keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Vapaan delfiinin minttutäytekeksit


Moni lehti uutisoi eilen, että Särkänniemen delfinaario aloittaa yt-neuvottelut ja on mahdollista, että koko delfinaario suljetaan. Delfinaario on pitkään ollut tappiollinen, sillä sen kävijämäärät ovat jatkuvasti vähentyneet, vaikka Särkänniemen kävijämäärät ovat kasvaneet. Merkittävää on myös se, että Särkänniemen toimitusjohtaja Miikka Seppälä vihdoin myöntää haastattelussa asenteiden delfinaariota kohtaan muuttuneen kielteisiksi ja tämän vaikuttavan mahdollisiin päätöksiin delfinaarion tulevaisuudesta.

Uutinen sai minut leipomaan keksejä. Se sai minut myös pohtimaan delfinaariota ja sen asukkaita. Voit lukea tästä lisää reseptin perästä.

Vapaan delfiinin minttutäytekeksit, 20 kpl

taikina
  • 100 g vegaanista margariinia
  • 1 dl sokeria
  • 0,25 tl suolaa
  • 0,25 tl vaniljajauhetta tai 2 tl vaniljasokeria
  • 0,75 dl kaakaojauhetta
  • 0,5 dl omenasosetta
  • 3 dl vehnäjauhoja
täyte
  • 75 g vegaanista margariinia
  • 0,25 tl vaniljajauhetta tai 2 tl vaniljasokeria
  • 0,5 tl piparminttuaromia (tai enemmän, jos tykkäät tosi minttuisesta)
  • 4 dl tomusokeria
  1. Sekoita margariini, sokeri, suola, vaniljajauhe, kaakaojauhe ja omenasose haarukalla tasaiseksi. Sekoita myös vehnäjauhot joukkoon, tarvittaessa käsin.
  2. Laita taikina puoleksi tunniksi pakastimeen tai kahdeksi tunniksi jääkaappiin jähmettymään. Taikina jähmettyy nopeammin, jos sen muotoilee litteäksi levyksi leivinpaperin väliin.
  3. Kaulitse puolet taikinasta leivinpaperin päällä puolen senttimetrin paksuiseksi levyksi. Käytä tarvittaessa vehnäjauhoja kaulimen jauhottamiseen. 
  4. Ota delfiinimuotilla mahdollisimman monta keksiä ja asettele ne leivinpaperin päälle uunipellille parin senttimetrin päähän toisistaan. Huom! Taikina pehmenee lämmetessään melko nopeasti ja muuttuu vähän hankalaksi siirrellä, joten pyri käsittelemään sitä mahdollisimman vähän. Jos keksiä ei saa nostettua muotilla leivinpaperille, käytä apunasi veistä tai muuta litteää välinettä. Jos taikina lämpenee liikaa, laita se uudelleen pakastimeen. Kaulitse ylijäämätaikina uudelleen ja tee siitäkin delfiinejä. Puolet delfiineistä kannattaa laittaa pellille toisin päin kuin toinen puoli, sillä täytettäessä kekseistä saa siistimpiä, kun ne laittaa sileät puolet vastakkain.
  5. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen ja laita ensimmäinen uunipelti siksi aikaa jääkaappiin odottamaan. Taikina ei juurikaan leviä uunissa, mutta jos taikina on uuniin laitettaessa kylmää, pitää se vieläkin paremmin muotonsa. 
  6. Paista keksejä uunin keskitasolla n. 8 minuuttia tai kunnes ne ovat kypsiä. Varo, etteivät ne pala, sillä ruskeista kekseistä on hieman vaikeaa huomata, milloin ne ovat tarpeeksi ruskistuneet. Muotoile loppu taikina kekseiksi paistamisen aikana. Anna keksien jäähtyä hyvin ennen niiden täyttämistä.
  7. Valmista kekseille täyte. Vatkaa margariini sähkövatkaimella kuohkeaksi. Lisää siihen vaniljajauhe, piparminttuaromi sekä puolet tomusokerista ja sekoita tasaiseksi. Lisää loppu tomusokeri ja sekoita kuohkeaksi.
  8. Pursota tai levitä veitsellä täytettä reilusti keksien sileälle puolelle. Täyte kannattaa levittää kekseille ensin kokonaan ja vasta sitten painaa toiset keksit kansiksi, jotta kaikki täyte tulee käytettyä.
  9. Laita keksit jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi tekeytymään, jotta täyte jähmettyy ja keksin kannet liimautuvat siihen hyvin. Tämän jälkeen keksit ovat syötävissä. Säilytä valmiit keksit jääkaapissa.
Huom! Keksit voi tietysti tehdä millä tahansa muotilla, jos delfiinimuottia ei sinulta sattumoisin löydy. Jos taikinan lämpeneminen ja sen käsittelyn hankaloituminen ei kuulosta kivalta, voi taikinan tietysti muotoilla myös ihan peruspyöreiksi kekseiksi käsin.


