torstai 1. syyskuuta 2011

Kamomilla rantalomalla Kreikassa

Taloudessamme kaivattiin lomaa, joten ostimme äkkilähdöt Kreikkaan Lefkaksen saarelle pieneen Nidrin kylään. Kamomilla pääsi tietenkin mukaan raportoimaan saaren ruokatarjonnasta.


Matkan ruokatarjonta alkoi jo lentokoneessa. VGML on kansainvälinen koodi lentokoneen vegaaniruoalle, ja tämän koodin pitäisi löytyä lentokoneessa ruoka-annoksen kyljestä. Vaikka päätimme matkasta vain viikkoa ennen lähtöä, onnistui vegaaniruoan tilaaminen lennolle matkatoimiston palvelunumeron kautta helposti. Jos varaa pelkät lennot, pitäisi vegaaniruoan varaamisen onnistua silloinkin, mutta riippuu ilmeisesti lentoyhtiöstä, missä vaiheessa ja millä tavalla erityisruokavaliosta ilmoitetaan: varauksen yhteydessä, nettilomakkeella vai puhelimitse. Joka tapauksessa, vegaaniruokailu on lentokoneissa ihan mahdollinen juttu, joka mahdollisuus kannattaa käyttää. Lentokoneisiin on mahdollista saada myös raaka kasvisateria (RVML), mutta ainakin Finnairilla tämä onnistuu vain bisnesluokkaan.


Finnairin tapauksessa vegaaniruoka on kokemukseni mukaan ollut maultaan ja jopa ravitsemusarvoiltaan yllättävän kelvollista. Menomatkallamme tarjolla oli porkkananappeja, tomaattikastiketta ja kasvispaistosta ja annoksesta löytyi niin linssejä kuin papujakin. Lisukkeena oli leipää, juomana omenamehua ja jälkkärinä vadelmakeittoa. Ainakin minulta lähti tällä setillä nälkä.

Tiesin, että Kreikka on tunnettu hyvästä kasvisruoastaan, mutta silti jännitin kovasti sitä, mitä tämä tarkoittaa vegaanin näkökulmasta ja minkälaista ruokaa tulisin viikon aikana syömään. Pakkasin mukaan varmuuden vuoksi soijarouhetta, linssejä, seitanpohjaisia eväsnakkeja ja eväspatukoita. Ensimmäisessä ravintolassa tarjoilija oli sen verran varovainen, että sanoi uskaltavansa tarjota minulle ainoastaan kreikkalaisen salaatin ilman fetajuustoa. Salaatti ja leipä olivat toki oikein mainioita, mutta pelkäsin kovasti, että joutuisin salaattilinjalle koko viikoksi.


Kuinka väärässä olinkaan! Seuraavan päivän italialais-kreikkalaisessa ravintolassa kokki oli valmis tekemään minulle ruoan ehdotukseni mukaisesti, mikäli listalta ei löytyisi valmiiksi mitään sopivaa. Valitsin listalta kasvispasta-annoksen, josta piti fiksata ainoastaan kananmunaa sisältävä tagliatelle fusilliksi. Pastakastikkeessa oli tomaatin lisäksi ainakin munakoisoa, sieniä, paprikaa ja kesäkurpitsaa. Annos oli tosi hyvä.


Köröttelimme bussilla Lefkaksen pääkaupunkiin Lefkadaan torstaina. Lefkada ei ole yhtään niin turistirysä kuin Nidri, joten siellä vietetään oikeastikin siestaa. Tästä johtuen avoinna olevan ruokapaikan etsiminen meinasi käydä työlääksi. Old Navy -niminen kreikkalainen ravintola rantakadulla oli auki ja siellä söin ihan huippuhyvänmakuisen briam-annoksen. Annos on täynnä pitkään ja pehmeäksi haudutettuja kasviksia, kuten tomaattia, munakoisoa sekä perunaa ja se on maustettu yrtein, muun muassa tillillä. Todella herkullista – ja kuten kuvasta näkyy, myös todella rasvaista!


