tuolta päivältä kiinni, mutta lappu ovessa kehotti käymään Sustainable NYC:ssä melko lähellä. Sinne menimme seuraavaksi ihastelemaan ekologisia vaatteita, koriste- ja käyttöesineitä ja asusteita. Ostin sieltä itselleni pari hauskaa pussukkaa sekä lasipillejä, ja mikä tärkeintä, cookies 'n' cream jäätelötötterön. Jätski ei ollut niin hyvää kuin neljä vuotta sitten Lulalla käydessäni, mutta oli se silti ihanaa.

Fountain Servicen Cookies & Cream -jäätelöä Sustainable NYC -kaupan edustalla.

Torstai 5. syyskuuta: burritoja, patukoita ja kosmetiikkaa

Torstain ruokapaikka eli Blockheads löytyi ihan hotellin läheltä. Ravintolassa oli pöytäpaikkoja myös sisällä, mutta istuimme ulos isolle terassille suihkulähteen viereen. Tilasin burriton tofutäytteellä ja sen sai helposti säädettyä vegaaniseksi. Vaikka heillä onkin valikoimissaan lihaa ja muita eläintuotteita, on suurin osa heidän tuotteistaan, kuten salsoistaan ja pavuistaan, valmiiksi vegaanisia. Sour creamin tilalle heillä oli tarjota tofusta tehtyä vastaavaa herkkutahnaa ja juustona burriton sisällä oli tietysti Daiyaa. Burrito oli tosi hyvää ja tuhtia, mutta en tilatessani tajunnut, että sen kanssa olisi voinut olla jotain vähän raikkaampaa tavaraa, kuten vaikkapa vihersalaattia. Tällaisenaan annos oli aika tosi ähkyisä.

Blockheadsin tofu-mustapapu-riisi-Daiya-juustoburrito huippuhyvällä tofuhapankermalla.
Torstaipäivään kuului omalta osaltani vielä vähän ruoka- ja kosmetiikkashoppailua. Kävimme Trader Joe'sissa, joka on vähän Whole Foodsin kaltainen ketju. Suurin osa heidän tuotteistaan on Trader Joe's -merkkisiä ja kaikki vegaaniset tuotteet on merkitty selkeästi V-kirjaimella, joten tuoteselosteiden lukemiseen ei tarvinnut täällä käyttää aikaa. Ostin Trader Joe'silta kookospohjaista jogurttia, rice crispie treatseja eli riisimuro-vaahtokarkkipatukoita, energiapatukoita ja mehujäätelöpuikkoja.

The Vitamin Shoppe on ketju, joka myy vitamiinien lisäksi urheiluravinteita ja muita vastaavia juttuja. Heillä on valikoimissaan kivasti kaikkea vegaanista, kuten proteiini- ja energiapatukoita, proteiinijauheita ynnä muita urheilujuttuja.

Samoja tuotteita löytyy myös Whole Foodsilta, josta ostin Vega-merkkisten energiageelituliaisten lisäksi itselleni vegaanista ja eläinkokeetonta kosmetiikkaa. Washingtonin-matkan porottavan auringon jälkeen hiukseni olivat aika rapeat latvoistaan, joten testasin Giovanni-merkkistä tehohoitoainetta jo hotellilla tosi tyytyväisenä. Ostin tuon testauksen jälkeen itselleni saman sarjan shampoon ja perushoitoaineen ja nyt kotona testattuna voin todeta, että hiukset tuntuvat ihan mahtavilta. Kiva juttu tuotteissa on myös se, että ne tuoksuvat lumoavilta. Suomesta vähän hankalammin saatavilla olevista vegaaniasioista ostin itselleni myös valkaisevaa hammastahnaa ja sheivausgeeliä.

Westerly Natural Market oli yksi lempikaupoistani, jossa poikkesin useammin kuin kerran matkan aikana. Westerly on vegaanin unelmakauppa, koska siellä on jopa Whole Foodsia paremmat valikoimat kaikenlaisia erikoistuotteita, kuten juustoja ja muita levitteitä, kasvimaitoja, jäätelöitä, kosmetiikkaa, patukoita ja vaikka mitä. Juustonaksutkin löysin sieltä, enkä Whole Foodsilta, jossa niitä etukäteen oletin olevan myynnissä.