Vuonna 1984 Meksikonlahdelta pyydystettiin viisi delfiiniä: Veera, Delfi, Joona, Niki ja Happy. Happy kuoli muutaman viikon kuluttua ja sen tilalle pyydystettiin Näsi. Koulutuksen jälkeen delfiinit kuljetettiin Tampereelle. Ylen Elävästä arkistosta löytyy dokumenttielokuva, joka kertoo Särkänniemen delfiinien pyydystämisestä ja erottamisesta omista laumoistaan, koulutuksesta ja siirrosta Tampereelle. Operaatio delfiinin voit katsoa täältä: Suomen ensimmäiset delfiinit.

Alkuperäisistä delfiineistä elossa ovat nyt Veera ja Delfi. Vuosikymmenten aikana delfinaariossa on syntynyt kuusitoista poikasta, joista vain kaksi on jäänyt eloon. Eevertti ja Leevi ovat molemmat syntyneet 1990-luvulla, joten nekin alkavat olla iäkkäitä.

Delfi on syntynyt vuonna 1980 eli samana vuonna kuin minä. Sinä aikana, kun Delfi on kiertänyt kehää delfinaarion kaakelialtaassa, minä olen laskenut pulkalla mäkeä, pelannut Nintendolla Super Mario Bros -pelin läpi kerta toisensa jälkeen, laulanut kuorossa ja käynyt partiossa, ihastunut kymmeniä kertoja ja haaveillut rakastumisesta, itkenyt onnesta Suomen voitettua ensimmäisen jääkiekon maailmanmestaruuden, valvonut monta yötä putkeen festareilla ja kuunnellut maailman parhaimpia bändejä, rakastunut, matkustanut Euroopassa ja Yhdysvalloissa, valmistunut lukiosta, ammattikoulusta ja yliopistosta, kirjoittanut keittokirjan, opetellut soittamaan ukulelea sekä uinut järvessä ja meressä.

Delfiä tuskin kiinnostaisi listastani mikään muu kuin viimeinen kohta, mutta sekin riittää. Se on asia, jota Delfi ei ole saanut kokea yli kolmeenkymmeneen vuoteen.


Minä tai muut eläinoikeusaktivistit emme ole vapauttamassa delfiinejä suinpäin mereen, vaikka moni trolli internetin keskustelupalstoilla niin tietääkin kertoa. Vaihtoehtoja Särkänniemen delfinaarion alasajolle ja delfiinien tulevaisuudelle on monia. Nyt on vihdoin aika selvittää ne, sillä delfinaario ei ole lainkaan niin kiva paikka kuin usein annetaan ymmärtää.

Long Play julkaisi kesäkuussa Ann-Mari Huhtasen kirjoittaman, pitkän ja kattavan artikkelin nimeltä Veden vangit. Siinä käydään läpi delfinaarion historiaa ja siihen liittyviä kiemuroita, olematonta tutkimustoimintaa, delfiinien turhautumista ja aggressiota ja muita varsin sanoisinko jänniä asioita. Huhtanen haastatteli juttuaan varten kymmentä delfinaarion nykyistä ja entistä työntekijää ja sen johtohenkilöitä.

