torstai 30. syyskuuta 2010

Kinuski ja kinuskikermavaahto

Kinuskikermavaahdosta taisi tulla uusi suosikkikuorrutteeni ja -kakuntäytteeni. Myös kinuski taitaa päästä sellaisenaan piakkoin kakun päälle siitä tuli sen verran hyvää, että sitä keitellessä poltin kieleni.

Kinuski
  • 1,5 dl fariinisokeria
  • 1 dl kaurakermaa
  1. Mittaa kaurakerma ja fariinisokeri kattilaan ja käännä levy päälle.
  2. Kun seos kuplii, pienennä hieman lämpöä ja keitä 510 minuuttia jatkuvasti sekoitellen.
  3. Kun kinuskia tiputtaa pienen tipan kylmään veteen ja sitä voi hieman muovailla, on kinuski valmista. Kinuskia ei kannata keittää liian kauan, jotta se ei kovetu käyttökelvottomaksi.
Kinuskikermavaahto
  • 1 annos kinuskia (ohje yllä)
  • 2 dl vatkautuvaa kasvikermavaahtoa
  1. Vatkaa jääkaappikylmä kasvikermavaahto mahdollisimman jämäkäksi vaahdoksi.
  2. Lisää joukkoon jäähtynyt kinuski ja sekoita tasaiseksi.
  3. Pursota tai levitä haluamallasi tavalla kakun tai pikkukakkusen päälle tai käytä täytteenä.
Käytin GoGreenin kaurakermaa ja Vispiä kinuskikermavaahdon valmistamiseen, joten en mene takuuseen muiden kasvikermojen ja kasvikermavaahtojen toimivuudesta. Voisin kuvitella, että SoyaToo!:n vatkattava kermavaahto toimisi tässä rakenteellisesti paremmin, koska siitä saa jämptimpää vaahtoa (ja koska se ainakin omasta mielestäni on parempaa kuin GoGreen).

Kuvan pikkukakkusena toimii Colleen Patrick-Goudreaun The Joy of Vegan Baking -kirjan Chocolate Cake -ohjeella leivottu pikkukakkunen. (Lisää tekstiä kyseisestä kirjasta on tulossa myöhemmin.) Kinuskikermavaahdon päälle on raastettu riisimaitosuklaata.

lauantai 25. syyskuuta 2010

Vegan Cupcakes Take Over The World


Isa Chandra Moskowitz ja Terry Hope Romero ovat minulle eräänlaisia sankareita. He ovat oikeastaan sen takana, että innostuin leipomisesta niin paljon, että tein siitä itselleni (ihan vain pikkuriikkisen liioitellusti sanottuna) elämäntehtävän. Muutama vuosi sitten Eläinoikeusfoorumille alkoi ilmestyä paljon viestejä, joissa puhuttiin kummallisista leivonnaisista, joista en ollut aikaisemmin kuullutkaan: cupcakeista, kuppikakuista, vuokakakkusista.. Kyse oli jostain muusta kuin muffinsseista, jostain sellaisesta, josta kaikki olivat aivan innoissaan ja jonka vuoksi monet kertoivat ostaneensa kokonaisen kirjallisen reseptejä. Siis mitä?! Oliko sellainen kirja ihan-ihan oikeasti olemassa?

Lueskellessani foorumin kirjoituksia ja googlatessani kirjaan liittyviä juttuja ja kuvia tajusin, että tuo kirja minun oli saatava. Kuvat erilaisista kuorrutetuista pikkukakkusista saivat suun vettymään ja vatsan kurnimaan. Tilasin kirjan, ostin jo valmiiksi cup-mitat ja muffinssivuokia ja lähes menetin yöuneni odottaessani postinjakajan tuomaa pakettia. Etukäteen minua jännitti se, tarvitsisinko sanakirjaa apuna englanninkielisiä reseptejä lukiessani. Pelko osoittautui turhaksi, sillä kirjan raaka-ainesanasto oli ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta helppoa. Vaikeampaa oli päättää, mitä ohjetta kokeilisin ensimmäisenä.

Leipominen oli yksi lempiharrastuksistani jo aikaa ennen tämän kirjan omistamista. Jostain syystä elin kuitenkin sellaisessa harhaluulossa, että vegaaninen leipominen käsittää banaanikakun lisäksi todella vähäisen määrän reseptejä. Vegan Cupcakes Take Over The World -kirjan saatuani koin vegaanileivontaherätyksen. Kyse oli hieman samanlaisesta asiasta, kuin jos olisi syönyt koko elämänsä näkkileipää ja yhtäkkiä päätynyt supermarketin leipäosastolle. Tutkin vegaaniruokakirjallisuutta aiempaa tarkemmin ja uskaltauduin tilaamaan useamman englanninkielisen kirjan. Opin, että leivonta-asioissa kannattaa ehdottomasti luottaa jenkkeihin.

