Info | Munien korvaaminen | Maidon korvaaminen | Liivatteen korvaaminen
Täytekakkuopas
| Reseptiarkisto
| Osta Tuulispään leivontakirja!
Kamomillan konditoria on vegaaninen leivontablogi, jossa keskitytään helppoihin ja kaikille maistuviin resepteihin.
Blogin reseptit ovat aina täysin kasviperäisiä eli munattomia ja maidottomia.

perjantai 2. marraskuuta 2018

Opas amerikkalaisten reseptien muokkaamiseen


Amerikasta tulee tosi paljon kiinnostavia ja herkullisia reseptejä, jotka käyvät oikein hyvin myös muun maailman keittiöihin. Mutta mitenkäs kun Amerikassa mitta-astiat ja lämpötilat sekä osa raaka-aineistakin ovat ihan erilaisia kuin Suomessa? Ei hätää, sillä siitä huolimatta jenkkireseptit ovat käytettävissä myös Amerikan ulkopuolella.

Kokosin tähän kirjoitukseen vinkkejä, joiden avulla amerikkalaisten vegeleivontakirjojen ja -ruokablogien ohjeet kääntyvät metriseen järjestelmään ja lähi-Siwan valikoimiin sopiviksi!

Huom! Vaikka itse asunkin nyt Amerikassa, ei tämä opas liity omiin resepteihini. Tulen siis jatkossakin ilmoittamaan jauhojen sekä sokerien määrät desilitroina ja lämpötilat celsiuksina.


Raaka-aineet

Amerikkalaisissa resepteissä vilahtelee usein raaka-aineita, jotka eivät kuulosta lainkaan tutuilta tai joita ei sellaisenaan ole saatavilla Suomesta. Käytännössä ihan kaikki jenkkikuppikakut, -pullat ja -kastikkeet on kuitenkin mahdollista valmistaa ihan yhtä hyvinä ilman all purpose floureja ja shorteningejakin. Tässä siis muutama raaka-aine ja niiden suomalaiset vastineet. Jos listasta puuttuu jokin sinua ihmetyttänyt tuote, kerro se kommenteissa, niin selvittelen!

All purpose flour

Tämä on se amerikkalaisten perusperusjauho, jota täällä käytetään kaikenlaiseen leipomiseen. Se sisältää käytännössä aina vehnäjauhon lisäksi myös vähän ohrajauhoa sekä B-ryhmän vitamiineja ja rautaa.

Suomessa all purpose flourin sijaan voi vallan hyvin käyttää sitä meikäläisten perusjauhoa eli puolikarkeaa vehnäjauhoa. Puolikarkea vehnäjauho on se kaikkein yleisin vehnäjauho siellä jauhohyllyssä.

Vaikka puolikarkea vehnäjauho ja all purpose flour eivät sataprosenttisesti vastaakaan toisiaan, ovat ne kuitenkin ominaisuuksiltaan sen verran riittävän samanlaiset, että suurimmassa osassa leivonnaisia ei ole väliä, kumpaa jauhoa niihin käyttää. Suurin ero on mielestäni maussa, sillä ohra maistuu jauhoista ihan pikkuisen läpi – se on sitten taas maistajan mielipide, onko se hyvä vai huono asia.

Bread flour ja cake flour

Näiden jauhojen nimistä voi jo päätellä, mihin näitä käytetään. Bread flour on tarkoitettu leivän leipomiseen ja cake flour puolestaan kakkujen sekä muiden leivonnaisten leipomiseen. Näiden jauhojen ero on niiden gluteenipitoisuudessa: bread flour sisältää enemmän gluteenia kuin cake flour. (All purpose flour on puolestaan gluteenipitoisuudeltaan näiden kahden välissä.) Pienempi gluteenipitoisuus tekee kakuista ja muffinsseista kuohkeita, ja korkeampi taas antaa leipätaikinoille hyvän sitkon. Todennäköisesti mikään ei mene pahasti pilalle, jos käyttää kumman tahansa tilalla puolikarkeaa eli tavallista vehnäjauhoa. Cake flourin voinee Suomessa vaihtaa myös erikoishienoon tai hienoon vehnäjauhoon.

Self rising flour

Tämä on vehnäjauhoa, johon on valmiiksi lisätty leivinjauhetta ja suolaa. Tätä saattaa Suomessa löytyä joistakin yksittäisistä erikoisruokakaupoista, mutta tätä voi valmistaa myös itse. Sekoita yhteen 2,4 dl vehnäjauhoja, 1 1/2 tl leivinjauhetta ja 1/4 tl suolaa.