Westerlystä nappasin mukaan kasvohoitosetin, hammaslankaa ja huulirasvoja. Enemmänkin kosmetiikkaa olisin halunnut hamstrata, mutta tullirajat ja matkalaukun painorajoitukset olisivat tulleet vastaan. Tarkoituksenani olikin vähän keräillä kaikenlaisia tuotteita testiin ja tilata niitä sitten tarvittaessa iHerb.comista. DeVita-merkkinen kasvohoitosetti on ollut minulla nyt kotona muutaman päivän kokeilussa ja ihoni tuntuu todella hyvältä. Sen mukana tuli pikkupullot puhdistuainetta, kuorinta-ainetta, kasvovettä, aamu- ja yövoidetta, aurinkovoidetta sekä joitain höpöhöpöerikoisseerumeita vanhenevalle iholle. Koska olin aika pihalla jenkkien vegaanisesta ja eläinkokeettomasta mutta toki tosi laajasta kosmetiikkavalikoimasta, oli kiva ostaa ihan vain tuurilla hyvänoloinen kokeilusetti.

Mielenkiintoinen ero Suomen ja Yhdysvaltojen välillä on se, että siellä tuotteen vegaanisuus on erikseen ilmoitettuna asiana vain hyvä juttu, kun taas meikäläisittäin sitä voidaan pitää jopa varoituksena pahanmakuisesta ja ravitsemuksellisesti köyhästä ravinnosta.

Vähän tavallisemmista ruokakaupoista eniten tuli vastaan Duane&Reed-ketjujen kauppoja. En kauhean tarkkaan niiden valikoimaa tutkinutkaan, mutta en löytänyt niistä kauheasti mitään erityisen kiinnostavaa vegaanitavaraa. Ylläolevassa kuvassa näkyvät hedelmäpatukat ostin sieltä välipalaksi. Kiinnostava juttu noissa patukoissa on se, että veganismi on niissä nostettu terveyseduksi. Suomessahan vegaanituotteissa tunnutaan oikein varovan sitä, että niitä sanottaisiin vegaanisiksi, koska se voisi vähentää tuotteiden ostajakuntaa. Törmäsin tähän samaan juttuun ekana iltana Whole Foodsilla, jossa jogurttihyllyä tuijotellessani eräs henkilö tuli minulle suosittelemaan erästä vegaanijogurttia ja sanoi sen olevan hyväksi, koska siinä ei ole lehmänmaitoa. Tietysti olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä monistakin syistä, mutta oli vain jotenkin niin hämmästyttävää huomata, kuinka veganismia oikeasti pidetään tuollapäin maailmaa nimenomaan terveyttä edistävänä ruokavaliona.

Täysin kasviperäinen ruokavalio on ollut jo pitkään kovassa nosteessa Amerikassa, ja esimerkiksi todella monet näyttelijät ja muut julkisuudenhenkilöt siirtyvät terveys- ja ulkonäkösyistä syömään vegaaniruokaa. Odotan kyllä mielenkiinnolla sitä, milloin meilläkin tajutaan, että hyviin raaka-aineisiin perustuva vegaaniruoka voi olla ratkaisu moniin meillekin niin tuttuihin elintasosairauksiin.


Perjantai 6. syyskuuta: sitrusmehua, Ghostbustersia ja feikkilihoja

Aloitin perjantain ravintolahommat Juice Generationissa tilaamalla Citrus Super C -mehun. Se oli hyvää ja virkistävää eli juuri sellaista, mitä helteisessä kaupungissa kaipaakin. Heillä on paljon toimipaikkoja, ja heidän valikoimistaan löytyy mehujen ja smoothieiden lisäksi vegaanisia aamupalaleivonnaisia. Kaikki heidän tuotteensa eivät ole vegaanisia, mutta vegaanivalikoimaa löytyy heiltä tosi paljon. Ekologisuuteen he ovat sanojensa mukaan panostaneet mm. biohajoavilla kupeilla sekä kierrättämällä biojätteen, jota heillä todennäköisesti syntyy aikamoiset määrät päivittäin. Ongelmallista tässä biohajoavan kupin asiassa oli kuitenkin se, että missään vaiheessa minulle ei tullut vastaan minkäänlaista biojätteen keräysastiaa. Ylipäätään koko kaupungissa oli kovin vähän minkäänlaisia kierrätykseen viittaaviakaan juttuja. Joitakin sellaisia roskisalueita tuli vastaan, jossa oli erillinen astia pulloja varten.

Juice Generationin aamupalamehu.
Koska olimme vähän niin kuin niillä kulmilla, kävimme kurkkaamassa, miltä näyttää Hook & Ladder eli Ghostbustersista tuttu paloasema. Hyvältä ja tutultahan se näytti!


Seuraavaksi suuntasimme kohti Red Bamboota eli lähinnä feikkilihoistaan kuuluisaa ravintolaa. Red Bamboon valikoima ei ole täysin vegaaninen, mutta epävegaaniset tuotteet on merkattu tähdellä ruokalistaan. Red Bamboossa on hauska, melko yksinkertainen mutta punainen ja tunnelmallinen sisustus ja tuolla kertaa siellä soivat 1990-luvun hittibiisit.

