torstai 29. marraskuuta 2018

Helpot biscuitit


Biscuitit ovat lehteviä ja kuohkeita nopeasti valmistuvia leipäsiä, joita perinteisesti syödään esimerkiksi gravyn eli ruskean kastikkeen ja perunamuusin kera. Leivoin niitä ensimmäistä kertaa nyt viikonloppuna, kun kokkailin vähän normaalia isomman aterian pitkän viikonlopun kunniaksi. Resepti biscuiteihin on tekstin lopussa, ja sitä ennen kerron vähän Amerikan kasviperäisten maitotuotteiden valikoimista ja erityisesti siitä, miten ne eroavat Suomen valikoimista.

Tarjoilin biscuitini perunamuusin, ruskean kastikkeen, paahdetun kukkakaalin ja salaatin kera ja oli oikein makoisaa. Käytin perunamuusissa mantelimaitoa, mutta jos olisin Suomessa, olisin todennäköisesti käyttänyt Oatlyn iKaffea tai jotain monista kaurakermoista. Kaikkia muitakin kasvimaitoja voi tietysti käyttää perunamuusin valmistamiseen. Koska osa kasvimaidoista on miedon makuisia ja vähärasvaisia, niin muusiin on hyvä lisätä suolaa ja margariinia, jos sen maku ei tunnu riittävän. Tietysti myös hyvänmakuiset perunat vaikuttavat siihen, miltä perunamuusi maistuu.

Amerikkalaiset kasvimaitotuotteet


Suomen ja Amerikan kasvimaitohyllyt ovat aika erilaiset. Yhteinen piirre niissä on se, että soijamaito on molemmissa vakiintunut tykätty perustuote. Selkeä ero on sitten siinä, mikä on se toinen suosittu kasvimaito. Suomessa se on selvästi kauramaito, ja sen tietää jo siitä, että sitä voi ostaa R-kioskilta. Amerikassa kauramaitoa ei juuri näe missään, ja käsittääkseni suuri osa vegaaneista ei ole sitä koskaan maistanutkaan. Mantelimaito on täällä se selkein soijamaidon kanssa kisaava kasvimaito.

Suomessa olen kauramaiton suurkuluttaja, mutta Amerikassa perusmaitonani käytän mantelimaitoa. Aika usein täällä kasvimaidot on joko makeutettu tai maustettu vaniljalla, mutta onneksi myös maustamattomia versioita on saatavilla lähes kaikista kaupoista. Juuri eilen söin keksejä ja kylmää mantelimaitoa ja pohdin samalla, että kyllä se pikkuhiljaa alkaa tuntua samalla tavalla omalta maidolta kuin kauramaito Suomessa.


Miten sitten muut kuin maidot? En tiedä, oletteko huomanneet, että amerikkalaisissa blogeissa ja Youtube-videoissa käytetään tosi paljon kookosmaitoa sekä itsetehtyjä pähkinämaitoja ja -kermoja. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että vegekermoja ei täällä oikeastaan ole. Olen nähnyt tasan yhdessä kaupassa vegaanista ruokakermaa, mutta se jäi hintansa vuoksi hyllyyn: parin desin purkki maksoi noin viisi dollaria. Onneksi itselläni on hyvä tehosekoitin, niin pääsen itsekin tarvittaessa surauttelemaan cashew- ja mantelikermoja ruoanlaittoon. Pitääkin ehkä kokeilla myös kaurakerman valmistamista itse!

Sähkövatkaimella itse vaahdotettavia kasvikermoja täällä ilmeisesti myydään vain ihan satunnaisesti yksittäisissä kaupoissa, ja omalle tielleni ei niitä ole tupsahtanut kertaakaan. Vegekermavaahdottomuus onkin syy sille, miksi vegaaniresepteissä kermavaahtona käytetään täällä niin usein kookosmaitoa.

