Pähkinäinen suklaatäytekakku

Huomio arvoisa lukija tai blogiin sattumalta eksynyt! 

Olet saapunut blogin alkuaikoihin, jolloin innostukseni vegaanileivonnan ilosanoman levittämiseen oli jo valtava, mutta tietoa ja taitoa minulla ei vielä ollut ihan kauhean paljon. Suosittelenkin etsimään tämän reseptin tilalle jonkin tuoreemman, sanotaan vaikkapa korkeintaan viisi vuotta vanhan reseptin. Tarvittaessa voit kysellä vinkkejä esim. kommentoimalla tätä tekstiä. Koska tämä blogi on eräänlainen matka ja päiväkirja kohti parempaa vegaanista leipomista, en halua poistaa täältä näitä vanhoja tekstejä.

Tein tämän kakun isäni 60-vuotispäiville. Mantelimassasta muotoillut koristeet, kuten televisio, lenkkarit ja kiuas, liittyvät luonnollisesti päivänsankarin mielitekoihin.

Kuvan kakussa on kaksi kerrosta ja se on halkaisijaltaan noin 25 cm. Kakusta riitti isoja paloja viidelletoista hengelle, ja sitä jäi vielä juhlista yli. Tänään (ja ehkä vielä huomennakin) on siis iltapalaksi suklaakakkua!

• 2,5 dl kasvimaitoa
• 1 tl omenaviinietikkaa

• 1 dl karkeaa maapähkinävoita
• 1 dl öljyä
• 4 dl sokeria
• 3 rkl kaakaojauhetta
• 0,5 tl suolaa
• 1 tl vaniljauutetta, vaniljaa tai vaniljasokeria
• (1 rkl melassia)

• 2,5 dl vissyä
• 50 g suklaata hippuina

• 7 dl vehnäjauhoja
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 1,5 tl ruokasoodaa

Sekoita kasvimaito ja etikka ja anna niiden paksuuntua hetken verran. Sekoita joukkoon reseptin alkupään ainekset (melassiin saakka) sähkövatkaimella. Lisää suklaa sekä vissy ja sekoita.

Siivilöi joukkoon jauhot, leivinjauhe sekä ruokasooda ja sekoita tasaiseksi.

Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille ja paista 180 C-asteessa n. 30 minuuttia.

Kuorrute ja täyte ovat muutoin samat kuin tässä suklaakakussa, mutta kuorrutteen sekaan on rouhittu reilu desilitra suolapähkinöitä. Kakku on kostutettu viljakahvilla.

Leikkasin uunipellin kokoisen kakkupohjan samalla idealla, kuin monet paperitaittelut aloitetaan: neliön jokainen kulma taitetaan keskelle, jolloin saadaan aikaan pienempi neliö. Leikkasin siis jokaisesta kulmasta pois kolmion, jotka sitten käänsin (eli ikään kuin taitoin) vain toisin päin, jolloin niistä tuli toinen samankokoinen neliö. (Kulmista piti vielä leikata pienet palat pois, jotta kakku mahtui pyöreään kuljetuslaatikkoon.)