Tilasin Buffalo Hot Wingsejä ja Ribsejä, jotka olivat kyllä todellakin maineensa veroisia. En erityisemmin tykkää varsiselleristä, mutta sekin maistui täydelliseltä kermaiseen kastikkeeseen dipattuna. Huvittavaa on se, että wings-ateria oli alkupalalistalla ja se olisi yksistään kyllä riittänyt viemään minulta nälän.

Red Bamboon Buffalo Hot wingsit ihanan kermaisella majoneesilla ja selleritikuilla höystettynä.

Ribsit olivat tosi hyviä ja niiden raitojen savunmaku maistui täydelliselle. Avomieheni, joka on sekasyöjä, kehui ribsejä paremmiksi kuin erään nimeltämainitsemattoman tamperelaisen ravintolan eläinribsit, joten tällä suosituksella voinen suositella paikkaa myös epäileville sekasyöjille. Annokseen kuuluva perunamuusi kastikkeineen ei ollut mitenkään erityistä, mutta silti tosi hyvää. Parsakaalit, porkkanat ja herneenpalot olivat juuri täydellisen napsahtavia.

Ribsejä Red Bamboossa perunamuusin ja täydellisen rapsakoiden mutta samalla kypsien kasvisten kera.

Otin Red Bamboosta mukaan jälkkäriksi järisyttävän hyvänmakuisen suklaapirtelön ja iltapalaksi Death By Chocolate -nimistä ja maultaan nimensämukaista suklaakakkua. Kakun oli valmistanut Vegan Treats eli vegaaninen leipomo, jonne olisi kiva joskus myös päästä visiitille. Vegan Treatsin tuotteita myydään ilmeisesti aika monessa ravintolassa ympäri New Yorkia, joten niihin pääsee käsiksi käymättä itse leipomossa.

Red Bamboosta ostettu iltapalasuklaakakku.

Kävimme samalla reissulla myös MooShoesilla eli täysin vegaanisessa kenkäkaupassa. Sieltä löysin yhdet kengät ja kaksi teepaitaa. En itse käytä korkokenkiä, joten sen vuoksi iso osa MooShoesin valikoimasta on minulle epäkelpoa, mutta kenkäfriikeille sieltä varmasti löytyy vaikka mitä ihanuuksia. MooShoesilla järjestetään silloin tällöin myös vegaanisia leivosmyyjäisiä, luentoja ja muita aktiviteetteja. Lisäksi siellä seikkailee pari rescuekissaa, ja kassalla voi halutessaan antaa tippiä kissajärjestölle.

Ihan MooShoesin nurkan takana sijaitsee Babycakes eli täysin vegaaninen ja pitkälti myös gluteeniton leipomo, joka on tunnettu erityisesti cupcakeistaan. Sieltä nappasin mukaan Eclairs-leivonnaisen, joka maistui todella hyvältä. En edes tiedä, mitä se sisältää, mutta silti se oli vaan tosi herkullista. Se näyttää vähän kermamunkilta, mutta on ihan eri juttu. Tosi herkkua!


Yksi New Yorkin ihanista jutuista on se, kuinka siellä käytetään julkista tilaa hyväksi monenlaisin taiteen keinoin. Esimerkiksi 8 Avenuen metroasemalla vilisee tällaisia pikkuisia tyyppejä tekemässä kaikkia hauskoja juttuja, kuten siivoamassa, nukkumassa tai ryömimässä metron porttien alta.

Pieniä tyyppejä 8 Avenuen metroasemalla.

Lauantai 7. syyskuuta: donitseja ja vegaanipropagandaa Brooklynissä

Lauantaina menimme metrolla Brooklyniin ja siellä ihan ensimmäisenä Dun-Well Doughnutsiin, joka sekin on täysin vegaaninen paikka. Heillä on valikoimissaan satoja donitseja, mutta kerrallaan myynnissä niistä pariakymmentä erilaista. Paikasta saa myös jäätelöä ja juomia.

Dun-Well Doughnutsin valikoimissa on jopa satoja vaihtoehtoja, joista kerrallaan on myynnissä parisenkymmentä.

Valitsin donitsien joukosta sitruuna-kardemumman ja Boston cream pien. Avomies otti vaniljadonitsin suklaaströsselillä. Kaikki maistui yllättäen tosi hyvältä. Ainoastaan Boston cream pien täyte oli vähän mauton, mutta kokonaisuutena hieman suolaisen suklaakuorrutteen kanssa sekin donitsi oli tosi hyvää. Join täälläkin Arnold Palmerin eli jäätee-sitruunalimonadin, ja kumppani otti jonkin tosi kermaisen makealle maistuvan limsan. Dun-Well Doughnutsissa oli tosi kiva vanhanajan sisustus ja hauskat vanhanajan musiikit.