Seuraavan päivän ruokalistalta löytyi täytetty tomaatti ja täytetty paprika sekä isoja valkoisia papuja ja tietysti leipää, joka kuului lähes jokaisessa ravintolassa annokseen. Pavut olivat aivan käsittämättömän ihania, pehmeitä ja suussasulavia! Tomaatti- ja paprikasysteemistä en sen sijaan ihan kauheasti välittänyt. Niiden riisitäyte on samaa kuin viininlehtikääryleissä, joista en myöskään ole erityisen innoissani. Kumpikin ruokalaji löytyy useimpien ravintoloiden ruokalistoissa alkupalaosastolta, minkä ei pidä antaa hämätä. Kumpainenkin annos oli sen verran iso, että en yksinkertaisesti jaksanut syödä ruokaa loppuun, vaikka mieli olisi tehnyt.


Lauantaina päädyimme jälleen yhteen Nidrin rantakadun monista kreikkalaisista ravintoloista. Listalta löytyi vihreitä papuja ja perunaa tomaattikastikkeessa. Jälleen kerran annos oli todella maittava ja täyttävä. Tässä vaiheessa tiesin jo sanoa rakastavani kreikkalaista ruokaa. Laskunmaksun koittaessa pöytään tuotiin tuoreita mansikoita sekä alkoholittomat drinkit. Normaalisti nämä loppujuomat ovat ihan alkoholillisia, mutta koska emme kumppanini kanssa käytä alkoholia, pyysimme tarjoilijalta jo hyvissä ajoin, etteivät toisi meille turhaan ouzolasillisia. Olikin tosi kiva yllätys, että he tekivät varta vasten alkoholittomat juomat.


Viimeisen illan ruokapaikka oli italialainen ravintola jälleen rantakadulla, ja siellä tilasin yksinkertaisesti kasvispitsan ilman juustoa. Pitsan päälle oli laitettu hyvä satsi eri täytteitä, kuten oliiveja, paprikaa, sipulia, sieniä, tomaattia ja valkosipulia. Vaikka täytteitä oli montaa sorttia, ne maistuivat juuri sopivan sopuisasti.


Jos Kreikassa haluaa jonkinlaista parin euron täyttävää ja lämmintä välipalaa, kannattaa suunnata gyrosravintolaan. Vaikka gyrokseen tulee perinteisesti pitaleivän, ranskalaisten perunoiden, tomaatin ja muiden kasvisten lisäksi tsatsikia ja kebabia, voin kertoa sen maistuvan oikein mahtavalle myös ilman lihaa ja jogurttikastiketta. Gyrospaikassa kannattaa tietenkin vakoilla ennen tilaamista hieman sitä, mitä kasviksia siellä on tarjolla, sillä joissakin paikoissa lihan, kastikkeen ja ranskisten lisäksi gyrokseen laitetaan lähinnä sipulia. Pyysin omaan settiini hieman öljyä kastikkeeksi, mutta se olisi varmasti ollut hyvää ja mehevää ilman sitäkin.


Toinen helppo välipala ovat grillatut maissintähkät, joita myyviä katukojuja oli nidrinkokoisessa kylässä muutamia. Suomessa grillattu maissi useimmiten valellaan voilla, mutta ainakaan tämä yksi koju, josta yhden maissin ostimme, ei ollut käyttänyt maissin valmistuksessa maissin lisäksi muuta kuin suolaa. Tämä tietysti kannattaa varmistaa myyjältä. Hauska yksityiskohta oli se, että maisseihin oli jätetty pätkä maissin vartta, josta oli hyvä pitää kiinni syödessä.

Leipomoita Nidrissä oli muutamia ja niissä näytti olevan hyvin samanlaiset valikoimat. Leipien lisäksi monet rinkelit ja pitsantyyppiset jutut oli valmistettu ilman eläinkunnan tuotteita. Tämäkin asia kannattaa tietysti varmistaa aina paikan päällä. Kuvassa alhaalla oikealla on hieman pullantyyppinen makeahko rusinaleivonnainen ja alhaalla vasemmalla töröttävät tummat kanelilla maustetut tikut, mutta näiden lisäksi muita makeita leivonnaisia ei leipomoissa (tai kauppojen keksihyllyillä) tullut vastaan. Leipomoista sai joka tapauksessa ostaa sopivia minivälipaloja mukaan kävely- ja laivaretkille.


