Sipulipiirakka

Kamomilla lueskeli suuressa nojatuolissaan uusia keittokirjojaan ja harmitteli sitä, kuinka hänellä ei mitenkään olisi aikaa kokeilla kaikkia niitä herkullisen kuuloisia reseptejä, joita kirjat olivat pullollaan. "Ehkä kannattaisi jättää uudet kirjat ostamatta, kun siitä tulee vain pahalle tuulelle," Kamomilla mutisi itsekseen ja laittoi huokaisten kirjan hyllyyn. Samassa ovelta kuului hätääntynyt koputus. Oven takana oli itkuinen Mimosa, jolla oli kädessään kummallinen mytty. Mimosa antoi mytyn varovasti Kamomillalle ja pyysi tätä viemään sen lämpimään.
Mytystä paljastui kolme laihaa ja takkuista oravanpoikasta. "Miten ihmeessä oravilla on poikasia tähän aikaan vuodesta?" hämmästeli Kamomilla, "Mistä löysit poikaset?" Mimosa kertoi löytäneensä poikaset läheltä Kamomillan kotia ja tuoneensa ne siksi Kamomillan luokse. Isä- ja äitioravaa ei näkynyt eikä kuulunut missään, joten Mimosan oli pakko ottaa kylmettyneet poikaset mukaansa.

Mimosa jätti Kamomillan huolehtimaan poikasista ja lähti itse noutamaan lääkäriä, joka asui puolen kilometrin päässä. Kamomilla valmisti poikasille pehmeän pedin uunin lähelle, jotta ne pääsivät mahdollisimman lämpöiseen. Ne nukkuivat edelleen, eikä Kamomilla raaskinut herättää niitä kysyäkseen, mitä ne haluaisivat syödä. Kamomilla ei ollut kovinkaan hyvin selvillä pienten oravien ruokailutottumuksista, mutta päätti silti valmistaa niille jotain syötävää. Kamomilla otti kaapistaan suurimman morttelinsa ja jauhoi siinä tammenterhoista, saksanpähkinöistä ja mustikoista sosetta. Lisäksi Kamomilla lämmitti vettä, jonka sekaan hän murskasi valkosipulia ja inkivääriä. Kamomilla oli kuullut, että niitä käytettiin lääkkeenä vilustumiseen. "Jos ne eivät halua juoda tätä, niin ainakin ne voivat haistella sen tuoksua.. Luulen, että sekin jo auttaa ainakin vähän."

Kamomilla ei oikein tiennyt, mitä muuta hän olisi voinut tehdä. Hän istahti tuolille pienten oravien viereen, silitteli niiden turkkeja ja lauloi niille hiljaa laulun oravasta, joka nukkui makeasti sammalvuoteessansa. Viimeisen säkeistön aikana yksi oravista aukaisi silmänsä ja katseli ihmetellen ympärilleen. Sitä selvästi hieman pelotti ja se painautui lähemmäksi sisaruksiaan ja yritti töniä niitä hereille. Toinenkin orava aukaisi silmänsä ja katsoa tapitti Kamomillaa ja Kamomillan kotia kummissaan. Kolmas poikanen jatkoi untaan, eikä se tuntunut huomaavan ollenkaan sisarustensa herättämisyrityksiä.

Kamomilla toivoi, että Mimosa tulisi lääkärin kanssa pian, sillä kolmas poikanen näytti tosi kipeältä. Kaksi muuta vaikuttivat onneksi vain nälkäisiltä. Kamomilla tarjosi pienestä kupista poikasille tekemäänsä tahnaa ja ne hieman empien sitä haistoivat ja maistoivat, mutta söivät kuitenkin. Syömisen jälkeen niitä ei enää pelottanut ihan niin paljon, ja kun Mimosa tuli lääkärin kanssa, antoivat ne lääkärin tutkia itsensä.

"Nämä kaksi veijaria tulevat pian kuntoon, kunhan ne pidetään lämpimässä ja ne saavat vahvistavaa ruokaa. Tätä kolmatta kurrea pitääkin sitten hoivata paljon tarkemmin," lääkäri sanoi vakavana. "Hän ei saa saada yhtään kylmää ja hänen pitää antaa nukkua mahdollisimman paljon. Tässä on lääkepullo, josta hänelle annetaan tippa kolme kertaa päivässä." Kamomilla ja Mimosa lupasivat huolehtia oravanpoikasista parhaansa mukaan. Mimosa sanoi, että voisi tulla hoitamaan poikasia aina siksi ajaksi, kun Kamomilla on töissä. Lääkärin lähtiessä takaisin kotiin lupasi hän Kamomillalle eteisessä järjestävänsä etsintäpartion, joka etsisi poikasten kadonneet emot. Laittaessaan kaulahuivia kaulaansa muistutti hän vielä, että poikasten lähelle voisi laittaa pilkottua sipulia ja valkosipulia, sillä se estää vilustumisia.

Huomio arvoisa lukija tai blogiin sattumalta eksynyt! 

Olet saapunut blogin alkuaikoihin, jolloin innostukseni vegaanileivonnan ilosanoman levittämiseen oli jo valtava, mutta tietoa ja taitoa minulla ei vielä ollut ihan kauhean paljon. Suosittelenkin etsimään tämän reseptin tilalle jonkin tuoreemman, sanotaan vaikkapa korkeintaan viisi vuotta vanhan reseptin. Tarvittaessa voit kysellä vinkkejä esim. kommentoimalla tätä tekstiä. Koska tämä blogi on eräänlainen matka ja päiväkirja kohti parempaa vegaanista leipomista, en halua poistaa täältä näitä vanhoja tekstejä.

Sipulipiirakan pohja

• 100 g Tummansinistä Keijua
• 2 dl maissijauhoja*
• 1 dl vehnäjauhoja
• 1 rkl vettä

Nypi margariini ja jauhot sekaisin ja lisää vesi. Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan ja jätä se odottamaan täytettä.

*Voit käyttää piirakkapohjassa myös pelkkiä vehnäjauhoja tai täysjyvävehnäjauhoja.

Sipulipiirakan täyte

• Öljyä paistamiseen
• noin viisi desilitraa sipulia pilkottuna (keltasipulia, purjosipulia, valkosipulia)
• ripaus suolaa
• 1 tl siirappia

• 250 g kiinteää tofua
• 2 dl soijakermaa
• 1 rkl maissitärkkelystä, perunajauhoja tai vehnäjauhoja
• mausteeksi esimerkiksi mustapippuria, muskottipähkinää, suolaa, meiramia, salviaa, oluthiivahiutaleita

Paista sipulit pehmeiksi ja mausta ne. Odotellessa soseuta tofu soijakerman ja mausteiden kanssa tehoskoittimella, sauvasekoittimella tai vastaavalla vekottimella. (Voit toki murskata ja hienontaa tofun myös käsin, haarukalla tms., mutta lopputuloksesta ei tule niin kermainen.) Maista tofuseosta ja lisää tarvittaessa mausteita. Yhdistä sipulit ja tofuseos ja kaada piirakkapohjan päälle.

Paista piirakkaa uunissa 175 C-asteessa 45 minuuttia.

Idean piirakkaan sain Colleen Patrick-Goudreaun kirjasta The Vegan Table.