Dun-Well Doughnuts Brooklynissä.
Palloilimme jonkin aikaa ympäri Brooklynia ilman sen kummempaa suunnitelmaa, kunnes tuli nälkä ja suuntasimme kohti The V-Spotia.

The V-spotin Philly Cheese Hero -leipä.

Tilasin Philly Cheese Hero -nimisen leivän, joka sisälsi tofusta, sienistä, paprikasta, muistaakseni seitanista, sipulista ja Daiyasta tehtyä sössöä. Sen seurana sai salaattia. Leipä oli tosi hyvää ja jälleen todella tuhtia, joten jätin siitä puolet jälleen seuraavan päivän aamupalaksi. Leipä toimi itseasiassa paremmin kylmänä, kun sen seuraavana aamuna otin jääkaapista.

Vadelmajuustokakkua The V-Spotissa.
Jälkiruoaksi otin vadelmajuustokakkua, joka maistui tosi hyvältä ja juustokakkuiselta. Mukaan otin toisen palan juustokakkua, mutta suklaabrownieversiona. Se vähän suli matkalla hotellille, joten siitä ei ole kuvamateriaalia blogiin asti. Varmaan turha sanoa, mutta sekin maistui aivan mahtavalle.

The V-Spot oli matkan ainoa ravintola, jossa veganismia tuotiin selkeästi esiin.

The V-Spot oli matkan ainoa ruokapaikka, jossa vegaaniasiaa tuotiin oikeasti esille. Iso osa vegaaniruokapaikoista ei välttämättä kerro mitenkään näkyvästi tarjoavansa vain vegaaniruokaa, joten The V-spot oli tässä mielessä kiva yllätys.

The Brooklyn Bridge illan hämärtyessä.

Näin ensimmäisen New Yorkin rottani eräässä puistossa lähellä Brooklynin siltaa. Siellä se vilisti matalien pensaiden välissä. Myöhemmin samana iltana näin muutaman lisärotan parilla eri metroasemalla. Kerrottakoon, että yhtäkään torakkaa tai ludetta en matkan aikana tavannut, vaikka New York on kuuluisa myös näistä asukkaistaan.

Brooklyn-päivä oli ihana lopettaa kävelemällä pitkää Brooklyn Bridgeä pitkin Manhattanille illan ensin hämärtyessä ja sitten pimentyessä. Silta on melko kapea, ja sen toinen kaista on varattu polkupyöräilijöille, joita huristelikin kovaa vauhtia ohi aika ajoin. Sillalla oli tosi paljon väkeä, joten paikoitellen eteenpäin pääseminen oli vähän hankalaa. Sillalta näkyi kaukaisuudessa yövalaistuksessa loistava Vapauden patsas ja sillan toisella puolella näkyi Manhattan Bridge, joka sekin oli yövalaistuksessaan oikein nätti. Myös Manhattanin pilvenpiirtäjien valot näyttivät tosi upeilta sillalta katsottuna.


Sunnuntai 8. syyskuuta: ranskiksia, salaattia sekä avautumista suomalaisesta vegaanijäätelövalikoimasta

Pommes Frites on ravintola, joka tarjoilee asiakkailleen ruoaksi ranskalaisia perunoita. Toki niiden kanssa tarjoillaan muutakin kuin ketsuppia eli iso valikoima erilaisia kastikkeita, mutta ravintolan idea on silti hauska. Koska ranskikset ovat yksi lempiruoistani, oli tämä ravintola kiva vierailukohde. Tiskiltä saa listan, johon on merkitty kaikki vegaaniset kastikevaihtoehdot. Niiden joukossa oli tosin ainakin yksi sellainen kastike, jossa oli kalakastiketta, joten suosittelen varmistamaan ainekset henkilökunnalta, jos yhtään epäilyttää. Pommes Fritesin ranskikset olivat kyllä tosi hyviä, mikä tuollaisessa ruokapaikassa on tietysti aika oleellinen juttu. Otin ranskisten kaveriksi tulista ketsuppia, jossa tulisuus tuli lähinnä valkosipulista. Se oli hyvää siihen saakka, kunnes sen tuore korianteri alkoi tökkimään.

Pommes Fritesin ranskikset tulisella ketsupilla.

Kokonaan vegaaninen ravintola nimeltään Angelica Kitchen tarjoili minulle tuon päivän oikean ruoan. Koska ruokavalioni oli ollut melko ähkyvoittoista, halusin tällä kertaa syödä jotain vähän kevyempää. Valitsin listalta Si Se Puede -nimisen salaatin, jossa oli vihreiden juttujen seassa paprikaa ja marinoituja kikherneitä. Annokseen kuului myös valkosipulileipää, jonka päällä oli yksinkertaisen täydellistä tofuricottaa. Ei voi niin yksinkertainen juttu maistua niin hyvältä!

