perjantai 3. heinäkuuta 2015

Tuulispään leivontakirjaa kirjoittamassa


Vuosi sitten keväällä matkustin ensimmäistä kertaa vapaaehtoiseksi Eläinsuojelukeskus Tuulispäähän. Vietin neljä päivää itselleni ihan uudessa maailmassa hevosia harjaten, kanoja ruokkien ja villisikaa rapsutellen. Vuoden aikana Tuulispäästä on tullut minulle valtavan tärkeä paikka, jonne olen palannut aina kun mahdollista.

Muutamaa päivää ennen ensimmäistä Tuulispää-reissuani olin saanut sähköpostia Finn Lectura -kustantamolta. Sähköpostissa tiedusteltiin, olisinko kiinnostunut kirjoittamaan keittokirjan. Vaikka olin haaveillut omasta leivontakirjasta jo pitkään, halusin silti miettiä hetken aikaa. Tiesin, että keittokirjoja ei kirjoiteta tuosta noin vain. Halusin myös keskustella avopuolison kanssa asiasta. Keittokirjan kirjoittaminen kun tulisi tarkoittamaan sitä, että keittiössämme vallitsisi jauhopölyn ja taikinakulhojen kaaos ja jääkaappi olisi täynnä pikkukakkusia vähintään seuraavat puoli vuotta. Sulattelin asiaa hetken ja tein sitten päätöksen ryhtyä keittokirjailijaksi.

Alusta saakka oli selvää, että halusin osan kirjan tuotosta menevän hyväntekeväisyyteen. Tämä sopi myös kustantajalle, joka ehdotti Tuulispäätä. Tuulispää oli myös minun ykkösvaihtoehtoni, joten asiaa ei tarvinnut sen enempää pohtia. Tuulispää ja sen asukkaat tulisivat saamaan ensimmäisen kirjansa!


Käytännössä kirjan kirjoittaminen tarkoitti kohdallani sitä, että aina kaupassa käydessäni raahasin kotiin kilokaupalla vehnäjauhoja ja sokeria sekä litroittain kauramaitoa. Kaakaojauhetta ostin paketeittain kerrallaan ja vaniljajauhettakin tilasin tukkuerittäin. Kiertelin lisäksi melko paljon kirpputoreja, sillä minulta ei ennestään löytynyt tarpeeksi erilaisia astioita leivonnaisten kuvia varten.

Aloitin reseptien kehittelyn huhtikuussa ja sainkin heti alkuun muutaman tosi kivan reseptin lähes valmiiksi. Reseptien kehittelyyn tuli kesän aikana pakollinen paussi, kun lämpötilat kohosivat pitkäksi aikaa sietämättömän kuumiksi. Jatkoin reseptien parissa taas syksyllä. Halusin koota kirjaan ainoastaan toimivia ja kiinnostavia reseptejä, joten karsin reseptejä pois välillä aika rankallakin kädellä.

Ehkä vaikein asia kirjaprosessissa oli tajuta omien valokuvaustaitojen puutteellisuus. Aluksi tuntui, että vaikka otti samasta keksistä kaksisataa kuvaa, niin mikään niistä ei ollut hyvä. Pikkuhiljaa huomasin, että opin ottamaan parempia kuvia, vaikka en mikään huippukuvaaja vielä olekaan. Arvaan, että moni blogiani seurannut saattaa jopa yllättyä siitä, minkälaisia kuvia kirjassa on. Itse olen niihin tosi tyytyväinen.

Oli kiva tajuta, että olin oppinut oman tyylin ottaa kuvia. Kuvani ovat aika yksinkertaistettuja, eikä niissä ole juurikaan ylimääräisiä elementtejä, kuten rypistettyjä leivinpapereita tai kaatuneita maustepurkkeja. Leivonnaiset myös näyttävät kuvissa siltä, miltä ne oikeastikin näyttävät eli jätin hiuslakalla kiillotukset ynnä muut kikkailut pois. Halusin, että kuvissa näkyy inhimillisyyttä eli sitä, että kotonaleivottujen leivonnaisten ei tarvitse näyttää konditoriatuotteilta.

