lauantai 28. marraskuuta 2009

Käpykakku


Kolme Mimosan metsästä löytämää oravanpoikasta olivat kaikki tervehtyneet. Kipein poikasista oli ollut kuumeen kourissa monta päivää, mutta lopulta kuume oli onneksi helpottanut ja se vipelsi menemään toisten poikasten perässä ympäri Kamomillan taloa. Poikaset olivat kovin innokkaita penkomaan kaappeja - varsinkin ruokakaappeja, ja Kamomilla ja Mimosa saivat olla jatkuvasti silmä tarkkana poikasten kanssa. Yksi poikasista ehti jo kertaalleen pudota korkeaan jauhopurkkiin, josta se ei itse päässyt pois. Onneksi kauhea aivastelu paljasti, minne se oli joutunut, eikä sen tarvinnut odottaa jauhopurkissa kovinkaan kauaa.

"Se olisi tosin sietänyt ehkä olla siellä vielä hetken pidempään, jos se vaikka olisi oppinut, ettei joka paikkaan tarvitse tunkea nenäänsä," sanoi Kamomilla huokaillen lääkärille, joka oli tullut jälleen tutkimaan poikasten kunnon. "Onko poikasten emoista kuulunut mitään?" Kamomilla jatkoi kuiskaten. Lääkäri pudisti surullisena päätään ja huokasi: "Kunpa etsintäpartiolla olisi tänään hyviä.." Lääkäri ei ehtinyt sanoa lausettaan loppuun, kun Mimosa ryntäsi sisälle kiljuen iloissaan. Jopa oravanpoikaset lopettivat hetkeksi remuamisensa ja jäivät suu auki ihmettelemään, mikä Mimosalla mahtoi olla.

"Emot ovat löytyneet! Heitä ollaan tuomassa tänne päin ihan kohta!" Mimosa nauroi ja onnenkyyneleet valuivat pitkin hänen poskiaan. "Mitä ihmettä?!" huusi Kamomilla riemuissaan ja lääkärikin nauroi kumisevalla naurullaan. Ainoat, jotka eivät näyttäneet iloisilta, olivat oravanpoikaset. Jostain syystä he näyttivät ennemminkin noloilta. "Kummallista," kuiskasi Kamomilla Mimosalle huomattuaan poikasten oudon käytöksen, "miksiköhän poikaset muuttuivat noin omituisiksi kuultuaan uutiset?"

Kun etsintäpartio saapui Kamomillan kodin luokse, oli heillä toden totta mukanaan oravavanhemmat, jotka onnellisina ottivat poikasensa syleilyynsä. Koko etsintäpartio, Kamomilla, Mimosa, lääkäri ja tietenkin oravaperhe mahduttivat itsensä Kamomillan keittiöön pöydän ääreen juomaan teetä ja maistelemaan Kamomillan edellisenä päivänä valmistamaa käpykakkua. Oravavanhemmat kiittelivät Kamomillaa ja Mimosaa ja tietysti kaikkia muitakin poikastensa hyvästä hoidosta.

Lääkäri kysyi oravilta, miten poikaset olivat päätyneet metsään nälkiintyneinä. Isäorava katsoi hetken aikaa lapsiaan tuimalla ilmeellä ja selitti sitten, että viikko sitten heidän kotipihaansa oli ajanut ihminen moottoripyörällä. Poikaset olivat olleet aivan kamalan kiinnostuneita pärisevästä kulkuneuvosta, eivätkä malttaneet pysyä erossa sen tutkimisesta, vaikka äiti- ja isäorava heitä kielsivätkin ja kävivät moneen otteeseen hakemasta poikaset pois moottoripyörän luota. Lopulta heidän oli pakko käskeä lapsensa menemään pesään omaan huoneeseensa.