Angelica Kitchenin täydellinen salaatti valkosipulileivällä ja vegaanisella ricotalla.

Jälkiruoaksi otin kauratoskalla ja tofu-vaahterasiirappivaahdolla päällystettyä mustikka-luumupaistosta – saattoi muuten olla mustaherukka-persikkapaistostakin, kun en enää muista, mitä se sisälsi. Amerikkalaiseksi jälkiruoaksi se oli yllättävän kirpsakkaa. Tofuvaahto maistui lähinnä tofulta, eikä juurikaan vaahterasiirapilta, joten se oli vähän pettymys. Ei se ollut pahaa, mutta maistui tofulta. Joka tapauksessa jälkiruoka sopi hyvin tuohon valitsemaani vähän kepeämpään ruokateemaan.

Angelica Kitchenin mustikka-luumujälkkäri.

Ostin muutamana iltana Westerlystä ja Whole Foodsista itselleni purkillisen jäätelöä ja pakastimen puutteessa söin niin paljon kuin pystyin ennen kuin loppujäätelö suli. Melkein suututtaa se, että nyt kun olen takaisin Suomessa, saan valita kaupassa, otanko vaniljajäätelöä, vaniljajäätelöä vai mansikkajäätelöä. Toisin on rapakon tuolla puolen, jossa vegaanisia jäätelöitä on oikeasti kymmeniä, jopa satoja erilaisia ja niiden makumaailma on jotain ihan muuta kuin Suomessa. Sen lisäksi, että jäätelöistä voi valita, ottaako soijaa, mantelia, kookosta vai riisiä, on jokaisella jäätelömerkillä ihan oikeasti mielenkiintoisia jäätelömakuja kaikenlaisilla töhnillä ja sattumilla höystettynä. Tuotti oikeasti vaikeuksia valita, minkä niistä kymmenistä äärettömän kuolattavilta kuulostavista jäätelöistä valitsen, kun en voi syödä kaikkia. Onneksi minulla on jätskikone, jonka avulla voin hieman helpottaa sitä turhautumista, minkä kotoisat jäätelöaltaamme aiheuttavat.

Mantelipohjainen cookies 'n' cream -jäätelö.
Soijapohjainen vaniljajäätelö kinuskilla ja suklaapekanpähkinäpraliineilla.
Kookospohjainen hasselpähkinä-fudge-suklaajäätelö.

Maanantai 9. syyskuuta: ihan paras panini

Maanantain aamupalaksi ostin täysin vegaanisesta Peacefood Cafesta seitanilla, tomaatilla, rucolalla, pestolla ja cashewpähkinäjuustolla täytetyn paninin ja sille kaveriksi kuuman kaakaon. Ensimmäinen haukkaus paninista paljasti, että olin parhaillaan syömässä koko matkan parasta ateriaa. En osaa selittää miksi, mutta kaikki siinä ruoassa oli täydellisen hyvää ja yhteensopivaa. Kaakao oli aika makeaa, mutta tässä kohtaa matkaa olin jo tottunut siihen, että kaikki Amerikassa maistuu tosi makealta.

Peacefood Cafen panini seitanilla, tomaatilla, rucolalla, pestolla
ja cashewpähkinäjuustolla seuranaan kuuma kaakao.

Peacefood Cafesta suuntasimme Museum of Modern Artiin, joka oli monella tapaa varsin erikoinen kokemus. Vaikka en tiedä yhtään mitään taiteesta ja hyvä kun muistan Picasson lisäksi muita taiteilijoita kuin Turtleseja muistisääntönäni käyttäen Leonardot da Vincit ja Michaelangelot, oli museokäynti todella vaikuttava. Picasson, Monet'n, van Goghin ja muutaman muun taiteilijan teosten näkeminen livenä liikutti tosi paljon. Kyllä niissä on pakko olla jotain yleismaailmallista kauneutta ja hienoutta, joka koskettaa, vaikka ei olisikaan alan asiantuntija. Muutaman taulun kohdalla piti oikein pinnistellä, koska en halunnut vollottaa kauhean julkisesti niiden aiheuttaman tunnetilan vuoksi. Tarkoituksena ei ole retostella itkuilla, vaan konkretisoida sitä, että MoMA voi olla todella mieleenpainuva kokemus, vaikka et tietäisikään juuri mitään sen teoksista etukäteen.