Brown sugar

Brown sugar tarkoittaa yleisimmin fariinisokeria. Joskus reseptissä puhutaan erikseen joko vaalean ruskeasta (light brown sugar) tai tumman ruskeasta (dark brown sugar) sokerista. Näiden ero on siinä, että tummemmassa on enemmän melassia, jolloin siinä on voimakkaampi maku. Koska Suomessa on saatavilla ainoastaan yhdenlaista fariinisokeria, voi sitä käyttää kummassakin tapauksessa. Oma mielikuvani on, että Suomessa myytävä fariinisokeri on väriltään jotain amerikkalaisen vaalean ja tumman väliltä.

Brown sugar tai natural brown sugar voi joissain tapauksissa viitata myös raakaruokosokeriin, täysruokosokeriin ja muihin ruskeisiin, puhdistamattomampiin sokereihin. Näitä sokereita myydään esimerkiksi nimillä intiaanisokeri ja muscovado. Mikään ei mene todennäköisesti pahasti pieleen, jos fariinisokeria ja täysruokosokereita käyttää ristiin. Suurin ero on näiden sokereiden makumaailmassa.

Muut sokerit ja makeuttajat

granulated sugar = tavallinen sokeri, kidesokeri, taloussokeri
superfine sugar, castor sugar = hieno sokeri (tavallista sokeria hienojakoisempi sokeri)
confectioners' sugar, powdered sugar = tomusokeri
corn syrup = maissisiirappi (tätä ei useinkaan näe Suomessa myynnissä, mutta tämän voinee korvata useimmissa resepteissä esimerkiksi Dansukkerin glukoosisiirapilla)

Blueberry

Blueberry on suomeksi pensasmustikka. Metsämustikka eli se perus-Suomi-mustikka puolestaan on virallisesti englanniksi bilberry, mutta toisinaan siitäkin käytetään joko blueberry tai wild blueberry -sanoja. Amerikkalaisissa resepteissä blueberry tarkoittaa käytännössä poikkeuksetta pensasmustikkaa, koska täällä ei juuri ole metsämustikkaa saatavilla. Pensasmustikan tilalla voi varmasti käyttää metsämustikkaakin, kunhan huomioi sen, että metsämustikka on kosteampi ja sotkee helpommin. Metsämustikan maku on lisäksi voimakkaampi.

Vanilla extract

Amerikkalaisessa leivonnassa vaniljan maku on hyvin usein peräisin vaniljauutteesta eli yleensä alkoholipohjaisesta nesteestä, johon vanilja on uutettu. Vanilla extract on monissa resepteissä lyhennetty pelkäksi vanillaksi.

Vaniljauutetta on Suomessa koko ajan saatavilla enemmän ja useammista kaupoista. Erikoisruokakauppojen lisäksi sitä voi ostaa myös isommista marketeista. Vaniljauutteen sijaan voi tietysti käyttää vaniljasokeria, -jauhetta, -tahnaa tai tietysti -tankoa. Jos vaniljan maun ei tarvitse olla täsmälleen juuri vaniljan makua vaan kopiokin kelpaa, niin myös vanilliinisokeri ja vanilja-aromi käyvät.

Vaniljauutteen tilalla käytettävien tuotteiden annostelu riippuu toki siitä, minkä vahvuinen tuote on kyseessä. Yksi teelusikallinen vaniljauutetta vastaa ehkäpä 1/4 tl vaniljajauhetta, 1 rkl vaniljasokeria, 1 tl vaniljatahnaa tai 1/2 tl vanilja-aromia.

Shortening

Shortening oli alkujaan laardia eli eläinperäistä rasvaa, mutta sitä on jo pitkään valmistettu myös kokonaan kasviperäisenä. Shorteningin taika on siinä, että se on huoneenlämmössäkin kiinteää, ja sitä käytetäänkin siksi esimerkiksi kuorrutteissa ja erilaisissa piirakka- ja murotaikinoissa. Shorteningia voi ostaa Suomessa joistakin kaupoista, kuten markettien jenkkihyllyistä tai amerikkalaisiin tuotteisiin erikoistuneista kaupoista. Ilmankin kuitenkin pärjää!