Artikkeli on maksullinen, mutta suosittelen ehdottomasti sen ostamista ja lukemista. Jos tuo 4,90 euroa kirpaisee, voit lukea Oikeutta eläimille -yhdistyksen kirjoittaman tiivistelmän täältä: Särkänniemi jäi kiinni valehtelusta.


Osallistu!

Tampereella kerätään kuntalaisaloitetta, jonka tarkoituksena on saada Tampereen kaupunki selvittämään, mitä delfinaariolle tehdään. Täysi-ikäiset tamperelaiset voivat allekirjoittaa aloitteen täällä: www.kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/803.

Kaikki muut voivat ikään ja kotikuntaan katsomatta allekirjoittaa aloitetta tukevan vetoomuksen täällä: www.oikeuttaelaimille.net/vetoomus-delfiinien-puolesta.

Kuntalaisaloitteen nimienkeruussa on nyt loppukiri eikä kauhean montaa nimeä enää puutu vaaditusta määrästä. Jaathan ylläolevia linkkejä siis tamperelaisille kavereillesi, jotta nimet saadaan kasaan mahdollisimman pian, kiitos!

Syyskuun 19. päivä kello 14 Tampereen keskustorilla pidetään muistotilaisuus vangituille delfiineille. Tule mukaan sytyttämään kynttilä delfiinien puolesta!

Vuosi sitten delfinaarioon syntyi poikanen, joka ehti elää vain hetken.

8 kommenttia:

  1. Ajatuksia herättävä teksti. Minneköhän delfiinit sijoitetaan, jos Särkänniemen delfinaario suljetaan? Mutta ihania ovat kyllä nuo keksit! Hauska idea! :)
    T: http://serkustensuklaaunelma.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Delfiinien tulevaisuudelle on monia vaihtoehtoja, joita on nyt parin päivän aikana jonkin verran väläytelty mm. Aamulehden ja Helsingin sanomien jutuissa. Ikäviä vaihtoehtoja ovat delfiinien myyminen toisiin delfinaarioihin tai niiden lopettaminen. Yksi idea on pitää delfiinit Särkänniemessä, mutta että ne eivät enää esiintyisi. Mielestäni paras vaihtoehto olisi etsiä delfiineille turvakoti, jossa ne voisivat elää niille luontaisessa ympäristössä, mutta kuitenkin rajatulla alueella eli ihmiset huolehtisivat, että niillä olisi kaikki hyvin. Mikään vaihtoehto ei ole ongelmaton, joten siksi on erityisen tärkeää kartoittaa kaikki vaihtoehdot mahdollisimman hyvin eikä tehdä hätiköityjä päätöksiä.

      Poista
  2. Onneksi (tai siis epäonneksi jos ollaan tarkkoja) Suomessa on vain delfinaario. Puistattaa kaikki maailman Seaworldit sun muut. Onneksi nekin varmaan menee kaikki konkkaan ja sietäisikin! Jos kuvitellaan että joutuisi itse elämään koko loppuelämänsä tämän nykyisen asunnon sisällä... muut päättää milloin syöt ja milloin leikit - puhumattakaan kaikesta metelistä mitä joutuisi sietämään. Itku tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kamalia tarinoita on kyllä ihan hirveän paljon. Yksi surullisimmista yksittäisistä kohtaloista on Lolita-miekkavalaalla, joka on nähnyt lajitoverin viimeksi vuonna 1980.

      Tässä videolla on lyhyesti kerrottu Lolitan tarina: https://www.youtube.com/watch?v=-dG1evYAGak

      Poista
  3. Hienoa, että kirjoitat tästä ja tuot esille epäkohtia. Yllättävän moni ihminen ei edelleenkään halua nähdä totuutta tai ottaa asioista itse selvää. Kiitos mahtavista resepteistäkin. =)

    VastaaPoista
  4. Mitä piparminttuaromia käytit? Itse käytin Dr.Oetkeriä ja laitoin 1 tl eikä tullut liian tujua, vaan enemmänkin olisi voinut ehkä olla makua. Hyviä olivat silti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa käytin minäkin! Avopuolisoni mielestä teelusikallinen antoi kekseille vähän semmoista hammastahnaefektiä, joten siksi laitoin reseptiin vähän pienemmän määrän :)

      Poista