Korkeakulttuurista siirryimme Nintendo World Storeen, joka on Nintendon tuotteiden oma kauppa Rockefeller Centerillä. Mukaani lähti sieltä aika paljon kaikenlaista Tanooki-Mario-pehmolelusta Power Up Mushroon -sukkiin ja Kirby-lompakkoon. Suosittelen ehdottomasti käymään, jos Nintendo-hommat yhtään kiinnostavat.

Persianlahden sodasta selvinnyt, vaikkakin vähän sulanut Gameboy.

Tiistai 10. syyskuuta: hyvä leipä, huono leipä ja Coney Island

Tiistain aamupalan nappasin mukaan täysin vegaanisesta take-out-paikasta eli Terristä. Valitsin listalta kasvispyöryköillä ja marinarakastikkeella täytetyn Meatball Subin ja suklaapirtelön. Leipä oli tosi hyvää, mutta pirtelö maistui vähän omituiselta. Saattaa olla, että pirtelö oli makeutettu taatelisiirapilla tms., joka ei mielestäni ollut maun kannalta paras ratkaisu. Ei se ollut pahaa, mutta tuskin ostaisin toistamiseen. Leivän "lihapullat" olivat maun perusteella ehkä samoja pullia, joita Suomessa myydään Göttbullar-nimellä ja Amerikassa toisen tuotemerkin nimellä.

Terristä ostettu Meatball Sub.
Aamupalan jälkeen hyppäsimme metroon, joka vei meidän Coney Islandille. Metrovaunuun tuli kolme tyyppiä mankan kanssa pistämään jalalla koreasti. Oli niin mahtavaa kokea jotain tuollaista, jota ei todennäköisesti ikinä tapahtuisi vaikkapa Tampereella linja-autossa.


Coney Islandilla odotti valtavan pitkä varmasti monille elokuvistakin tuttu puinen laituri ja ranta sekä huvipuisto, joka valitettavasti oli suljettu. Oli ihanaa nähdä vähän toisenlaista New York Cityä pilvenpiirtäjien ja liikenteen metelin sijasta.


Illalla hain täysin vegaanisesta Loving Hutista Loving Hut Sandwhichin, joka oli jopa vähän pahaa, koska sen "kinkku" ei maistunut hyvältä. "Kinkun" lisäksi kaikki muut ainekset leivässä olivat hyviä ja tuoreita, joten täysin huono ei tämäkään leipä ollut. Sen kaveriksi sai valita joko salaatin tai tortillasipsejä ja valitsin vahingossa sipsit, koska ymmärsin niiden tuossa tilanteessa tarkoittavan ranskiksia. En ole koskaan aiemmin syönyt tässä hieman hämärässä ketjussa, mutta koska sitä niin moni kehuu, niin en aio tämän yhden kerran vaikuttaa kielteisesti arviooni. Loving Hutilla on muuten ravintola myös Vantaalla, joten sinne kannattaa suunnata varmasti vegaanisen ruoan perässä.

Loving Hutin nimikkoleipä oli vähän pettymys, koska sen "kinkku" oli vähän jopa pahaa.

Keskiviikko 11. syyskuuta: viimeinen leipä Manhattanilla ja Finnairin toisenlaiset eväät

Loman viimeisenä päivänä hain taas vähän niin kuin vaihtelun vuoksi täytetyn leivän aamupalaksi. Tällä kertaa hain leipäni Otarian-nimisestä ravintolasta läheltä hotelliamme. Otarianissa on paljon vegaanisia tai vegaaniseksi muunneltavia ruokia, ja heidän tarkoituksenaan on tehdä syömisestä mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittavaa. Munakoisolla, paahdetulla paprikalla ja tulisella majoneesilla täytetty leipä oli todella maukas, joten vähän jäi kaivelemaan se, että en aikaisemmin käynyt tuolla syömässä jotain oikeampaa ruokaa.


Otarianin Mediterranean-leipä sisälsi paahdettua paprikaa, munakoisoa ja tulista majoneesia. Yksinkertaisuudestaan huolimatta todella maukasta. Mansikkamehu oli tälle hyvä kaveri.

Finnairin tarjoamat eväät olivat paluulennolla ehkä vähän kehnot jopa lentsikkaruoaksi, mutta kyllä niillä nälkä lähti. Ruokana oli riisiä, pinaattia ja kesäkurpitsamuhennosta, salaattina oli jonkinlaista erikoista peruna-maissi, suolakurkku-tomaatti-salaatinlehtisalaattia ja jälkkärinä oli appelsiinilohkoja ja mansikka. Tarjottimelle oli eksynyt lehmänmaitoa sisältävä salaatinkastike, lehmänmaitoa sisältävä levite ja lehmänmaitoa sisältävä kahvimaito, joten ihan täysin ei vegaaniaterian merkitystä oltu tarjotinta koottaessa hoksattu. Onneksi nuo maitoisat ainesosat olivat erillisissä pakkauksissa, joissa ainesosat olivat näkyvissä. Laskeutumista edeltävä välipala oli oikein hyvänmakuinen, mutta senkin kokoamisessa olisi ehkä voinut käyttää pikkuisen enemmän mielikuvitusta, sillä se oli leipä, jonka välissä oli tomaattia ja salaattia. ilman mitään levitettä. Enpä nyt varsinaisesti kuitenkaan valita, sillä tuskin olivat tahallaan hoitaneet vegaaniruoan tuollaiseksi.