Shorteningin tilalla voi useimmissa tilanteissa käyttää margariinia. Margariiniksi kannattaa shorteningia korvaamaan valita mahdollisimman rasvainen margariini eli margariini, jossa rasvaa on vähintään 70 %. Piirakka-, bisquit- ja muihin vastaaviin taikinoihin voi olla hyvä käyttää leivontamargariineja, koska ne ovat usein jääkaappikylminä kovia toisin kuin vaikkapa klassikkosuositukseni tummansininen Keiju. Makunsa puolesta tosin suosittelen ennemmin Keijua kuin leivontamargariineja.

Margariinin sijaan shorteningin voi korvata myös kookosrasvalla tai kookosöljyllä. Huomioi kuitenkin, että jos käytät kylmäpuristettua kookosöljyä, sen maku saattaa tulla leivonnaisesta läpi.

Öljyt

canola oil = rapsiöljy (voi korvata rypsiöljyllä tai millä tahansa neutraalinmakuisella öljyllä)
vegetable oil = sekoitus eri kasviöljyjä (tätä myydään Suomessa ehkä vain aasialaisissa kaupoissa, mutta sen voi korvata millä vain neutraalinmakuisella öljyllä)
refined coconut oil = neutraalinmakuinen kookosöljy (esim. Urtekramin valikoimissa on tällainen)

Bittersweet & semisweet chocolate chips

Nämä ovat tietysti suklaahippuja tai -nappeja. Ne eroavat suklaalevysuklaasta siten, että niiden kaakaovoipitoisuus on pienempi, mikä auttaa niitä pitämään muotonsa vaikkapa keksin seassa paremmin. Hippujen sijaan on maun puolesta täysin ok käyttää myös suklaalevysuklaata, vaikka se saattaa paistettaessa levitä toisin kuin hiput.

Semisweet ja bittersweet suklaat sisältävät vähintään 35 % kaakaoainesosia, mutta yleisimmin niissä kaakaopitoisuus on yli 50 %. Kaakaopitoisuus vaikuttaa tietenkin suklaan makuun, joten suklaa kannattaa valita sen perusteella, mikä itselle maistuu sopivalta.

Vegaanisia suklaahippuja voi ostaa Suomessa ainakin Punnitse & säästä -liikkeistä (ja ehkä joistakin It's pure -liikkeistä?), ja myös Pirkalla on vegaanisia tummasuklaahippuja leipomiseen. Muita vegaanisia suklaita on listattu Vegaanituotteet-sivulle.

Dutch-prosessed cocoa power

Tämä on kaakaojauhetta, jonka valmistusprosessi eroaa jonkin verran ns. tavallisesta kaakaojauheesta. Prosessissa käytetään hyväksi alkalointia, joka tekee kaakaojauheen väristä tummempaa ja mausta vähemmän kitkerää. Omasta mielestäni tällainen kaakaojauhe on selvästi parempaa ja täyteläisempää kuin muut kaakaojauheet. Suomessa myytävistä kaakaojauheista ainakin Green & Blacks -sarjan kaakaojauhe on valmistettu Dutch-menetelmällä.

Tavallinen ja Dutch-prosessed kaakao eroavat happamuudeltaan sen verran, että esimerkiksi nostatusaineiden määrä on teoriassa näiden kahden kohdalla vähän erilainen. Käytännössä ero on kotileipurille täysin merkityksetön. Toisin sanoen voit käyttää mitä vain kaakaojauhetta ja leivonnainen ei mene siksi pilalle. Makuun kaakaovalinta tietysti vaikuttaa.

Active dry yeast & Instant yeast

Nämä ovat molemmat kuivahiivaa. Active dry yeast kehotetaan herättämään muutamien minuuttien ajan lämpimässä vedessä sokerin kera, kunnes se kuplii. Instant yeast ei puolestaan vaadi herättelyä, vaan sen avulla voi leipomisessa edetä heti. Mielikuvani onkin, että suomalainen kuivahiiva on käyttöohjeensa perusteella samaa tavaraa kuin instant yeast.

Olen aika varma, että amerikkalaisen reseptin kuivahiivan voi korvata suomalaisella kuivahiivalla ilman, että ohjetta tarvitsee sen kummemmin muuttaa. Se toki pitää ottaa huomioon, että kuivahiivapussin annoskoko on täällä eri kuin Suomessa. Yksittäisissä pusseissa kuivahiivaa on Amerikassa 7 grammaa, kun Suomessa pussin koko on 11 g.