Yhdysvalloista tulevissa resepteissä käytetään kokemukseni mukaan paljon raaka-aineita. Se lienee seurausta siitä, että uudella mantereella on maapallon mittakaavassa suhteellisen uusi ja monesta eri kulttuurista ammentava ruokakulttuuri. Myös kaksikon Moskowitz & Romeron resepteissä on usein pitkät ainesosalistat. Tätä ei kuitenkaan pidä pelästyä, sillä useimmissa tapauksissa heidän reseptinsä ovat todella yksinkertaisia valmistaa. Osan reseptien ainesosista (esim. omenaviinietikka, melassi) voi jättää pois tai korvata jollakin muulla (esim. vaniljauute vaniljasokerilla) ja lopputulos on silti hyvänmakuinen. Mutta! Jos haluaa saada aikaan järkyttävän hyvänmakuisia leivonnaisia, kannattaa kaikki ainesosat käyttää.

Jotta tämä teksti ei olisi pelkkää ylistystä, huomautettakoon, että Vegan Cupcakes Take Over The World -kirja ei ole aivan täydellinen. Kirjan lukemista hankaloittava asia on se, kuinka reseptit useissa tapauksissa eivät mahdu kokonaan samalle sivulle tai aukeamalle. On ärsyttävää joutua jatkuvasti kääntelemään sivuja edestakaisin, jos haluaa lukea ohjetta JA mitata oikean määrän jauhoja, sokeria ja muita raaka-aineita.

Muutamia huomioita kirjasta:
  • Amerikkalaisohjeiden cup-mitat voi toki muuntaa desilitroiksi, mutta tämän jälkeen mittaaminen voi olla hieman hankalaa, yksi (amerikkalainen) cup kun on virallisesti 2,37 desilitraa. Leipomista helpottaakin kovasti se, jos hankkii itselleen cup-mitat, joita voi luonnollisesti käyttää myös kaikkien muiden cup-mitoitettujen keittokirjojen ohjeita seuratessa. Mittoja myydään leivontakaupoissa, isompien tavaratalojen keittiöosastoilla ja vastaavissa paikoissa. Ostin toisen mittasettini Vapaa Valinnasta joitakin vuosia sitten, joten myös pienemmistä kaupoista kannattaa etsiskellä.
  • Kirjassa mainittu All Purpose Flour kääntyy suomeksi yksinkertaisesti vehnäjauhoksi. Vegetarian Shortening -nimistä tuotetta ei Suomessa myydä, mutta sen tilalla voi käyttää joko margariinia tai kookosrasvaa. Kookosrasvalla kuorrutteista tulee jämäkämpiä, margariinilla taas pehmeämpiä.
  • Kirjan kuorruteannokset ovat TODELLA isoja. Jos tykkää siitä, että kuorrutetta on saman verran kuin itse muffinssiosuutta, kannattaa kuorrutetta tietenkin valmistaa kokonainen annos.
  • Lähes kaikki kirjan reseptit alkavat soijamaidon ja omenaviinietikan sekoittamisella, minkä tarkoituksena on saada aikaan paksua piimämäistä soijamaitoa. Soijamaidon tilalla voi käyttää myös muita kasvimaitoja, mutta oman kokemukseni mukaan kauramaito ei paksuunnu samoin kuin soijamaito. Tällä tuskin on mitään merkitystä lopputuloksen kannalta.
Kuvassa näkyvä pikkukakkunen ei ulkoisesti vastaa lainkaan niitä kuorrutettuja sokeriöveriunelmia, joita kirja on pullollaan. Maultaan kyseinen maapähkinävoipikkukakkunen on kuitenkin ihan huippu, vaikka siinä ei olekaan kuorrutetta. Kirjan yksi hyvä puoli onkin se, että pikkukakkuset maistuvat hyviltä sellaisenaan ilman kuorrutettakin tai että kuorrutteet maistuvat hyviltä sellaisenaan ilman pikkukakkusiakin.

lauantai 11. syyskuuta 2010

Puput porkkanavarkaissa

Olipa kerran kolme pupua, joiden vatsoissa kurni kova nälkä. Ne tiesivät, että läheiselle kukkulalle oli joku kiltti ihminen istuttanut porkkanoita, joten sinne puputkin päättivät lähteä ruokailemaan. Kukkula oli kuitenkin kovin korkea ja niin jyrkkä, etteivät puput päässeet sinne kiipeämällä eivätkä loikkaamalla. Tarvittiin siis tikapuut! Läheisen talon seinustaltahan sellaiset pian löytyivätkin, joten puput pääsivät kiipeämään kukkulalle.


Kukkulan laella odotti uusi harmitus. Jostain syystä porkkanamaan ympärille oli rakennettu korkea aita, jonka yli puput eivät päässeet loikkaamaan. "Ihmiset varmaan pelkäävät, että porkkanat karkaavat, jos ne saavat kasvaa vapaasti!" puput päättelivät hihitellen. Puput istuivat aidan viereen haistelemaan herkullista porkkanoiden tuoksua ja miettimään, kuinka ihmeessä he pääsisivät aidan toiselle puolelle.