Syksyllä suurin osa resepteistä oli valmiina, joten kokosin kaksikymmentähenkisen reseptitestausryhmän. Jokainen sai itse päättää, kuinka monta reseptiä testaa ja kertoa, jos heillä on jokin inhokkiainesosa. Perustin testiryhmälle oman Facebook-ryhmän tarkoituksenani sitä kautta saada heille nopeasti tietoa, jos jotain akuuttia tapahtuisi. En ajatellut, että ryhmälle tulisi kauheasti käyttöä.

Ryhmästä tulikin yllättäen tosi aktiivinen, sillä testaajat alkoivat ladata sinne kuvia leivonnaisista ja kertoa siellä kokemuksistaan. Siellä yhdessä naureskelimme hassuille pursotuksille ja katkenneille sekoitusvälineille. Ryhmän tärkein tehtävä oli tietysti se, että ryhmäläisten avulla sain hiottua reseptit oikeasti valmiiksi. Ryhmän yhteisöllisyys ja hyvä henki olivat kuitenkin itsessään ehkä kivoin yksittäinen juttu koko kirjoitusprosessissa.

Työstin kirjan reseptejä ja muita tekstejä tämän vuoden alkuun saakka, jolloin toimitin tekstit ja kuvat kustantajalle. Tässä vaiheessa mukaan astuivat myös taittaja ja kuvittaja, joiden molempien mukanaolosta olen valtavan iloinen. Kirjan taittaja on Satu Kontinen, joka on taittanut esimerkiksi Chocochilin Elinan molemmat kirjat. Kuvituksesta vastaa Juha Harju, jonka kädenjälkeen voi törmätä aika monessa paikassa ja joka on tehnyt myös Kamomillan konditorian bannerin. Kirjan kuvituksissa seikkailevat bannerista tutut Kamomilla, lehmä sekä kana ja uutena eläinkaverina mukana on myös possu.


Kirjan reseptivalikoimasta löytyy muun muassa keksejä, muffinsseja, pikkukakkusia, kakkuja, whoopieita, pullia, munkkeja, lättyjä ja piirakoita. Reseptit ovat muutamaa perusreseptiä lukuun ottamatta uusia ja näin ollen kirjaa varten kehiteltyjä. Halusin, että kaikki reseptit ovat yksinkertaisia ja että niiden raaka-aineet ovat helposti löydettävissä. Kirjassa ei kikkailla turhia, vaan leivonnaiset onnistuvat, jos vain osaa mitata ja sekoittaa.

Vaikka kirja onkin luonnollisesti täysin vegaaninen, en ole kirjoittanut sitä vain vegaaneille tai allergikoille. Kaikki leivonnaiset maistuvat taatusti kaikille muillekin makean ystäville, sillä vehnäjauhoissa, rasvassa ja sokerissa ei ole säästelty. Ohjeissa on käytetty monipuolisesti suklaata, marjoja, hedelmiä, pähkinöitä ja muita herkkuja. Bonuksena kerrottakoon, että kaksi kolmasosaa resepteistä sisältää ohjeistuksen siitä, kuinka reseptin voi tehdä tarvittaessa gluteenittomana.

Nyt kirja on painossa ja sen virallinen julkaisupäivä on 23.9. Muutama kuukausi pitäisi siis vielä malttaa odotella! Vietetään siis sitä ennen ihana kesä ja lämmitetään uunit vasta syksyllä.


PS. Kirjan resepteillä leivottuihin herkkuihin pääsee tutustumaan kesän ajan joka sunnuntai Tuulispään uudessa ihanassa kesäkahvilassa eli Pikku Puhurissa! Täältä löydät aikataulut ja ohjeet vierailijoille: www.tuulispaa.org/vierailut

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Suklaahippu-minttujäätelö


Kesän lämpö antaa ilmeisesti vielä vähän odottaa itseään. Jospa tämä ihanan raikas jäätelö vauhdittaisi sitä hieman!