Suomessa yksi pussi kuivahiivaa vastaa 25 grammaa tuorehiivaa. Tästä voi laskea, että yksi pussi amerikkalaista kuivahiivaa vastaa noin 16 grammaa tuorehiivaa.

Kuivahiivaa annostellaan amerikkalaisissa resepteissä usein tilavuuden eikä painon mukaan. Yksi kuivahiivapussi sisältää täällä noin 2 1/4 tl kuivahiivaa. Kuivahiivaa myydään täällä myös isommissa pakkauksissa.

En ole törmännyt Amerikassa vielä kertaakaan tuorehiivaan, enkä tiedä, mistä sitä edes lähtisin etsimään. Tuorehiiva on englanniksi yeast cake eli jos jossain reseptissä käytetään "hiivakakkua", niin silloin sen voi todennäköisesti korvata suoraan perustuorehiivalla.

Egg replacerit ja muut kananmunankorvaustuotteet

Egg replacerin eli kananmunankorvikkeen suomalaistaminen riippuu tietysti siitä, mitä sillä on tarkoitettu alkuperäisessä reseptissä. Joskus resepti antaa ymmärtää, että ihan mikä tahansa tunnettu kananmunankorvikeklassikko käy, ja tällöin yleensä tarkoitetaan esimerkiksi omenasosetta, vanhaa kunnon pellavansiemenlimaa tai teollisia kananmunankorvikkeita. Minulla on täällä blogissa kattava listaus siitä, miten ja millä kananmunat voi korvata leivonnassa ja ruoanlaitossa, joten suosittelen pulmatilanteessa kääntymään tämän oppaan puoleen.

Jos reseptissä on käsketty käyttää esimerkiksi Ener-G Egg Replaceria, sen voi vaihtaa vähän vastaavaan tuotteeseen eli Orgran Egg Replaceriin, jota voi Suomessa ostaa marketeista ja erikoisruokakaupoista. Amerikassa on myös muita jauhemaisia kananmunankorvikkeita, kuten Neat, joka on valmistettu kikhernejauhoista ja chiansiemenistä. Näiden kohdalla kannattaa aina vähän googlailla ja selvittää, mistä raaka-aineista tuotteet on valmistettu ja sitten päätellä, mikä vaihtoehto toimisi niiden tilalla.

Amerikassa on myös joitakin sellaisia vegemunatuotteita, joille ei ole Suomessa joko minkäänlaista suoraa vastinetta tai joita saa Suomessa vain vähän satunnaisesti yksittäisistä kaupoista, kuten Vegekaupasta. Kyseessä ovat esimerkiksi Follow Your Heartin VeganEgg-jauhe tai Just Egg -niminen vegaaninen pullokananmuna. Näistäkin tuotteista varovasti sanon, että vähän reseptistä riippuen nämä voi todennäköisesti korvata muilla tuotteilla. Tässä uusiksi linkki kananmunankorvausoppaaseeni. Minulta voi myös aina kysyä neuvoa, jos jokin tietty resepti mietityttää!

Coffee creamer

Olen joskus törmännyt jäätelöresepteissä coffee creamereihin ja vasta Amerikkaan muutettuani päässyt tutustumaan niihin livenä. Coffee creamer on nimensäkin mukaisesti kahvia varten tarkoitettua kermaa, jota täällä myydään jopa kymmeninä eri laatuina myös vegaanisena. Vegaaniset coffee creamerit ovat useimmiten soija-, manteli- tai kookospohjaisia kermoja, joiden makeus lähentelee siirapin makeutta. Täydellistä kahviin siis!

Olen tehnyt Suomessa coffee creameria vaativia reseptejä onnistuneesti esimerkiksi Alpron vispillä, mutta myös muut nestemäiset* vegekermat, kuten maustamattomat ruokakermat, varmasti käyvät. Koska ne ovat huomattavasti amerikkalaisserkkujaan vähemmän makeita, voi olla, että reseptiin joutuu vähän lisäämään makeutusta. Koska puolestaan amerikkalaisreseptit ovat usein hyvin makeita, niin lisämakeuden voi Suomi-versiossa todennäköisesti myös unohtaa. (*Nestemäiset siksi, että kaikki kasviperäiset vispit eivät ole purkissa nestemäisiä vaan kiinteitä, eivätkä ne kaikki kauheasti diggaile kuumentamista. Eli kannattaa vähän reseptin mukaan arvailla, käykö esim. Plantin vispi reseptiin coffee creamerin tilalle vai ei.)


