tiistai 4. elokuuta 2015

Vadelmajälkkäri


Tämä ei ole vanukas eikä hyytelö, mutta jotain vähän sinne päin. Jos sinulla on high speed -blenderi (Vitamix, Blendtec tms.), niin tässäpä sille surauteltavaksi ihanan kermaisa ja lohkeava jälkkäri!

Vadelmajälkkäri, 2 annosta
  • 2 dl vettä
  • 0,5 tl agar-agarjauhetta
  • 0,25 dl sokeria
  • ripaus suolaa
  • 1 rkl sitruunamehua
  • 2 dl vadelmia
  • 1,5 dl cashewpähkinöitä
  • 0,25 tl vaniljajauhetta tai 2 tl vaniljasokeria 
  • Koristeluun vadelmia
  1. Mittaa vesi, agar-agarjauhe, sokeri ja suola kattilaan ja käännä levy päälle. Kun seos kiehuu, vähennä lämpö puoleen ja keitä kaksi minuuttia koko ajan sekoitellen.
  2. Kaikki ainekset blenderiin ja käytä konetta, kunnes seos on tasaisen sileää.
  3. Kaada annoskulhoihin ja anna jähmettyä jääkaapissa vähintään kahden tunnin ajan.
  4. Koristele vadelmilla.
Jos sinulla ei ole high speed -blenderiä, mutta blenderisi on kuitenkin vähän järeämpää sorttia, voit kokeilla tehdä tämän liottamalla cashewpähkinät. Peitä pähkinät vedellä ja anna liota vähintään viisi tuntia. Kaada liotusvesi pois ja valmista jälkkäri kuten ohjeessa. En kuitenkaan suosittele tekemään tätä ihan millä tahansa blenderillä, sillä pähkinät voivat rikkoa laitteesi.

maanantai 3. elokuuta 2015

Maapähkinävoi-suklaakeksit


Kaavin maapähkinävoipurkin pohjalta jämät ja sekoittelin sekaan muutamia perusaineksia. Muovailin taikinan kekseiksi, joiden sisälle sujautin suklaapalat yllätykseksi. Nämä eivät ole lainkaan makeita, vaan minulle hyvin epätyypillisen epämakeita mutta silti ihan kivoja "arkikeksejä". Saat näistä makeampia, jos käytät valkoista sokeria tai lisäät sokerin määrää.

Maapähkinävoi-suklaakeksit, 8 kpl
  • 1 dl sileää, makeuttamatonta maapähkinävoita
  • 0,25 tl suolaa (jätä pois, jos maapähkinävoissasi on suolaa)
  • 0,25 tl vaniljajauhetta tai 2 tl vaniljasokeria
  • 1 dl kookossokeria (tai tavallista sokeria)
  • 2 rkl kaakaojauhetta
  • 0,5 tl ruokasoodaa
  • 1 dl vehnäjauhoja
  • 0,25 dl vettä
  • 8 palaa vegaanista suklaata
  1. Levitä leivinpaperi uunipellille ja laita uuni kuumenemaan 190 asteeseen.
  2. Notkista maapähkinävoi ja sekoita sen joukkoon haarukalla suola, vanilja, sokeri, kaakaojauhe ja ruokasooda. Lisää vehnäjauhot ja sekoita käsin tasaiseksi, murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi ja sekoita kiinteäksi.
  3. Jaa taikina kuuteentoista osaan ja muotoile noin neljäsenttisiksi, pyöreiksi paloiksi. Taikina on rasvan ja sokerin vähäisyyden vuoksi melko jämäkkää ja murenevaa, mutta napakan määrätietoisesti käsittelemällä, sen saa kyllä muotoiltua kekseiksi. Aseta suklaapala taikinapalan päälle ja paina toinen taikinapala kanneksi. Muotoile kauniiksi, pyöreäksi keksiksi.
  4. Paista esilämmitetyn uunin keskitasolla n. 10 minuuttia eli kunnes keksien reunat ovat saaneet hiukan väriä. Anna jäähtyä hetken aikaa ennen tarjoilua, sillä keksit ovat uunista tullessaan tosi pehmeitä.

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Mansikkatuorejuustotäytteiset lätyt


Maustamattomasta soijatuorejuustosta saa herkullisen täytteen lätyille, kun siihen sekoittaa vähän sokeria, limettimehua ja tuoreita mansikoita. Tällä hetkellä Suomesta on saatavilla perusruokakaupoista yhtä vegaanista tuorejuustoa eli Tofuttia. Se löytyy ruokakauppojen juusto-osastolta, yleensä jostain ylähyllyltä. Jos omasta kaupastasi sitä ei löydy, niin kannattaa pyytää sitä tilattavaksi, sillä se kuuluu ainakin S- ja K-ryhmän valikoimiin. Sitä saa maustamattomana sekä maustettuna ja se sopii tosi monenlaisiin ruokiin ja herkkuihin. Minulla onkin sitä lähes aina jääkaapissa. 

Mansikkajuustokakkulätyt
  • Lättyjen ohjeen löydät täältä
  • Gluteenittomien lättyjen ohjeen löydät täältä.