Suklaahippu-minttujäätelö, n. 8 dl

  • 1 dl sokeria
  • 2,5 dl kaura- tai soijamaitoa
  • 2,5 dl soijavispiä tai kookosmaitoa
  • 0,25 tl vaniljajauhetta tai 2 tl vaniljasokeria
  • 1 tl piparminttuaromia (esim. Dr Oetker)
  • (vihreää elintarvikeväriä, ei pakollinen)
  • 50 g vegaanista suklaata
  1. Sekoita sokeri ja desilitra kauramaitoa. Kuumenna hieman ja sekoita, kunnes sokeri liukenee.
  2. Sekoita sokeri, kauramaito, soijavispi, vaniljajauhe ja piparminttuaromi tasaiseksi. Jos haluat värjätä jäätelömassan, lisää myös elintarvikeväriä.
  3. Jäädytä jäätelöksi jäätelökoneen ohjeen mukaan.
  4. Leikkaa suklaa pieniksi hipuiksi terävällä veitsellä ja lisää jäätelön sekaan.
  5. Anna jäätelön jähmettyä pakastimessa valmiiksi noin puolen tunnin ajan. Jos et aio syödä kaikkea jäätelöä kerralla, se kannattaa pakastaa pieninä annoksina. Ota jäätelö pakastimesta sulamaan viisitoista minuuttia ennen tarjoilua.
Soijaton ja gluteeniton versio
  • Saat reseptistä soijattoman käyttämällä kauramaitoa ja kookosmaitoa. 
  • Jos taas käytät gluteenitonta kaura- tai muuta kasvimaitoa, on jätski gluteenitonta.

Lisää jäätelövinkkejä löydät Jäätelöaltaasta!

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Raparperijäätee


Jäätee on ihanaa, mutta sitä tulee harmillisen harvoin tehtyä itse. Se ei kuitenkaan ole yhtään vaivalloista, vaan kaikkein hankalin vaihe on jääteen jäähtymisen odottaminen. Tämä jäätee on sen verran herkkua, että kannattaa ehdottomasti odotella!

Raparperijäätee (1 litra)
  • 1–2 raparperinvartta (5 dl kuutioita, n. 230 g)
  • 1 l vettä
  • 5 mustaa teepussia
  • 0,75 dl sokeria
  • 0,25 tl vaniljajauhetta tai 2 tl vaniljasokeria
  1. Pese raparperit ja pilko ne pieniksi kuutioiksi. Laita raparperikuutiot ja vesi kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Laske hieman lämpöä ja keitä 3 minuuttia.
  2. Ota kattila pois liedeltä ja laske teepussit nesteeseen kolmeksi minuutiksi.
  3. Sekoita mukaan sokeri sekä vaniljajauhe ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.
  4. Siivilöi seos.
  5. Anna kylmentyä jääkaapissa hyvin kylmäksi ennen tarjoilua.
Suosittelen kokeilemaan myös puolukka-inkiväärijääteetä!

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Bretagnelaiset galetet eli tattarilätyt


Toimin Vegaanihaasteessa tuutorina ja yksi tuutoroitavistani kyseli, miten voisi tehdä suosikkitattarilättyjään vegaanisina. Sain häneltä reseptin, jota piti muokata vain ihan ministi, sillä lättyjen veganisoiminen ei ole onneksi oikeasti yhtään niin hankalaa kuin moni uskoo. Jätin vain kananmunat pois, lisäsin hieman jauhojen määrää ja ripsautin sekaan pienen määrän leivinjauhetta, jonka senkin voi halutessaan taatusti jättää myös pois.