Mittayksiköt

Amerikka on yksi niistä harvoista maista maailmassa, jossa ei ole laajasti käytössä kansainvälinen yksikköjärjestelmä SI eli kansankielellä metrinen järjestelmä. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että täällä tilavuus mitataan kupeissa, pinteissä ja gallonissa, paino paunoissa ja unsseissa sekä pituudet maileissa, jaardeissa, tuumissa ja jaloissa. Käytännössä lähes kaikki arjen kannalta oleelliset mittayksiköt ovat täällä toiset kuin mihin vaikkapa Suomessa ollaan totuttu.

Tilavuuksien ja painojen muuntaminen desilitroiksi ja grammoiksi on onneksi suht yksinkertaista, joten amerikkalaisen reseptin muuntaminen metriseen järjestelmään onnistuu usein laskimella tai ihan päässälaskunakin. Netistä ja puhelinsovelluksista voi etsiä muuntolaskureita, ja esimerkiksi oman puhelimeni laskimessa on sellainen valmiina.

Tilavuus


Tilavuudet ilmoitetaan Amerikassa usein kuppeina. Kupin englanninkielinen nimi on cup ja lyhenne c. Virallisesti yksi kuppi on n. 2,38 desilitraa, mutta on useimmiten ihan turvallista pyöristää se 2,4 desilitraan.

Jos leivot ja kokkaat paljon, voi olla helpointa ostaa kuppimitat. Tällöin voi jättää päässälaskut ja konvertointityökalut väliin ja vain mittailla menemään. Kuppimittoja myydään useissa sellaisissa kaupoissa, joiden valikoimissa on leivontatarvikkeita. Kannattaa myös tarkistaa omat mitta-astiat ennen kuppikaupoille lähtemistä, sillä osa mitta-astioista näyttää tilavuuden sekä desilitroina että kuppeina.
Vinkki: Vanhoissa suomalaisissa resepteissä voi toisinaan nähdä mittayksikkönä kupin, mutta tällöin sen tilavuus vastaa noin 1,25 dl eli pientä kahvikuppia. Myös englantilaisten reseptien kuppi eroaa amerikkalaisista kupeista ja on 2,48 dl.

Tilavuudet desilitroina

1 cup (c) = 2,4 dl
1/2 cup = 1,2 dl
1/3 cup = 0,8 dl
1/4 cup = 0,6 dl
1/8 cup = 0,3 dl

Ruokalusikka (tablespoon, tbsp) ja teelusikka (teaspoon, tsp) ovat Amerikassa samankokoiset kuin Suomessa. Virallisesti ruokalusikka on tilavuudeltaan 15 ml ja teelusikka 5 ml.

Kuppien lisäksi tilavuutta voidaan mitata myös nesteunsseina [ei virallinen suomennos] (fluid ounce, fl, 0,3 dl), pinteillä (pint, pt), varttigallonilla (quart, qt) ja gallonilla (gallon, gal). Fluid ouncea lukuun ottamatta näitä näkee resepteissä harvemmin. Erityisen hauskoja nämä ovat siksi, että niiden tilavuus riippuu siitä, mitataanko niillä nestettä vai kiinteää ainetta. Silläkin on tietysti merkitystä, ovatko kyseessä amerikkalaiset vai englantilaiset unssit ja gallonat. Koska näitä mittayksiköitä käytetään resepteissä harvemmin ja niiden muuntaminen on edellämainituista syistä johtuen vähän hankalaa, jätän niiden arvot tästä tekstistä pois.

Paino


Paino ilmoitetaan Amerikassa useimmiten unsseina tai paunoina. Unssi on englanniksi ounce ja sen lyhenne oz ja pauna puolestaan pound ja sen lyhenne lb. Paunan lyhenne tulee latinan kielen sanoista lībra pondō, naulan painoinen.

Digitaalisissa keittiövaaoissa voi usein valita, näyttääkö vaaka painon grammoina vai unsseina. Tätä kannattaakin tietysti hyödyntää, jos ei ole kiinnostusta laskea kertotaulua.

Painot grammoina

1 ounce (oz) = 28,35 g
1 pound (lb) = 454 g

Käytössä on myös tonni (ton), joka vastaa kahta tuhatta paunaa eli n. 907 kilogrammaa, mutta en ole itse syystä tai toisesta törmännyt tähän resepteissä.