Koska Kreikka sijaitsee alueella, jossa granaattiomenat, appelsiinit, rypäleet ja muut hedelmät kasvavat, voi kaupoista ostaa tosi makoisia hedelmiä. Koska ne ovat saaneet kasvaa puussa kypsiksi, maistuvat ne ihan erilaisille kuin Suomeen roudatut kaverinsa. (Veikkaisin, että tämä on syynä sillekin, ettei esimerkiksi viinirypäleterttu alkanut homehtua tai mädäntyä, vaikka napsimmekin niitä monta päivää putkeen aamu- ja iltapalaksi. Ainakin omat viinirypäleterttuni Suomessa alkavat ruskistua jo seuraavana päivänä ostamisesta.)

Hauska uusi hedelmätuttavuus olivat nämä minirypäleet, jotka olivat kooltaan noin herneen kokoisia. Kauhea homma oli nyppiä näitä pieniä rypäleitä tertusta siihen nähden, kuinka paljon yhdessä rypäleessä oli syötävää, mutta tosi herkullisia olivat nämäkin. Mitenköhän pieniä rusinoita näistä tulisi?


Tämän reissun perusteella sanoisin, että vegaani saa Kreikasta tosi hyvin syötävää niin ravintoloista kuin kaupoistakin, kunhan ei odota löytävänsä erityistuotteita, kuten kasvimaitoja tai soijajogurtteja. En joutunut kääntymään yhdestäkään ravintolasta pois siksi, että ravintolasta ei saanut mitään vegaanista. Useimmista paikoista listalta löytyi valmiiksi useampaa vegaanista ruokaa, joten annoksia ei tarvinnut säätää erikseen vegaanille sopiviksi. Parasta oli se, että söin joka päivä eri ravintolassa ja eri ruokaa. Muutaman Suomesta roudaamani seitannakin söin kävelyretkien ja bussi- ja laivamatkojen aikana, mutta soijarouheet ja linssit matkasivat koskemattomina takaisin Suomeen.

Mikään ekomatka ruoan ja muun kulutuksen kannalta tämä reissu ei tosiaankaan ollut: luomua ei ollut tarjolla missään, roskia ei lajiteltu missään ja kaupoissa kaikki ostokset pakattiin ensin paperiin ja sitten muoviin, jos ei ehtinyt väliin. Kunhan saan päätettyä kohteen, aion maksaa lentomaksun, jonka tarkoitus on edes hieman kompensoida sitä hiilidioksidikuormitusta, jonka lentomatkailuni aiheutti. Erilaisia vaihtoehtoja lahjoituskohteiksi sekä Oras Tynkkysen mietteitä lentomaksusta voi lukea tästä Etelä-Suomen sanomien artikkelista, jos asia kiinnostaa.

Törmäsin ainoastaan yhdessä kaupassa Lefkadassa luomutuotteisiin. Samasta kaupasta löysin myös soijamaitoa eli sitäkin saa, kunhan sattuu oikeaan paikkaan tai osaa etsiä.


Koin kaikkein tärkeimmäksi matkatavarakseni Vegan Passportin, josta löytyy selitys ja listaus vegaanille soveltuvista ja ei-soveltuvista ruoista noin viidelläkymmenellä kielellä sekä lisäksi piirrettyinä kuvina, jos oikeaa kieltä ei löydy. Vaikka Nidrissä ravintoloissa osataan englantia (ja useissa jopa suomea..), valkeni ruokavalioni tarjoilijoille kunnolla siinä vaiheessa, kun he saivat lukea veganismiselityksen omalla kielellään. Vegan Passportia voi ostaa monilta järjestöiltä, minkä lisäksi sitä myydään ihan perusnettikirjakaupoissakin, kuten Adlibriksessä. Eri kielten sivuja löytyy skannattuina netistä hakukoneita käyttämällä, joten koko kirjaa ei ole välttämättä pakko ostaa. Itselleni kävi kuitenkin eräässä ravintolassa niin, että ravintolan sisäänheittäjän äidinkieli oli muu kuin kreikka, joten kreikankielisestä sivusta ei ollut tuossa kohden hyötyä. Vegan Passportista löytyi henkilön omalla kielellä teksti, jonka luettuaan hän osasi kertoa, löytyikö heiltä jotain vegaanille sopivaa.