Paluumatkan ruoka Finnairilla sisälsi riisiä, pinaattia ja kesäkurpitsakastiketta,
peruna-maissi-vihersalaattia, sämpylän, appelsiinia ja mansikan.

Yksi etukäteen himoitsemani ravintola jäi minulta väliin. The Cinnamon Snailiin en valitettavasti päässyt syömään lainkaan, sillä he olivat koko lomamme ajan byrokratiasyistä tauolla. Heidän nettisivujensa perusteella suosittelen heidän ruoka-autollaan vierailua. He päivittävät viikon alussa parkkeerauspaikkansa Facebook- ja Twitter-sivuilleen, joten niistä kannattaa tutkailla, missäpäin New Yorkia tai New Jerseytä he milloinkin ovat. Heidän kaikki ruokansa ovat vegaanisia ja mahdollisimman pitkälle luomuraaka-aineista valmistettuja. Erityissolidaarisuuspisteitä annan heille siitä, että jos koditon tulee pyytämään heiltä ruokaa, he antavat sitä. Erityisesti tämän vuoksi olisin ehdottomasti halunnut käydä tukemassa heidän toimintaansa.

Suomeen saavuimme torstaiaamuna eli eilen ja nyt todennäköisesti odottelen jonkin aikaa, että vuorokausirytmini muuttuu vähän suomalaisemmaksi. Loma onnistui mahtavasti, mutta kotiin oli kiva palata. Yhdessätoista päivässä ei vielä ihan ehdi tutustua kaikkeen siihen, mitä New Yorkilla on tarjottavaa, mutta aika paljon ehdimme kokea. Tämä oli minulle toinen kerta New Yorkissa (ekasta kerrasta voit lukea tästä neljän vuoden takaisesta kirjoituksesta) ja uskallan väittää, että en laita hanttiin, jos minulle vielä joskus tarjoutuu tilaisuus lähteä sinne uudelleen.

14 kommenttia:

  1. Olipa kattava postaus New Yorkin vegaanisesta ruokatarjonnasta! En tiennytkään, että Yhdysvalloista saa noin helposti useasta eri paikasta vegaanista ruokaa. Tiesin, että siellä on varmasti jonkin verran isompi tarjonta vegaanisia valmisruokia, mutta että noin moni ravintolakin tarjoaa vegaanista ruokaa! Aivan mahtavaa. Toivottavasti itsekin pääsisin joskus käymään tuolla ja saisin tutustua amerikkalaiseen vegaaniruokakulttuuriin. Kuvien ruoat näytti kyllä sen verran herkullisilta. Täytynee kokeilla kotona toteuttaa joku noista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. New Yorkissa on tosi paljon täysin vegaanisia ravintoloita ja vieläkin enemmän (jopa satoja) kasvisravintoloita, joista löytyy paljon vegaanivaihtoehtoja. Ja jotta homma menisi vieläkin helpommaksi, niin myös sekaruokaravintoloista saa hyvää vegaaniruokaa. Syömishommat eivät siis missään nimessä ole ongelma New Yorkissa :)

      En etukäteen ollut suunnitellut mitään muuta kuin Red Bamboossa käymisen. Muut ravintolat valkkasin SuperVegan-sivuston perusteella aamuisin/edellisenä iltana sen mukaan, minnepäin Manhattania sinä päivänä tarkoituksenamme oli mennä.

      New York on ehdottomasti vierailun arvoinen kohde, jos haluaa yhdistää matkailun ja syömisen :)

      Poista
  2. Kiva postaus Nykin vegetarjonnasta(tiedän että siellä on sitä tosi hyvin sillä asuin Nykissä joitakin vuosia sitten).
    Finskin ruuat ainakin lyhyemmillä lennoilla ovat kamalia,otan omat eväät mukaan kuten tänäkin kesänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän ne lentokoneruoat ikinä ole gourmeta, mutta olen yleensä tykännyt niistä jollain kieroutuneella tavalla :D New Yorkissa asuminen voisi olla kyllä mahtava kokemus!