Plantin ja Alpron kätevien vispien sijaan täältä onneksi voi ostaa muunlaisia tuotteita. Kuvan pyöreässä purkissa oleva tuote kulkee mm. nimellä cool whip. Se on vähän niin kuin valmiiksi vaahdotettua kermaa pakasteena. Sitä voi lusikoida purkista suoraan, mutta sen voi myös antaa sulaa jääkaapissa. En ehkä lähtisi itse kuorruttamaan sillä kakkua, mutta esimerkiksi pannareiden, jätskiannoksen ja jääkahvin päälle se sopii hyvin. Cool whip ei ole mikään vegaanierikoisuus, vaan vastaavia eläinperäisiä tuotteita on myynnissä käytännössä kaikissa kaupoissa.

Toinen vaihtoehto kermavaahdolle ovat pursotuskermat, joita kuvassa on kaksi. Reddi Wip on ehkä yksi isoimmista kermavaahtobrändeistä Amerikassa, sillä heidän tuotteitaan myydään lähes jokaisessa kaupassa. Siksi onkin erityisen hienoa, että juuri he ovat viime kesänä lanseeranneet kaksi vegaanista versiota omasta tuotteestaan. Kun brändi on tuttu, niin vegaaniuteliaat uskaltavat tarttua uuteen purkkiin helpommin kuin johonkin oudompaan tuotteeseen. Olen maistanut näistä kahdesta vasta manteliversiota ja tykkäsin paljon. En kuorruttaisi tosin kakkuja näilläkään, koska näiden vaahto ei ole erityisen kestävää. Jos aion täällä ollessani leipoa kermakakkuja, niin teen varmaan kermavaahdon itse tällä Tuulispään leivontakirjan ohjeella.

Kuvassa on myös soy creamer -purkki. Se on tuote, jota Suomesta ei löydy, mutta joka on ihan perustuote kaikissa kaupoissa täällä. Vegaanisia coffee creamereita on jopa kymmeniä erilaisia. (Epävegaanisia onkin sitten varmaan satoja.) Ne ovat yleensä tosi makeita ja nimensäkin puolesta niitä käytetään kahvissa. Kuvan Trader Joe'sin soijakahvikerma on kaikista maistamistani vähiten makeaa, eikä sekään ole lähelläkään makeuttamatonta. Oatlyn iKaffea on kyllä välillä ikävä!

Suomalainen vegejogurttihylly nauraisi itsensä pökerryksiin, jos se näkisi amerikkalaisen vegejogurttihyllyn. Useimmista kaupoista voi toki ostaa vähintään muutamaa vegaanista jogurttia. Isoimmissakin kaupoissa tilanne on kuitenkin se, että valikoima on tosi pieni. En itse ole valitettavasti vielä löytänyt kauhean montaa sellaista jogurttia, joita tekee mieli ostaa uudelleen. Toki makuasiat ovat aina makuasioita ja erityisesti ne ovat tottumiskysymys. Selvästi täällä ihmiset niistä minun mielestäni tylsistä jogurteista tykkäävät, koska niitä valikoimissa jatkuvasti on. Jogurtit ovat useimmiten soija-, manteli- tai kookospohjaisia. Lisäksi on ainakin hernepohjaisia jogurtteja. Lusikoitavien jogurttien lisäksi täällä myydään muutamaa versiota juotavaa jogurttia. Omat jogurttisuosikkini ovat Silk-merkin mansikkasoijajogurtti ja Califia Farmsin juotava mantelipohjainen mansikkajogurtti.

Jenkkien vegaanijätskivalikoima on toistaiseksi vielä Suomeen verrattuna huikea, mutta Suomi tulee kyllä vauhdilla perässä. Yksittäisiä tuutteja tai puikkoja täällä ei tosin voi ostaa, vaan kaikki myydään monipakkauksissa. Sama pätee käsittääkseni lähes kaikkiin muihinkin kuin vain vegaanisiin jäätelöihin eli yksittäisen jäätelöpuikon voi ostaa käytännössä vain jäätelöautosta. Omia suosikkijätskejäni täällä ovat So Deliciousin cashewpohjainen suklaajäätelö, Kroger-kauppaketjun oman merkin mantelipohjainen pekaanipähkinä-voijäätelö ja Tofutti-merkkiset Puffet-tyyppiset soijajäätelöt.