Hän myös kyseli täyteideoita, joten ruokakaappini tarkistettuani päädyin tekemään marinoitua punasipulia sekä turvotettua herneproteiinirouhetta. Ilmeisesti nämä lätyt paistetaan normaalisti isoiksi lätyiksi tai crepeiksi, jotka sitten täytetään. Itse tykkään pikkuisista lätyistä, joten käytin paistamiseen lättypannua ja kasasin täytteet pikkulättyjen päälle. Nämä voi tietysti paistaa myös isompina lättyinä, jos haluaa pysytellä perinteisessä mallissa.

Tänään siis aloitin päiväni paistamalla tattarilättyjä! Näistä tuli tosi rapeita ja täytteistä ihan mahtavia. Nämä lätyt voi hyvin syödä myös hillon kanssa, jos suolaiset täytteet eivät innosta. Jos tattari ei kiinnosta, löydät ohjeen peruslätyille täältä.

Pienet bretagnelaiset galetet eli tattarilätyt (n. 40 kpl)
  • 5 dl kaura- tai soijamaitoa
  • 1 tl suolaa
  • 2 rkl öljyä
  • 0,25 tl leivinjauhetta
  • 1 dl tattarijauhoja
  • 1,5 dl vehnäjauhoja
  • Paistamiseen vegaanista margariinia tai öljyä
  1. Sekoita kauramaidon joukkoon suola, öljy, leivinjauhe ja tattarijauho vispilällä. Lisää lopuksi vehnäjauho ja sekoita hyvin. Anna taikinan turvota puoli tuntia. Tänä aikana voit valmistella täytteet.
  2. Kuumenna lättypannu kuumaksi ja sulata siihen pienet nokareet margariinia. Käännä levy vähän pienemmälle. Hyvä lämpötila lättyjen paistamiselle on kokemukseni mukaan 7, jos lieden lämpötila-asteikko on 1–12.
  3. Kaada jokaisen lättypannun koloon noin ruokalusikallinen taikinaa. Anna lätyn paistua koskematta siihen niin kauan, että sen pinta hyytyy ja reunoilta näkee, että se on saanut väriä. Käännä lätty varovaisesti veitsellä tai silikonilastalla ja paista kypsäksi myös toiselta puolelta.
  4. Tarjoile valmiit lätyt mahdollisimman heti, jotta niiden rapeus säilyy. Lättyjä ei kannata kasata kuvan mukaiseksi pinoksi, sillä silloin ne pehmenevät hyvin nopeasti. Hyvä tapa säilyttää valmiit lätyt on laittaa ne ritilälle vierekkäin odottelemaan syömistä.

Marinoitu punasipuli
  • 2 pientä tai 1 iso punasipuli
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 4 rkl öljyä
  • 2 rkl balsamiviinietikkaa tai muuta etikkaa
  • 1 tl sokeria
  • 0,5 tl suolaa
  1. Pilko punasipuli pieniksi kuutioiksi. Hienonna valkosipuli.
  2. Sekoita kaikki ainekset ja anna marinoitua jääkaapissa vähintään puoli tuntia tai seuraavaan päivään.

Herneproteiinirouhelisuke
  • 2 dl herneproteiinirouhetta* (VegeSun) tai soijarouhetta tai soijahiutaleita
  • 2 rkl öljyä 
  • 4 rkl vettä
  • 0,5 tl yrttisuolaa
  • 0,25 tl mustapippurirouhetta
  • 0,5 tl savupaprikajauhetta
  1. Sekoita herneproteiinirouheen sekaan kaikki muut aineet. 
  2. Anna turvota puolisen tuntia. 
  3. (Jos haluat, voit paistaa seoksen, jolloin sitä ei tarvitse erikseen turvotella. Itse en jaksanut tai kokenut sitä tarpeelliseksi.)
* Tarkoitan tässä tätä nerokasta VegeSunin uutta soijarouhetyyppistä herneproteiinirouhetta. Kokonaisesta herneestä tehty rouhe ei toimi tässä reseptissä.