Vihdoin yksi pupuista keksi, että hehän voisivat sahata muutaman laudan aidasta poikki. Tarvittiin siis saha! Puput lähtivät kiireen vilkkaa etsimään sahaa ja löysivätkin pian sellaisen. Saha löytyi sen saman talon liiteristä, jonka seinustalta he löysivät tikkaatkin. "Oi, kuinka kätevää! Nyt voimme palauttaa kaikki lainaamamme tavarat samalla reissulla!"


Sahaaminen oli pienille pupuille aika vaikeaa, mutta lopulta aitaan oli sahattu pupunmentävä aukko. Pian puput rouskuttelivatkin herkullisia porkkanoita, eivätkä niiden vatsat enää kurnineet. Se oli pupujen mielestä ollut oikein hauska päivä...


...Porkkanamaan perustanut ihminen sen sijaan ei ollut erityisen mielissään huomatessaan, mitä oli tapahtunut.


Tein tämän kakun kivan ihmisen synttärikakuksi, joten myös kakusta piti tehdä kiva! Pupukakku on tehty suurin piirtein samoista aineksista kuin Teemo-kakkukin.


Aita on tehty pätkityistä jäätelötikuista.


Porkkanat olivat muuten ihan oikeita porkkanoita - ainoastaan niiden naatit muotoilin mantelimassasta.
Pupukakkua voi katsella myös videolta:


torstai 9. syyskuuta 2010

Raparperimehu


Kävin eilen vaarini luona ja sain mukaan kotiinviemisiksi kesän viimeiset raparperit. Koska tähän aikaan vuodesta raparperit ovat puisen tikkuisia, päätin tehdä niistä mehua. Juoma säilyy pidempään, jos sen säilöö pakastamalla tai steriloidussa pullossa. Koska tällä ohjeella mehua tulee noin litra, ei sitä tarvitse varsinaisesti säilöä.

Samalla reissulla tapasin myös sammakon, joka oli joko eksynyt tai muuttanut tarkoituksella saunaan asumaan. Vaarini ei ollut saanut vikkeläliikkeistä sammakkoa kiinni, joten pääsin pelastushommiin. Pyydystin sammakon juomalasiin ja vein ulos. Toivottavasti se löytää hieman turvallisemman horrostamispaikan ennen pakkasten tuloa.

Raparperimehu
  • 5 raparperin vartta
  • 1 l vettä
  • 1 dl (fariini)sokeria
  • (1-3 kuorimatonta kardemummaa)
  • (1 tl vaniljauutetta)
  1. Pese ja pilko raparperit.
  2. Laita kaikki ainekset kattilaan ja keitä viitisentoista minuuttia.
  3. Siivilöi mehu, anna jäähtyä ja säilytä jääkaapissa.

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Salmiakkihämähäkit


Hämähäkkikeksien idea syntyi muutama päivä sitten kangaskaupassa. Kohtasin siellä hyvin pienen mutta hyvin hyppiväisen hämähäkin, jota uhkasi musertumiskuolema kangasrullien väliin. Sain hämähäkin tassuttelemaan kädelleni ja kannoin sen ulos - toivottavasti se ei joutunut saman tien kenenkään välipalaksi.

Hämähäkkikeksit, n. 16 kpl
  • 100 g Tummansinistä Keiju-margariinia
  • 0,25 dl öljyä
  • 1 dl sokeria
  • 0,25 dl vettä
  • 0,5 tl vaniljauutetta tai 1 tl vaniljasokeria
  • 2,5 dl vehnäjauhoja
  • 0,25 tl leivinjauhetta
  • n. 1 dl Turkinpippurirouhetta
  • Malacon lakunauhaa jaloiksi
  • Lakritsia silmiksi
  1. Sekoita margariini, öljy, sokeri, vesi ja vanilja tasaiseksi.
  2. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhojen sekaan ja lisää seos märkien ainesten joukkoon.
  3. Muotoile taikina kostutetuilla käsillä pikkuleiviksi. Ripottele keksien pinnalle Turkinpippurirouhetta ja painele sitä hieman kiinni kekseihin. (Irralliset rouhehiput kannattaa kerätä pois pelliltä ja keksien reunoilta, koska sellaisenaan uuniin joutuessaan ne turpoavat ja kärähtävät ja näin olleen saattavat antaa kekseille ikävän savuaromin.)
  4. Paista keksejä 200 C-asteessa n. 8 minuuttia.
  5. Painele kuumiin kekseihin lakujalat ja -silmät. Anna keksien jäähtyä mieluiten ritilällä.
Koska varsinkaan kaikki aikuiset eivät aina arvosta hassutteluruokia, voi keksit valmistaa myös ilman silmiä ja jalkoja ;)