Kasvimaitokatsaus päättyy tähän. Seuraavaksi biscuitresepti!


Biscuitit ovat usein pyöreitä, ja tämänkin ohjeen voi tottakai leikata paloiksi myös muotilla. Tein omat biscuitini kuitenkin kantikkaiksi, koska se säästää aikaa, sillä ylijäämätaikinaa ei tällöin tarvitse kaulita uudelleen. Makuun se ei tietenkään vaikuta. Joissakin biscuitresepteissä taikina taitellaan ja kaulitaan useampia kertoja kuin omassa reseptissäni. Lisäksi osassa reseptejä rasvaa levitetään myös taikinalevyn päälle aina ennen kaulimista. Tapoja on siis monia, mutta tämä oma versioni on niistä helpoimpia.

Ohje on aika pieni, sillä biscuiteja ei kannata tehdä kerralla koko suvulle, jos koko suku ei ole niitä syömässä. Ne kuivuvat helposti, joten siksi niitä kannattaa tehdä sopiva määrä kerralla syötäväksi. Ohjeen voi siis helposti tuplata tai vaikka tuplatuplata, jos sille on tarvetta. Jos biscuiteja jää yli, ne kannattaa kääriä paperiin sekä pyyhkeeseen ja syödä viimeistään seuraavana päivänä.

Biscuitit, 8 kpl
  • 4 dl vehnäjauhoja
  • 1 1/2 tl leivinjauhetta 
  • 1 1/2 tl sokeria
  • 1/2 tl suolaa
  • 50 g vegaanista margariinia (jossa rasvaa vähintään 60 %)
  • 1 1/4 dl kaura-, soija- tai muuta kasvimaitoa
  • voiteluun sulatettua margariinia
  1. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe, sokeri ja suola. 
  2. Nypi joukkoon kylmä margariini eli nipistele jauhoseosta, kunnes margariini on sekoittunut siihen tasaisesti. Jauhoseoksen kuuluu tuntua edelleen kuivalta ja irtonaiselta. 
  3. Lisää joukkoon kauramaito ja sekoita tasaiseksi mahdollisimman nopeasti. Älä vaivaa taikinaa tai muuten käsittele sitä enempää kuin on ihan pakko, sillä liian lämmin tai liian tiiviiksi sekoitettu taikina ei kohoa uunissa hyvin.
  4. Litistä taikina n. 10 x 14 -senttiseksi ja 2,5 cm paksuiseksi levyksi joko käsin painelemalla tai kaulimella. Taita levy kolminkerroin ja kaulitse se uudelleen n. 10 x 14 -senttiseksi levyksi. Leikkaa levy kahdeksaan yhtä suureen osaan ja aseta palat pohjapuoli alaspäin leivinpaperin päälle uunipellille.
  5. Laita pelti jääkaappiin odottamaan, että uuni lämpiää. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Paista biscuitit esilämmitetyn uunin ylemmällä tasolla n. 15 minuuttia tai kunnes niiden reunat ovat saaneet vähän väriä.
  6. Voitele valmiit biscuitit sulatetulla margariinilla ja tarjoile heti.
Pakastaminen: Biscuitit voi kyllä pakastaa, mutta ne eivät ole sulatettuina niin hyviä kuin uunituoreina. Valmiiden biscuitien sijaan voit pakastaa biscuitit raakoina. Jäisinä paistetut biscuitit tarvitsevat viitisen minuuttia enemmän aikaa uunissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

HUOMIO HUOMIO! Blogiin on tullut niin paljon bottien ja huiputtajien kirjoittamia spämmikommentteja, että valitettavasti jouduin laittamaan kaikki kommentit esimoderointiin. Kestää siis aina jonkin aikaa, että kommenttisi julkaistaan. Pahoittelut tästä!

Pyrin joka tapauksessa vastaamaan kysymyksiin pian. Jos asialla on erityisen kiire, voit lähettää kysymyksen myös sähköpostilla kamomillankonditoria at gmail piste com

- Satu