lauantai 4. huhtikuuta 2009

Tontun huoli mämmistä


Mämmireseptin lisäksi tarina postitontusta, joka kaipasi mämmiä.


Kamomilla käveli kohti postitoimistoa, jossa oli kuulemma suuri paketti häntä odottamassa. Kevät oli jo aika pitkällä, joten hänen piti välillä hyppiä lätäköiden yli, jos ei halunnut jalkojensa kastuvan. Tultuaan metsän reunaan Kamomillan katse osui suureen raitaan, joka oli valkoisenaan pajunkissojen pörröisistä turkeista. "Mahtaakohan pääsiäinen olla pian? Olen unohtanut sen aivan kokonaan," Kamomilla mietti mielessään.

Perille päästyään Kamomilla jutteli postivirkailijana toimivan tontun kanssa niitä näitä, säästä ja sen sellaisesta. Tulipa pääsiäinenkin puheeksi: "On kyllä harmi, ettei kylän kaupasta saa mämmiä," tonttu sanoi kaihoisasti, "kauppias kertoi, että oli kyllä tilannut monta rovetta mämmiä, mutta ne eivät ehdi tänne pääsiäiseksi.." Tonttu melkein niiskautti murheissaan ja Kamomillasta tuntui tontun puolesta todella pahalta. Hän koetti lohduttaa tonttua sanomalla, että saisihan sitä mämmiä sitten heti, kun mämmilasti saapuisi kauppiaalle. "Ei se kuitenkaan ole sama asia! Ei ole lainkaan kivaa syödä mämmiä vasta pääsiäisen jälkeen.." vastasi tonttu, nyt jo melkein itkien.

Kamomilla lähti mietteissään postista suuren pakettinsa kanssa. Kuva mämmittömästä tontusta pääsiäisenä pyöri hänen mielessään, eikä jättänyt häntä rauhaan. Kamomilla ei oikein jaksanut innostua paketistakaan, koska postin tonttu oli ollut niin kovin murheellinen. Kamomilla oli itsekin kovin totinen päästyään kotiin ja laskettuaan pakettinsa pöydälle.

"Mitä sinä täällä huokailet?" kysyi hiiri, joka oli tullut kolostaan katsomaan, oliko Kamomillan paketissa kenties hänellekin jotain. Hiiri kiipesi paketin päälle ja nuuhki sitä tarkkaavaisesti kuunnellessaan Kamomillan vastausta surullisesta tontusta. "Saattaapi olla, että tonttu tulee sittenkin hyvin iloiseksi tänä pääsiäisenä," hiiri sanoi ja nuuhki pakettia vieläkin tarkemmin, "Sinuna avaisin tämän paketin heti ja kävisin toimeen!" hiiri jatkoi iloisesti ja hävisi takaisin koloonsa.

Kamomilla ei heti äkännyt, mitä hiiri oli tarkoittanut, mutta alkoi kuitenkin avata laatikkoa. Kävi ilmi, että paketti oli Kamomillan isoäidiltä. Ensin paketista tuli esiin ruskearaidallinen kevättakki. Se oli sama takki, jonka Kamomilla oli nähnyt isoäitinsä päällä vanhoissa valokuvissa, ja jota Kamomilla oli jo pitkään salaisesti toivonut itselleen. Seuraavaksi Kamomilla kaivoi laatikosta kolme pulloa mustaviinimarjamehua, kaksi tölkkiä mansikkahilloa sekä pussillisen rusinoita. Laatikossa oli lisäksi vanha kirja, Notre Damen kellonsoittaja. Alimpana laatikossa oli hieman lytistynyt ja repeytynyt paperipussi, jonka kyljessä luki Mämmimaltaita.

"Mämmimaltaita?" Kamomilla sanoi kysyvästi ääneen. "Mämmimaltaita," toisti Kamomilla vielä hieman ihmeissään. Vasta sitten hän tajusi: "Mämmimaltaita! Mämmimaltaita!!"

Mämmin valmistus

Kaikkein helpoiten mämmiasiassa pääsee menemällä kauppaan ja ostamalla valmista mämmiä. Tästä huolimatta päätin, että ainakin kerran elämässä on koetettava itse tehdä mämmiä, ja sen aika tuli tänä pääsiäisenä. Mämmi valmistui viime yönä ja maistoin sitä hieman iltapalaksi: saattaa hyvinkin olla, että teen mämmiä myös ensi pääsiäisenä.

Mämmin teko on helppoa, mutta aikaa siihen kuluu. Omat mämmini valmistuivat kymmenessä tunnissa. Koko aikaa ei mämmiastian vieressä tarvitse valvoa, mutta pitkälle matkalle ei mämminvalmistusprosessin aikana voi lähteä.