Jos joskus päädyt Lefkakselle, suosittelen ehdottomasti tutustumaan Nidrin vesiputoukseen. Tähän aikaan vuodesta sen suihku on aika mitätön (ja sitä taidettiin alueella kulkevan putken perusteella hieman avittaa tuontivedellä), mutta paikka on todella kaunis. Putous sijaitsee kahden vuoren välissä ja siellä näkee paljon rehevää kasvillisuutta sekä hienoja muhkuraisia kiviseiniä. Öisin putouksella on kuulemma sammakoiden konsertti ja tulikärpästen lentonäytöksiä, mutta valitettavasti emme uskaltautuneet paikalle pimeän aikaan. Nidrin keskustasta putoukselle on matkaa kolmisen kilometriä ja varsinkin kuumalla ilmalla pulahdus putouksen alla olevaan lampeen kävelymatkan päätteeksi on todella mahtava kokemus. Vesi on kylmää ja kalkkiperäisen maan vuoksi valkoista, mutta ihanaa! Alueelta löytyy yksi baari, josta voi ostaa juotavaa, mutta sen hinnat ovat aika suolaiset.


Toinen tekemisvinkkini on vierailu läheiselle Meganissin saarelle. Saarella on pari pientä kylää, joissa voi ihastella kapeita kujia ja nättejä taloja, mutta lisäksi sieltä löytyy monta uimarantaa. Vietimme eräällä pienellä uimarannalla monta tuntia ja uimme ja sukeltelimme tosi pitkään. Rannalla oli erityisen kirkasta vettä ja erilaisia kaloja kuin Nidrin rannoilla. Suosittelen ehdottomasti uimalasien hankkimista, sillä niillä katsellen näkee niin paljon enemmän kuin pinnalla katsellessa arvaakaan! Oli aivan huikeaa sukeltaa ja tajuta katselevansa jopa kymmenen metrin pituista pikkukalaparvea, joka ei näkynyt lainkaan veden pinnan yläpuolelle!

Joku oli rakentanut Nidrin rannalle Kamomillan kokoisen linnan!


Tiistaiaamuna lähdettiin kotia kohden. Lentokoneessa oli tarjolla riisi-porkkanaseosta jonkinlaisen epämääräisen kastikkeen kera, ruisleipää ja vettä. Jälkiruoka yllätti todenteolla, sillä se oli sellainen rasva-sokeri-kreemi-mössö-pallero, joka maistui edellisten lisäksi kookokselle, kaurahiutaleille ja kahville. Olin odottanut korkeintaan hedelmäsalaattia, joten tällainen erikoisuus oli kyllä hieno yllätys.


Loma onnistui yli odotusten ja oli kiva palata kotiin. Aika monta leipomisideaa tuli napattua matkalta mukaan, joten seuraavan inspiraation iskiessä minulla on jotain, mitä lähteä työstämään.


7 kommenttia:

  1. Oi ompa ollut varmasti upea reissu : ) Ihania kuvia!

    VastaaPoista
  2. Omnom, kuulostaa namilta nuo ruuat!

    Ja muuten mä oon saanu viinirypäleet kestämään pidempään säilyttämällä niitä jääkaapissa ja huuhtomalla aina vain sen verran kun mitä meinaa kerralla syödä (:

    VastaaPoista
  3. Kiitos, Tintsu :) Reissu oli kyllä oikeasti tosi upea ja voisin lähteä heti toiseksi viikoksi takaisin, jos vain voisin :D

    rosaparks, ruoat - erityisesti kreikkalaiset - oli kyllä mahtavia. Kiitoksia rypäleensäilytysvinkistä :) Ehkäpä ne tosiaan säilyisivät vähän paremmin jääkaapissa :D

    VastaaPoista
  4. Sun matkakertomukset on aina tosi kivoja! Toivottavasti Kamomilla pääsee vastedeskin ulkomaanreissuille.

    VastaaPoista
  5. Kiitos! Kyllä se pääsee mukaan, jos taas joskus lähden reissaamaan :)

    VastaaPoista
  6. Tiedätkö, myydäänkö vegaanipasseja Tampereella ja jos, niin missä ja mitä maksaa? :)

    VastaaPoista
  7. Tampereen Oikeutta Eläimille -yhdistys myy niitä toimistollaan, joka sijaitsee Runsaudensarvi-kaupan alakerrassa. Toimistolla ei ihan joka päivä välttämättä ole porukkaa, mutta Runsiksen myyjistä osa tietää OE:n myyntiartikkeleiden jujun. Vegan Passportin hinta on neljä tai viisi euroa, en nyt juuri muista tarkemmin.

    VastaaPoista