Pituus


Resepteissä voi joskus tulla vastaan myös pituusmittoja, jos esimerkiksi kerrotaan, miten paksuksi kerrokseksi taikina pitää kaulita tai miten iso väli leivonnaisten väliin pitää jättää paistettaessa. Käytännössä resepteissä puhutaankin tuumista.

Tuumat sentteinä

1 inch (in tai ") = 2,54 cm
1/2 inch = 1,27 cm
1/3 inch = 0,84 cm
1/4 inch = 0,64 cm

Muita amerikkalaisia pituusmittoja ovat jalka eli foot (ft, 30,48 cm), jaardi eli yard (yd, 91,44 cm eli 3 feet) ja maili eli mile (mi tai m, 1,6 km).

Lämpötila


Amerikassa lämpötila ilmoitetaan Fahrenheit-asteikolla. Sen muuntaminen celsiuksiksi on peruspäässälaskua mutkikkaampaa, sillä sen laskukaava on seuraavanlainen: °C=(°F-32)/1,8. Juuh. Eli jos lämpötila on fahrenheiteina 80, siitä pitää vähentää ensin 32. Saatu tulos eli 48 pitää jakaa 1,8. Laskimeni kertoo, että tulos on 26,7 °C.

Useimmissa resepteissä ei kerrota, millä asteikoilla lämpötilat on ilmoitettu. Aina silloin tällöin tuleekin vastaan tilanteita, joissa Suomi-uuni on kuumennettu amerikkalaisen reseptin ilmoittamaan lämpötilaan. Siinä eivät kikherneliemimarengit onnistu, jos niitä yrittää paistaa yli kahdessasadassa celsiuksessa. Voi myös olla, että kuppikakut kärventyvät sinällään ihan kauniin mustiksi, jos niitä kypsentää lähes neljässä sadassa asteessa. Kannattaa siis olla tarkkana!

Fahrenheitit celsiuksina

210 °F = 100 °C
300 °F = 150 °C
345 °F = 175 °C
375 °F = 190 °C
390 °F = 200 °C
410 °F = 210 °C
435 °F = 225 °C
480 °F = 250 °C

5 kommenttia:

  1. Moi! Kiitos kattavasta tekstistä!!

    Yksi juttu, mikä mua mietityttää, on seuraamassani amerikkalaisessa The Whole Food Plant Based Cooking Show´ssa usein käytetty Liquid Amino Acids. Osaatko sanoa, mikä ihme se oikein on?? Ja mikä sitä vastaisi ihan täällä tavis suomalaisessa kokkauksessa?

    Linkki kyseiseen tuotteeseen tuossa alla, toivottavasti toimii...

    https://www.amazon.com/Liquid-Aminos-16-oz-Ounces/dp/B0006Z7NNG/ref=as_li_ss_tl?ie=UTF8&qid=1505144076&sr=8-4&keywords=braggs+liquid+aminos&th=1&linkCode=sl1&tag=plantbasedcoo-20&linkId=dacc10f38adb395a67cdacac22f162ca

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuote on mulle tuttu lähinnä nimenä, mutta oon muistaakseni joskus kauan sitten sitä käyttänytkin yhden pullollisen. Mä pidän sitä itse lähinnä vaihtoehtona soijakastikkeelle, ja sen voikin reseptissä korvata sillä ja toisin päin. Koska sen valmistusprosessi eroaa soijakastikkeesta, niin se käy myös sellaisille henkilöille, jotka on tosi herkkiä gluteenille ja alkoholille. Oletan, että sitä käytetään myös sen aminohappokoostumuksen takia. Siinä on kaikkia ihmisen tarvitsemia aminohappoja, jos se on tehty soijapavuista (sitä tehdään myös ainakin kookoksesta). Pikaisen googlailun perusteella näyttäis siltä, että teelusikallisessa on puoli grammaa proteiinia. Koska sitä tuskin käytetään kauhean suuria määriä päivittäin, niin siinä mielessä se ei oo nimestään huolimatta mikään erityisen hyvä proteiininlähde :)

      Poista
    2. Kiitos tästä! Mä oonki miettiny, mahtaisko olla jotain vastaavaa kuin soijakastike. Kuulosti vaan niin ihmeelliseltä!!

      Poista