Äiti- ja isäorava luulivatkin, että poikaset tottelivat ja olivat tyytyväisiä, kun moottoripyörä lopulta kaasutti tiehensä heidän kotipuunsa alta. Kun äitiorava aikoi mennä sanomaan poikasille, että he saisivat nyt tulla pois huoneestaan, olikin huone tyhjä. Poikaset olivat karanneet takaovesta, eikä niitä näkynyt enää missään. Oravavanhemmat etsivät poikasia ympäri pihaa ja huutelivat heidän peräänsä, mutta heistä ei näkynyt jälkeäkään. Vanhemmat tajusivat, että poikaset olivat joutuneet moottoripyörän kyytiin ja lähtivätkin hädissään juoksemaan sinne suuntaan, minne pyörä oli lähtenyt. Juostuaan itsensä läkähdyksiin he tajusivat, etteivät millään voi saada moottoripyörää kiinni. He ottivat heti yhteyttä naapureihinsa ja perustivat etsintäpartion. Vasta nyt viikon jälkeen etsintäpartio tapasi metsässä toisen etsintäpartion ja loppu olikin kaikkien tiedossa.

"Onko ihan totta, että te lähditte moottoripyörän kyytiin?" kysyi lääkäri totisella äänellä oravanpoikasilta. Poikaset nyökkäsivät ja olivat aivan itkun partaalla. "Ette varmasti enää tämän jälkeen tee tuollaisia juttuja?" kysyi lääkäri poikasilta edelleen totisella äänellä ja poikaset nyökkäsivät nyt hieman näkyvämmin. "Sittenhän kaikki on hyvin!" nauroi lääkäri kovalla äänellä ja kaikki muutkin yhtyivät tähän nauruun. Kamomillan talosta kuului iloinen nauru ja laulu vielä myöhään yölläkin.

Huomio arvoisa lukija tai blogiin sattumalta eksynyt! 

Olet saapunut blogin alkuaikoihin, jolloin innostukseni vegaanileivonnan ilosanoman levittämiseen oli jo valtava, mutta tietoa ja taitoa minulla ei vielä ollut ihan kauhean paljon. Suosittelenkin käyttämään tätä uudempaa reseptiä. Tarvittaessa voit kysellä vinkkejä esim. kommentoimalla tätä tekstiä. Koska tämä blogi on eräänlainen matka ja päiväkirja kohti parempaa vegaanista leipomista, en halua poistaa täältä näitä vanhoja tekstejä.

Käpykakku
En ollut pienenä erityisen innostunut käpykakusta, eikä minulla täten ole oikeastaan minkäänlaista mielikuvaa käpykakun mausta. Sen tiedän, että käpykakkuun tarvitaan kakkupohja, vaniljakreemiä, hilloa sekä marsipaanikuorrute. Kamomillan konditorialla ei ole anniskelulupaa, joten useissa käpykakuissa käytetty rommi on jätetty tästä ohjeesta pois.

Tämä kakkupohja soveltuu ihan minkä tahansa muunkin täytekakun pohjaksi. Olen saanut alkuperäisen ohjeen ystävältäni ja muokannut sitä vain hitusen. Vaniljakreemin ohje puolestaan on muokattu Turun Oikeutta eläimille -järjestön kokoamasta Vegaanisia nami-nami herkkuohjeita -vihkosesta, joka oli vuosikaudet ainoa vegaaninen leipomusoppaani. Erityisesti vihkon suklaahippupikkuleipiä on tullut leivottua kerran jos toisenkin.

Tässä siis Kamomillan konditorian melkoisen makea versio käpykakusta.

Kakkupohja
  • 6 dl vehnäjauhoja
  • 3 dl sokeria
  • 3,5 tl leivinjauhetta
  • 1,5 tl vaniljaa tai 2-3- tl vaniljasokeria
  • 0,25 tl suolaa
  • 1,5 dl öljyä
  • 2 dl omenasosetta
  • 3 dl vissyä
Sekoita kuivat aineet. Sekoita niiden joukkoon öljy ja omenasose sekä viimeisenä vissy. Älä sekoita taikinaa liikaa, jottei se sitkostu. Ei haittaa, jos taikinassa on pieniä paakkuja.