Mansikkajuustokakkutäyte (8-16 isoon lättyyn)
  • 2 tl limettimehua
  • 4 tl sokeria
  • 1 prk maustamatonta soijatuorejuustoa (Tofutti)
  • 3 dl tuoreita mansikoita
  1. Sekoita limettimehu ja sokeri siten, että sokeri liukenee mahdollisimman hyvin. Ei kuitenkaan haittaa, jos sokerikiteitä jää hieman nesteeseen.
  2. Notkista soijatuorejuusto haarukalla ja sekoita limettimehu sen joukkoon.
  3. Kuutioi mansikat pieniksi paloiksi ja sekoita muiden ainesten joukkoon.
  4. Tarjoile vastapaistettujen lättyjen täytteenä mansikkahillon kera.


Loppuun pieni strösseliuutinen! 

Suomesta ei ole tähän mennessä löytynyt värikkäitä, vegaanisia strösseleitä, sillä niihin tungetaan lähes poikkeuksetta mehiläisvahaa (E901), sellakkaa (E904), liivatetta, karmiinia (E120), eläinmaitoa tai muuta höpöä. Dr Oetker on uudistanut tuotteitaan, joten pyysin heiltä päivitetyn listauksen heidän vegaanisista koristelutuotteistaan. Listalta löytyykin sekä värikästä että suklaaströsseliä ilman eläinainesosia, jee! Kuvanmallisessa purkissa olevat nonparellit (eli ne pyöreät koristepallurat) eivät ole vegaanisia. (Päivitän blogin koristelutuotelistauksen lähiaikoina.)

Nämä suklaajuustokakkukakkuset syötiin erään tärkeän mini-ihmisen nimiäisissä. Strösselin ripottelusta huolehti toinen tärkeä mini-ihminen. 


Ihan aina ei kaikki mene putkeen. Olin strösselistä sen verran innoissani, että muistin kuvata itse pikkukakkuset vasta hämärän tultua. Tuossa vaiheessa kaikki ne pikkukakkuset oli syöty, joita kuorruttaessa ainoa juhlapaikalta löytynyt pursotuspussi oli vielä ehjä... Tässäpä siis tämmöinen kehno lähikuva lätkäisten kuorrutetuista pikkukakkusista. Olivat kuitenkin oikein herkullisia niin aikuisten kuin lastenkin mielestä.

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Tuulispään leivontakirjaa kirjoittamassa


Vuosi sitten keväällä matkustin ensimmäistä kertaa vapaaehtoiseksi Eläinsuojelukeskus Tuulispäähän. Vietin neljä päivää itselleni ihan uudessa maailmassa hevosia harjaten, kanoja ruokkien ja villisikaa rapsutellen. Vuoden aikana Tuulispäästä on tullut minulle valtavan tärkeä paikka, jonne olen palannut aina kun mahdollista.

Muutamaa päivää ennen ensimmäistä Tuulispää-reissuani olin saanut sähköpostia Finn Lectura -kustantamolta. Sähköpostissa tiedusteltiin, olisinko kiinnostunut kirjoittamaan keittokirjan. Vaikka olin haaveillut omasta leivontakirjasta jo pitkään, halusin silti miettiä hetken aikaa. Tiesin, että keittokirjoja ei kirjoiteta tuosta noin vain. Halusin myös keskustella avopuolison kanssa asiasta. Keittokirjan kirjoittaminen kun tulisi tarkoittamaan sitä, että keittiössämme vallitsisi jauhopölyn ja taikinakulhojen kaaos ja jääkaappi olisi täynnä pikkukakkusia vähintään seuraavat puoli vuotta. Sulattelin asiaa hetken ja tein sitten päätöksen ryhtyä keittokirjailijaksi.

Alusta saakka oli selvää, että halusin osan kirjan tuotosta menevän hyväntekeväisyyteen. Tämä sopi myös kustantajalle, joka ehdotti Tuulispäätä. Tuulispää oli myös minun ykkösvaihtoehtoni, joten asiaa ei tarvinnut sen enempää pohtia. Tuulispää ja sen asukkaat tulisivat saamaan ensimmäisen kirjansa!


Käytännössä kirjan kirjoittaminen tarkoitti kohdallani sitä, että aina kaupassa käydessäni raahasin kotiin kilokaupalla vehnäjauhoja ja sokeria sekä litroittain kauramaitoa. Kaakaojauhetta ostin paketeittain kerrallaan ja vaniljajauhettakin tilasin tukkuerittäin. Kiertelin lisäksi melko paljon kirpputoreja, sillä minulta ei ennestään löytynyt tarpeeksi erilaisia astioita leivonnaisten kuvia varten.

Aloitin reseptien kehittelyn huhtikuussa ja sainkin heti alkuun muutaman tosi kivan reseptin lähes valmiiksi. Reseptien kehittelyyn tuli kesän aikana pakollinen paussi, kun lämpötilat kohosivat pitkäksi aikaa sietämättömän kuumiksi. Jatkoin reseptien parissa taas syksyllä. Halusin koota kirjaan ainoastaan toimivia ja kiinnostavia reseptejä, joten karsin reseptejä pois välillä aika rankallakin kädellä.