      Poista
  3. Ah, ja mun New York kuume sen kuin nousee, vaikka olin siellä jo alkuvuodesta! Silloin en keskittynyt tosin vegeravintoloihin varsinaisesti, vaan aasialaisiin ja intialaisiin sekaravintoloihin. New Yorkissa ei voi kyllä jäädä nälkäiseksi! Asun Kanadassa ja käytän Daiya juustoa, koska se on tosiaan aivan parasta vegaani juustoa! Tuossa sun pitsakuvassa se on tosiaan ei-sulaneen näköistä. Kun laitan sitä omien pitsojen päälle, se kyllä sulaa ihan kunnolla. Mutta hyvä etta pitsa ja juusto oli maukasta joka tapauksessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsellenikin kyllä jäi iso kaipuu, jos vaikka joskus vielä matkustaisi New Yorkiin :)

      Söin Daiyaa tuon pitsan lisäksi ainakin burritossa ja hero-leivässä, ja niissä se oli kyllä sulanut hyvin eli ei jäänyt mitään epäilystä asiasta. Pitsassakin se vain näyttää sulamattomalta tuossa keskikohdassa, mutta oli vain astetta vaille sulamaton. Se ehti sulaa jo siellä ravintolassa lisää kuuman pitsan päällä :) Se on kyllä todella hyvää juustoa, jota toivottavasti jossain vaiheessa saataisiin myös Suomessa.

      Poista
  4. Oijoi, näyttää kyllä mahtavalta! Vähän erilainen meno kuin omalla Kroatian-reissullani ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun Kroatian-reissu näytti kyllä kuvissa oikein mahtavalta! Voi tosin olla, että New York tällä kertaa voitti ruokiensa puolesta :)

      Poista
  5. Voih, ihanan näköisiä ja kuuloisia ruokia. Voin vain toivoa että parinkymmenen vuoden kuluttua on täälläkin valikoimaa ja makua ja yritystä ihan eri tavalla. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Siten voimme eläkeläismummoina istuskella pikku vegaanibistroissa ja nauttia nuoruuden kärvistelyjen ja innokkaan käännytystyön hedelmistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih :) Ja jos jostain syystä hommat ei etenekään täällä, niin sitten voidaan eläkeläismummoina vaan teleportata edistyksellisten vegaanimaiden bistroihin :)

      Poista
  6. Huh, pari päivää sitten sain tietää, että lähden kiertelemään Pohjois-Amerikkaa pariksi viikoksi ensi kesänä ja näiden postausten jälkeen todella odotan, että pääsen testailemaan New Yorkin ruokavalikoimaa... toivottavasti myös muista kaupungeista löytää syömistä vegaanille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, onnea! Eiköhän sieltä löydy helposti syötävää :) Kannattaa ehkä tutustua yhdysvaltalaisiin blogeihin ja videoblogeihin, ja niistä vähän katsella tuotevalikoimaa, niin on kaupassa sitten helpompi bongata ne vegaaniset jutut. Itselläni tuo helpotti kaupassakäyntiä tosi paljon, kun tuotepakkaukset olivat jo jossain määrin tuttuja, eikä sitten tarvinnut lukea jokaista tuoteselostetta erikseen. Oman kokemukseni mukaan New Yorkissa merkitään pakkauksiin usein suht selvästi, jos kyseessä on vegaaninen tuote, mikä tietysti helpottaa syötävän etsimistä entisestään. Toivotan ihanaa lomaa!

      Poista
  7. Yhyyyy kuka alkais tuoda Suomeen Daiyaa?? Pitääkö alkaa ahdistella kaikkia vegekauppoja fanaattisilla viesteillä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kyllä ihanaa, jos Daiyaa saisi Suomesta, mutta valitettavasti se taitaa olla mahdottomuus :/

      EU:n ulkopuolelta ja vielä kylmätavaran maahantuonti on tosi kallista ja siinä on kaikenlaisia byrokratiakiemuroita, joten kaupat tuskin ihan äkkiä lähtee sitä itse maahantuomaan. Sen sijaan jos jokin isompi tukku alkaisi tuoda sitä Eurooppaan tai joku alkaisi sitä valmistaa täällä, niin sen jälkeen pienempien kauppojen olisi helpompaa ja järkevämpää sitä tilata valikoimiinsa.

      Poista

HUOMIO HUOMIO! Blogiin on tullut niin paljon bottien ja huiputtajien kirjoittamia spämmikommentteja, että valitettavasti jouduin laittamaan kaikki kommentit esimoderointiin. Kestää siis aina jonkin aikaa, että kommenttisi julkaistaan. Pahoittelut tästä!

Pyrin joka tapauksessa vastaamaan kysymyksiin pian. Jos asialla on erityisen kiire, voit lähettää kysymyksen myös sähköpostilla kamomillankonditoria at gmail piste com

- Satu