Mämmintekoa varten tarvitaan vettä, mämmimaltaita, ruisjauhoja, siirappia, suolaa ja pomeranssinkuorta. Mämmimaltaita myydään ainakin isommissa marketeissa nimellä Mämmi- ja leipämaltaat (älä sekoita kaljamaltaisiin). Mämminvalmistusohje löytynee pussin kyljestä. Oman mämmini toteutin tällä tavalla:

Vaihe 1. Sekoitin 250 g mämmimaltaita ja 375 g ruisjauhoja keskenään. Lämmitin 0,5 l vettä 60-asteiseksi ja sekoitin siihen 1/3 jauhoseoksesta. Ripottelin pinnalle hieman ruisjauhoja, laitoin kannen päälle ja laitoin seoksen kahdeksi tunniksi uuniin 50 C-asteeseen imeltymään.


Vaihe 2. Lämmitin taas 0,5 l vettä 60-asteiseksi ja sekoitin sen mämmin joukkoon. Lisäsin joukkoon 1/3 jauhoseoksesta, ripottelin pinnalle ruisjauhoja ja laitoin jälleen seoksen kahdeksi tunniksi 50-asteiseen uuniin.

Vaihe 3. Lisäsin taas mämmin joukkoon 0,5 litraa 60-asteista vettä ja loput jauhot ja niin edelleen kuten edellä.

Vaihe 4. Lisäsin mämmin joukkoon 0,5 tl suolaa, 1,5 tl pomeranssinkuorta ja 1 dl siirappia. Keitin mämmiä kymmenen minuuttia koko ajan sekoittaen. Tämän jälkeen annoin mämmin jäähtyä (en tosin tiedä miksi), minkä jälkeen siirsin sen uunivuokiin, joihin jätin runsaasti kuohumisvaraa (tosin oma mämmini ei kuohunut lainkaan). Kaadoin mämmin päälle pari ruokalusikallista sokerivettä estämään sen, ettei mämmiin tule kuorta.


Paistoin 125-asteisessa uunissa noin neljä tuntia. Koska mämmini tuli valmiiksi yöllä, enkä jaksanut ruveta siirtelemään sitä parvekkeelle jäähtymään, käänsin vain uunin pois päältä ja avasin uunin luukut ja jätin mämmin vielä loppuyöksi muhimaan uuniin.

4 kommenttia:

  1. Oih, ihanaa, että teit mämmiä itse! Ehkä itselläkin sellainen hetki vielä joskus tulee. :)

    VastaaPoista
  2. Olin kyllä todella epäileväinen lopputulosta kohtaan, mutta hyvältähän se maistui. En ole koskaan syönyt itsetehtyä mämmiä, joten käsitykseni mämmin mausta perustuu kaupan mämmeihin. Niihin verrattuna oma mämmini maistui aika samalle :)

    VastaaPoista
  3. Ihanan erilainen ruokablogi! Harmi ettei minulla ole jäätelökonetta, muuten kokeilisin jäätelöreseptejäsi ihan-heti-nyt! Jos saan yhden varovaisen ehdotuksen antaa niin reseptistä tulisi selkeämpi ja helppokäyttöisempi jos listaisit kaikki ainekset luetteloksi, niinkuin tavanomaisissa resepteissä. Ja joku Arkisto, josta reseptejäsi voi teeman mukaan selailla helpottaisi selaamista, kun etsii jotain tiettyä. Keep up the good work! Suomalaisia vegaanisia ruokablogeja ja niiden reseptejä nimittäin tarvitaan!

    Ihana huomionosoitus sinulta linkata blogiimme. Kiitos!

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista, Solveig! Minulla on ollut mielessä se, että listaisin ainesosat normaaliin tapaan, mutta koska kukaan ei ole aiheesta huomauttanut, olen jatkanut vanhaan malliin :) Ideana omassa tavassani on se, että jos ainesosalista on pitkä, eikä reseptin käyttäjä halua tulostaa reseptiä, voi reseptiä olla hankala selata, jos ainesmäärät ovat sivun ylälaidassa ja ohje niiden käsittelylle alalaidassa, jolloin reseptiä pitää rullata ylös alas. (Kyse on hieman samasta asiasta, jos keittokirjassa ainesosat ovat eri aukeamalla kuin itse ohje..) Totta on kuitenkin se, että ainesosien pitäisi olla helposti luettavissa kerralla. Arkistokin on tulossa, kunhan saan sen nörttäiltyä.

    VastaaPoista

HUOMIO HUOMIO! Blogiin on tullut niin paljon bottien ja huiputtajien kirjoittamia spämmikommentteja, että valitettavasti jouduin laittamaan kaikki kommentit esimoderointiin. Kestää siis aina jonkin aikaa, että kommenttisi julkaistaan. Pahoittelut tästä!

Pyrin joka tapauksessa vastaamaan kysymyksiin pian. Jos asialla on erityisen kiire, voit lähettää kysymyksen myös sähköpostilla kamomillankonditoria at gmail piste com

- Satu