Kaada taikina leivinpaperin päälle uunipellille ja paista 190 C-asteessa noin 30 minuuttia tai kunnes pohja on kypsä. Tämän kakkupohjan voi paistaa myös perinteisesti rasvatussa ja jauhotetussa kakkuvuoassa 175 C-asteessa noin 40 minuuttia (tai kunnes kakku on kypsä). Suosittelen mieluummin paistamaan kakun edellämainitusti kuten pannukakun, koska näin se kypsyy tasaisemmin.

Vaniljakreemi
  • 1,5 dl kasvimaitoa
  • 1 rkl maissitärkkelystä
  • 1 rkl sokeria
  • 2 tl vaniljasokeria tai 1 tl vaniljaa tai vaniljauutetta
  • 25 g Tummansinistä Keiju-margariinia
  • 0,5 dl tomusokeria
Valmista vaniljakiisseli sekoittamalla kasvimaito, maissitärkkelys*, sokeri ja vanilja kattilassa. Kuumenna seosta koko ajan sekoittaen, kunnes se kiehuu. Käännä levy pois päältä ja anna seoksen vielä kiehua muutamia minuutteja. Sekoita koko ajan, ettei kiisseli pala pohjaan tai kiehu yli. Anna seoksen jäähtyä kokonaan ennen kuin teet seuraavan vaiheen.

Vatkaa margariini vaahdoksi ja lisää sen sekaan kylmä kiisseli sekä tomusokeri. Maista ja tarkista, tarvitseeko kreemi vielä jotakin.

*Jos haluat käyttää maissitärkkelyksen sijaan perunajauhoja, anna kiisselin vain kuplahtaa ja nosta se heti levyltä sivuun.

Marsipaanivaihtoehdot 1 ja 2
Vaihtoehto 1 - se suositeltava vaihtoehto
  • Yksi pötkö marsipaania
  • 2 rkl kaakaojauhetta
Vaivaa kaakaojauhe marsipaaniin joukkoon. Laita marsipaani tämän jälkeen jääkaappiin kovettumaan uudelleen.

Vaihtoehto 2 - ei-kovin-suositeltava-vaihtoehto
  • 1 dl vettä
  • 1 rkl pellavansiemenrouhetta
  • 150 g mantelijauhetta
  • 2 rkl kaakaojauhetta
  • 6 dl tomusokeria (ainakin)
Valmista pellavansiemenlima vatkaamalla vettä ja pellavansiemenrouhetta voimakkaasti sauvasekoittimella, tehosekoittimella tai sähkövatkaimella. Siivilöi seos.

Sekoita mantelijauhe, kaakaojauhe sekä puolet tomusokerista ja lisää joukkoon pellavansiemenlima. Lisää niin paljon tomusokeria, että tahnasta tulee melko kovaa. Laita marsipaani jääkaappiin kovettumaan ainakin tunniksi.

Kakun kokoaminen
Kakkupohjan, vaniljakreemin ja marsipaanikuorrutteen lisäksi tarvitset vielä
  • Omenamehua kakun kostukkeeksi
  • Vadelmahilloa
  • Tomusokeria marsipaanin kaulimista ja kakun koristelua varten
Leikkaa kakkupohja sopiviin paloihin sen mukaan, minkälaisen kakun haluat tehdä. Itse leikkasin noin puolikkaan pellin kokoisen kävynmallisen palan paperista. Tätä paperia apuna käyttäen leikkasin kaksi pienempää muottia.


Kostuta alin kakkukerros ja levitä sen päälle kerros vadelmahilloa ja kerros vaniljakreemiä. Nosta toinen kerros näiden päälle ja tee sille samoin kuin ensimmäiselle kerrokselle. Ylimmäksi tuleva kerros vain kostutetaan. Leikkaa jäljelle jääneesta kakkupohjasta ohuita siivuja ja muotoile niiden avulla kakku pyöreämmäksi.