Ehkä vaikein asia kirjaprosessissa oli tajuta omien valokuvaustaitojen puutteellisuus. Aluksi tuntui, että vaikka otti samasta keksistä kaksisataa kuvaa, niin mikään niistä ei ollut hyvä. Pikkuhiljaa huomasin, että opin ottamaan parempia kuvia, vaikka en mikään huippukuvaaja vielä olekaan. Arvaan, että moni blogiani seurannut saattaa jopa yllättyä siitä, minkälaisia kuvia kirjassa on. Itse olen niihin tosi tyytyväinen.

Oli kiva tajuta, että olin oppinut oman tyylin ottaa kuvia. Kuvani ovat aika yksinkertaistettuja, eikä niissä ole juurikaan ylimääräisiä elementtejä, kuten rypistettyjä leivinpapereita tai kaatuneita maustepurkkeja. Leivonnaiset myös näyttävät kuvissa siltä, miltä ne oikeastikin näyttävät eli jätin hiuslakalla kiillotukset ynnä muut kikkailut pois. Halusin, että kuvissa näkyy inhimillisyyttä eli sitä, että kotonaleivottujen leivonnaisten ei tarvitse näyttää konditoriatuotteilta.

Syksyllä suurin osa resepteistä oli valmiina, joten kokosin kaksikymmentähenkisen reseptitestausryhmän. Jokainen sai itse päättää, kuinka monta reseptiä testaa ja kertoa, jos heillä on jokin inhokkiainesosa. Perustin testiryhmälle oman Facebook-ryhmän tarkoituksenani sitä kautta saada heille nopeasti tietoa, jos jotain akuuttia tapahtuisi. En ajatellut, että ryhmälle tulisi kauheasti käyttöä.

Ryhmästä tulikin yllättäen tosi aktiivinen, sillä testaajat alkoivat ladata sinne kuvia leivonnaisista ja kertoa siellä kokemuksistaan. Siellä yhdessä naureskelimme hassuille pursotuksille ja katkenneille sekoitusvälineille. Ryhmän tärkein tehtävä oli tietysti se, että ryhmäläisten avulla sain hiottua reseptit oikeasti valmiiksi. Ryhmän yhteisöllisyys ja hyvä henki olivat kuitenkin itsessään ehkä kivoin yksittäinen juttu koko kirjoitusprosessissa.

Työstin kirjan reseptejä ja muita tekstejä tämän vuoden alkuun saakka, jolloin toimitin tekstit ja kuvat kustantajalle. Tässä vaiheessa mukaan astuivat myös taittaja ja kuvittaja, joiden molempien mukanaolosta olen valtavan iloinen. Kirjan taittaja on Satu Kontinen, joka on taittanut esimerkiksi Chocochilin Elinan molemmat kirjat. Kuvituksesta vastaa Juha Harju, jonka kädenjälkeen voi törmätä aika monessa paikassa ja joka on tehnyt myös Kamomillan konditorian bannerin. Kirjan kuvituksissa seikkailevat bannerista tutut Kamomilla, lehmä sekä kana ja uutena eläinkaverina mukana on myös possu.


Kirjan reseptivalikoimasta löytyy muun muassa keksejä, muffinsseja, pikkukakkusia, kakkuja, whoopieita, pullia, munkkeja, lättyjä ja piirakoita. Reseptit ovat muutamaa perusreseptiä lukuun ottamatta uusia ja näin ollen kirjaa varten kehiteltyjä. Halusin, että kaikki reseptit ovat yksinkertaisia ja että niiden raaka-aineet ovat helposti löydettävissä. Kirjassa ei kikkailla turhia, vaan leivonnaiset onnistuvat, jos vain osaa mitata ja sekoittaa.

Vaikka kirja onkin luonnollisesti täysin vegaaninen, en ole kirjoittanut sitä vain vegaaneille tai allergikoille. Kaikki leivonnaiset maistuvat taatusti kaikille muillekin makean ystäville, sillä vehnäjauhoissa, rasvassa ja sokerissa ei ole säästelty. Ohjeissa on käytetty monipuolisesti suklaata, marjoja, hedelmiä, pähkinöitä ja muita herkkuja. Bonuksena kerrottakoon, että kaksi kolmasosaa resepteistä sisältää ohjeistuksen siitä, kuinka reseptin voi tehdä tarvittaessa gluteenittomana.

Nyt kirja on painossa ja sen virallinen julkaisupäivä on 23.9. Muutama kuukausi pitäisi siis vielä malttaa odotella! Vietetään siis sitä ennen ihana kesä ja lämmitetään uunit vasta syksyllä.


PS. Kirjan resepteillä leivottuihin herkkuihin pääsee tutustumaan kesän ajan joka sunnuntai Tuulispään uudessa ihanassa kesäkahvilassa eli Pikku Puhurissa! Täältä löydät aikataulut ja ohjeet vierailijoille: www.tuulispaa.org/vierailut