Kaulitse marsipaani reilusti tomusokeroidun pöydän päällä reilusti tomusokeroidulla kaulimella. Myös kädet kannattaa tomusokeroida. Oman kokemukseni mukaan valmiin marsipaanin kanssa touhutessa tomusokeria ei tarvita aivan tässä mittakaavassa, mutta ei siitä mitään haittaakaan ole.

Nosta kaulittu marsipaani varovasti kakun päälle ja painele se siihen hellästi mutta tiiviisti. Tee kävyn suomujen kuviot joko saksilla leikkaamalla (itse en uskaltanut, koska marsipaanini oli erityisen repeilevää sorttia) tai taikinapyörällä hellästi painamalla. Ripottele tai siivilöi kakun pinnalle vielä tomusokeria koristeeksi.

4 kommenttia:

  1. En tiedä olenko koskaan oikeasti syönyt käpykakkua, mutta muistan, että lapsena pyysin aina kauppareissulla äitiä ostamaan "siilikakkua" ja kävin ihastelemassa sitä ruokakaupan vitriinissä. Ei sitä koskaan ostettu :( Täytynee siis leipoa oma, kiitos reseptistä! Jos testaan tätä jossain vaiheessa, niin mun kakusta tulee ehdottomasti siilikakku, ei käpykakku :D

    VastaaPoista
  2. Mulla oli vaihtoehtona siilikakku, mutta koska oravat ei yleensä syö siilejä, niin piti tehdä käpykakku :)

    Vegaanisia käpykakkureseptejä tuntuu nyt putkahtelevan joka paikasta. Myös Keittiö ja puutarha -blogissa tehtiin viime viikonloppuna käpykakkua: http://keittiojapuutarha.blogspot.com/2009/11/kapykakku.html

    VastaaPoista
  3. Ihana tarina oravanpoikasista =) <3 Olen etsinyt vegaanisen vankiljakreemin ohjetta joka kestäisi uunissakin. Sellaisten kristallipullien täytteeksi, jossa täyte laitetaan pullan sisään jo leivontavaiheessa. Eli jokainen pullapallo kaulitaan pyöreäksi "letuksi" keskelle kreemiä, nipistetään umpeen ja paistetaan. Kun valmiita, voidellaan rasvalla ja kieritellään hienossa sokerissa. Voiko tätä sinun kreemiohjetta käyttää näihin pulliin? Montakin veg. vaniljakreemi ohjetta kyllä löytyy, muttei missään lue sen paisto omnaisuudesta..Kiitollinen vastauksesta! Lea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastasinkin tähän jo toisaalla, mutta vastaan täälläkin, jos joku pohtii samaa :) Tämän ohjeen kreemi todennäköisesti sulaisi uunissa ja imeytyisi taikinaan. Olen tehnyt viinereitä, joihin tein soijavispistä vaniljaosuuden. Se voisi toimia myös pullien sisällä:
      http://www.kamomillankonditoria.com/2013/05/viinerit.html Toinen vaihtoehto voisi olla kokeilla ihan vain valmista vaniljasoijavanukasta, johon voisi pikkuisen lisätä sekaan jotain tärkkelystä jämäköittämään.

      Poista

HUOMIO HUOMIO! Blogiin on tullut niin paljon bottien ja huiputtajien kirjoittamia spämmikommentteja, että valitettavasti jouduin laittamaan kaikki kommentit esimoderointiin. Kestää siis aina jonkin aikaa, että kommenttisi julkaistaan. Pahoittelut tästä!

Pyrin joka tapauksessa vastaamaan kysymyksiin pian. Jos asialla on erityisen kiire, voit lähettää kysymyksen myös sähköpostilla kamomillankonditoria at gmail piste com

- Satu